"Kyllä tiedän antaa sinulle hyvän neuvon: kun laiskuuden halu tulee päälle, ole silloin laiskana!" Minna Canth


"Minä en saa koskaan kunnon kotiruokaa. Vain niitä hienoja juttuja." Prinssi Philip, Edinburghin herttua



lauantai 31. joulukuuta 2011

Hyvää uutta vuotta!

Ihanaa, loistokasta ja entistä parempaa uutta vuotta 2012 kaikille Laiskiksen lukijoille ja muillekin!!


Ja niinkuin ne Pohjois-Savon poliisit tiedotteessaan sanoivat: "Laettakee lämpimästi piällenä ja pitäkee huol kaverista!"

perjantai 30. joulukuuta 2011

Kuohuvaa vuodenvaihteeseen

Huomennahan taas pitäisi katsella ilotulitusten räiskettä, laulaa Auld Lang Synea ja poksauttaa pullo kuohujuomaa vuoden vaihtumisen kunniaksi. Mistähän tuo on tullut, että uudenvuodenaattona kuuluu juoda kuplivaa? Useammassakin lehtikirjoituksessa asia vaan todetaan, Alkoissa se näkyy myyntipiikkeinä ja no - onhan tuo tapa ollut itselläkin.

Malja vuodelle 2011

Ilta-Sanomat teki vertailun uudenvuoden juomista. Vertailuun pääsivät 10 myydyintä kuohuviiniä ja kaksi samppanjaa. Yllätys ei liene se, että kallein samppanja vei voiton ja se edullinenkin pärjäsi muita paremmin. Se hieman yllätti, että kuohuviineistä vei voiton Yellowglen Pink. Tuo rosékuohari on ollut oma ja monen ystävänikin suosikki, mutta lähinnä sen suloisen tyttömäisyyden takia. Nyt sen listan kärkeen nosti ammattilaisten raati. Jännää.. Jotenkin yhdistän Pinkin aina kesäisiin tunnelmiin, en keskitalven ilakointiin.

Yellowglen Pink kesäaikaan.

Onhan noita viinejä ihan kivaa ostaa vertailujen perusteella ja niistä saa hyviä ideoitakin uusien viinien kokeiluun. Kivoin tapa löytää oma mieluinen skumppa on kuitenkin mielestäni tasting. Olen pari kertaa ollut virallisessa kuoharitastingissa, mutta mikäs sitä estää järjestämästä omaa tastingia kaveriporukalla vaikka sitten uudenvuodenaattona. Jokainen tuo eri pullon ja sokkona maistellaan ja arvioidaan kuplien kokoa, väriä, makua ja tuoksua. Mukaan tietysti mansikoita, juustoja ja muita herkkuja tuomaan aromeita paremmin esiin. Eikä pullojen edes tarvitse olla isoja, jos halutaan todellakin vain pienet maistiaisannokset. Piccolo-pullojen valikoimakin alkaa olla melko runsas ja näin saadaan edullisesti mukaan samppanjaakin.

Kuohuviinitasting. Voittaja oikeassa reunassa.

Ehkä jotain kuplia huomiseksi pitää hankkia. Jos ei muuta, niin sitten Sodastreamerin avulla. ;)


Niin muuten... Kuplivasta juhlatunnelmasta arkisiin asioihin: Laiskis oli tänään ruoan suhteen HYVIN laiska.



torstai 29. joulukuuta 2011

Bataattikeitto

Kuvia selatessa huomasin, että tämäkin resepti on jäänyt kirjottamatta. Opsis! Muistaakseni keitto oli niin hyvää, että voisinpa itsekin tehdä tätä pitkästä aikaa uusiksi. Talvella kun tulee aina hillitön himo syödä erilaisia keittoja. Ja jotenkin joulun jälkeen kuvittelee syövänsä kevyemmin, jos pitäytyy keitossa. No... tämä on taas näitä "kevyitä" keittoja.


Bataattikeitto

1 kg bataattia
1 punainen chili
1 sipuli
1 valkosipulin kynsi
2 kasvisliemikuutiota
1 paketti Philadelphia-tuorejuustoa
15 dl vettä
1,5 dl valkoviiniä
suola
valkopippuri

1. Kuori ja paloittele bataatit. Keitä ne vedessä, johon on lisätty kasvisliemikuutiot.
2. Freesaa pannulla paloitellut chili, sipuli ja valkosipuli.
3. Lisää chili, sipuli ja valkosipuli kypsien bataattien ja liemen joukkoon
4. Soseuta sauvasekoittimella.
5. Lisää sekaan tuorejuusto ja valkoviini. Anna kiehahtaa uudelleen.
6. Mausta tarpeen mukaan suolalla ja valkopippurilla.

Melko simppeliä, kun vaan laittaa kaiken sekaisin ja soseuttaa. Liemeen voi lisätä halutessaan ruokakermaa, jos keitto ei tunnu tarpeeksi notkealta. Keitto on parhaimmillaan hyvän leivän kanssa

Viime talvena tämä keitto maistui mm. parin mäenlaskun jälkeen, kun nälkä oli yllättänyt ja teki mieli jotain lämmittävää. Kunpa tänäkin talvena vielä pääsisi kavereiden kanssa pulkkamäkeen tai laskettelurinteisiin!!!!


Laiskis Facebookissa!

Laiska kokki on nyt myös Facebookissa. Sieltä näppärästi näkee, koska blogiin on tullut päivityksiä, laiskiksen ruokakuvia, linkkejä ruokauutisiin ja muuta sellaista laiskismaista juttua. Tykätkäähän ja kommentoidakin saa!


Anthony Bourdain mummolassa?

Anthony Bourdainin No Reservations -ohjelman Facebook-sivulla kysellään, mitä mummosi tekisi Anthonylle, jos tämä tulisi kylään. Bourdainhan keräsi aiemmin ideoita siitä, mitä Suomessa kannattaisi nähdä ja kokea, jos tämä kuvausryhmineen tänne tulisi. Ilmeisesti esiin ovat siis nousseet suomalaiset isoäidit ja näiden tekemät herkkuruuat. Ymmärrän hyvin! Itsekin ilmoitin aina pienenä meneväni mummon luokse lihomaan, jos olin lomalla mummolaan menossa.

Niissä Facebookin kommenteissa toki ennätettiin jälleen kerran haukkua suomalainen ruokakulttuuri ihan täysin. Jaksettiin muistuttaa, miten suomalaista ruokaa inhoavat niin Berlusconi kuin Gordon Ramseykin. Mitä sitten? Mitä tuota Bourdainin ohjelmaa olen katsonut, niin Anthony on rohkeasti  kokeillut kaikkia paikallisia ruokia. Ehkä suomalainen ruoka ei ole saavuttanut globaalia suosiota, mutta onhan meillä mistä tehdä hyvää - metsät ja järvet täynnä!

Mutta siitä mummojen tekemästä ruasta. Kommenteissa järkeviä ehdotuksia antaneista jylläsivät selvästi pohjoisen ja idän isoäitien antimista nauttineet. Hurraa sille! Huomattava määrä ihmisiä ehdotti karjalanpaistia ja karjalanpiirakoita! Mahtavaa, eihän se Bourdain mitään gourmetruokaa halunnutkaan, vaan rehellistä kotiruokaa. Sitä mitä suomalaiset syövät. Tai söisivät, jos osaisivat vielä tehdä. Ehkä siksi hakusessa juuri ne mummot ovatkin. Onneksi trendi tuntuu olevan, että nuoremmatkin opettelevat tekemään perinteisiä kotiruokia.

Aloin sitten pohtia, että mitä oma mummoni, keittäjä ammatiltaan, olisi siihen pitopöytään laittanut? Aivan varmasti juuri sitä karjalanpaistia! Huuhdeltuna alas kotikaljalla.Todennäköisesti omatekoisia karjalanpiirakoita, ehkäpä muikkukukkoa. Pappa olisi saattanut lisätä pöytään savukalaa. Jälkiruokana olisi ollut toivottavasti mustikkapiirakkaa!

Huomasin kommenteissa jonkun muuten ehdottaneen juuri samoja asioita. Avainasiana oli se, että mustikkapiirakka tehdään pullataikinaan.

Niin mutta! Jos jolla kulla on hyviä ajatuksia, niin sinne vaan Tonylle kommentoimaan, mitä mummusi kokkaisi. Itseään voi viihdyttää myös Adolfo Ramirez nimisen ranskalaisheebon viiltävillä analyyseillä suomalaisesta ruokakulttuurista. Tässä yksi: "In finnish culture people don't invite themselves for dinner or lunch but just for coffee and cakes. Coincidence? I think not."


keskiviikko 28. joulukuuta 2011

Grillaushaaveita "talven" keskellä

Tuossa aiemmassa kirjoituksessa viittasin viime kesän viimeisiin grillajaisiin. Juu tiedän, että nyt mennään keskitalvea, mutta eihän se siltä tunnu. Jouluna oli onneksi lunta, mutta nekin on jo kadonneet. Lajittelin tuossa siis vanhoja valokuvia ja törmäsin kesäkuviin ja siinä samalla noihin grillajaisiin. Niistä jäi kirjoittamatta ja mainisematta yksi hyvä kasvislisuke taas..

Olimme siis kaveriporukalla hieman saunomassa ja syömässä ja ylipäänsä herkuttelemassa. Grilliin pääsivät entrecôte-pihvit, pekoniin käärityt herkkusienet, salsa-tuorejuustokasvikset ja sitten nämä omanlaisensa grillatut tomaatit.


Grillatut mozzarellatomaatit

tomaatteja
mozzarellaa
oliiviöljyä
tuoretta basilicaa
suolaa ja pippuria

1. Pese tomaatit ja leikkaa niihin syviä viiltoja. Varo, ettet leikkaa koko tomaattia halki.
2. Tee mozzarellasta siivuja ja laita siivuja tomaatin viiltoihin.
3. Grillaa niin, että mozzarella sopivasti hieman sulaa.
4. Leikkaa basilica silpuksi. Laita sekaan tilkka oliiviöljyä ja suolaa ja pippuria maun mukaan. Sekoita eräänlaiseksi basilicatahnaksi.
5. Levitä basilicaöljyä grillattujen mozzarellatomaattien päälle ja syö pois.

