"Kyllä tiedän antaa sinulle hyvän neuvon: kun laiskuuden halu tulee päälle, ole silloin laiskana!" Minna Canth


"Minä en saa koskaan kunnon kotiruokaa. Vain niitä hienoja juttuja." Prinssi Philip, Edinburghin herttua



torstai 31. maaliskuuta 2011

Muuttohaikeuteen helpotusta tapaksilla

Muutto alkaa olla paketissa. Viimeisenä hommana oli tietysti asunnon siivous. Voi haikeus! Istuin varmaan tunnin vain ikkunalaudalla katsomassa maisemaa Lauttasaareen ja Keilaniemeen ja toiselta puolelta Töölönlahden yli Kallioon. Vanhaan kotiin liittyy niin paljon hyviä muistoja.



Mitäpä siis voi tehdä, jos on hieman haikeus kodin jättämisestä? Pitää tietysti soittaa kaverille ja lähteä tapaksille ja viinilasilliselle Casa Largoon. Parempia tapaksia toki voi saada monestakin paikasta (esim. Kipinä!!!), mutta hyvä sijainti korvaa paljon (tavarat Rautatieaseman säilytyksessä). Eikä Casa Largossakaan mitään vikaa ole. Aina on ollut kivaa, useimmiten jopa hulvatonta. Casa Largon etuihin kuuluu luonnollisesti myös S-etukortilla saatavat alennukset.

Tapas-systeemi oli hieman muuttunut entisestä. Baaritiskille oli ilmestynyt valikoima tapaksia, joista saattoi valita mieleisensä. Tartuimme molemmat täkyyn ottaa kympillä lasi viiniä ja kaksi tapasta. Siitä pystyi helposti jakamaan sitten kahdelle neljä annosta. Meille tuli fetasalaattia, serrano-kinkkua, oliiveja ja manchegoa. Nannaa!!! Hyvä seura, naposteltava ja rento ympäristö piristivät mieltä kummasti.


Erikoisesti tuli fiilis, ettei enää ole helsinkiläinen (mikä pitääkin virallisesti paikkansa aprillipäivästä alkaen). Samalla kuitenkin koko kaupunki on kovin tuttu ja rakas. Ja hei... ainahan kaupungissa voi käydä... ja veikkaisin, että niin tulee käymään melko usein!

Ja suuri osa haikeudesta unohtuu, kun muistaa, mikä on ihan kohta edessä: kesä Saimaan rannalla!

perjantai 25. maaliskuuta 2011

Laurikainen on my mind

Jälkihuomautus! Viremon grilliä ei enää ole. Valitettavasti. Teksti saa silti jäädä, koska Laurikaisia saa Savonlinnasta vielä useasta paikasta, onneksi! Mikään ei tosin ylitä vanhaa kunnon Viremoa.

Tulevassa kotikaupungissani on muuten herkku, joka jokaisen tulisi tiedostaa ja muistaa. Lihapiirakalla tarkoitetaan muualla suomessa sellaista kammottavaa rasvaista pullaa. Savonlinnassa lihapiirakka on rehellinen lörtsy. Parhaimmillaan kyseisen herkun saa mm. Viremon grilliltä, jossa myydään Laurikaisen lihalörtsyjä. Laurikaiset ovat ehdottomasti parhaat lörtsyt!



Kun joskus naperona isäni heitti huumorilla vievänsä perheen ulos syömään, se usein tarkoitti juuri kyseistä grillikioskia. Auto parkkeerattiin kadun laitaan ja koko porukalle haettiin annokset lörtsyjä, makkaraperunoita ja savolaisia. Tällä kertaa kyseessä oli mässäiltiin naisten päivän kunniaksi. Muistojen takia lörtsy maistuu edelleen melkein parhaimmalta nautittuna autossa pienen maitotölkin kera.


Olen joskus tuonut lörtsyjä pakkaseen ja lämmittänyt niitä mikrossa. Ihan ok, mutta ei sitä aitoa oikeaa. Lörtsy pitää saada tuoreeltaan ja höyryävänä. Omaan lörtsyyni haluan juustoa, sipulia ja ketsuppia. Mausteet tietysti menevät jokaisen maun mukaan, mutta tuollaisena on melkoinen herkku!



Viremon grillin paikan vaihtumisesta on muuten ollut puhetta kaupunkikuvan uudistuessa. Ainakin toistaiseksi se jatkaa vanhalla paikallaan Pappilankadulla.

torstai 24. maaliskuuta 2011

Aamiainen a la Tin Tin Tango

Muuttaminen on muuten ihan kammottavaa!!!!! Kauhea pakkaaminen, kiire ja härdelli. Hyvä, jos muistaa edes syödä tai blogata välillä. Samalla menee ihan ohi sellaisia tärkeitä asioita kuten Sikke Sumarin Hesarin mielipidekirjoitus (HYVÄ SIKKE!!!), Michelin-tähdet ja Lounashaaste 2011! (Lupaan, että aiheita tullaan vielä käsittelemään)

Ja mikä tietysti kamalinta, joudun jättämään jäähyväisiä lempipaikoilleni Töölössä. Snif! No tuskin Helsinkiä ihan lopullisesti hylkään, sillä ainakin parin viikon ajan pitää käydä töidenkin takia vielä kaupungissa.


Jäähyväiskierros kuitenkin alkoi jo viime viikolla Töölöntorin Tin Tin Tangosta. Ja tällä viikolla siellä piti käydä uudelleen. Ja vielä viikonlopullekin on Tintti-keikka sovittuna. Ai miksi? No niiden aamupalojen takia! Runsas aamupala menee lounaasta tai välipalasta. Mikä nerokkainta, että päivän parasta ateriaa eli aamupalaa saa vielä iltamyöhälläkin.


Tin Tin Tangosta löytyy myös elintärkeitä palveluita, kuten itsepalvelupesula sekä sauna. Sisustuksessa on käytetty Hergén Tintti-hahmoja itse toimittaja/matkailijasta Kapteeni Haddockiin ja Milou-koiraan. Tin Tin Tangossa on aina pientä hälinää, mikä on vain hyvä asia. Lisäksi terassi on lämmitetty, joten kahvikupposen voi nauttia talvellakin terassin suojassa.



Harmillista, ettei Savonlinnasta ainakaan vielä löydy samantapaista kotoisaa, eloisaa ja mukavaa kahvilaa, jossa viihtyy tuntikaupalla. Kapteeni Haddockin sanoin: "Mille millions de mille milliardes de mille sabords!"

tiistai 8. maaliskuuta 2011

Halloumi-salaattia

Palataanpa lounashaasteeseen. Eräänä kauniina etätyöpäivänä sain ainakin vältettyä henkilöstöravintolan ja päädyin vaihteeksi salaatin ääreen. Juustoa salaatin päällä alkaa olla kai huolestuttavan usein nähty annos jo. Jotenkin kummasti nämä kokkailut menevät kausittain. Jossain vaiheessa tein jatkuvasti vain kanapastaa.

Nyt kun muutto lähestyy, niin käynnissä on varsinainen kaappien ja erinäisten purkin pohjien tyhjennys. Pestohan on toki raavittava purkista viimeistä tippaa myöten ja tällaista sen seuraksi siis saatiin.

Halloumi-salaatti

halloumi-juustoa
jäävuorisalaattia
rucolaa
kirsikkatomaatteja
kurkkua
pestoa
oliiviöljyä

1. Pese, kuivaa ja revi salaatit lautaselle.
2. Pese ja leikkaa kurkku ja tomaatit.
3. Paista puolen sentin paksuisia halloumiviipaleita pannulla. Parissa minuutissa juusto saa jo nätin värin. Aseta siivut salaatin päälle.
4. Sekoita noin teelusikallinen pestoa loraukseen oliiviöljyä. Pesto notkistuu ja siitä saa juoksevan salaattikastikkeen. Valuta lusikalla salaatin päälle.


Halloumi <3 Että se onkin hyvää. Koska halloumi on valmiiksi aika suolaista, kannattaa sen kaveriksi ottaa mahdollisimman raikkaita makuja. Pestoöljy tietysti lisää vielä suolaisuutta, mutta se tuo samalla myös hyvää makua salaatille. Toimiihan tämä eväänäkin, koska kyllä sen paistetun halloumin syö kylmänäkin. Pestokastike kannattaa ehkä lisätä vasta juuri ennen syömistä, ettei salaatti lopulta ui öljyssä.

Oh, olisipa jo kesä, että halloumin voisi grillata mökillä parin tirisevän pihvin vieressä auringon paahteessa ja aaltojen liplattaessa.

maanantai 7. maaliskuuta 2011

Laiska kokki goes East!

Laiskan kokin radiohiljaisuuteen on muuten ollut varsin jännittävä syy. Kaikki aika on mennyt MUUTON suunnittelussa. Maalis-huhtikuun vaihteessa Helsinki saa jäädä taakse ja edessä on elämä Savonlinnassa. Jännittävää!

Helsingin kaksio on jo irtisanottu, ja Savonlinnassa odottaa toistaiseksi avomiehen pikkuyksiö. Katsellaan sitten rauhassa, millaiseen asuntoon päädytään. Tämä harkitsevaisuus ei tietysti estä pientä haaveilua. Esimerkiksi, jos asunto olisi oma, niin haluaisin ehdottomasti samantapaisen keittiön seinän kuin ystävälläni. Meillä se vielä ajatuksena toimisi erittäin hyvin, kun toinen tekee vuorotyötä. Wanted 24 h Kitchen!


Ennen lopullista muuttoa on vielä päästävä eroon järkyttävästä määrästä tavaraa. Kun aikoinamme muutimme yhteen, kasautuivat tietysti molempien astiat samaan keittiöön. Ne siirtyivät ullakolle, kun saimme kihlajaislahjaksi 24h-astiaston. Töiden ja opiskelujen takia olemme olleet eri kaupungeissa ja tavarat ovat olleet Helsingissä. Eli tätä ensimmäisen yhteenmuuton tavarasumaa ei ole ikinä purettu. Aika korjata tilanne, kun tulee yhteenmuutto nro 2. :)

Ja jos jotain bonuksia tässä muutossa. Saampahan sen Viivi ja Wagner -kirjan omaan hyllyyni ;)

sunnuntai 6. maaliskuuta 2011

Baby Shower

Olin viime sunnuntaina ystäväni Baby Shower -kutsuilla. Tuleva poikavauvan äiti oli todella laittanut pöydän koreaksi. Se, mikä kiinnitti minun huomioni, oli teemaan sopivat koristeet. Onnistuneesti äidin astiatkin sattuivat olemaan sopivan sinisävyisiä, joten kokonaisuus kyllä kertoi selvästi, että poika on tulossa.


Yksi hyvä idea Baby Showerin viettäjille, oli vieraille annetut makeiset. Vähän hääkarkkien tapaan, jokainen vieras sai lähtiessään namusia, tässä tapauksessa vaaleansinisiä suklaarakeita. Vauvan isä on belgialainen ja hän kertoi, että tällaisen pienen lahjan antaminen on Belgiassa tyypillistä vauvan synnyttyä. Siellä myös painatetaan etukäteen kortit, jotka lähetetään heti vauvan synnyttyä. Kortissa on tiedot vauvan syntymäajasta, pituus ja paino ja nimi. Tulokkaan nimi ei ole suomalaiseen tapaan salaisuus kastajaisiin asti, vaan se on heti tiedossa.


Iloisia uutisia kuuluikin jo viikolla. Joten onnea koko perheelle! Proficiat!