Leffailta ja Santa Fe

Kävin vihdoin ja viimein katsomassa Napapiirin sankarit. Dome Karukosken aiemmat leffat ovat olleet hyviä, joten uskaltauduin varaamaan liput....

Mutta eihän tämä ole leffablogi vaan ruokablogi. Napapiirin sankarit sattui olemaan sopivaan aikaan vain Helsingin Bristolin elokuvateatterissa. Sympaattisen teatterin olemassa olon melkein unohtaa, kun useimmiten tulee käytyä Tennispalatsissa tai Kinopalatsissa. Kun ennen leffaa on kiva syödäkin jotain (varsinkin jos on työpäivä alla), sattuu Bristolin lähellä olemaan ehkä jopa kaupungin paras tex mex -ravintola. Tulinen ruoka? Yhtään en tykkää. Enpä! :D Tex Mexiä, cajunia, barbequeta? Kelpaa.

Santa Fe on vaan jotenkin ihan mieletön. Tunnelma on sopivan hämyinen ja lämmin. Sisustuksessa on maanläheisyyttä ja värikkyyttä. Arki-iltana viiden aikaan kaksi henkeä mahtui helposti sisälle. Mukava tarjoilija toi nopeasti listat. Hieman tylsää kai ottaa kerta toisensa jälkeen oma suosikki, mutta Chicken Fajitas oli taas liian houkutteleva ajatus.

Santa Fen fajitakset tarjoillaan tirisevältä parilalta. Kanafileet lepäävät paprika-sipulikasvisseoksen päällä. Kastikkeita, salsaa, guacamolea ja hapankermaa, sekä lettuja saa tarvittaessa lisää. Täytteissä riittää potkua. Ne eivät ole kuitenkaan liian tulisia, sillä kasvisten tai kanan maku ei peity. Kahden fajitaksen jälkeen olo on kylläinen ja onnellinen. Suuta polttelee hieman ja huulia kirvelee, mutta se on sen arvoista. Polttelu sitäpaitsi häviää parissa minuutissa. Ruoka ei ole ehkä soveliainta ensi treffeille, sillä se aiheuttaa ahmintaa ja sotkua. Ennen leffaa olevaksi ruokaorgiaksi fajitas on juuri täydellinen.

Niin ja se leffa sitten? Ei sitä turhaan olla kehuttu. Yleensä jokseenkin ärsyttävä Jasper Pääkkönenkin onnistui aika hyvin roolissaan. Eli kehut oli ansaittu.

Tulinen kasviswok

Sain aikoinani ylioppilaslahjaksi wokkipannun. Kunnon teräspannu vuosikymmenen takuulla oli aivan upea, mahtava ja loistava lahja. Pannu on välillä ollut ahkerammassa käytössä, mutta nyt se oli jäänyt muiden kattiloiden, pannujen ja patojen taakse piiloon.

Tässä eräänä päivänä kuitenkin tuijottelin epätoivoisena kaappeja, kun koitin raapia kasaan jonkin mukiin menevän aterian. Viikonloppuna oli reissu edessä, joten kaupasta ei ollut mieltä hakea jääkaappiin täytettä. Aineksia tuijotellessa rakas wokkipannu tuli sattumalta mieleen ja tuloksena oli täysin hatusta vedetty, ihanan mausteinen kasviswok.

Kasviswok

1 vihreä paprika
1 iso punasipuli
1 iso porkkana
1 iso valkosipulinkynsi
1 paketti nuudeleita (esim. rapu)
kourallinen miniluumutomaatteja
kourallinen pähkinöitä (esim. cashew)
0,5 dl vettä
oliiviöljyä
mustapippuria
suolaa
chiliä
paprikajauhetta

Freesausvaiheessa

1. Leikkaa paprika, punasipuli ja porkkana noin 4 sentin mittaisiksi ohuiksi suikaleiksi.
2. Lorauta wokkipannuun oliiviöljyä. Freesaa (kuullota) kasvissuikaleet ja murskattu valkosipuli öljyssä. Laita sekaan pähkinät. Mustapippuria ja suolaa voi lisätä hiukan jo nyt.
3. Lisää sekaan miniluumutomaatit puoliksi pilkottuina.
4. Lisää vesi ja nuudelit. Jos nestettä tuntuu olevan liian vähän, voit lisätä noin 2 dl.
5. Lisää nuudelipakkauksessa olevat mausteet. Lisää pippuria, chiliä ja paprikajauhetta oman makusi mukaan
6. Syö.

