Ravintolapäivä osa 2

Minkälainen tunari ei ota kameraa mukaan lähtiessään Ravintolapäivään? No tällainen tunari.

Tällä kertaa vietin Ravintolapäivää Savonlinnassa, jossa oli peräti huikeat kolme ravintolaa. No laatu korvannee määrän. Kävin oikeastaan ihan muusta syystä kuin pelkstä Ravintolapäivän riemusta vierailemassa Sokerihiiri-kahvilassa, jota piti  kolme ehtoisaa emäntää. Mutta kannatti käydä!

Leidit olivat loihtineet parhaita kakkuja, joita olen koskaan syönyt! Yhdistettynä oli valkosuklaata ja raparperia, suklaata, mustikoita ja vadelmia sekä minttua ja suklaata. Suklaata, suklaata, suklaata! Nam! Sokerihiirettäret tiesivät, mistä narusta vetäisivät.

Kaikenlisäksi ravintolan paikka oli valittu täydellisesti. Kahvila oli Savonlinnan vanhimmassa puurakennuksessa, pikkuisessa kellotapulissa. Kun auringon paisteella vielä saattoi nautiskella ulkona järvimaisemasta ja tuoksuvasta heinästä oli kokemus melko lailla täydellinen.

Pääasia kai kuitenkin lienee se, että on mukavaa, että Ravintolapäivää alkaa levitä myös näihin pikkukaupunkeihin. Helsingin katufiestaan täällä on vielä matkaa, mutta ehkä joku päivä. (no, ensiksi pitäisi innostaa paikallisia olemaan hieman riehakkaampia ihan ylipäänsä! anteeksi vaan)

Ja ehkä jo ensi kerralla pääsen toteuttamaan sen oman pikku ravintolani. :)

Grillailua

Aurinko, aurinko, aurinko! Antaa pientä uskoa siihen, että on vielä grillaussäitä. No viime viikolla ei ollut, kun olimme pari päivää mökillä. Pääsimme perille vasta kahdeksan jälkeen illalla ja koko päivän kestänyt sade onneksi taukosi juuri siksi aikaa, että saimme grilliin tulen ja lihat kypsymään. Ruokailu tehtiin sitten mökin sisätiloissa.

Olen niin tylsä grillaaja, että teen melkein joka kerta samat jutut. On possut, naudat ja broilerit. Sitten makkarat, maissit ja kasvikset. Tällä kertaa jätin pekoniherkkusienet pois kokonaan, kun tuumasin, että ruokaa on taas ihan tarpeeksi kahdelle hengelle muutenkin.

Mutta ne kasvikset! Näistähän on ollut siis puhetta aiemminkin. Koko sekoitus on keksitty pari kesää sitten, kun lihalle piti olla jotain lisuketta ja kaikki, mitä oli tarjolla vain laitettiin sekaisin. Yksinkertaisesti kasviksia, salsaa ja tuorejuustoa. Sekoita.

Miten ne voi olla niin hyviä grillissä! Tällä kertaa lisäsin perussatsiin nipussa ollutta punasipulia (enpä ollut ennen nähnyt) ja herkkusieniä. Sitten vain tuorejuusto ja salsa sekaisin ja kasvisten ympäri. NAM!

 

 

Sitten saatoin hieman ihastua tuohon Santa Marian BBQ-kastikkeeseen. Valelin maissini soosissa ja nam! Voisin kuvitella, että ne ribsit jotka ähkyssä jäivät grillaamatta olisivat olleet myös todella hyviä tuon kanssa.

Tarkoitus ennen mökille lähtöä oli hakea vinkkejä Akseli Herlevin keittokirjasta, mutta aikeeksi jäi. Olen mooonta kertaa miettinyt, miten hyvältä kirjassa olevat pekoniin käärityt kampasimpukat kuulostavat. No, jos ei tässä enää mökille ennätä niin ensi kesänä sitten.

Tai sitten käy kuten kesäkuussa jalkapallon EM-kisojen aikaan. Tuolloinhan piti joka illalle olla matsipurtavaa ja jos on monta iltaa putkeen syönyt chicken wingsejä ja kananuijia pitää jo keksiä jotain muuta. Yksi ilta teimme sitten herkkusieniä tuorejuustolla ja pekonilla uunissa. Se ei ole sama juttu kuin grillissä, voin kertoa.

Mummo-Ankan touhuja

Alkoi eilen vähän hymyilyttää, kun ajelin lapsuudenkotiini viinimarjapensaiden ääreen. Tarkoituksena oli taas tehdä mehua talvea varten. Kun siinä aikani katselin mehumaijaa ja tuumailin, että mites tää homma toimikaan teki isäni sellaisen "kröhöm"-yskähdyksen ja totesi "Tuota, sellaisesta yhdestä blogista voisi olla apua. Se löytyy osoitteesta laiskakokki.blogspot.com". :)

Totta! Siellähän ne viimevuotiset mehustukset on kirjattuna ja oli niistä eilen apua. Jännää, vaikka menetelmä taitaa olla lähes idioottivarma, niin kyllä se taas jännitti, että mahtaako sieltä kelvollista mehua tulla. Tuli. Niinhän sitä sanotaan, että hyvää koittaa tehdä, mutta priimaa pukkaa tulemaan. Ai mikä omakehu?

Sen verran olin viime vuodesta viisastunut, että tein punaisista viinimarjoista enemmän mehua kuin viime elokuussa. Tuolloin tein mehua vain 10 litrasta marjoja ja säilöin toiset 10 litraa. Idiootti! No niitä punaviinimarjoja on yhä jäljellä, vaikka olenkin vihdoin keksinyt niiden kulutukseen superöverienergisoivan smoothien. Mutta mehujen kanssa kävi viime syksynä niin, että olin hypertarkka siitä, kuka saa juoda ja mitä mehua ja missä järjestyksessä ja yritin valvoa siitä YKKÖSpulloa eli sitä, mikä oli ensimmäisenä valutettu ja kaikkein ensiluokkaisinta. Arvatkaa, mitä sille kävi? JOKU JOI SEN SALAA! Että näin hyvin toimii meidän kodissa tämä säännöstely. :)

Eli mehua tuplamäärä siis, ja jos ne nyt vaikka kestäisivät edes syyskuun loppuun.

Niin ja tämä vielä on sanottava. Sain 10 litraa mustikoita. Siis sain! Ja ihan valmiiksi siivottuna ja kaikkea! Meinasi kyllä ihan sydän pakahtua tällaisesta ystävällisyydestä ja jalosta teosta.

Tekee kyllä silti vähän itsekin mieli matkata tuonne jo syksyisen oloiseen metsään. Haaveena on jo keltainen Rukan sadetakki ja se olisi söpö marjametsässä, eikös? Olin pari päivää mökillä ja metsä näytti olevan sinisenään marjoista. Ja vedestäkin, on nimittäin tuo Saimaan pinta hieman normaalia korkeammalla nimimerkillä niemenkärjessä sijaitseva mökki oli muuttunut omaksi saarekseen.

Säilömisestä vielä, että nyt on pakko hieman kehua omaa reippautta. Tässä jo usean vuoden ajan olen jotenkin onnistunut myöhästymään mansikkakaudesta. Nyt vihdoin ja viimein pakkasessa on nätisti siivottuna rasioissaan viisi kiloa mansikoita talven varalle.

Talvivarasto, mikähän hamsteri kuvittelen olevani?

Jaahas, ja mustikoiden pakastushommiin. Korvissa soi tämä: