"Kyllä tiedän antaa sinulle hyvän neuvon: kun laiskuuden halu tulee päälle, ole silloin laiskana!" Minna Canth


"Minä en saa koskaan kunnon kotiruokaa. Vain niitä hienoja juttuja." Prinssi Philip, Edinburghin herttua



maanantai 7. toukokuuta 2012

Valkosipulietanat - tai pikemminkin valkosipulivoi etanoilla.

Pikaisesti yksi pienen pieni iltapala, mitä satuttiin syömään isäni luona tässä keväällä. Kävi vaihteeksi  mielessä, että ravintolat - miksi vaivautua? Kun sitä pystyy tekemään niin pienellä vaivalla itsekin ihan todella hyvää. Ei kyllä huolta. Ei tästä ihmisestä 100 prosenttista kotikokkaajaa saa tekemälläkään, ei niin millään!!

Niin ja siis todella. Tämä on pikaisesti tehty!

Valkosipulietanat (kahdelle)

12 etanaa (6 per pannu)
100 g voita
100 g sinihomejuustoa
1  kokonainen valkosipuli tai muutama kynsi (no maun mukaan ja itse tykkään reilusti)
paahtoleipää


1. Huuhtele ja kuivaa etanat.
2. Sekoita keskenään voi, sinihomejuusto ja valkosipuli.
3. Asettelee etanat etanapannulle.
4. Lisää reilu nokare valkosipulivoitahnaa etanan päälle.
5. Paista noin 250 asteessa kymmenisen minuuttia.

Säilötyt etanat kannattaa huuhdella, koska jostain syystä huuhtelemattomat meinaavat uunissa poksahdella. En varsinaisesti tiedä, johtuuko se tuosta huuhtomisesta vai ei, mutta näin se vain on usein tavannut mennä. Paahtoleipää kannattaa varata reilusti, koska vaikka ne etanat hyviä onkin, niin melkein parastahan tässä on se ihana sula valkosipuli voi paahtoleivän päällä! Ja patonkikin kyllä kelpaa ihan hyvin.


Ne etanapannut muuten. Yllättävän edullisia, jos sattuu etanoista pitämään ja tekee niitä edes silloin tällöin.

Ja on muuten ovelaa hankkia isälleen etanapannut joululahjaksi, jos niistä pääsee itsekin silloin tällöin hyötymään. :)

torstai 3. toukokuuta 2012

Kuukausi mittavaa aherrusta takana

Ohhoh... kuukausi ilman yhtään päivitystä. Syvimmät pahoitteluni.

Kuukausi on mennyt hyvin vilkkaasti uusissa työkuvioissa ja niin tuota opinnäytetyön tekemisessä. Siitä puheen ollen, sen esittely oli tänään.

Suunnittelin siis opinnäytetyönäni uudenlaista ruokalehteä, joka ei sisältäisi reseptejä ollenkaan. Niinpä! EI OLLENKAAN. Kyllähän ruoasta ja muusta aiheeseen liittyvästä voi kirjoittaa ja lukeakin ilman reseptijuttuja.

Sinällään jännää, että tämä minun aivoitukseni, melko vapaalla ajatuksen virralla kulkeva pieni muruinen bloginikin sai oman tärkeän osansa opinnäytetyössäni. Siitä pitänee kiittää lukijoita. Siis kiitos!

On nähkääs jännä katsoa tilastoja, että mitä blogikirjoituksia luetaan eniten. Tai ainakin mitä on klikattu eniten. Viimeksi kun tarkistin, se ei ollut resepti.

No työ on palautettu ja hyvä niin. Ehkä ihan kunniallisestikin.

Ehkä tässä taas alkaa olla vapaa-aikaa vähän enemmän. Siihen kokkailuun, laiskana oloon, ravintoloihin ja kaikkeen muuhun tärkeään hömppään, mitä tämä blogi on tavanut sisältääkään.

Ja puhelin ja kamera vain odottavat, että tyhjentäisin kuvat koneelle ja blogin käyttöön. :)

Sitä ennen tämä tyyppi on ansainnut jotakin kivaa... :)