Cashew-pähkinöiden sijaan käytin itse Rainbown pähkinäsekoituksesta jäljelle jääneet mantelit ja hasselpähkinät (noukin muut jo aiemmin parempiin suihin), jotka toimivat oikein hyvin. Lopputuloksena wokin pitäisi olla melko kiinteä. Jos nestettä on lisätty, lopputuloksena on hieman nuudelikeittomaisempi wokki, mikä sekin on loistava. Vesi kerää makuja kasviksista ja mausteista, joten pelkkä liemikin on herkullinen. Wokissa saa olla tulisuutta. Maustamisessa kannattaa aina aloittaa varovaisesti ja lisätä sitten. Mausteita kun on hankalampi saada pois. Omasta wokistani tuli lopulta juuri niin tulinen, voimakas ja kuuma kuin toivoinkin. Se lämmitti jopa loskassa kävelystä jäätyneet varpaat.

Ilmeisesti makukin oli ihan kohdallaan, kun ruoka maistui myös kokki-kondiittorikämppikselle. Rassukka joutuu aina erinäisten Laiskan kokin Kokeilevan keittiön tuotosten koemaistajaksi kotona ollessaan, mutta tämän kerran malttoi syödä jopa kokonaisen annoksen. Taisi olla vaan nälkäinen jumpan jälkeen. :)

Ruokaa, välipaloja vai herkkuja?

Mistä tietää, ettei pidä mennä nälkäisenä työmatkalla kauppaan? Siitä, että matkalla mukaan sattuu jotain ihan muuta kuin normaalia ruokaa tai terveellisiä välipaloja. Donitseja, jammyja, bageleita, cakeja, cremeja, jäätelöannoksia, pehmiksiä, pyörteitä... Kyseessä on siis Kampin keskuksen Arnold's Donuts ja Spice Ice.

Vielä keväällä 2010 paikalla oli Valion baari, jonka smoothiet olivat loistavia. Lisäksi Paola Suhosen suunnittelema Kukkamaito-kuosi, jota käytettiin Valion baarin sisustuksessa, serveteissä ja työvaatteissa, oli ihana. Valion Baari oli myös näppärällä paikalla, sillä siitä oli helppo hakea terveellistäkin välipalaa ja jatkaa sitten matkaa.

No se niistä Valion baarin ihanuuksista. Se on ohi nyt. Minulla ei ole mitään Arnold's Donutsia ja Spice Icea vastaan, ei todellakaan. Mutta, tällä myymälän vaihtumisella on vakavat seurauksensa ja sen näkee kohta paisuvana vartalona. These are all for me. :)

Kananpojan fileepihvejä ja kasvisvuokaa

Tuli kesällä vietettyä ihana lomaviikko Saimaan rannalla. Mökin sisällä olisi ollut kaasuliesi, mutta kaikki varmaan muistavat, että viime kesänä oli melkoinen helle. Ulkona grillaaminen oli siis viikon ravinnon lähde. Muruseni mielestä grillaamisen tulee käyttää lihaa, lihaa ja lihaa ja mielellään vielä paljon lihaa. Jossain vaiheessa alkaa kaipaamaan kuitenkin muitakin makuja lisukkeeksi.

Kehitimme grillattavaksi mökkiolosuhteissa helposti valmistuvan kasvislisukkeen, josta tuli melkoinen suosikki. Lomakuvia katsellessa tuli mieleen, voisiko tuo onnistua kotona ja uunissa. Onnistui. Kasvisvuoka tehdään näin:

Kasvisvuoka (neljälle, tai kahdelle hyvin nälkäiselle)

300 g kesäkurpitsaa
1 keltainen paprika
1 punainen paprika
2 isoa punasipulia
200 g tuorejuustoa, esim. valkosipuli tai pippuri
100 g valmista tomaattisalsaa (tulisuus maun mukaan)
1 iso valkosipulin kynsi

Leikkaa kesäkurpitsa, paprikat ja punasipulit isoiksi lohkoiksi kulhoon. Sekoita toisessa astiassa tuorejuusto ja tomaattisalsa tahnaksi. Sekoita tahnaan murskattu valkosipulinkynsi. Lisää tahna kasviskulhoon ja pyöräytä ympäri pari kertaa, niin että tahna peittää kasvikset tasaisesti. Laita uunivuokaan ja kypsennä noin 175 asteessa 25 minuuttia. Oman kokemukseni mukaan näin kasviksista tulee juuri täydellisiä, hieman narskuvia eikä liian pehmeitä. Ylikypsä kesäkurpitsa ei vain ole niin hyvää. Kasviksia kannattaa välillä hieman käännellä ja tarkkailla, koska kypsyys on sopiva.

Kasvikset toimivat mahtavasti kanafileiden lisukkeina. Itse paistoin valkosipulimarinoituja Kariniemen kananpojan fileepihvejä pannulla. Pihvit kypsentyvät aika nopeasti. Kuulin joskus, että marinoidut pihvit kannattaa huuhdella ennen paistamista. Marinadi nimittäin palaa helposti varsinkin grillissä. Vihje pitää täysin paikkansa. Filee on saanut marinadista jo maun, joten ripaus suolaa ja pippuria riittää maustamiseen. Kastiketta ei varsinaisesti tarvita, sillä kasvisten nesteestä ja tuorejuusto-salsatahnasta muodostuu uunissa liemi, joka toimittaa oivasti kastikkeen virkaa.

On muuten hyvää. : ) Ohje saattaa olla neljälle, mutta taisin syödä itse jo nälkäisenä lähes puolet. Ja ajattelin viedä osan huomenna eväiksi töihin.

Brie + cava = koti-ilta

Miten viettää mukava koti-ilta? Hyvää ruokaa, hyvää juomaa ja hyvää seura. Tuli taannoin vietettyä hyvin rentouttava koti-ilta kämppiksen kanssa. Illan menuna oli juustoja ja kuohuviiniä. Syksyllä ja talvella juustot ovat ihana kaveri myös punaviinille.

Kahdelle hengelle riitti kimpale brietä ja Salaneuvosta (goudaa), pari omenaa, viinirypäleitä sekä Carr'sin voileipäkeksejä. Valikoimaa voisi laajentaa vaikka miten:  Mustapekkaa, Pikkusiskoa tai jotain muuta ihanaa tuorejuustoa, manchegoa, camembertia, roquefortia... Lista on loputon. Suosikkini Carr'sin keksit ovat ihanan ohuita ja rapeita. Ne ovat myös miedomman makuisia kuin vaikka Cream Crackerin keksit, joten juustojen oma maku pääsee paremmin esille.

Brien ja monen muunkin juuston kanssa kanssa toimii täydellisesti espanjalainen cava Codorniu. Codorniun hyvä puoli maun lisäksi on siinä, että perinteisen piccolon ja 0,75 litran pullon lisäksi sitä myydään Alkoissa myös "puolikkaissa" 0,375 litran pulloissa. Se vastaa noin kolmea ravintola-annosta.

Juustojen ja cavan kanssa me katsoimme lauantai-illan viihdettä telkkarista, pelasimme lautapelejä, juoruilimme.. Juustot ja viinit sopivat siis lähes mihin tahansa seurallisen puuhaan. Juustotiskeiltä saa hyviä vinkkejä erilaisiin juustoyhdistelmiin ja määriin. Stockmannin juustotiski on aika ehdoton ykkönen, mutta Anton & Anton toimii myös hyvin. Tavallisissa ruokakaupoissakin juustovalikoimat ovat jo melko kattavat.



pssst. Kuka on muuten jo huomannut, että Laiska kokki on melkoinen juustohiiri? ;)

Helmi Grilli

Laajensin perjantai-iltana maailmani Itä-Helsingin suuntaan. Vietimme työkavereiden kanssa iltaa Kontulan Helmi Grilli -ravintolassa. Ravintola oli osalle meistä jo tuttu, mutta minulle ihan uusi tuttavuus. Vierailin etukäteen Helmen nettisivuilla ja ruokalista kuulosti kyllä huumaavalta. Huomion kiinnitti monipuolisuuden lisäksi edullisuus. Ja sehän on aina plussaa.

Helmi oli helposti saavutettavissa metrolla. Metron oviaukolta matkaa oli ehkä 30 metriä. Heti oven avauksen jälkeen Helmi valloitti lämpimällä tunnelmalla. Perjantai-iltana seitsemän aikaan noin puolet pöydistä oli täynnä. Pöydistä kaikui iloinen puheensorina.

Me ohitimme alkuruuat, sillä Helmessä on myös salaattipöytä. Salaattipöytä sai kehuja monipuolisuudesta sekä tuoreesta leivästä. Pääruokana söin halloumijuustoa kasviksilla. Annokset olivat valtavia. Vierustoverin muhkeat lihapullat, jotka näyttivät ihanan itsetehdyiltä, olivat varmaan tennispallon kokoisia. Ihmetystä sai osakseen myös kasvishampurilaisen jättiläismäinen pihvi. Halloumiannoksen kasvikset olivat hieman ylikypsiä ja pestoa turhan reilusti. Hinta/laatu-suhde oli kuitenkin kohdallaan ja annos tilaamisen arvoinen.

Jälkiruokana nautimme etukäteen hehkutettua suklaapaistosta. Suklaapaistos oli sisältä ihanan sulaa ja taikinamaista. Kuuma paistos tarjottiin vaniljajäätelön kanssa. Jälkiruuan kruunasi hyvä calvados.

Helmestä on vielä mainittava miestarjoilija. Harvemmin tarjoilija istahtaa pöytään seuraksi tilauksen ottamisen ajaksi. Rento rupattelu ja vitsailu oli kuitenkin osa viihdyttävää iltaa. Erikoista ja erilaista, mutta mukavan rentoa.
Helmen sivuilla todetaan, että tämän gastrogrillin ideana on se, ettei aina tarvitse mennä keskustaan syömään. Niin, joskus kannattaa lähteä keskustasta lähiöön viettämään kivaa iltaa. Helmen annoksilla lähtee ainakin nälkä kelpohintaan.

Jouluhössötys on alkamassa

Piipahdin Tukholmassa alkuviikosta. Oli jännä huomata, miten laivan taxfree-myymälät ja Tukholman kaupat olivat jo pullollaan jouluhössötystä. Olin vasta päässyt yli siitä, että kesä on ohi ja yhtäkkiä nyt touhutaan jo täydellä höyryllä joulua. Helsingissäkin kauppojen hyllyt ovat alkaneet täyttyä joulukalentereista, joulukoristeista, jouluruoista, glögeistä ja vaikka mistä. Eipä ollut siis kovin suuri yllätys, että sähköpostiinkin kilahti ilmoitus Klaus K:n ja Chez Dominiquen yhteisestä joulumenusta.

Kyseessä on siis Klaus K:n Rake Saliin ja Ravintola Ilmattareen kehitetty pikkujouluravintola, jonka menun on suunnitellut Chez Dominique. Idea on hiukan sama kuin Savonlinnassa viime kesänä, jolloin Sarastron terassi toimi oopperajuhlien aikaan Dompan terassina. Klaus K:n Joulumaa kuulostaa mielettömältä, uskomattomalta ja täydelliseltä fantasialta. Viime vuoden tapaan inspiraatiota on haettu Yksin kotona -elokuvista. Tänä vuonna teemaa on tarkennettu tivoliin. Yksityiskohtana luvataan karuselliin katettu joulupöytä.

Sekä Rake Salin tivolissa että Ilmattaren ravintolassa on tarjolla sekä lounas että illallinen. Hinta alkuruokabuffetille on 59 euroa ja koko menulle 79 euroa. Tässä voisi olla potentiaalista käyttä veronpalautuksille ja joulubonuksille, jos toteutus on yhtä upea, miltä kuulostaa.

Joulukarkkeja tukholmalaisessa kirjakaupassa

Fetasalaatti

"Marraskuu. Eilen torin laitaan kasvoi mandariinipuu". On harmaata, sateista, ankeaa, kylmää, märkää ja pimeää. Koko syksy on ollut niin kaunis, että on ihan unohtanut ikävöidä kesää. Kuumasta kesästä tuli mieleen raikas salaatti. Mandariini ja greippi - sitrushedelmiä molemmat ja greippi ainakin sopii kesäiseen fetasalaattiin, joka tuo hieman piristystä marraskuuhunkin.

Feta-salaatti (2 pääruoka-annosta tai isomman porukan lisuke)


ruukku jääsalaattia
200 g fetaa

100 g saksanpähkinöitä
100 g cashewpähkinöitä
2 verigreippiä
oliiviöljy
mustapippuri


1. Revi pesty ja kuivattu salaatti lautasille tai kulhoon.
2. Leikkaa feta kuutioiksi ja ripottele salaatin päälle.
3. Leikkaa greipin kuoret veitsellä irti. Leikkaa greipin hedelmäliha irti lohkoittain. Paloittele lohkot ja asettele salaatin päälle.
4. Paahda pähkinöitä hetki pannulla ja lisää salaattiin.
5. Lorauta päälle oliiviöljyä ja rouhi mustapippuria

Tämä on mahtavaa monestakin syystä. Salaatissa on useita eri rakenteita makuja: pehmeää juustoa, rouheita pähkinöitä, rapsakkaa salaattia ja kirpeää greippiä. Yhdistelmä on raikas, riehakas ja värikäs. Pähkinöiden paahto ei ole pakollista, mutta se lisää makua. Jos tällä ei marraskuu unohdu, niin sitten olen neuvoton.

Kokkiohjelmia ja kokkiohjelmia

Katsoin televisiosta Nelosen Neljän tähden illallinen -sarjaa. Konseptihan on sinällään kiva. Neljä julkkista vierailee vuorollaan toistensa luona. Illan isäntä tai emäntä kokkaa koko porukalle. Ruoka ja tunnelma arvostellaan ja viikon voittaja palkitaan. Samalla idealla toimivat ruotsalaisten ja brittien Arvostele mun illallinen.Niissä tosin kokkaavat taidokkaat tavikset.

Illan jaksossa Jutta Gustafsberg pohti, miten saisi tehtyä mahdollisimman kaloritonta ruokaa. Alkudrinkkinä toimi sokerittomasta mehutiivisteestä tehty lisäainetökötti. Jälkiruokana tarjottiin proteiinipirtelöä makeutusaineella. Vieraista Janne Kataja ei suostu syömään kuin jauhelihaa. Mistä näitä ihmisiä löytyy? Kaipaisin hieman enemmän vaivannäköä ja viitseliäisyyttä. Tähän mennessä yksi houkuttelevimmista aterioista oli Sikke Sumarin valmistama.

Niin, Sikke. Onko Suomessa ruokaohjelmaa ilman Sikkeä. Vaikka kaipaan suunnattomasti Kokkisotaa, joka oli ehkä paras suomalainen ruokaohjelma ikinä, parkaisin huomatessani, että Sikke tuomaroi Suomen MasterChefiä. Ei ole mitään Sikkeä vastaan, mutta kai Suomesta löytyisi jo tuoreempiakin kasvoja. Sikellähän pyörii nytkin oma ruokaohjelmakin Livillä.

