"Kyllä tiedän antaa sinulle hyvän neuvon: kun laiskuuden halu tulee päälle, ole silloin laiskana!" Minna Canth


"Minä en saa koskaan kunnon kotiruokaa. Vain niitä hienoja juttuja." Prinssi Philip, Edinburghin herttua



keskiviikko 29. helmikuuta 2012

Täytetyt paprikat ja lihapasteijat

Ärsyttävää, kun joku sanoo, että mene kauppaan ja osta ruokaa, mutta ei vaivaudu sanomaan, mitä mahtaa tahtoa! Mielikuvitus ei tänään ollut villillä päällä ja uuniin päätyivät niin perusraaka-aineet, että ne pitäisi kohta laittaa Laiskikselta pannaan. Tänään kuitenkin tuota suomalaisten suosikkia eli jauhelihaa täytettyjen paprikoiden muodossa.


 Täytetyt paprikat

4 isoa paprikaa

400 g jauhelihaa
1,5 dl riisiä (siis ennen keittämistä 1,5 dl, reilusti enemmän keitettynä)
sipuli
valkosipulia
reilusti mausteita
lihaliemikuutio
150 g tuorejuustoa
juustoraastetta

1. Keitä 1,5 dl riisiä. Lisää keitinveden sekaan lihaliemikuutio.
2. Ruskista jauheliha ja lisää sekaan sipulit. Mausta jauheliha reilusti
3. Sekoita keitetty riisi, jauheliha ja tuorejuusto mössöksi.
4. Leikkaa paprikat pitkittäin halki ja puhdista ne.
5. Täytä paprikat jauhelihamössöllä ja ripottele päälle juustoraastetta.
6. Paista uunissa 200 asteessa n. puoli tuntia.

Jauheliha kannattaa maustaa melko ronskein ottein. Itselläni ainakin ongelma usein on makaronilaatikoiden tai vastaavien kanssa siinä, että olen hieman liian varovainen maustaja. Riisit ja makaronit kun aina lieventävät makua reilusti. Väriä pöytään tuo se, että käyttää erivärisiä paprikoita. Paprikoiden kanssa tarjosin itse ihan salaattia.


Kun tuota täytettä jäi minulla (pienempi määrä paprikoita) hieman yli, niin päätin hyödyntää massan ja pakastimen viimeiset torttutaikinat tekemällä lihapasteijoita. Leikkasin levyt keskeltä halki, laitoin täytettä keskellä reunaan ja painoin vastakkaiset kulmat yhteen. Paistoin 225 asteessa noin vartin verran.


sunnuntai 26. helmikuuta 2012

Isoja odotuksia: Taste of Helsinki kesäkuussa

Selailin perjantain Hesarin NYT-liitettä ja kappas, mitä silmiini osuikaan. Helsingin Töölönlahdella järjestetään kesällä Taste of Helsinki. Nelipäiväinen tapahtuma tutustuttaa Suomen parhaisiin ruokiin ja Helsingin rikkaaseen ravintolakulttuuriin.

Tapahtumassa kaksitoista tarkoin valittua ravintolaa esittelevät antimiaan erityisesti Taste of Helsinki -tapahtumaan suunniteltujen annosten kautta. Mukana on ilmeisesti ainakin Farang ja Tomi Björk. Muista ravintoloista on mainittu Juuri, Carelia, Demo, Muru, Aito ja Savoy. Makuaisteja kutkuttavia herkkuja on siis varmasti tiedossa.

Taste of Helsingin kävijät voivat myös ostaa näytillä olevaa lähiruokaa. Tarjolla on myös viiniä,samppanjaa, olutta ja siideriä. Kokit opettavat näyttämällä, miten ruokia valmistetaan.

Taste of -tapahtumia on järjestetty aiemmin mm. Lontoossa, Dublinissa, Milanossa ja Dubaissa. Vuoden 2005 Taste of Londonissa oli mukana 26 ravintolaa ja 20 000 ruokailijaa. Vuonna 2011 ravintolamäärä nousee jo viiteenkymmeneen. Tapahtuman verkkosivuilla voi ihailla kuvamateriaalia Dublinin ja Lontoon tapahtumista.

Taste of Helsinki on 14 - 17. kesäkuuta. Tapahtuma on ilmeisesti pääsemässä myös osaksi designpääkaupunkivuoden ohjelmaa. Tässä vaiheessa ainakin tapahtuma vaikuttaa siltä, että Laiskis TAHTOO osallistua.

lauantai 25. helmikuuta 2012

Makuelämyksiä kahvin parissa

Helsingissä ollessani kävin nauttimassa kupillisen ehkä parasta koskaan juomaani kahvia. Johan&Nyströmin konseptimyymälä Katajanokalla onnistui kerralla vakuuttamaan loistavuutensa muutamalla erittäin houkuttelevalla asialla.

Ensinnäkin - se kahvi! Kahvit paahdetaan käsin ja pienissä erissä. Tällä Slow Roast -menetelmällä kahviin halutaan paras mahdollinen maku. Maistelin ensin suosituksen mukaisesti suklaista FTO-espressoon tehtyä cappuccinoa. Oi nam. Reilun kaupan pavuista tehdyssä kahvissa oli mahtava pehmeys ja suklaisuus. Sen seurana nautittu suklaa cookie oli oivallinen pari. Itseasiassa se cookie oli niin hyvä, että Miss America -lempinimellä kulkeva ystävänikin totesi: "Mä en kestä, tää keksi on parempi kuin mitä mä itse teen!".



Seuraavaksi maistelin sitten hieman erilaista Shakiso espressoa. Shakiso oli todella erikoinen tuttavuus. Se maistui ihan toiselta kuin mikään koskaan maistamani kahvi. Maku oli hapan ja kirpeä, mutta samalla paksu ja ihan uskomattoman rikas. Se oli kuin pieni hedelmäpommi olisi räjähtänyt suussani. Todella eksoottinen ja mahtava maku.


Toiseksi - henkilökunta! Baristat vaikuttivat ihan oikeasti pitävän todella paljon työstään ja työpaikastaan. Tuollaisella pikkuseikalla on asiakkaan viihtyvyyden kannalta melko suuri merkitys. Henkilökunta kertoi kiltisti kahveista ja vastaili kysymyksiin suvereenisti. Arvostan.

Kolmanneksi - sisustus! Ajauduin Johan&Nyströmille osittain siksi, että ystäväni mukaan minut on pakko viedä erääseen paikkaan, koska se näyttää aivan minulta. Henkäys kahvin tuoksua, mukavan pehmeä valaistus, puuta ja hitusen värejä - oi kyllä! Minne vain katsoi löysi jotain pientä ja innostavaa, josta pohti, voisiko tuon jotenkin organisoida omaan sisustukseen. Pieni visuaalinen elementti, jolla toki on olennainen funktionsa, oli myös vieraskirja. Se oli kirkas väripilkku, jota ei voinut olla huomaamatta.



Neljänneksi - myymälä! Valikoima oli todella laaja niin kahvin kuin teenkin osalta. Papujen ja lehtien lisäksi löytyy jos jonkinlaista välinettä lämpimien juomien ystäville. Voisin kovin mielelläni suoraan kirjoittaa paikkaan oman lahjalistani - eli nimipäivät, syntymäpäivät, valmistujaiset (kröhöm), joulut ja mitä näitä nyt onkaan.




Joten, arvoisat kahvin ystävät. Jos haluatte nauttia loistavasta kahvista, viihtyisässä ympäristössä ja saada hyvää palvelua, tiedätte minne mennä.

perjantai 24. helmikuuta 2012

Mmmmm.... Marabou.

Juu, eilen sanoin, että mussutan nykyisin marjoja. Pitäähän se paikkansa, mutta välillä pitää saada sopiva annos suklaatakin. Kaupassa oli kivasti täky, jossa kahden Marabou-suklaalevyn ostaja sai yhden Marabou Premium -levyn kaupan päälle. No joo, ei siinä kovin pitkään tarvinnut miettiä.