Tämä toimii vallan hyvin myös uunissa tehtynä, vaikka grilli tuo tietysti oman säväyksensä. Otettu käyttöön juhannuksensa 2010 ja käytetty siitä eteenpäin menestyksellä.

Grillajaiset vaativat alkumaljat.
  


Mozzarellabroileria kasviksilla

Eräs sunnuntai yritimme kerrankin käyttää hieman enemmän aikaa ja vaivaa ruoanlaittoon kuin mitä normaali soitto lähipizzeriaan vaatii. Mielikuvitus riitti siihen, että perunan korvaava kasvislisuke oli vanha tuttu. Tuo kasvislisuke on siitä hämmentävä, että jopa vihanneksia inhoava kaverini avomies tykästyi tuohon kesän viimeisissä grillajaisissa. Se on jo melkoinen suoritus. Kasvislisuke on niin muhevaa, että se toimii samalla myös kastikkeena lihalle.

Lihapuoli niin... lihatiskeillä ei tunnetusti sunnuntaisin ole kovinkaan valtaisat valikoimat, joten päädyin tekemään mozzarellalla täytettyjä broilerin fileitä.



Mozzarellabroileri

marinoituja broilerifileitä
mozzarellaa

1. Huuhtele fileistä marinoidi pois ja nuiji fileet hieman ohuemmiksi.
2. Viipaloi mozzarella ohuiksi siivuiksi.
3. Paista fileitä hetki pannulla molemmilta puolilta niin, että file saa väriä pintaan.
4. Laita mozzarellaviipaleita fileen päälle ja taita file taskuksi.
5. Paista mozzarellabroileritaskuja uunissa niin, että broileri on kypsää ja mozzarella hieman sulanut.

Jos broilerifileet ovat varsin ohuita, ne kypsyvät suhteellisen nopeasti. Kypsyys kuitenkin kannattaa aina tarkistaa! Taskun saa näppärästi pysymään kiinni käyttämällä hammastikkuja. Broileritaskun voi täyttää esim. mozzarellalla ja parmankinkulla tai aurinkokuivatulla tomaatilla.

Käytän useammin valmiiksi marinoitua lihaa kuin pitäisi. Joku kesä luin muistaakseni Hans Välimäen grillausvinkeistä, että marinadi kannattaa huuhdella pois. Se on jo ennättänyt maustaa lihan, mutta pintaan huuhtelematta jätettynä se helposti palaa kiinni, jolloin maku kärsii. Ihan näppärä vinkki, jota olen onnistuneesti kyllä käyttänyt sen jälkeen aina marinoitujen tuotteiden kanssa.

Ja kyllä... tunnustan. Tämä on taas yksi niistä annoksista, mitä olen joskus syönyt jossakin ravintolassa. Hyvin helppoa tehdä itse!!

Se kasvislisuke pekoniin käärityn herkkusienen vieressä. Alhaalla vasemmalla entrecôte.

tiistai 27. joulukuuta 2011

Lahjakas joulu

Joulupukki toi mukavasti lahjuksia. Olin taas ollut kiltti, sillä joulupukki toi kivasti lahjuksia. Yhtä konserttilippua ja rannekorua lukuun ottamatta lahjat olivat pitkälti joko syötävää, juotavaa tai keittiöön jotenkin liittyvää sorttia. Hienoa! En juuri kaivannutkaan erityisesti mitään krääsää, vaan tämä lahjavalikoima oli oikein täydellinen.

Yksi erittäin mieluisa paketti sisälsi Scanpanin haudutuspannun ja Fiskarsin baking kitin. Setti sisälsi silikonisudin, -vispilän ja suuren lusikan. Ilmeisesti myös ensi vuonna kotona olisi siis syytä kokata ja leipoa hieman entistä enemmän. Tuota sutia ja vispilää olen aiemmin katsonutkin vähän sillä silmällä. Silikonisuti on mielestäni paljon helppokäyttöisempi ja helpompi puhdistaa kuin tavallisest sudit ja silikonipäällystetyllä vispilällä ei tarvitsisi pelätä naarmuttavansa kattilaa.



Sitten se varsinainen lahja, joka sai aikaan ihastuneita huokauksia. Joo, taidan olla hieman hassu, mutta kaikki mikä on vaaleanpunaista on melko lailla pop ja kun vielä olen pitkään halunnut Sodastreamia, niin se pinkkinä oli aivan mahtava lahja. Kyseisen koneen kasasin välittömästi, vaikka muru nauroi vieressä, kun kokoaminen näytti hieman hankalalta. Koneen sooda tuli jouluaterian jälkeen tarpeeseen. :) Paketissa oli myös kaksi eri makua, joista omena on ainakin todettu jo hyväksi.



Olen toivottaman hurahtanut tuohon laitteeseen. Juon kivennäisvettä PALJON. Tai joisin varmasti vielä enemmän, jos niitä painavia pulloja ei aina tarvitsisi raahata kaupasta ja viedä niitä tyhjiä takaisin kauppaan. Sodastreamilla ei tarvitse moista miettiä, kun kuplavettä on tarjolla koko ajan. Nyt vaan toivon, ettei Sodastreamille käy kuin niille 80-luvun limsakoneille, mitä meidänkin lapsuudenkodista taitaa keittiönkaapista löytyä. Niihin ei ole oikeita hiilihappopulloja löytynyt enää vuosiin.