MasterChefin ja Top Chefin suomalaiset versiot saisivat kyllä jo alkaa. Ilmeisesti Pipsa Hurmerinnasta on Top Chefin juontajana tulossa Suomen Padma Lakshmi. Hans Välimäki toimii ylituomarina. Alkuperäisessä amerikkalaissarjassa oli hulvatonta katsoa viidennellä tuotantokaudella suomalaisen Stefanin ilkeilyä. Toivottavasti Suomen MasterChefissä ja Top Chefissä olisi persoonallisuuksia mukana.

Mutta pääseekö keittiössä ilkeilyllä aina pisimmälle? Stefan sijoittui toiseksi, kun voiton vei symppis Hosea. Todellinen kokkisota ja hyvän ja pahan taistelu keittiömaailmassa saataisiin, jos vastakkain laitettaisiin Jamie Oliver ja Gordon Ramsey. Siinä olisi tosi-tv-sarja, jota varmasti katsoisin. Lopputuotoksetkin voisivat olla jotain muuta kuin proteiinijauhetta ja makeutusainetta.

Tomaatti-paprikakeitto

En yleensä osta keittokirjoja tai kokkaa reseptien mukaan. Parhaat reseptit löytyvät pitkälti itse kehittelemällä tai luottamalla salaisiin sukuresepteihin. Luen toki keittokirjoja, mutta kuten romaaneja. Kerään niistä inspiraatiota. Ihailen kuvia. Tutkin rohkeita yhdistelmiä. Pohdin ruokakulttuurin historiaa. On kuitenkin muutama keittokirja, joihin luotan, kun oma kekseliäisyys pettää.

Yksi näistä on oikeastaan kokonainen keittokirjasarja. Julkkiskokeista pidän Jamie Oliverista ehdottomasti eniten ja Jamie on onnistunut kirjoihinsa välittämään saman rentouden, mikä kokkiohjelmissakin on. Tärkeintä Jamien tyylissä on taipumus tehdä yksinkertaista, mutkatonta ja mielettömän hyvää

Mutta miksi tämä puhe keittokirjoista? No siksi, että kerrankin tein jotain lähes keittokirjan mukaan. Muutama vuosi sitten ihastuin Jamie Oliverin ensimmäisessä kirjassa Alaston kokki olevaan tomaattikeiton ohjeeseen. En ihan malta seurata alkuuperäistä reseptiä orjallisesti, mutta ehkä Jamie antaa tämän anteeksi. Mitat ovat noin mittoja, sillä tyypilliseen tapaani vain heitin aineksia kattilaan suurinpiirtein silmiä miellyttävän määrän.

Tomaatti-paprikakeitto (noin neljälle)

1,3 kg tomaatteja
2 punaista paprikaa
1 punainen chili
2 valkosipulin kynttä
oliiviöljyä
balsamicoa
mustapippuria
valkopippuria
3 dl vettä
1/2 lihaliemikuutio tai kasvisliemikuutio

1. Kalttaa tomaatit. Tee tomaatin pintaan viiltoja ja kasta ne hetkeksi kiehuvaan veteen. Tomaatin kuori alkaa irrota. Vedä kuoret irti.
2. Grillaa paprikoita uunissa. Mitä tummemmiksi paprikat paahdetaan sitä makeampia niistä tulee. Anna paprikoiden jäähtyä hetki kannellisessa rasiassa. Irrota paprikan kuoret. Ne eivät irtoa ihan yhtä helposti kuin tomaatin, mutta liu'uttamalla veistä kuoren pintaa pitkin irrottaminen on aika helppoa.
3. Poista tomaattien, paprikoiden ja chilin siemenet ja paloittele kaikki pieniksi kuutioiksi.

4. Laita kattilan pohjalle loraus oliiviöljyä, hienonnetut paprikat ja chili. Pehmitä miedolla lämmöllä viitisen minuuttia. Lisää murskattu valkosipuli. Parin minuutin päästä lisää tomaatti. Mausta balsamicolla, mustapippurilla ja valkopippurilla. Hauduta kymmenisen minuuttia.
5. Lisää noin 3 dl vettä ja puolikas lihaliemi/kasvisliemikuutio. Anna kiehua hiljalleen noin 15 minuuttia. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa suolaa ja pippuria.

Keitto ei ole ehkä Laiskalle kokille tyypillisen nopea tehdä. Keitto on kuitenkin helpompi kokata kuin miltä kuulostaa. Maku on ihan mahtava. Paahdettu paprika antaa pehmeää makeutta ja chili pientä takapotkua. Keiton voi porata sauvasekoittimella tasaiseksi tai jättää hampaillekin hieman tehtävää. Keittoon voi lisätä myös fetajuustokuutioita tai ripauksen pestoa. Isosta kattilallisesta voi riittää pariksikin päiväksi, ellei sitten himo iske. :)

Kokeilin keiton kanssa muuten Oululaisen uusia Jälkiuuninappeja. NAM! Suosittelen lämpimästi.

Ruokatrendejä maailmalta

Laiska kokki taitaa olla totaalisen myöhässä trendien suhteen. Luin vasta tänä aamuna junassa ravintolakeittiöiden suosikkitrendistä mustasta valkosipulista. Nimessä on kyllä mielenkiintoinen paradoksi. ;)

Musta valkosipuli tehdään kypsentämällä valkosipulia kuukauden ajan. Kypsennyksen myötä valkosipulin väri muuttuu, rakenne pehmenee ja maku makeutuu. Mustan valkosipulin kerrotaan muistuttavan kuivattuja hedelmiä, balsamicoa ja lakritsia.

Mustalla valkosipulilla on pitkä historia Kiinassa ja Koreassa. Vuoden verran sitä on nähty länsimaissa, ja erityisesti Yhydsvalloissa San Franciscon alueella.

Sattuuko kukaan tietämään, joko mustaa valkosipulia käytetään suomalaisissa ravintoloissa? City-lehdessä arveltiin keväällä tämän trendin tulevan Suomeen ainakin fine dining -paikkoihin. Tämän tahdon nimittäin ehdottomasti testata.

Ruokamessujen menetys ja kohtalokkaat seuraukset

Koska viikonloppuni sujui Itä-Suomen kulinarististen ilojen parissa, jäivät tämän vuoden kirjamessut ja ruokamessut väliin. Pieni harmitus, sillä ainakin viime vuonna messut olivat loistavat.

Harmitusta lievittivät ihanat työkaverit, jotka toivat Petri Sirénin suklaakonvehteja tuliaisina messuilta. Se oli makuelämys, joka sai marraskuun harmaan maanantain muuttuvan mielessä pirskahtelevaksi iloksi. Sirénillä on Fiskarsissa suklaapuoti, johon on pakko päästä visiitille. Fiskars on muutenkin vierailun arvoinen paikka!

Töiden jälkeen päädyin sitten etsimään korviketta Sirénin konvehdeille ja ajauduin Kampin Kaakaopuuhun. Olen aiemmin hankkinut Kaakaopuun belgialaisia suklaita lähinnä lahjaksi. Nyt päätin piristää itseäni ihan omalla pienellä suklaarasialla. Valinnan varaa on valtavasti. Onneksi apuna oli osaava ja ystävällinen henkilökunta. Minun tarvitsi vain kertoa, mistä pidän ja mistä en, ja sain monipuolisen valikoiman konvehteja. Kultainen rasia näyttää aivan pieneltä aarrearkulta ja aarteita se tosiaan sisältääkin.

Päätöksenteon antaminen toiselle on itseasiassa mahtava idea. Jokainen pieni suupala on täydellinen yllätys! On kutkuttavaa yrittää arvailla, mitä makuja missäkin konvehdissa on. Varmuutta ei ole, vain makujen sinfoniaa. Kliseistä, mutta totta.

