Jos Laiskis olisi viikonloppuna lähelläkään Helsinkiä, olisi suuntana todennäköisesti Rautatientori. Torilla perjantaina ja lauantaina pientuottajien herkkuja ja pienpanimoiden oluita. Paikan päällä yli sata elintarvikeyritystä maistattaa tuotteitaan.
Jos kävit, kerro millaista oli!
perjantai 26. elokuuta 2011
keskiviikko 17. elokuuta 2011
Aamukarkkia
Laiska kokkihan on viettänyt herkkulakkoa jonkin aikaa. Alunperin tauko oli toukokuun loppuun. Jatkoa seurasi kesäkuussa. Vaikka juuri nyt muistaakseni kenenkään kanssa ei ole karkkivetoa menossa, ei makeaa juurikaan tee mieli. Tai vähän, silloin tällöin - ei tässä sentään ihan hurjiksi olla ryhdytty.
Pelastus karkkihimoon löytyy useimmiten marjoista. Ja mikäs mukavampaa kuin aloittaa aamut "karkilla". Tarkemmin ottaen siis, jotain aamupalaa olisi kiva syödä, ja minä taas olen niitä, jotka eivät pysty aamulla juuri mitään syömään. Aamupalana parhaiten uppoaa karkinkorvikesmoothie.
Marjamoothie (yksi iiiiiso annos)
1 dl marjoja (vadelmia, mustikkaa)
1 banaani
1 dl rahkaa
loraus maitoa
1. Laita kaikki joko blenderiin tai kulhoon ja laita sauvasekoittimella sekaisin.
Tuo oli ehkä lyhyin ohje, mitä tässä blogissa on ollut. Jokainenhan tajuaa kuoria sen banaanin ihan sanomattakin. Jos rahka on liian kitkerää omaan makuun tilalla voi käyttää maustamatonta jogurttia tai oikein hemmottelutilanteessa laittaa sekä jogurttia että rahkaa. Maustetuista jogurteista vaniljajogurtti sopii smoothieen harvinaisen hyvin. Sokeria saa sekaan laittaa oman maun mukaan, jos tahtoo. Rahkan, marjojen ja nesteen määrä voi vaihdella myös sen mukaan, millaisesta rakenteesta itse pitää. Maidon sijaan voi olla tuoremehua, mutta jos haluaa välttää suurta sokerimäärä maito on hyvä ja se pehmentääkin makua.
Smoothie toimii itselläni siksi, että rahkan proteiinien avulla aamupäivän on paljon energisempi, eikä lounasnälkä iske heti kymmeneltä. Lisäksi usein jäisinä laitetut marjat virkistävät ja herättävät aamuäreän Laiskiksen. Smoothien saa vielä näppärästi laitettua termosmukiin ja juotua samalla kun kävelee töihin. Aamulla saa torkkuakin hetken, kun aamupalaan kuluu aika vain sauvasekoittimen surautuksen verran. (Joko saa vinkata Joulupukkia? Blenderi olis kiva)
Pelastus karkkihimoon löytyy useimmiten marjoista. Ja mikäs mukavampaa kuin aloittaa aamut "karkilla". Tarkemmin ottaen siis, jotain aamupalaa olisi kiva syödä, ja minä taas olen niitä, jotka eivät pysty aamulla juuri mitään syömään. Aamupalana parhaiten uppoaa karkinkorvikesmoothie.
Marjamoothie (yksi iiiiiso annos)
1 dl marjoja (vadelmia, mustikkaa)
1 banaani
1 dl rahkaa
loraus maitoa
1. Laita kaikki joko blenderiin tai kulhoon ja laita sauvasekoittimella sekaisin.
Tuo oli ehkä lyhyin ohje, mitä tässä blogissa on ollut. Jokainenhan tajuaa kuoria sen banaanin ihan sanomattakin. Jos rahka on liian kitkerää omaan makuun tilalla voi käyttää maustamatonta jogurttia tai oikein hemmottelutilanteessa laittaa sekä jogurttia että rahkaa. Maustetuista jogurteista vaniljajogurtti sopii smoothieen harvinaisen hyvin. Sokeria saa sekaan laittaa oman maun mukaan, jos tahtoo. Rahkan, marjojen ja nesteen määrä voi vaihdella myös sen mukaan, millaisesta rakenteesta itse pitää. Maidon sijaan voi olla tuoremehua, mutta jos haluaa välttää suurta sokerimäärä maito on hyvä ja se pehmentääkin makua.