Kiitos joulupukin apulaisille kaikista lahjoista! Laiskis kiittää ja kumartaa!

Tulis taas joulu niin sais yölläkin syödä

Olipahan ruokaisa ja rattoisa joulu! Yksi ystäväni kertoi näyttävänsä joulun jälkeen muumilta ja myönnän, että se sama olotila on minullakin. Käytin täysin hyväkseni sanontaa: "Tulis taas joulu, että sais yölläkin syödä". Paistoin mm. joulupäivän ja tapaninpäivän välisenä yönä vielä puoli kolmelta karjalanpiirakoita (raakapakaste), kun teki mieli vähän napostella.

Tässä hieman kuvallisesti meidän joulupöytää:




Jouluiltana saimme pari kaveria kylään. Ilta sujui rattoisasti pelaten Buzzia ja korttia ja tietysti syödessä. Jouluillan menu koostui juustoista ja erilaisista tapaksista. Ehdoton uusi suosikkini on Castellon kittijuusto. Tapaksista herkkua olivat erityisesti marinoidut valkosipulit ja erilaiset salamit.




Tapaninpäivänä nautin rääppiäisannosta kaikkia omia jouluherkkujani!


Huh... onpa vieläkin täysi olo. Mutta graavilohta on vielä jäljellä, joten jos sitä pari leipää tekisi.......

perjantai 23. joulukuuta 2011

Mattimyöhäisten lahjanhankintaan tai muuten vain

Pidän suunnattomasti pienistä kivijalkaputiikeista. Erityisesti pidän niistä, jos myynnissä on mahtava valikoima teetä, kahvia ja muita herkkuja. Savonlinnan Puistokadun Olga Maria on juuri sellainen.

Joulupukin ja muihinkin lahjakontteihin on sieltä päätynyt pariakin eri teelaatua sekä Chjokon suklaita (lämpimästi suosittelen tummaa suklaata vadelmalla!!). Perinteisemmän irtoteen lisäksi tarjolla on mm. teeruusukkeita, jotka aukeavat kauniisti kuumassa vedessä. Herkkusuille on suklaan lisäksi vanhanaikaisia englantilaisia karamelleja, hilloja, marmeladeja, pateita ja terriinejä.

Voisin viettää liikkeessä tunteja vain tutkien, mitä kaikkea ihanaa siellä on tarjolla.

Joten jos joululahja on vielä hankkimatta ja satut olemaan seudulla, suuntaa Puistokadulle!

(Chjokon suklaatahan saa myös mm. sen omista Helsingin Liisankadun ja Kluuvikadun myymälöistä. Ihania teelaatuja, suklaita ja kahveja myy mm. Flamingon, Sellon ja Lasipalatsin Caffi ja hyviä kahvilaatuja ja vaikka mitä ihanuuksia luonnollisesti myös Stockmannin Herkku)

torstai 22. joulukuuta 2011

Kuohujuoma sopii jouluaterialle

Jes! Tätä uutista on odotettu. Kuohuva juoma sopii myös joulupöytään! Helsingin Stockmannin Alkon myymäläpäällikkö Ari Seinä sanoo jutussa, että kuohuviini sopii joulupöydän kinkun, kalkkunan sekä laatikoiden kanssa. Ja uskottava kai se on. Kuohuva kun sopii lähes kaiken kanssa.

Olisiko joskus Radio Mafian Alivaltiosihteerissä ollut loru, jossa todettiin jotenkin näin:

"Valkoviini kalan kanssa,
punaviini lihan kanssa,
väkeviä ajan kanssa,
kaljaa myöskin paljaaltansa."

Tästä ainakin tuo punaviinin ja valkoviinin suositukset kalalle ja lihalle tuntuvat pitävän tiukasti kiinni ihmisten käsityksistä. Lisäksi ainakin minulla punaviinin käyttö kasvaa syksyn tullen, kun taas valkoviini on suosiossa keväällä ja kesällä. Ehkä se ei ole ihan huono muistutus, että näitä pölyttyneitä ajatuksiaan voisi vähän virkistää. Siis valkoviiniä tai kuohuviiniä joulupöytään sen lihan rinnalle ja keskelle synkkää talvea (oi joulun ihmettä odotellessa, jos se lumi vielä tulisikin!).

Jouluolut on myös tervetullutta meidän joulupöytäämme. Itse vasta opettelen oluen maistelua, mutta onneksi perheessä on yksi varsinainen olutnörtti, joka opettaa. Ainakin lämmitettävät kirsikkaoluet ovat jo saavuttaneet suosioni glögin korvaajina.

Graavilohi

Vietin viime viikonlopun isän luona kalakoulutuksessa. Kuten tuossa aiemmin kirjoitinkin, haluan jouluksi kalaa. En vaan ole itse sitä juurikaan tottunut käsittelemään, joten kävin siis mestarin opissa. Suolasin ihkaensimmäisen oman lohifilepalaseni ja voi! Se oli niiiiiiin hyvää!


Tekijänoikeudet kieltävät paljastamasta, mitä kaikkea graaviloheen isän tapaan tulikaan, mutta ei se mitään. Simppelin ja osittain samankaltaisen lohensuolausohjeen löysin Ruokavuosi-keittokirjasta, josta alla oleva ohje on muokattu.


Graavilohi

pala lohifilettä
1-2 rkl karkeaa merisuolaa
1/2-1 rkl sokeria
2 tl rouhittua valkopippuria
tilliä

1. Aseta siivottu lohifile astiaan nahka alaspäin.
2. Sekoita suola, sokeri ja pippuri. Ripottele seosta ja tilliä lihapinnalle.
3. Peitä kannella ja anna olla kylmässä yön yli.
4. Raaputa tai pese suola ja mausteet kalan pinnalta ja leikkaa vinoviipaleita.



Tein siis itse hieman eri ohjeella, mutta pääasiassa näin se idea toimii. Omalla ohjeella ohjetta olisi vaikea kirjoittaakaan, kun kaikki toimii sormituntumalla. Kuulemma tilliksi sopii myös kuivattu tilli. Mitat ohjeessa ovat viitteelliset. Ruokavuoden mukaan tuo määrä suolaa ja sokeria menee noin 1 kg perkaamatonta lohta. Sanoisin, että silmämääräisesti suolaa tulee noin puolen sentin kerros lohen pintaan.


Useissa paikoissa graavaamiseen käytetään myös alkoholia tai jotain muita maustetta. Esim. entisessä työpaikassani graavilohta maustettiin mm. ginillä, vodkalla, limellä ja mustikoilla.

Sormituntumalla tehdessä tuli mieleen joku sanonta, mikä liittyi leipureiden ja kokkien eroihin. Muistaakseni se meni jotenkin niin, että leipureiden pitää mitata tarkasti ja siksi kokit eivät yleensä ole hyviä leipureita. Kaikki kun tehdään vähän aistien varassa. Taidan itse kuulua enemmän siihen kokkien joukkoon.

keskiviikko 21. joulukuuta 2011

Joulumenu selvillä

Joulumenu alkaa olla selvillä! Aika perinteisellä kaavalla joulu on taas menossa sillä pöytään on tulossa ainakin kinkkua, imellettyä perunalaatikkoa, porkkanalaatikkoa, italiansalaattia, sienisalaattia, graavilohta ja karjalanpiirakoita. Käytin joulun pääasiallisena kokkina veto-oikeutta ja totesin, että meille ei tule lanttulaatikkoa tai maksalaatikkoa. Rosolli, herneet tai keitetyt perunat eivät koskaan ole jouluumme kuuluneetkaan.


Suurimman osan teen itse. En jostain kumman syystä ollenkaan haluaisi käyttää valmiita tuotteita, vaikka tiedän niiden olevan maukkaita. Lisäksi valmiit laatikot vielä olisivat oivaa ajansäästöä. Mutta, kun sattumalta pidän perunalaatikkoa omana bravuurinani, niin en voi ostaa sitä valmiina! Porkkanalaatikossa aloin jo taipua einekseen, kunnes päädyin vaihtokaupparatkaisuun. Minä teen tädilleni perunalaatikon, hän meille porkkanalaatikon.


Salaatit on myös välttämätöntä tehdä itse. Valmiit salaatit tuntuvat uivan majoneesissa ja niistä puuttuu pari olennaista asiaa. Esimerkiksi olen aina laittanut sienisalaattiin suolasienien ja sipulin lisäksi omenaa. Se antaa raikkautta ja hyvää rakennetta salaatille. En myöskään pidä majoneesista sienisalaatin kastikkeena, vaan laitan mieluummin crème fraichea. Sienisalaatin tekoon houkuttavat myös ne itse suolatut sienet. En ole vielä uskaltanut niitä käyttääkään, mutta eiköhän joulu ole sen arvoinen?

Kinkku on jo ostettu. Kahdelle hengelle luulisi riittävän 2,6 kilon harmaasuolattu kinkku. Enpä ole ennen kinkkua paistanut, mutta ei kai se kovin vaikeaa voi olla? Ostin valmiiksi paistopussin, ja ajattelin kerätä liemen kastiketta varten. Sinappihuntu saa todellakin jäädä väliin. Ajattelin siivilöidä kinkun liemen, suurustaa kastikkeeksi ja maustaa omatekoisella omenasoseella. Katsotaan kuinka käy.

Näistäkö kinkulle kastike?

Joulupäivän iltaa kaapissa odottavat tapasainekset aurinkokuivatuista tomaateista täytettyihin oliiveihin ja juustoista serrano-kinkkuun.

Jälkiruoka vielä.. Parin kuusen alla jo odottavan paketin muodosta voisi päätellä, että suklaata on tulossa. Sehän voisi olla jälkiruoka kahvin ja konjakin kera.

Voisin jopa melkein sanoa, että ruokastressi alkaa olla ohi. Tosin, ne jotka ovat nähneet jääkaapin seinässä A4-paperin ruokalistoineen, aikatauluineen ja erityisine HOX!-merkkeineen saattavat olla eri mieltä.

Kuusi kasattu, kuohuvan paikka. Tästä se joulu alkaa.

