Joululahjomisia

Ilonkiljahduksia, suurinta riemua ja kärrinpyöriä. No siis kärrinpyöriä, jos vielä osaisin. Ihan ei ole tuo notkeus säilynyt ala-asteaikojen veroisena. Mutta, mistäpä tämä riemu? No minäpä kerron.

Sain pienen alustavan kurkiustuksen siitä, mitä olen saamassa joululahjaksi ja se on jotain ihan suunnattoman mahtavaa! Laiskan kokin perheessä ruoka ja kaikki siihen liittyvä on aina ollut erittäin tärkeää. Siksi meidän perheessä jopa eräänlaisen perheraamatun paikkaa on pitänyt eräs tietty keittokirja - Valittujen palojen Kodin ruokavuosi. <3

Tuo kyseinen keittokirja on vuodelta 1975 oleva ensimmäinen painos. Se rassukka on jo hieman rapistunut, kannet melkein irronneet ja sivut kellastuneet. Sen sivuille on kuitenkin kirjattu monia salaisia perhereseptejä alkaen mummon italiansalaatista äidin tuuvinkiparannuksiin. Ne ovat salaisuuksia, joita en täällä jaa.

Kyseistä kirjaa olen vuosien aikana etsinyt vaikka mistä. Kirjassa käsitellään lihan paloittelu, ruhon osat ja erilaiset juustot ja kasvikset. Osa tarjonnasta on jopa varsin modernia pohtien, että kyseessä on 70-luvun kirja. Reseptit kulkevat vuodenaikojen mukaan ja ruoka-aineina käytetään kauden tuotteita. Pääpaino on suomalaisissa perinteissä sekä maailman keittiöiden klassikoissa. Varsin järkevää ja suussa sulavaa!

Tuota kirjaa on käytetty silloin, kun me kolme sisarusta olemme muuttaneet pois kotoa. Se sisältää listan kaikesta, mitä keittiössä tarvitaan. Siis tarvitaan, nyt ei puhuta mistään hassutteluvälineistä. Se sylissä on löhötty sohvalla pohtien, miten jonkin tärkeän perhejuhlan menu rakennetaan. Sen avulla on selvitty rippijuhlat, ylioppilasjuhlat, hääpäivät, syntymäpäivät ja no, meille tärkeät sunnuntaipäivällisetkin.

Mutta asiaan? Mistä moinen riemu siis. Laiskan kokin isä oli sattunut löytämään kyseisen kirjan kolmannen painoksen Valittujen palojen verkkokaupasta ja tilannut tytöilleen jokaiselle oman. :) Alustavan vertailun perusteella kirjassa on kaikki se, mikä alkuperäisestäkin tekee niin merkityksellisen. Salaiset sukureseptit voin kirjata itse kirjan sivuille ja jatkaa Ruokavuoden perinnettä ehkä joskus oman perheen kanssa.

Anteeksi rakkaat isosiskot, jos pilasin yllätyksen. Tosin, taisitte tästä jo tietääkin!