Mukaan tarttui tavallinen maitosuklaalevy, Daim-suklaalevy sekä vadelmalla maustettu Premium-levy. Premium-levyt ovat tummaa suklaata, jossa kaakaota on vähintään 70 %. Vadelmalla maustettu suklaa oli sopivan täyteläisen makuista ja jopa hieman hyvällä tavalla kitkerää. Tiedättehän? Ei siis ällömakeaa. Maitosuklaalevy ja Daim-levy taas sitten olivat sitä perinteistä Maraboun megamakeaa suklaata, jota ei kovin montaa palaa voi syödä peräkkäin. Ihan hyvää kyllä, ainakin vielä seuraavana aamuna aamupalaksi. Juu, en vanno terveellisten ruokatottumusten nimeen - valitettavasti.

Koska olen suuren suuri Daim-rakeiden ja niiden patukoiden ystävä, täytyy sanoa, ettei se suklaalevy ole ihan yhtä hyvä. Onhan se hyvä, mutta Daimin nälkään pitää edelleen popsia patukoita tai rakeita.

Premium-levyistä jäi mietityttämään, olisiko sittenkin pitänyt maistaa sitä, jossa makuna oli merisuola ja pecanpähkinä. Hmmm... ehkä ensi kerralla sitten.


Tosin... tykkään silti edelleen eniten Fazerin sinisestä.

torstai 23. helmikuuta 2012

Mmmmm... marjoja!

Vaikka ulkona on välillä ollut ihan jäääääätävän kylmä, olen minä popsinut innoissani pakkasen aarteita. Kun karkkia ei kovin paljon edes huvita syödä ja jotain tekee mieli iltaisin mussuttaa, olen ottanut korvikkeeksi marjat. Syksyisten marjanpoimintareissujeni jäljiltä en raaskinut ensin käyttää marjoja ollenkaan. Sitten pikkuhiljaa ajattelin, että jos ihan vähän ja sitten vähän lisää ja nyt pakkasessa alkaa jännästi olla taas tilaa. :)

Eihän näistä nyt hilloja tai muuta, vaan suoraan sellaisenaan. Paitsi mustikat.. ehkä niistä pitää yksi piirakka tai mustikkakeitto vielä tehdä niin tai rahkaa.. Jos niitä jää popsinnalta jäljelle!


keskiviikko 22. helmikuuta 2012

Laskiaispullat ja erittäin kotitekoisen oloiset korvapuustit

Aloin leipoa laskiaispullia maanantai-iltana. Tein kerralla hieman reilun satsin, jos ottaa huomioon, että syöjiä oli vain kaksi. Niinpä tuumasin puolikkaasta taikinasta tehdä korvapuusteja. Pullaa olen leiponut sentään monet, monet, monet kerrat!

Laskiaispulla kermavaahdolla ja mansikkahillolla. Ei ikinä mantelimassalla - yäk!

Kävin teini-ikäisenä usein mummolassa auttamassa pullan paistossa. Mummon käsiä vaivasi reuma, eikä pullan pyöritys sujunut enää kovin notkeasti. Eihän siinä mitään, pullataikinoissa oli parhaimmillaan useita litroja maitoa ja pullia tuli peltikaupalla. Ensimmäinen pellillinen piti aina viedä naapuriin tätini miehen koemaistettavaksi. Onnistumisen merkki oli se, että pelti palautettiin tyhjänä takaisin jo tovin kuluttua.

Teimme voisilmäpullia, pullia raesokeripäällysteellä ja sitten minun erikoisuuttani eli kaneli-sokeripullia. Niissä kohotetun pullan pohjasta napataan kiinni ja pyöräytetään päällinen ensin kananmunassa ja sitten kanelisokeriseoksessa. Oman lukunsa pullakokeiluuni tuovat erittäin suuren suosion saaneet "Laiskiksen epäonnistuneet pullat", kun tein eräänlaisia joulupullia tähtitortun mallilla, mutta pullataikinasta. En sitten etukäteen 14-vuotiaana tiennyt, että kaikki hillot eivät ole uuninkestäviä. Vadelmahillo levisi nätisi koko pullan päälle sen sijaan, että päälle olisi jäänyt sievä keko.

Korvapuustien suhteen aloin huomata, että vanha kunnon epäonnistuneiden pullien karma alkoi olla jälleen päällä. Korvapuustieni ulkonäkö oli vähintäänkin mielenkiintoinen. Maku oli kyllä edelleen hyvä ja lopputuloksesta saattoi ainakin arvata, ettei tuote ollut teollisesti valmistettu!

Ennen paistoja - lupaava näky?

Niin se pullataikina oli ihan Sunnuntai-erikoisvehnäjauhon kyljestä kopioitu, eli lyhennettynä tällainen:

5 dl maitoa
1 muna
2 dl sokeria
1 rkl kardemummaa
1 tl suolaa
2 ps kuivahiivaa
13-15 dl vehnäjauhoja
1 1/2 - 2 dl juoksevaa rypsiöljyvalmistetta tai
150-200 g leivontamargariinia

1. Sekoita lämmitettyyn maitoon muna ja mausteet.
2. Vispilöi taikinaan kuivahiiva, joka on sekoitettu jauhojen sekaan.
3. Lisää jauhoja vähitellen ja vaivaa tasaiseksi.
4. Lisää lopulta margariini.
5. Kohota lämpimässä 40 minuuttia.
6. Leivo pullat/korvapuustit.
7. Kohota n. 30 minuuttia.
8. Voitele munalla ja koristele sokerilla
8. Paista 225 asteessa n. 10-15 minuuttia.

Ne rumimmat ovat päässeet ihan eturiviin.

Kotitekoinen tuplapulla! Miten niistä tämän näköisiä tuli?

Tällä määrällä pullia tulee noin 24. Korvapuusteja tästä saa siten, että jakaa taikinan kahteen osaan ja kaulii palat suorakaiteen muotoisiksi levyiksi. Pinnalle levitetään juoksevaa rypsiöljyvalmistetta tai leivontamargariinia ja ripotellaan sokeria ja kanelia. Levy pyöritetään rullaksi. Rullasta leikataan terävällä veitsellä vinottain paloja, jotka ovat levältä puolelta n. 4-5 senttiä ja kapeammalta puolelta n. 2 cm. Palat nostetaan pystyyn kapea puoli ylöspäin ja peukalolla painetaan pulla keskeltä lyttyyn. Minä tosiaan tein fifty-fifty eli 12 pullaa ja yhden levyn/rullan verran korvapuusteja. Niitä tuli myös sen 12.

tiistai 21. helmikuuta 2012

Pakkaspäiviin porkkanakeittoa

Phiuuuuh! Muutaman viikon reissaaminen ohi ja vihdoin kotona! Nyt on pari päivää ennättänyt jopa ihan rauhoittuakin, ja mielessä on pari asiaa, mistä pitääkin kirjoittaa. Aloitetaan nyt kuitenkin uusilla versioilla vanhoista tutuista. Tuolla bataattikeiton kommenteissa alettiin pohtia sitä, miten keitosta saisi kevyemmän. No voilà! Kevyempi keitto, vaikkakin tässä on käytetty porkkanaa. Toimisi varmasti myös bataatilla.

Porkkana-tomaattikeitto

muutama iso porkkana
kasvisliemikuutio
pari sipulia
1 valkosipulin kynsi
chili-tomaattimurska
kuivaa sherryä
kuivattua chiliä
suolaa
pippuria

1. Kuori porkkanat ja paloittele ne hieman pienemmiksi paloiksi.
2. Laita porkkanat kattilaan ja lisää vettä niin, että porkkanat juuri peittyvät.
3. Lisää kasvisliemikuutio ja anna porista.
4. Kuulota sipuli ja valkosipuli
5. Kun porkkanat ovat pehmeitä, ota kattila pois liedeltä ja anna jäähtyä hieman.
6. Lisää porkkanoiden ja kasvisliemen sekaan sipulit, tomaattimurska, tilkka sherryä (tai valkoviiniä) ja mausteet.
7. Kiehauta keitto vielä kerran ja nauti.



Siinä olisi nyt keitto, josta olisi jäänyt pois ne rasvaisemmat osuudet, kuten kerma ja tuorejuusto. Tuohon saa pehmeyttä lisäämällä pari nokaretta esim. Olympia-sulatejuustoa. Chiliä voi lisätä pilkkomalla tuoreen chilin pannulle sipuleiden seuraksi. Erityisen nautinnollista tuo on, jos pinnalle ripottelee raejuustoa. Nam!

Pssstt! Kelpasi myös kaverin miehelle, joka periaatteessa inhoaa yli kaiken kasviksia, keitetyssä muodossa erityisesti!