Muikut ja muusi kotoisaan tapaan

Kävin viikonloppuna kotiseudulla Itä-Suomessa tapaamassa rakkaita ihmisiä. Ennätin olemaan päivän verran lapsuuden kodissanikin. Sattumalta meitä sattui olemaan yhtä aikaa paikalla kaikki kolme sisarusta. Kenellekään ei ole yllätys, että päivä pyöri keittiön ja ruokapöydän ympärillä. Me pidämme hyvästä ruuasta. <3

Oli Laiskalle kokille luksusta kuulla päivälle suunniteltu menu. Kyse oli varsinaisesta klassikosta! Isän tuttava oli soittanut ja tarjonnut muikkuja. Palvelu oli niin hyvää, että muikut tuotiin perille kotiinkuljetuksena. Kun saavuin paikalle muikut oli jo siivottu ja varsinaista kokkausta vailla. Yksinkertaisista, puhtaista mauista tulee parhaat yhdistelmät ja meillä paistetut muikut tarjottiin perinteisesti perunamuusin ja tomaatti-sipulisalaatin kanssa.

Perunamuusi neljälle:

10-12 perunaa
50 g voita
ripaus suolaa
1dl maitoa

Perunamuusi lienee useimmilla hallussa, mutta kertauksena perusteet. Perunamuusiin tarvitaan 2-3 perunaa ruokailijaa kohden. Kuoritut perunat keitetään. Muista lisätä suolaa jo keitinveteen. Kypsät perunat survotaan. Itse pidän rakeisemmasta muusista, joten survoksen ei tarvitse olla silkinsileää. Perunoiden joukkoon lisätään voita ja maitoa. Voin pitää siis olla oikeaa voita, ei mitään margariinia. Maitoa voi laittaa sen mukaan, miten notkeasta muusista pitää. Maidon voi korvatakin. Muistan varsin hyvin erään kerran, kun Laiskan kokin äiti avasi jääkaapin oven ihmeissään: "Oho, maito on loppu. No laitetaan kermaa". :) Jos ruuassa on voita ja kermaa, se ei voi olla pahaa.

Muikut neljälle:

1kg muikkuja
1 dl jauhoja
2 tl suolaa
100 g voita

1. Jauhoita

2. Paista tirisevässä voissa

3. Nauti

Siivotut muikut pyöritellään jauhoissa, joihin on lisätty hieman suolaa. Puolet voista kuumennetaan pannulla ennen kuin muikut asetetaan porisemaan. Muikut käännetään, kun ne ovat toiselta puolelta kullanruskeita. Mikäli muikkuja tulee useampi pannullinen, rasva kannattaa välillä vaihtaa. Muikkujen siivoamisesta ei tarvitse tehdä ongelmaa, sillä kuten Laiskan kokin isä totesi: "Todella laiska kokki saa siivotut muikut kaupastakin"

Tomaatti-sipulisalaatti neljälle:

4 tomaattia
1 punasipuli
oliiviöljyä
mustapippuria

Leikkaa tomaatti ja sipuli renkaiksi ja asettele nätisti tarjoiluastiaan. Lorauta päälle hieman oliiviöljyä ja ripottele päälle myllystä mustapippuria. Se on siinä.


Kalaa tulee harvoin syötyä muualla kuin kotiseudulla. Voi johtua korkeista kriteereistä, jos on tottunut liian hyvään. Kotona kalalla herkuttelu ei ole kovin harvinaista. Vieressä on puhtaat vedet, joista kalaa saa. Kuhaa, lohta, muikkuja, ahvenia, siikaa... You name it. Pappa oli loistava kalakokki ja samat geenit on tainneet tehdä isästäkin taiturin. Laiska kokki opettelee vielä ja keskittyy siksi "asusteisiinkin". Lasinen kalalautanen sitruunalle ja kalan mallinen sitruunanpuristin ovat ihan ehdottomia kattauksessa.