Joten lähes tulkoon aina, kun vain on mahdollisuus, pakotan ystäväni lähtemään sushille kanssani. No, ei se pakottaminen kovin vaikeaa ole.
Yksi viimeaikojen suosikkipaikkoja on ollut Miyako Iso-Robertinkadulla Helsingissä. Nigirit ja makit saavat kyytiä, kun pääsen aina pitkästä aikaa sushin ääreen.
Siellä tuli vietettyä yksi älyttömän kiva perjantai-ilta (joka sai alkunsa Baker'sin skumpilla ja jatkui hämmentävästi Zetoriin ?!?!?! ja jatkui lauantaina Krullan ihanalla brunssilla), jolloin ystäväni esitteli minulle paikan. N suositteli varsinkin lämpimiä susheja, jotka olivat ainakin minulle uusi juttu.
Sitten syntymäpäivää juhliessa raahasinkin sinne siskoni ja isäni. Heidän kanssaan on ollut niin monta kertaa puhetta, että isä pitäisi tutustuttaa sushin pariin. Meidän perheessä kaikki rakastavat kalaruokaa, mutta isältäni on testaus jäänyt jotenkin väliin. Mies joka vetelee simpukoita ja mustekalaa aivan onnessaan vaikutti kyllä viihtyvän. Söi niitäkin, mitä tyttäret vähän välttelivät.
Miyakossa on muuten se jännä puoli, että muistan aina kuvaamisen vasta, kun puolet on jo syöty. Se kertoo jotain, miten houkuttelevaa ravintolan ruoka on!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti