"Kyllä tiedän antaa sinulle hyvän neuvon: kun laiskuuden halu tulee päälle, ole silloin laiskana!" Minna Canth


"Minä en saa koskaan kunnon kotiruokaa. Vain niitä hienoja juttuja." Prinssi Philip, Edinburghin herttua



torstai 28. huhtikuuta 2011

Läksiäislahjontaa osa 1

Kaupungin vaihdon yhteydessä vaihdoin myös työpaikkaa. Alan pikkuhiljaa reilun viikon jälkeen toipua läksiäisistä, joten ehkä pystyn ilman huokauksia kertomaan, miten ihania entiset työkaverini olivatkaan. Uskomattominta asiassa oli se, kuinka hyvin nuo ihmiset oppivat minut parissa vuodessa tuntemaan.



Perinteiseen tapaan lähtevä työntekijä eli tällä kertaa minä toin herkkuja työkavereille. Koska karkkilakko on yhä voimassa päädyin pitämään iltapäivällä jäätelökestit. Tarjolla oli vaniljaa ja suklaanougatia sekä suklaapisarakeksejä päälle murustettavaksi. Aamu sattui tietysti olemaan ihana ja aurinkoinen ja VR:n lähiliikenne täysin sekaisin. (some things never change) Hieman jännitin a.) riittääkö 4 litraa jäätelöä vajaalle 50 henkilölle b.) kuinka pahasti jäätelö ennätti aamulla sulaa. Onko inhottavampaa kuin sulanut ja uudelleen pakastettu jäätelö, jos haaveilee kunnollisesta jätskifiestasta?


Mutta palatakseni niihin työkavereihin.... Jäätelökestien yhteydessä sain myös läksiäislahjan. Suloisen vaaleanpunaisen paperikassin sisällä oli ensinnäkin ihana kortti, jossa komeili kunnon samovaari, ja sen seurana paketti teetä. Toiseksi kassista löytyi lempparicavaani Codorniuta. Seuraavana kätköistä paljastui Top Chef -voittajan Akseli Herlevin uusi keittokirja (ehdottomasti haluamieni keittokirjojen listalla!!). Viimeisimpänä, mutta ei vähäisimpänä sain kuusi kappaletta Teeman vaaleanpunaisia lasisia kippoja. Läksiäislahja sisälsi siis varsin hyvin kaikkea mistä pidän erittäin paljon: cavaa, keittokirjan, kaikkea vaaleanpunaista, teetä ja Teemaa. Teeman kippojen sisällä oli vielä vaahtokarkkeja. Lemppareita! Erikoispoikkeusluvalla sain syödä ne - karkkilakosta huolimatta.

Lyhyesti siis - kiitos ihanat! Teitä tulee ikävä. Ovelasti ujuttaudutte usein mieleen, sillä Akselin kirja ja Teeman astiat ovat ahkerassa käytössä. Cava sen sijaan kului jo. ;)

keskiviikko 27. huhtikuuta 2011

Yllättävä väriläiskä

Kirjoitin tuossa aiemmin HBF:n yhteydessä Laitilan limuista. Ilahduinkin siis kummasti, kun törmäsin kaupassa kokonaiseen Laitilan limualtaaseen, joka oli täynnä iloisen värikkäitä tölkkejä! Tuli heti ihan kesäinen ja vallaton fiilis. Ja mukaan tarttui kyllä Messinaa, Rio Colaa ja Lemonaa. Oi kesä! Sieltä se tulee!



Muistanko muuten ihan väärin vai oliko joskus 80- ja 90-lukujen taitteessa Rio Cola -mehujäätä sellaisessa tuubissa? Mehujäätä piti puristaa esiin tuubista. Se oli kyllä herkkua!!

Niin ja kesän makujen kunniaksi vähän uutta ilmettä ulkoasuun. Mitäs tykkäätte?

torstai 14. huhtikuuta 2011

Sporttia ja burgereita

Perjantaina kävin siis tutustumassa oluen maailmaan. Kuuden aikaan illalla olut alkoi jo hieman kyllästyttää. Sopivasti tiedossa oli jännitystä, kun illalla oli tulossa Jypin ja Bluesin välinen jääkiekko-ottelu. Jos Helsingissä on nälkä ja tahtoo nähdä matsin, on kaupungissa oikeastaan vain yksi paikka, jonne mennä - Sports Academy.



Samaan lopputulokseen oli tullut muutama muukin urheilunnälkäinen. Paikka oli melko täynnä, mutta väliäkö hällä. Tunnelma ainakin on parempi, jos porukkaa riittää. Sportin konseptilla suosio onkin melko taattu. Rruoka on penkkiurheilijoille täydellistä, rasvaista ja suolaista. Ottelun näkee, istui sitten missä kohtaa ravintolaa tahansa, sillä screenejä on joka puolella. Ottelun tapahtumista ei jää jälkeen, vaikka puuteroisi välillä nenää.

Varsinkin päivän oluenmaistelun jälkeen Sportin menun suolaa ja rasvaa teki todella mieli. Vaikka olenkin koittanut syödä hieman terveellisemmin viime aikoina, tuumasin, että hitot! Kyllä sitä saa ihminen välillä mässätä ihan huoletta ja hyvällä omalla tunnolla.



Sportin annokset ovat sellaisia, että nälkä iskee uudelleen vasta seuraavana päivänä, jos silloinkaan. Oma valintani oli savupekoniburger ja muru otti Divarin Legendan. Siinä pihvi onkin jo melkoista kokoluokkaa (339 g). Lisäksi hampurilaiseen tulee sipulirenkaita ja ananasta.



Illalla aloin kyllä miettiä, että tässä sitä taas mennään. Avoliitossa vaihtuu välillä korkkarit ja kuoharit ilolla olueen, lätkään ja burgereihin. :)

keskiviikko 13. huhtikuuta 2011

Angry Birdsin possut kokkaa

Oi, tiedän, että keittokirjojen himoni alkaa kohta saada maanisia piirteitä, mutta taas löytyi yksi, jonka ihan ehdottomasti haluan/tahdon/vaadin saada omakseni. Ja nyt ei ole edes kyseessä, mikään Michelin-kokin uusin gourmet-opus vaan ihan yksinkertaisesti Angry Birds -keittokirja!

Lueskelin ihan kaikessa rauhassa Digitodayn uutisia ja sieltä pomppasi silmiin tämä. Rovio tuo kesällä tarjolle Angry Birds -keittokirjan. Kirjan pitäisi sisältää piirroskuvia ja ideana on, että possut opettelevat kokkaamaan. Tarjolla on siis erityisesti munakkaan valmistusohjeita. Loistavaa!!!! Olen jo koukussa peliin, joten eiköhän koukutus yllä myös kirjaan asti.

Nyt siis voin lisätä tämän listalleni Must Have -kirjoista. Siinähän on siis jo ennestään:

1. Ilveksen rokkimenut (Johnny Kniga) - rockia ja ruokaa, pakkohan siitä on tykätä!
2. Olo - Aistin tarkkuudella (Teos) - Jos ei muuten, niin Pekka Terävän kirjassa on huikeat kuvat
3. Farang - modernia aasialaista (Paasilinna) - Jo se riittää, että Björck ja Wikberg tuntevat aasialaisen ruoan, mutta nuo kuvat on upeita, mielettömiä ja huikean huikeita
4. Angry Birds

Jaahas.. tässä tuli jo nälkä pelkästä ajatuksesta.

Oluen juhlaa Kaapelitehtaalla

Piipahdin perjantaina Helsingissä suuntana Kaapelitehdas ja Helsinki Beer Festival. HBF:ssä en ollut ennen käynytkään, vaikka monta kertaa mietin, että messut olisi mielenkiintoista käydä katsastamassa. Minähän en siis oluista mitään juurikaan tiedä. Jonkinlainen vitsi avomiehen kanssa jo onkin se, etten puhu olutta. Toinen kun on tavallaan hieman asiantuntija.


Teemana tänä vuonna oli vehnäoluet. Onneksi asiantuntija oli mukana matkassa, etten ollut ihan hukassa. Suurin osa näytteilleasettajista oli pienpanimoita ja maahantuojia. Monen panimoravintolan, kuten Teerenpelin, tuotteet olivatkin jo melko tuttuja.


HBF:ssä palkitaan myös vuoden parhaat oluet ja siiderit. Vuoden 2011 parhaaksi olueksi valittiin Mufloni Single Hop Simcoe. Vuoden siideri on Huvila Siideri.

Omiin suosikkeihini nousi Vakka-Suomen Panimon pääsiäisolut. Mausta tuli voimakkaasti mieleen Jacky-makupalan suklaavanukas. Oluen makua onkin korostettu aidolla suklaalla. Pääsiäisolut oli kevyt ja aika helppo. Lisäksi karkkilakkolaiselle siinä oli kyllä mukava makeus mukana.


Perinteisesti olen myös pitänyt Laitilan tuotteista. Esimerkiksi normaalisti en voi sietää päärynäsiideriä. Laitilan Oiva Kuiva Päärynäsiideri onnistuu kuitenkin välttämään inhottavan esanssisuuden ja makeuden, mikä monissa päärynäsiidereissä on. Brandy Long Drinkiin tykästyin jo Gastro-messuilla 2010. Ja Messina on ihan paras limppari!


Pakko vielä nostaa esille Saimaan Juomatehdas. Panimon palkittuja Marsalkka-oluita saa esim. panimoravintola Bruuverista Kampista. Koitin joskus kysellä, tekeekö panimo myös omaa siideriä. Kuulemma tekee, mutta se myydään jo parissa viikossa loppuun. Harmin paikka.

tiistai 12. huhtikuuta 2011

Päivän tärkein ateria Delivossa

Aamiainenhan on päivän tärkein ateria, eikö? Olen aina ollut sitä tyyppiä, joka ei ennätä/jaksa/halua syödä aamupalaa, sillä aamulla on myöhässä/kiire/muuta tekemistä. Mutta aamupalahan on ihana asia! Siis varsinkin sellainen, jonka ennättää syödä ajan kanssa ja nautiskellen. Mukana pitää tietysti olla päivän sanomalehti!


Aamupalan voi aina tehdä itsekin, mutta on jotenkin hauskaa lähteä aamupalalle jonnekin muualle. Kun nyt tässä tulee hieman siksakattua Savon ja Helsingin välillä, olen samalla laajentanut myös näkemystäni siitä, mistä Helsingistä saa hyvää aamupalaa. Tin Tin Tango on yhä suosikkini, mutta muitakin hyviä alkaa löytyä.



Kuten esimerkiksi Delivo Munkkiniemessä! Paikka on sympaattinen ja tuoksuu jo sadan metrin päähän herkuilta! Vietimme tyttöjen aamupalahetkeä siskon ja rakkaan ystävän kanssa eräs sunnuntai. Minä nappasin itselleni paketin, johon kuului tuorepuristettua appelsiinimehua, kananmuna, kahvia ja vapaavalintainen leipä. Oikein hyvää! Tuorepuristettu mehu on jotenkin niin luksusta. Se maistuu paljon paremmalle ja siitä saa ihan erilaista energiaa päivään.


Periaatteessa kahvia, leipää ja munia voisi saada kotonakin. Miksihän aamiainen maistuu aina paremmalta jossain muualla? Ehkä se on se Laiska kokki minussa.

perjantai 1. huhtikuuta 2011

Keittiön välttämättömyydet vuonna 2000 ja 2011

Uusi asuntomme on siis pikkuinen yksiö Savonlinnan keskustassa. Se tarkoittaa samalla myös miniatyyrikeittiötä, jossa ei ole edes uunia. No rehellisesti sanoen, kuka uunia tarvitseekaan? Pari keittolevyä ja mikro riittävät ihan hyvin. Ainakin ne pakastepizzat jäävät jo hyvästä syystä pannaan.

Tilanpuutteen kanssa täytyy miettiä tarkkaan, mitä keittiöön siis tulee. Samaa asiaa mietin jo silloin, kun 16-vuotiaana muutin kotoa pois. Tuolloin pakkasimme äidin kanssa mukaan tärkeimmät välttämättömyydet eli:

1. kattila
2. paistinpannu
3. lautasia
4. laseja
5. mukeja
6. aterimia
7. pari muovikulhoa
8. muutama lasta, kauha, juustohöylä ja leipäveitsi
9. siivilä
10. leikkuulauta

Tärkeimpien joukkoon kuului luonnollisesti myös ensimmäinen oma vedenkeittimeni teetä varten.


Nyt tärkeimpien joukko on lähes tulkoon sama. Mutta lisäksi TÄYSIN pakollisiksi laskin myös seuraavat:

1. wokkipannu
2. kaikki keittokirjat alkaen 7. luokan kotitalouden oppikirjasta MadCookiin.
3. kaikki hopeat pizzapyörästä juustonappeihin ja pastakauhaan
4. Pentikin nätit viinilasit
5. viinipullon ilmaaja
6. samppanjalasit
7. shaker ja viinamitta
8. vohvelirauta
9. blinipannu
10. leivänpaahdin

Kahvinkeitin saa mennä varastoon, mutta vedenkeitin tulee tietysti jälleen mukaan. Että näin se elämä muuttuu kymmenessä vuodessa. :)