 |
| Tässä smoothiessa jogurttia, rahkaa, marjoja, banaania ja omenamehua. |
Smoothie toimii itselläni siksi, että rahkan proteiinien avulla aamupäivän on paljon energisempi, eikä lounasnälkä iske heti kymmeneltä. Lisäksi usein jäisinä laitetut marjat virkistävät ja herättävät aamuäreän Laiskiksen. Smoothien saa vielä näppärästi laitettua termosmukiin ja juotua samalla kun kävelee töihin. Aamulla saa torkkuakin hetken, kun aamupalaan kuluu aika vain sauvasekoittimen surautuksen verran. (Joko saa vinkata Joulupukkia? Blenderi olis kiva)
tiistai 16. elokuuta 2011
Ideoita ravintolamenusta
Nopea ja helppo iltapala mielessä? Pohdipa mitä tilaisit ravintolan listalta. Esimerkiksi osa alkuruoista on aika helppo toteuttaa ihan kotonakin. Ravintolassa saa toki interiöörin, tarjoilun ja tiskauspalvelun osana kauppaa, mutta makukokemuksen voi saada kotonakin. Vaikka näin:
MELONIA JA PARMANKINKKUA
1 cantaloupemeloni
paketti parmankinkkua
1. Leikkaa kuoret melonista irti.
2. Halkaise meloni ja kauho lusikalla siemenet pois.
3. Leikkaa meloni siivuiksi.
4. Pyörittele parmankinkku melonisiivun ympärille.
Voila! Näin olet valmistanut itsellesi ravintolatasoisen snackin. Sovelias iltapalaksi tai tarjottavana muiden tapasten kanssa kavereille.
MELONIA JA PARMANKINKKUA
1 cantaloupemeloni
paketti parmankinkkua
1. Leikkaa kuoret melonista irti.
2. Halkaise meloni ja kauho lusikalla siemenet pois.
3. Leikkaa meloni siivuiksi.
4. Pyörittele parmankinkku melonisiivun ympärille.
Voila! Näin olet valmistanut itsellesi ravintolatasoisen snackin. Sovelias iltapalaksi tai tarjottavana muiden tapasten kanssa kavereille.
maanantai 15. elokuuta 2011
Tyttöjen mökkiviikonloppu
Vietin viikonloppua tyttöjen mökkireissulla. Olemme siis kehittäneet nyt jo kaksi vuotta kestäneen perinteen kokoontua elokuun puolivälissä vanhalla lukiokavereiden porukalla mökille herkuttelemaan ja rentoutumaan. Ihan mahtavia reissuja sikälikin, että se ruokailu meinaa aina unohtua, kun juteltavaa on aina niin paljon. Lähinnä siis nauramme suurimman osan ajasta, toisillemme tietysti.
Juoruilun jälkeen suurimmassa osassa on toki grillaus ja muu syöpöttely. Tälle reissulle minunkin oli tarkoitus tehdä se aiemmin mainitsemani mustikkapiirakka, mutta aika loppui kesken. Näitä ystäviä varten olisin ilolla uhrannut jopa kallisarvoisia mustikoitanikin. Vinkkinä muuten, ettei hätävarana ostamani Fazerin Mustikkapiiras ole yhtään hassumpaa. Ihan hyvää jopa. Ei toki itse tehdyn veroista.
Yleensä ruokahuolto toimii nyyttäriperiaatteella. Jostain syystä minun osalleni on usein tullut salaattien teko. Ehkä siksi, että olen aina sen listalta varannut. ;) Tänä vuonna vuorossa oli simppeli pastasalaatti.
PASTASALAATTI
3 dl pastaa
1 salamipötkö
1 ruukku villirucolaa
1 paprika
1 rasia kirsikkatomaatteja
2 pientä avomaankurkkua
parmesaania
kastike: pestoa ja oliiviöljyä
1. Keitä pasta ja anna jäähtyä
2. Pilko salami, paprika ja kurkut.
3. Sekoita teelusikallinen pestoa tilkkaan öljyä. Sekoita kastike jäähtyneen pastan sekaan.
4. Lisää muut aineet ja sekoita.
5. Ripottele parmesaania pinnalle
Mökille luonnollisesti unohdin ottaa pestokastikkeen mukaan, joten kävimme naapurissa ystäväni S:n vanhempien luona tekemässä pikakastikkeen öljystä, etikasta, sitruunamehusta, suolasta ja pippurista. No, mikäs mökkireissu se sellainen on, jos jotain ei unohdu? Ruokaa oli muutenkin taas aivan liikaa. Kahta eri salaattia, broilerivartaita, lohirullia....
Olimme innolla odottaneet lettujen tekoa, mutta saunomisen ja muun jälkeen huomasimme, että kello oli jo melko paljon. Mökkiolosuhteissa erityisen näppäräksi osoittautui Sunnuntain valmis vohvelijauhe mallia "lisää vain vesi!". Lettujen paistaminen taskulampun valossa oli aika vekkuli kokemus. Pelkkä nuotio ei muuten paljon valaise. Samalla oli hienoa katsella huikean kirkasta kuutamoa (joo joo, saatoin luulla sitä jonkin uuden rakennelman valoksi keskellä metsää) ja tähtiä. Lopulta saimme aikaan keskiyön lettukestit. Lettujen jälkeen simahdimmekin siskonpetiin.
Aamulla oli mukavaa kerätä kimpsut ja mennä valmiiseen aamupalapöytään S:n vanhempien luokse. Hyvä palvelu todellakin. S:n äiti kaateli kahvitkin valmiiksi pöytään. Täytyy myös mainita, että S:n isä oli tehnyt meille niitä edellisenä iltana ahmittuja savustettuja lohirullia, joiden sisällä oli tuorejuustoa. Tuota reseptiä saatan joskus koittaa itsekin.
Kiitos tytöt, oli taas ihan huikea. :)
Juoruilun jälkeen suurimmassa osassa on toki grillaus ja muu syöpöttely. Tälle reissulle minunkin oli tarkoitus tehdä se aiemmin mainitsemani mustikkapiirakka, mutta aika loppui kesken. Näitä ystäviä varten olisin ilolla uhrannut jopa kallisarvoisia mustikoitanikin. Vinkkinä muuten, ettei hätävarana ostamani Fazerin Mustikkapiiras ole yhtään hassumpaa. Ihan hyvää jopa. Ei toki itse tehdyn veroista.
Yleensä ruokahuolto toimii nyyttäriperiaatteella. Jostain syystä minun osalleni on usein tullut salaattien teko. Ehkä siksi, että olen aina sen listalta varannut. ;) Tänä vuonna vuorossa oli simppeli pastasalaatti.
PASTASALAATTI
3 dl pastaa
1 salamipötkö
1 ruukku villirucolaa
1 paprika
1 rasia kirsikkatomaatteja
2 pientä avomaankurkkua
parmesaania
kastike: pestoa ja oliiviöljyä
1. Keitä pasta ja anna jäähtyä
2. Pilko salami, paprika ja kurkut.
3. Sekoita teelusikallinen pestoa tilkkaan öljyä. Sekoita kastike jäähtyneen pastan sekaan.
4. Lisää muut aineet ja sekoita.
5. Ripottele parmesaania pinnalle
 |
| Pastasalaatti. Paprikat erillään allergikon takia. |
Mökille luonnollisesti unohdin ottaa pestokastikkeen mukaan, joten kävimme naapurissa ystäväni S:n vanhempien luona tekemässä pikakastikkeen öljystä, etikasta, sitruunamehusta, suolasta ja pippurista. No, mikäs mökkireissu se sellainen on, jos jotain ei unohdu? Ruokaa oli muutenkin taas aivan liikaa. Kahta eri salaattia, broilerivartaita, lohirullia....
 |
| Epätarkka kuva? Syynä on nälkäisen tärisevät kädet. |
Olimme innolla odottaneet lettujen tekoa, mutta saunomisen ja muun jälkeen huomasimme, että kello oli jo melko paljon. Mökkiolosuhteissa erityisen näppäräksi osoittautui Sunnuntain valmis vohvelijauhe mallia "lisää vain vesi!". Lettujen paistaminen taskulampun valossa oli aika vekkuli kokemus. Pelkkä nuotio ei muuten paljon valaise. Samalla oli hienoa katsella huikean kirkasta kuutamoa (joo joo, saatoin luulla sitä jonkin uuden rakennelman valoksi keskellä metsää) ja tähtiä. Lopulta saimme aikaan keskiyön lettukestit. Lettujen jälkeen simahdimmekin siskonpetiin.
Aamulla oli mukavaa kerätä kimpsut ja mennä valmiiseen aamupalapöytään S:n vanhempien luokse. Hyvä palvelu todellakin. S:n äiti kaateli kahvitkin valmiiksi pöytään. Täytyy myös mainita, että S:n isä oli tehnyt meille niitä edellisenä iltana ahmittuja savustettuja lohirullia, joiden sisällä oli tuorejuustoa. Tuota reseptiä saatan joskus koittaa itsekin.
Kiitos tytöt, oli taas ihan huikea. :)
sunnuntai 14. elokuuta 2011
Kantarelli, keltavahvero, keltasieni - herkulla on monta nimeä!
Elokuu on ehkä lempikuukauteni. On vielä kesä ja lämmin (tai ainakin pitäisi olla). Saa nauttia ihanista pimenevistä illoista. Ja elokuussa on rapuja, marjoja ja sieniä.
Yritin marjankeräysreissullani saada myös kantarelleja, mutta helteessä reppanat olivat kuivahtaneet. Ehkä nyt sateiden jälkeen sieniä alkaa taas löytyä, mutta vielä viikko sitten apu kantarellin kaipuuseen tuli tädin valikoimista. Kantarelleista tulee aina mieleen se, kun muksuna samaisen tädin veneellä kierrettiin pitkin Saimaata. Pysähdyimme välillä kalliorantojen kupeeseen ja keräsimme rannasta kantarellit, jotka veneessä paistettiin herkulliseksi muhennokseksi. Tai siis, minä alle kouluikäisenä istuin ja katsoin vierestä ja söin tyytyväisenä lopputuloksen. Nykyisin siis kun on kantarelleja, on pakko tehdä muhennosta ja muistella venereissuja. Yksinkertaiset asiat ovat parhaita.
KANTARELLIKASTIKE
n. 1 l puhdistettuja sieniä
2 pientä sipulia
kermaa
voita
suolaa
pippuria
1. Paista sieniä pannulla voissa muutama minuutti, jotta neste haihtuu.
2. Mausta suolalla ja puppurilla. Lisää voita, jos on tarve.
3. Lisää kerma. Keitä noin 5. min.
Nopeaa ja helppoa siis perinteiseen Laiskis-tapaan. Sipulia voi laittaa vähemmän, jos ei pidä siitä kuten minä. Ennen kerman lisäämistä voi laittaa ruokalusikallisen vehnäjauhoja ja kiehauttaa niitä voissa. Näin muhennoksesta tulee hieman sakeampaa.
Oma kantarellikastikkeeni solahti HK:n Rypsiporsas -pihvien päälle. Kävi kyllä mielessä, että jos rypsiporsas sisältää tuotelupauksensa mukaan enemmän hyyviä monityydyttymättömiä rasvoja ja vähemmän kovia rasvoja, niin pilasinko terveysvaikutukset paistamalla kantarellini ehdassa voissa? No, maku oli ainakin kohdallaan - sekä possussa että kastikkeessa.
Yritin marjankeräysreissullani saada myös kantarelleja, mutta helteessä reppanat olivat kuivahtaneet. Ehkä nyt sateiden jälkeen sieniä alkaa taas löytyä, mutta vielä viikko sitten apu kantarellin kaipuuseen tuli tädin valikoimista. Kantarelleista tulee aina mieleen se, kun muksuna samaisen tädin veneellä kierrettiin pitkin Saimaata. Pysähdyimme välillä kalliorantojen kupeeseen ja keräsimme rannasta kantarellit, jotka veneessä paistettiin herkulliseksi muhennokseksi. Tai siis, minä alle kouluikäisenä istuin ja katsoin vierestä ja söin tyytyväisenä lopputuloksen. Nykyisin siis kun on kantarelleja, on pakko tehdä muhennosta ja muistella venereissuja. Yksinkertaiset asiat ovat parhaita.
KANTARELLIKASTIKE
n. 1 l puhdistettuja sieniä
2 pientä sipulia
kermaa
voita
suolaa
pippuria
1. Paista sieniä pannulla voissa muutama minuutti, jotta neste haihtuu.
2. Mausta suolalla ja puppurilla. Lisää voita, jos on tarve.
3. Lisää kerma. Keitä noin 5. min.
Nopeaa ja helppoa siis perinteiseen Laiskis-tapaan. Sipulia voi laittaa vähemmän, jos ei pidä siitä kuten minä. Ennen kerman lisäämistä voi laittaa ruokalusikallisen vehnäjauhoja ja kiehauttaa niitä voissa. Näin muhennoksesta tulee hieman sakeampaa.