Lämpimiä voileipiä

Joulukiireet päällä? Kauhea nälkä ja jotain tarttee saada nopeesti nyt heti? Miten olisi ihan vanhat kunnon lämpimät voileivät? Tässä joku aika sitten teimme pitkästä aikaa lämpimiä voileipiä de luxe -versiona. No joo, "luksusversio" siitä tuli mozzarellajuustoraasteen ja pekonin takia, mutta oli muuten oikeasti hyvää!

Muru vielä paistoi pekonia ensin hieman pannulla ennen kuin ne päätyivät leivän päälle. Kinkkua, ananasta, tomaattia, pekonia, aurajuustoa ja raastettua mozzarellaa - ihana rasvainen herkkupommi ja taas jaksaa pohtia jouluasioitakin. Pekoni tosiaan tekee kaikesta vähän parempaa :)




maanantai 12. joulukuuta 2011

Nauru pidentää ikää

Kun Laiska kokki on niin laiska, että makaa vaan sohvalla, on miehen oltava omatoiminen. Käytävä siis kaupassa ise ja tehtävä vielä se ruokakin. Tästä seurasi todennäköisesti shokkitiloja kaupan myyjille ja sekavia naurukohtauksia laiskikselle. Miksikö?

Kaupasta tuli mies, joka puhisi. Syy?

a.) Kaupan kasvisosastolla ei myydä kukkakaalia tasan 300 grammaa valmiiksi pilkottuna ja paloiteltuna. Ja tämä tuli uutisena.
b.) Vihannesosaston tuotteet on punnittava ihan itse. Toisin kuin lihatiskillä. Ja tämä tuli uutisena.
c.) "Miksi tää kukkakaali on näin iso? Joku ydinjätteellä kasvatettu!!"
d.) "Nyt on sellaista luomuparsakaalia! Ihan lähiruokaparsakaalia Espanjasta asti."

Loppujen lopuksi lihaa syövä muru tuli siihen lopputulokseen, että kasvissyöjiä kohdellaan epäreilusti verrattuna lihansyöjiin. Lihatiskillä kysytään, halutaanko lihaa millainen määrä ja miten käsiteltynä. Vihannesosastolla ei. On epätasa-arvoista kasvissyöjiä kohtaan, että lihansyöjät saavat parempaa palvelua.

Ihana muruinen! Sen yhden miehen komediashow'n jälkeen sainkin erittäin hyvää broilerigratiinia. Ohje oli muuten käsittääkseni mukailtu tästä. Ilmeisesti Kotikokin resepteistä saa Android-puhelimilla jotenkin suoraan tehtyä näppärän kauppalistan.

"Pitääkö näille tehdä jotain, vai voiko laittaa näin?" ;)

Kuka brutaalisti murhasi kukkakaalin?


sunnuntai 11. joulukuuta 2011

Joulu tulee, en ole valmis!

Rohkaisin mieleni ja uskalsin tunnustaa isälle, että ajattelin viettää tänä vuonna ensimmäistä joulua ihan omassa kodissani. Pelottavinta ei ole se, että asia piti kertoa isälle, vaan se koko ajatus ensimmäisestä omasta joulusta. Kertomisen jälkeenhän asiasta tuli tavallaan harkinnanvaraisesta potentiaalisesta aikomuksesta varma asia. Hui!

Tavallaan olen kauhustani huolimatta aivan innoissani! Saan tehdä joulun kotiin! Olen jo muutaman joulun ajan tehnyt suuren osan kodin jouluruuista. Se on siis ihan tuttua ja ihanaakin, joulusta kun pidän. Joulu on kulunut italiansalaattien, tuuvinkien ja muiden herkkujen valmistelussa. Olen kuitenkin aina laittanut juuri niitä ruokia, mitä kotonani on syöty lapsuudestani lähtien. Vuodesta vuoteen olen voinut luottaa siihen, että joulupöydästä löytyvät ne samat herkut.


Entäs tänä vuonna? Koko jouluni mullistuu täysin. En voi tai haluakaan pitää kiinni vain omista perinteistäni, vaan luoda yhteisiä, joten nyt olisi varmaan hyvä kokeilla jotain uutta. Entäs kun ne omat perinteet varsinkin ruoan suhteen kuitenkin ovat aika tärkeitä ja uusia jouluruokia muka hankala keksiä? Lisäksi kahden ihmisen toiveiden yhdistäminen voi tuottaa haasteita. Esimerkiksi, minä en kaipaa kinkkua ollenkaan (Jep, huono jouluihminen taidan siis olla), mutta murulle se on ihan ehdoton vaatimus.

Yritän ehdottaa, että kumpikin saisi valita omat suosikkinsa. Miehelle siis kinkkua ja porkkanalaatikkoa ainakin, minulle perunalaatikkoa, italiansalaattia ja sienisalaattia. Mutta entäs kala, josta molemmat sentään pitävät? Olen niin tottunut aattona savustettuun loheen, etten voi hyväksyä kaupan valmiita tuotoksia. Korvaisiko savulohen ja graavilohen vaikka mätilautanen?

Ja sitten jälkiruoka? Pitäähän sitäkin jouluna olla. Mikä olisi uusi, hauska ja kokeilun arvoinen? Sellainen, mikä tekisi meidän kahden joulusta juuri meidän joulun?


Kaikki vinkit, neuvot ja uudet ajatukset otetaan lämmöllä vastaan! Sillä aikaa hautaudun epätoivossani keittokirjojen maailmaan glögimuki kädessä.

Nämä asiat ovat ainakin jo varmoja:
1. Glögiä pitää olla ja paljon ja sen pitää olla Marlia lasipullossa!
2. Muovinen joulukuusi saa paikkansa varmaan jo hyvissä ajoin ennen aattoa.
3. Jouluaattona revin hiuksia päästäni, kun yritän saada kaiken valmiiksi.
4. Tapanina ihmettelen, miksi sitä ruokaa piti tehdä niin hemmetin paljon kahdelle ihmiselle!

lauantai 10. joulukuuta 2011

Oma subi, paras subi

Rakastan Subwayn leipiä. Melko tarkalleen ottaen olen saanut subin viimeksi joskus maaliskuussa. Ongelman voisi ratkaista ottamalla auton ja ajamalla lähimpään kaupunkiin, jossa on Subway. Hetkellisessä harhatilassa jopa tutkin Subwayn sivulta franchise-ohjeita, kunnes tulin järkiini. Olen opetellut tekemään "subini" ihan itse kotioloissa.


Kalkkunasubi

1 ciabatta
muutama siivu kalkkunaleikkeitä
juustosiivuja

Lisäksi esimerkiksi:
sipulia
tomaattia
kurkkua
jalopenoja
salaattia
paprikaa
tuorejuustoa
oliiviöljyä
balsamicoa
oreganoa ja pippuria

1. Paahda halkaistua ciabattaa hetki uunissa. Raakapakasteciabattan kohdalla paista lähes kypsäksi ja halkaise sitten.
2. Aseta kalkkuna ja juustosiivut ciabatan toiselle puolikkaalle ja pidä hetki uunissa. Juusto saa hieman sulaa.
3. Täytä halutuilla kasviksilla.
4. Mausta oliiviöljyllä, balsamicolla, oreganolla ja pippurilla.
5. Kääri leivinpaperi, lautasliina tai ihan vaan kädet ronskisti "subin" ympärille ja ota iso haukku.


Teen itse usein "subin" raakapakasteciabattaan. Siinä kannattaa varoa sitä, ettei ciabattan pinnassa mene viiltoja. Ne hieman hankaloittavat leivän halkaisemista. Nälästä riippuen alas menee joko kokonainen tai puolikas "subi".

Subi toimii muuten hyvin esim. tortillaillan jälkeen. Usein jäljelle jää noita valmiiksi pilkottuja vihanneksia, salsaa ja guacamolea. Niistä saa oivat lisukkeet "subin" mausteiksi. Sivelee vain guacamolea toisen puolikkaan pintaan uunin jälkeen ja käyttää salsaa öljyn ja balsamicon sijaan kastikkeena. Toimii!

perjantai 9. joulukuuta 2011

Joulutortut vol. 2

Viime joulun alla tein kirjoituksen joulutortuista. Sain tuolloin kommentin Iinekseltä, joka ei ihan ensin ymmärtänyt ohjettani joulutortun taittelusta. Onneksi ei!

Tapanani on siis torttuneliöön tehdä kulmaan viillot näin:

Olen sitten nuo ulommaiset kulmat taittanut keskelle, jolloin joulutorttuun tulee eräänlainen kukka neliöpohjalla. Hyvä torttu se on edelleen, mutta.... Nyt on taas se torttuaika vuodesta ja teki mieli kokeilla jotain uutta. Luin uudestaan Iineksen kommentin siitä, että taittaisinkin tortun sisemmän neliön kulmat keskelle. Pakkohan sitä oli kokeilla ja tältä se näyttää:

Ennen paistoa: takana "oikein" taitettu, edessä uusi Iineksen innoittama kokeilu

Ennen paistoa: luumuhillo lätkäisty
Vaalealla paahdolla ;)
Se on nätimpi kuin mitä kuva antaa ymmärtää.

Aika veikeä vai mitä? Eli kiitos Iines tästä inspiraatiosta ja avaruudellisesta hahmotuskyvystäsi! :) <3

Kun ei mene ihan putkeen..

Ei aina mene niinkuin Strömsössä, ei todellakaan. Sain palautetta siitä, että miten on mahdollista, että kun yleensä vaan heitän kaiken sekaisin niin lopputuloksena on jotakin hyvää. No tuota, ei käy näin aina. Seuraavaksi varoittava esimerkki siitä, kuinka käy, kun asioi sunnuntai-iltana myöhään ja väsyneenä kaupassa.

Lampsimme murun kanssa sunnuntaina uupuneina kauppaan, ja mietimme potentiaalista ruokaa. Jotakin helppoa, jotakin nopeaa. Mietin hetken caesar-salaattia, jota en ole pitkään aikaan syönytkään. Ajattelin myydä ajatukseni paremmin ehdottamalla perinteistä kanacaesar-salaattia oman suosikkini jokirapusalaatin sijaan. Ihme ja kumma, ajatus löi itsensä läpi ja aloimme haalia kaupassa tarvikkeita.

