"Kyllä tiedän antaa sinulle hyvän neuvon: kun laiskuuden halu tulee päälle, ole silloin laiskana!" Minna Canth


"Minä en saa koskaan kunnon kotiruokaa. Vain niitä hienoja juttuja." Prinssi Philip, Edinburghin herttua



tiistai 3. huhtikuuta 2012

Se kerta kun pahoinpitelin kuolleen kuhan

Kävin tuossa talvemmalla tätini luona saaristossa. Tätini on ihminen, jonka käsistä ei varmaan tule mitään muita kuin kulinaristin unelmia. Arvostan todella sitä, että ihminen osaa tehdä esimerkiksi maailman parasta leipää. No tämä vierailuni sattui Runebergin päivän tienoille. Täti ystävällisesti ensin hemmotteli alkuruokana madekeitolla (vannon, mitään niin hyvää en ole syönyt koskaan), pääruoaksi oli blinejä muikun ja mateen mädillä ja jälkiruoaksi vielä maailman paras runebergintorttu.

Kotiin lähtiessä hänen miehensä vielä ystävällisesti lahjotti minulle kokonaisen kuhan. Kuha oli samana aamuna pyydetty ja siivottukin se oli. Asiassa oli vain pieni mutta. En ole koskaan fileoinut kalaa. En koskaan.



Kun seuraavana päivänä päätin käydä toimeen, pyysin ensin kuhaparalta kunniallisesti anteeksi, sillä tiesin, että seuraavat tekoni eivät tulisi olemaan kauniita. Pöydällä edessäni oli uskollinen keittokirjani Ruokavuosi, jossa neuvottiin, miten fileointi tapahtuu. Vieressäni oli puhelimeni kaiutin päällä ja linjan toisessa päässä isäni, joka yritti suullisesti opastaa minut fileoinnin läpi. Sitten oli se kala leikkuulaudalla.

Ensinnäkin... minähän en omista fileointiveistä. Pikku juttu, ajattelin, ainahan voi käyttää terävää Fiskarsin veistä. Toisekseen en omista kalapihtejä, joilla olisin voinut nyppiä ruodot irti. Neuvokas kun olen, kaivoin työkalupakistani hieman järeämmät pihdit!



Lopputuloksen näet alla. Ylimpänä kuvassa ensimmäinen file, joka oli oikeastaan ihan mukiinmenevä. Seuraavana toinen file, joka näytti juuri niin pahalta kuin pelkäsinkin. Kolmantena on rääppeet, jotka revin irti ruodosta ja alimpana varsinainen ruoto. Lohtuna tässä oli se, että tuosta ruodosta ja siihen takertuneista lihoista keitin kalaliemen, jonka laitoin pakkaseen odottamaan sopivaa käyttöä.


No, näky ei ole kovin kaunis. Pääasia on, että lopputulos oli maailman paras smetanassa haudutettu kuha. Taas niitä perheen perinteisiä reseptejä, joita ei parane ihan täysin paljastaa. Monet tykkää laittaa kuhafileet uuniin esimerkiksi Crème Bonjour Cuisinen kera. Toimii oikein hyvin.

Minun uunikuhani päällysteet peittivät onneksi nuo runnellut fileparat ja lopputulos paitsi maistui ihan taivaalliselta myös näytti hyvältä.







maanantai 2. huhtikuuta 2012

Nykyinen ruokahuolto ja vitamiinipommismoothie

Käytin viikonloppuna alakouluikäisiä serkkujani pitsalla ja kersat perinteisesti halusivat näpertää puhelintani. Voitte kuvitella pettyneen huokaisun kymmenvuotiaan suusta: "Eihän täällä oo mitään muuta kuin ruokakuvia!" No ei ole ei, mikä kertoo selvästi siitä, että pitäisi tyhjentää puhelimesta blogiin asiaa.

Viime aikoina aika on mennyt tiukasti opintojen parissa. Koitan TODELLA vihdoin valmistua. Tuntuu olevan pienoinen ongelma ainakin media-alalla, että ihmiset innostuvat työelämästä vähän liikaa, ja sitten ne opinnot unohtuvat. No samaan syssyyn sain vielä uuden työpaikankin, josta olen todella innostunut! Se taas tarkoittaa vain sitä, että kotona joku muu oon saanut ottaa harteilleen ruokahuollon viime aikoina. Voin sanoa, että kotiin on kiva tulla, kun siellä odottaa jotain tällaista.

Huomatkaa sinappisydän! (okei, lisäsin sen itse ü)
Herää vain kysymys, että missä minun mikromättöä ja pakastepizzaa rohmuava muruni on oppinut tekemään OIKEAA hernekeittoa? Siis ei purkista, vaan herneitä ihan liotettiin yön yli kattilassa ja kaikkea. Minäkään en osaa. Tai enpä tiedä, kun en ole koskaan kokeillut.

Mutta juu, onneksi ruokahuolto pelaa, koska muuten eläisin porkkana- ja kurkkutikuilla, raejuustolla (ne muodostavat iltatyöni eväät) sekä uudella smoothieihastuksellani. Siitä smoothiesta on kiittäminen ChoCoa, jolle tuskailin pakkasen punaviinimarjavarastojani. Kiitos ChoCo, olit oikeassa tämä on hyvää. Siitä pelastaako se ihon en osaa vielä sanoa, mutta tämä kuuluu nyt virallisesti aamuuni.

Eli ekstrapiristävä päivänpelastava vitamiinipommismoothie

2 dl punaviinimarjoja
vihreää salaattia
tilkka luonnonjugurttia
maitoa
1 tl juoksevaa hunajaa



1. Ota pakkaskylmiä marjoja esimerkiksi korkeaan kippoon ja anna niiden sulaa hetki.
2. Täytä salaatinlehdillä.
3. Pistä sauvasekoittimella (tai blenderillä) soseeksi.
4. Pehmennä reilulla lorauksella jugurttia.
5. Lisää maitoa sen verran, että rakenteesta tulee sopivan juotava.
6. Lisää hippu hunajaa.
7. Soseuta vielä kerran ja juo.

Eli siis hunajahan ei ole pakollinen, eikä jugurtti tainnut kuulua Chocon vinkkiin, mutta kaipasin pientä pehmeyttä. Maitoa voi laittaa juuri sen verran kuin haluaa. Riippuu ihan siitä, haluaako smoothiesta notkean vai vähän paksumman.

Suhtauduin ensin todella skeptisesti salaatin lisäämiseen, mutta ei se tuossa juuri maistu. Ehkä vähän epämääräisenä raikkautena. Hämmentävää tässä on se, että jotenkin smoothie tuoksuu vähän hampurilaiselle! Pakko johtua siitä salaatista. Pakko.

Hieno idea kuvata smoothien väri sinisessä lasissa, tai sitten ei. ;)