Oma kantarellikastikkeeni solahti HK:n Rypsiporsas -pihvien päälle. Kävi kyllä mielessä, että jos rypsiporsas sisältää tuotelupauksensa mukaan enemmän hyyviä monityydyttymättömiä rasvoja ja vähemmän kovia rasvoja, niin pilasinko terveysvaikutukset paistamalla kantarellini ehdassa voissa? No, maku oli ainakin kohdallaan - sekä possussa että kastikkeessa.
tiistai 9. elokuuta 2011
Cafe Alegria kuin Pepin Huvikumpu
Kun muutin Helsingistä Savonlinnaan, murehdin hieman etukäteen sitä, että jouduin jättämään taakeni lempiruokakauppani ja lempikahvilani. Kaikki ne pienet ja ihanat, joita kotikaduilla Töölössä sattui olemaan. Hätä ei ole tämännäköinen. Kaikista, myönnettäköön, ennakkoluuloistani huolimatta, myös täällä osataan täyttää teenhimoni ja vielä viihtyisissä ympäristöissä.
Yksi aikasen mukava kahvila löytyy Puistokadulta. Kolmen näyttelijän pitämä Cafe Alegria on kuin Peppi Pitkätossun Huvikumpu! Paikka on pieni, värikäs ja hitusen eriparinen juuri oikealla tavalla. Kahvila sijaitsee entisen koulun vanhassa luokkahuoneessa. Se on sisustettu kirpparitavaroin ja kahvilassa oleva sisustus on haluttaessa myynnissä. Jos löydät mieleisesi kahvimukin tai tuolin, ole hyvä ja osta se!
Alegrian parhaita puolia huvikumpumaisuuden lisäksi oli teevalikoima. Sympaattisuuspisteitä saa myös siitä, että haluamansa teen saa itse valitsemaansa pannuun ja juuri sellaiseen mukiin tai kuppiin kuin haluaa. Tarjolla teiden lisäksi smoothieita, erikoiskahveja, leivonnaisia ja lounaskeittoa.
Cafe Alegria ansaitse ison nipun lisäpisteitä myös siitä, että Cafe Alegria myy Onnelllisuuspipoja, joilla tuetaan nuorten mielenterveystyötä. Onnellisuuspipo-kampanja on käynnissä syksyyn 2011 asti.
Yksi aikasen mukava kahvila löytyy Puistokadulta. Kolmen näyttelijän pitämä Cafe Alegria on kuin Peppi Pitkätossun Huvikumpu! Paikka on pieni, värikäs ja hitusen eriparinen juuri oikealla tavalla. Kahvila sijaitsee entisen koulun vanhassa luokkahuoneessa. Se on sisustettu kirpparitavaroin ja kahvilassa oleva sisustus on haluttaessa myynnissä. Jos löydät mieleisesi kahvimukin tai tuolin, ole hyvä ja osta se!
 |
| Vähän kuin Huvikumpu Visbyssä. |
Alegrian parhaita puolia huvikumpumaisuuden lisäksi oli teevalikoima. Sympaattisuuspisteitä saa myös siitä, että haluamansa teen saa itse valitsemaansa pannuun ja juuri sellaiseen mukiin tai kuppiin kuin haluaa. Tarjolla teiden lisäksi smoothieita, erikoiskahveja, leivonnaisia ja lounaskeittoa.
 |
| Oma valinta: Vaaleanpunainen Nasu-muki ja vaaleanpunainen teepannu ilmapalloilla. |
Cafe Alegria ansaitse ison nipun lisäpisteitä myös siitä, että Cafe Alegria myy Onnelllisuuspipoja, joilla tuetaan nuorten mielenterveystyötä. Onnellisuuspipo-kampanja on käynnissä syksyyn 2011 asti.
maanantai 8. elokuuta 2011
Ruokaa Savonlinnassa? No muikkuja tietysti!
Kuten suurimmalla osalla onkin tiedossa, kesä on ollut ihan järkyttävän kuuma! Niin kuuma, että kotona ruoan tekemisestä uunissa tai liedellä on ollut turha puhuakaan. Tällainen pikkukaksio kun lämpenisi siitä hitusen liikaa auringon paahteen lisäksi. Onneksi on ollut kesä ja, koska tämä kaupunki elää käytännössä vain kesäisin, paljon ravintoloita auki.
Savonlinnassa olijat/vierailijat/asukkaat pystyvät tuskin välttämään kalaruokia millään, ja mikäpä siinä. Kaloista kärkipäähän menee muikku, jota saakin lähes joka paikasta. Parhaimpia muikkuja tarjoavat kesäterassit/-ravintolat Muikku ja Kalastajan koju.
Kalastajan koju on muikkuravintola torin ja Pitkänsillan kulmassa. Kojun kaupungin kärkeen nostaa aina tuoreet muikut suoraan kalastajalta. Empiirisen tutkimuksen mukaan Kojun muikut ovat hieman pehmeämpiä ja suurempia kuin muualla, mutta takuuvarmasti hyvän makuisia. Kojuun mennään, kun halutaan hyviä, tuoreita muikkuja
Muikku-terassi on osa Savonlinnan Seurahuone -hotellia. Sen kattoterassi Muikku tarjoaa kala-annokset kaupungin ehkä hienoimmalla näköalalla. Terassilta voi ihastella toria ja satamaa järvimaisemineen tai kaupungin siluettia. Muikku-terassilla on myös mahdollisuus ruokailla kabinetissa.
Seurahuoneen muikut ovat saman empiirsen tutkimuksen mukaan hieman pienempiä ja rapeampia kuin Kalastajan kojulla. Maku on niissäkin erittäin kohdillaan, kuten voissa paistetussa muikussa kuuluukin. Se, miten rapeista muikuista sattuu tykkäämään, riippuukin sitten ihan syöjästä.
Ainakin nettisivujen tietojen mukaan sekä Kalastajan koju että Muikku-terassi ovat molemmat auki vielä elokuun loppupuolelle. Vielä siis ennättää, jos muikkuja tekee tämän kesän aikana mieli.
Savonlinnassa olijat/vierailijat/asukkaat pystyvät tuskin välttämään kalaruokia millään, ja mikäpä siinä. Kaloista kärkipäähän menee muikku, jota saakin lähes joka paikasta. Parhaimpia muikkuja tarjoavat kesäterassit/-ravintolat Muikku ja Kalastajan koju.
Kalastajan koju on muikkuravintola torin ja Pitkänsillan kulmassa. Kojun kaupungin kärkeen nostaa aina tuoreet muikut suoraan kalastajalta. Empiirisen tutkimuksen mukaan Kojun muikut ovat hieman pehmeämpiä ja suurempia kuin muualla, mutta takuuvarmasti hyvän makuisia. Kojuun mennään, kun halutaan hyviä, tuoreita muikkuja
 |
| Kalastajan kojun muikut kalalautasella. |
Muikku-terassi on osa Savonlinnan Seurahuone -hotellia. Sen kattoterassi Muikku tarjoaa kala-annokset kaupungin ehkä hienoimmalla näköalalla. Terassilta voi ihastella toria ja satamaa järvimaisemineen tai kaupungin siluettia. Muikku-terassilla on myös mahdollisuus ruokailla kabinetissa.
 |
| Savonlinnan toria ja satmaa Muikku-terassilta kuvattuna varmaan ainoana harmaana heinäkuun iltana. |
Seurahuoneen muikut ovat saman empiirsen tutkimuksen mukaan hieman pienempiä ja rapeampia kuin Kalastajan kojulla. Maku on niissäkin erittäin kohdillaan, kuten voissa paistetussa muikussa kuuluukin. Se, miten rapeista muikuista sattuu tykkäämään, riippuukin sitten ihan syöjästä.
 |
| Muikku-terassin huikomuikut lankulla. |
Ainakin nettisivujen tietojen mukaan sekä Kalastajan koju että Muikku-terassi ovat molemmat auki vielä elokuun loppupuolelle. Vielä siis ennättää, jos muikkuja tekee tämän kesän aikana mieli.
sunnuntai 7. elokuuta 2011
Marjasesonki ja ihan ensimmäinen oma mehu!