Ostoskoriin tipahteli salaattia ja kurkkuja (sopii muuten hyvin sekaan, vaikka ei asiaan kuulukaan) sekä krutongin hyvin korvaavaa näkkäriä. Kastiketta piti olla jääkaapissa jäljellä, joten sitä ei tarvittu. Lihahyllyllä katselimme aikamme erilaisia suikalepaketteja, kunnes minä viime hetkellä päätin haluta pippurimarinoitua ja nappasin paketin mukaan.

"Keisarin" pohja rakenteilla, mutta kuinkas sitten kävikään...?

Kotona leikkasin kurkut, revin salaatit ja murensin näkkärit kulhoon. Kurotin jääkaappiin ja tartuin salaattikastikepulloon. Kivaa.. Kastike oli mennyt vanhaksi jo neljä kuukautta sitten. Hetken neuvottelun jälkeen totesimme, että vaihtoehdot ovat Thousand Island tai ei mitään. Arvannette kumpi voitti?

Muru paisteli vieressä broileria. Kun liha alkoi kypsyä, katsoimme hitaasti toisiamme ja sitten pannua. Ei ollut ihan broilerin näköistä. Kaivoin pakkauksen roskiksesta. Kyllä, olin napannut kaupasta pippurimarinoitua porsasta.

Possu, ei broileri.

Hekotellen kasasimme salaatit, näkkärit, kurkut ja possuviipaleet lautaselle. Koristelimme kokonaisuuden Thousand Island -kastikkeella. Yritin pelastaa sen, mitä pelastettavissa oli ripottelemalla päälle fetakuutioita. Lopputulos oli sanoinkuvaamaton. Rehellisesti sanottuna kasa oli mahdollisesti hirveintä, kuivinta ja ehkä säälittävimmän makuista mättöä, mitä olen koskaan tehnyt. Söin kurkut, fetat ja kuivat näkkärit ja näykin salaattia. Possut siirsin murun lautaselle.


Mitä opimme tästä? Tarkista aina jääkaapista, mitä siellä on, ennen kuin menet kauppaan. Katso kaupassa, mitä sinne koriin viskaat. Ja tärkeimpänä, kaiken sotkeminen sekaisin ei vaan aina onnistu! :)

torstai 8. joulukuuta 2011

Suklaan himoon suklaamuffinsi suklaasydämellä

Jollain tavalla kammoan välillä valmistuotteita tai näitä "lisää vain vesi" -ratkaisuja. Esimerkiksi inhokkilistallani on jauheesta tehty perunamuusi! Aiemmasta päivityksestä kuitenkin paljastin jo, miten näppäriä mielestäni valmiit piirakkapohjat ovat, ja samalla tavalla käytän kyllä aina joulun alla valmista torttu- ja piparitaikinaa. Arkea helpottavia pieniä asioita, tiedättehän?

Joudun hieman syömään sanojani jauheidenkin suhteen. Salakavalasti meille ensin ilmaantui toisen toimesta vohveli- ja lettutaikinan jauhemixi, jossa ei ollut kyllä mitään moitittavaa. Muffinsihimossani ratkesin ja skeptisesti ajattelin kokeilla Sunnuntain suklaamuffinsimixiä. Myönnän, että yllätyin positiivisesti. Seuraavana aloin haaveilla suklaakekseistä ja annoin jälleen valmiille jauheelle mahdollisuuden. Kyllä se toimi.


Vihdoin päätin, että jauheen käyttäminen on ihan hyväksyttävää, varsinkin jos mixiä tuunaa hieman, eikös? Aloin haaveilla suklaasydämen sisältävistä suklaamuffinseista suklaakuorrutteen kera. Hieman överiksihän se olisi mennyt, mutta suklaasydän ei kai ole liikaa vaadittu?



Pätkismuffinsit (n. 15 isoa muffinsia)

1 Sunnuntain suklaamuffinsimix
1 pussi minipätkiksiä

1. Tee muffinsitaikina pakkauksen ohjeen mukaan.
2. Säästä minipätkiksiä jokaista muffinsivuokaa varten yksi, pilko loput pätkikset ja sekoita taikinan sekaan.
3. Laita muffinsivuoan pohjalle hieman muffinsitaikinaa. Aseta keskelle pala minipätkistä. Peitä pätkis taikinalla.
4. Paista pakkauksen ohjeen mukaan.

Asettelin taikinaa pohjalle noin ruokalusikallisen ja pätkiksen päälle vielä toisen samanlaisen määrän. Massa riitti hyvin 15 muffinsiin. Paperisia vuokia kannattaa olla kaksi päällekkäin, sillä muuten muffinsi saattaisi levähtää helpommin.



Oi ja voi!! Muffineista tuli täydellisiä, minttusuklaalta tuoksuvia, lämpimiä, pehmeitä ja suklaisia palleroita, joita olisin voinut ahmia monia. Onneksi säästi osan seuraavaan päivään, sillä - jännä kyllä - maku oli lähes parempi!

Aloin jo pohtia, pitäisikö seuraavaksi kokeilla Fazerin sinistä, Geishaa, Fazerinaa ja mitä näitä ihanuuksia oikein onkaan???