Huiiiiiih! Edellisestä blogikirjoituksesta on todella pitkä aika. Voisiko joku kertoa, minne se kesä oikein hävisi? Kuinka voi aika kulua noin älyttömän nopeasti? Lyhyesti kerrottuna, kesään kuului paljon hyvää ruokaa, hyvää juomaa ja ihania ihmisiä. Tietysti myös hitunen mökkeilyä, jetteilyä ja terasseja. Noista Savonlinnan kesän tapahtumista pitääkin vielä kirjoittaa tarkemmin, sillä täällä on muutamia aika kivoja kesäravintoloita, joissa tuli käytyä. Puhelin pursuu kuvia, jotka pitää päästä purkamaan!!
Mutta näin tauon jälkeen aloitetaan ajankohtaisimmalla asialla. Niin laiska kokki kuin olenkin, sain kipinän itse tekemiseen luettuani rakasta Kodin Ruokavuosi -keittokirjaani. Jotenkin tässä siis viime aikoina olen haikaillut itse tehtyjen hillojen, mehujen ja muiden herkkujen pariin. Siksipä suuntasin ensimmäistä kertaa varmaan viiteentoista vuoteen marjametsään! Nyt pakkasessa odottaa 10 litraa mustikoita ja 5 litraa vadelmia! Onko ajatusta, mitä niistä tekisi? Vadelmista osa päätyy hilloksi ja mustikoista lupasin tehdä ensi viikonloppuna piirakkaa, mutta siihenhän ei kaikki vielä kulu. Jännä muuten, miten haikealta tuntuu varsinaisesti käyttää ne vaivalla haalitut marjat. :)
Vielä metsäretkeäkin jännempää oli ensimmäisen omatekemän mehun pullottaminen! Olen jo parin vuoden ajan pohtinut isän pihamaan marjapensaiden tyhjennystä. Toistaiseksi ensin pensaiden ääreen ovat ennättäneet linnut. Mokomat harakat! Tänä vuonna pensaiden kimppuun ennätin minä! Pari sankollista punaisia ja valkoisia viinimarjoja eksyivät Mehu-Maijaan. Jo ensimmäisen satsin jälkeen olin täysin myyty. En olisi ikinä uskonut, kuinka helppoa mehun tekeminen on!!!
PUNAVIINIMARJAMEHU (n. 5 l)
10 litraa punaisia viinimarjoja
1 kg sokeria
1. Laita Mehu-Maijan alaosaan vettä kiehumaan
2. Laita yläosan säiliöön marjat ja sokeri.
3. Aseta väliosa ja yläosa alaosan päälle.
4. Valuta mehua väliosasta kannuun ja siitä pulloihin.
Eli punaiseen viinimarjamehuun meni noin 10 litraa marjoja. Poimiessa ei tarvinnut välittää siitä, sattuiko mukaan hieman lehtiä, sillä mehua tehdessä sillä ei ollut väliä. Käytin mehun tekemiseen Mehu-Maijaa eli toisin sanoen mehuhöyrystintä. Nerokas laite! Maijan alaosaan laitetaan vettä, joka kiehuessaan höyrystää yläosan säiliön marjat. Marjojen mehu valuu väliosaan, josta mehu otetaan letkulla talteen.
10 litraa marjoja kohden käytin 1 kilon sokeria. Ensimmäiset mehut kannattaa kaataa takaisin yläosaan marjojen sekaan, jotta sokeri sekoittuu tasaisemmin mehun sekaan. 10 litrasta marjoja tuli noin 5 litraa mehua. Ensimmäiset mehut ovat parempia kuin viimeisenä valutetut. Itse ainakin numeroin pullot, jotta muistan, mikä on 2. laatua. Toisaalta, ainakaan maistelun perusteella, ero ei ollut kovin suuri ja 2. laatukin priimaa.
Mehun tekeminen onnistuu melkein mistä vain. Punaisten viinimarjojen lisäksi koitin tehdä mehua valkoisista viinimarjoista ja lopputulos oli ihan mahtava! Kun kunnolla innostuin aloin katsoa pihamaalle hullun kiilto silmissä etsien jotakin, mitä voisi keittää. Karviaiset jätin suosiolla syötäväksi saman tien, mutta rarparperi.. Säntäsin viime hetkellä kauppaan ostamaan kilon verran omenoita, jotka laitoin raparperien sekaan. Yhteensä omenoita ja raparperia oli myös noin 10 litran sankollisen verran. Sokeria meni vähän vajaa kilo. Lopputulos herkkua!
Hui! Siitä tulikin pitkä kirjoitus! Sallittakoon se, sillä tekstin pituus korreloi lähes suoraan sitä innostusta mikä mehun tekemiseen syntyi. Ihmiset, kokeilkaa! :)
Mutta näin tauon jälkeen aloitetaan ajankohtaisimmalla asialla. Niin laiska kokki kuin olenkin, sain kipinän itse tekemiseen luettuani rakasta Kodin Ruokavuosi -keittokirjaani. Jotenkin tässä siis viime aikoina olen haikaillut itse tehtyjen hillojen, mehujen ja muiden herkkujen pariin. Siksipä suuntasin ensimmäistä kertaa varmaan viiteentoista vuoteen marjametsään! Nyt pakkasessa odottaa 10 litraa mustikoita ja 5 litraa vadelmia! Onko ajatusta, mitä niistä tekisi? Vadelmista osa päätyy hilloksi ja mustikoista lupasin tehdä ensi viikonloppuna piirakkaa, mutta siihenhän ei kaikki vielä kulu. Jännä muuten, miten haikealta tuntuu varsinaisesti käyttää ne vaivalla haalitut marjat. :)
 |
| Helsingin syksyjen sateista selvinneet HAIt vihdoin tositoimissa. :) |
Vielä metsäretkeäkin jännempää oli ensimmäisen omatekemän mehun pullottaminen! Olen jo parin vuoden ajan pohtinut isän pihamaan marjapensaiden tyhjennystä. Toistaiseksi ensin pensaiden ääreen ovat ennättäneet linnut. Mokomat harakat! Tänä vuonna pensaiden kimppuun ennätin minä! Pari sankollista punaisia ja valkoisia viinimarjoja eksyivät Mehu-Maijaan. Jo ensimmäisen satsin jälkeen olin täysin myyty. En olisi ikinä uskonut, kuinka helppoa mehun tekeminen on!!!
PUNAVIINIMARJAMEHU (n. 5 l)
10 litraa punaisia viinimarjoja
1 kg sokeria
1. Laita Mehu-Maijan alaosaan vettä kiehumaan
2. Laita yläosan säiliöön marjat ja sokeri.
3. Aseta väliosa ja yläosa alaosan päälle.
4. Valuta mehua väliosasta kannuun ja siitä pulloihin.
Eli punaiseen viinimarjamehuun meni noin 10 litraa marjoja. Poimiessa ei tarvinnut välittää siitä, sattuiko mukaan hieman lehtiä, sillä mehua tehdessä sillä ei ollut väliä. Käytin mehun tekemiseen Mehu-Maijaa eli toisin sanoen mehuhöyrystintä. Nerokas laite! Maijan alaosaan laitetaan vettä, joka kiehuessaan höyrystää yläosan säiliön marjat. Marjojen mehu valuu väliosaan, josta mehu otetaan letkulla talteen.
10 litraa marjoja kohden käytin 1 kilon sokeria. Ensimmäiset mehut kannattaa kaataa takaisin yläosaan marjojen sekaan, jotta sokeri sekoittuu tasaisemmin mehun sekaan. 10 litrasta marjoja tuli noin 5 litraa mehua. Ensimmäiset mehut ovat parempia kuin viimeisenä valutetut. Itse ainakin numeroin pullot, jotta muistan, mikä on 2. laatua. Toisaalta, ainakaan maistelun perusteella, ero ei ollut kovin suuri ja 2. laatukin priimaa.
Mehun tekeminen onnistuu melkein mistä vain. Punaisten viinimarjojen lisäksi koitin tehdä mehua valkoisista viinimarjoista ja lopputulos oli ihan mahtava! Kun kunnolla innostuin aloin katsoa pihamaalle hullun kiilto silmissä etsien jotakin, mitä voisi keittää. Karviaiset jätin suosiolla syötäväksi saman tien, mutta rarparperi.. Säntäsin viime hetkellä kauppaan ostamaan kilon verran omenoita, jotka laitoin raparperien sekaan. Yhteensä omenoita ja raparperia oli myös noin 10 litran sankollisen verran. Sokeria meni vähän vajaa kilo. Lopputulos herkkua!
Hui! Siitä tulikin pitkä kirjoitus! Sallittakoon se, sillä tekstin pituus korreloi lähes suoraan sitä innostusta mikä mehun tekemiseen syntyi. Ihmiset, kokeilkaa! :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)