"Kyllä tiedän antaa sinulle hyvän neuvon: kun laiskuuden halu tulee päälle, ole silloin laiskana!" Minna Canth


"Minä en saa koskaan kunnon kotiruokaa. Vain niitä hienoja juttuja." Prinssi Philip, Edinburghin herttua



tiistai 18. tammikuuta 2011

MasterChef Suomi vihdoin ja viimein

No tänään se vihdoin alkaa - Nelosen MasterChef Suomi. En millään malttanut odottaa, joten katsoin jakson ennakkoon ruutu.fi-sivulla. Olin kyllä positiivisesti yllättynyt. Ohjelma vaikutti oikeasti hyvältä, laadukkaalta ja hauskalta!

En nyt pilaa mitään niiltä, jotka eivät vielä ole jaksoa katsoneet. Sanonpa vaan, että kannattaa katsoa, jos vastaavat ohjelmat yhtään kiinnostaa. Ohjelmaa katsoessa tulee aina se pieni kutkuttava fiilis siitä, miten itse pärjäisi. Tällä kertaa se tunne ei onneksi sisältänyt vähääkään vahingoniloa toisten mokailuista. Tuomaritkin vaikuttivat olevan sopivalla tsemppaus-hengellä mukana.

Kyllä tätä kelpaa katsoa. Mielenkiintoiseksi se muuttuu sitten, kun tulee omat suosikit valituksi.

Keittiötarvikkeet voivat olla persoonallisia

Viikonloppuna olin juhlistamassa kahden ystäväni valmistumista. (Onnea Jenni ja Matti!) Rassukat olivat toivoneet lihapullasaksia joululahjaksi, mutta joulupukki kaiketi unohti ne säkistään. Korvasimme joulupukin unohduksen Kokkipuodin avustuksella. Samalla aloin miettiä alkusyksystä käymääni keskustelua kummallisista keittiötarvikkeista.

Kummallisella keittiötarvikkeella tarkoitan mitä tahansa välinettä, joka on omalla tavallaan tarpeellinen, mutta jollain tavalla huvittava ja ilmankin tulee hyvin toimeen. Lihapullasaksissa on toki oma järkevä logiikkansa. Kaikista lihapullista tulee näppärästi juuri samankokoisia ja muotoisia, mutta onhan se hieman hassua.


Keskustelun aikana vinoja katseita omista välineistä sai kalan muotoinen sitruunanpuristin. Väline on tarkoitettu osaksi kattausta. Sillä puristetaan vain yksi viipale kalan päälle sotkematta sormia. Tarpeellista, mutta hieman huvittavaa ja ilmankin tulee toimeen.


Kun aloin tarkemmin miettiä, näitä välineitähän on enemmänkin, esimerkiksi hopeinen pizzapyöräni. Se on toki kaunis ja elegantimpi kuin muut pizzapyörät. Pyöräosa on ruostumatonta terästä, ja sillä on helppo leikata pizzaa. Pizza ei ehkä ole se kaikkein elegantein ruoka, joten hopeisen pizzapyörän kanssa tulee jännä kontrasti. Pyörä on tarpeellinen leikkaamiseen, kontrastin takia huvittava ja no - voihan pizzan leikata veitselläkin. Kummallisten sarjaan varmasti kuuluvat palapelikuvioiset jääpalamuotit, sammakkotiskiharja sekä tassuilla seisova juuresharja. Nämä kaikki olen omistanut.

Jostain syystä nämä pienet, hassut esineet ovat usein ne keittiön rakkaimmat. Ne tuovat persoonallisuutta niiden pakollisten kippojen ja kuppien sekaan, jotka kaikilta löytyvät. Ne ovat myös hauskoja lahjoja, sillä vaikka niitä haluaa, harvoin sitä itselleen ostaa keittiön kummallisuuksia. Joten kummalliset keittiötarvikkeet kunniaan!


Lihapullasaksien lisäksi valmistujaispakettiin sujahti muuten Antti Vahteran, Visa Nurmen ja Iiro Rantalan Mojo-keittokirja. Mojo yhdistää musiikin ja ruuan nerokkaalla tavalla. Ajatuksena on, että jokaiselle aterialle löytyy oma musiikkinsa. Sekä ruuassa että musiikissa pitää olla tekijöiden mielestä hyvää tunnelmaa. Sopii ihmisille, jotka pitävät myös hassuista keittiötarvikkeista.


Vielä jälkikommenttina: Kokkipuodista saa paljon muutakin kuin turhakkeita. Itse etsin lihapullasaksia joka paikasta, ja vasta sitten muistin Kokkipuodin. Sinne kannattaa melkein mennä ensimmäisenä, jos jotain etsii.

maanantai 17. tammikuuta 2011

Hedelmäsalaatti eli kuinka kämppikset piristyvät

Olin täysin unohtanut, miten hyvää hedelmäsalaatti on! Siis oikea hedelmäsalaatti tuoreista hedelmistä. Tölkkikirsikat sokeriliemessä saavat puolestani jäädä kaupan hyllylle. Varsinkin loskassa rämmityn harmaan päivän jälkeen kaksi naisihmistä kaipasivat pientä piristystä. Karkkia ei kotoa löytynyt, onneksi. Sitten bongasimme ympäri keittiötä lojuvat yksinäiset hedelmät ja ajatus sai alkunsa.

Hedelmäsalaatti (kahdelle)

1 banaani
1 appelsiini
1 omena
nippu viinirypäleitä
mustikkahunajaa

1. Leikkaa veitsellä appelsiinin kuoret ja kalvot irti niin, että jäljelle jää vain hedelmälihaa. Paloittele hedelmä
2. Pese omena ja viinirypäleet ja kuori banaani. Leikkaa hedelmät palasiksi.
3. Jaa annokset ja lorauta päälle juoksevaa hunajaa.


Hedelmäsalaattiinhan voi laittaa ihan mitä vaan. Juuri nyt mieli tekisi tuoretta ananasta, persikoita, mustikoita ja banaania. Hedelmiä kannattaa olla vähintään neljä, että tulee hieman vaihtelua. Erilaiset rakenteet ja maut ovat hyvä idea. Toisaalta sitrussalaatti appelsiinista, greipistä ja mandariinista voisi olla aika hauska. Hunajan ei ole pakko olla juuri mustikkahunajaa. Pääasia, että hunaja on juoksevaa. Hedelmäsalaatti sopii myös uudenvuodenlupauksena karkkilakon aloittaneille makeannälkään. Niin ja onnistui tehtävässään - piristi!

perjantai 14. tammikuuta 2011

Pikku-Nepal

Loppiaisaattona kävin pitkästä aikaa yhdessä lempiravintoloistani. Pikku-Nepal on ehkäpä Helsingin paras nepalilainen, tai ainakin oma suosikkini. Pikku-Nepalissa suuri osa pöydistä on loosseja, joten oman porukan kanssa pystyy juttelemaan aika rauhassa. Sisustus on perinteinen. Seinillä on tauluja Himalajan Annapurnan vuorijonosta.


Pikku-Nepal on ravintola, jossa tapani on olla tylsä. Luen aina koko laajan listan läpi hermostuttaen seurani, ja lopulta päätän aina ottaa saman annoksen. Sen, jonka muutkin yleensä ottavat, ja muut usein tietävät päätöksensä ilman listan lukuakin.


Numero 25, eli Kukhuro Shiraz, sisältää yrttijogurttimarinoituja kanan rintapaloja kastikkeessa, jossa on tomaattia, paprikaa, sipulia ja inkivääriä. Annos tarjoillaan riisin, naan-leivän, raita-kastikkeen ja chutneyn kanssa. Tandoori-uunissa paistettu naan-leipä on ihanaa, rasvaista ja pehmeää. Lopulta kahmin leivän palalla kaikkia kastikkeita sekaisin ja jos ilkeäisin, nuolisin varmaan sormen päänikin!




Urbaanilegendojen mukaan muutkin annokset ovat hyviä. Olen jopa nähnyt, kuinka lampaan lihapullat ovat hävinneet tyytyväisen asiakkaan lautaselta. Itse en oikein edes muista, millaista oli, ennen kuin löysin numeron 25.

Kukhuro Shirazia saa myös muista nepalilaisista ravintoloista. En ole vielä löytänyt Pikku-Nepalin voittanutta, mutta joku on varmasti eri mieltä. Uskon, kun kokeilen. Toistaiseksi Pikku-Nepal on voittamaton.

torstai 13. tammikuuta 2011

Valkosipuli-tuorejuusto-broileripasta

Tapani heittää mitä sattuu kattilassa sekaisin tunnetaan myös nimellä Laiskan kokin kokeileva keittiö. Yleisimmin kokeilevan keittiön lopputulos on jonkin sortin broileripasta, sillä broileria on useimmiten pakkasessa ja pastaa aina kaapissa.

Nyt kokeilevan keittiön syy oli laiskuus raahautua kauppaan asti. Matkaahan siis olisi kotoa hurjat parisataa metriä, mutta ulkona oli loskaista, liukasta ja inhottavaa. Mukavampaa siis laittaa kotoisat lökövaatteet päälle ja tutkia, mitä syötävää kaapin aineksista saisi aikaan. Ja saahan niistä! Pastasta tuli juurikin niin hyvää, että se kelpasi osaksi lounaseväskampanjaani.

Valkosipuli-tuorejuusto-broileripasta (4 annosta)

400 g valkosipulimarinoitua broileria
1 iso sipuli
n. 100 g valkosipulituorejuustoa
n. 75 g taco-tuorejuustoa
2-3 dl valkoviiniä
pastaa
oliiviöljyä
valkopippuria

1. Pilko sipuli (myös broileri, jos ei ole valmiiksi suikaleina) isoiksi paloiksi.
2. Lorauta oliiviöljyä pannulle. Ruskista sipuli sekä broilerin palaset öljyssä.
3. Kaada valkoviini sekaan. Lisää tuorejuustot. Sekoita tasaiseksi.
4. Mausta
5. Kaada kypsän pastan sekaan ja pyöräytä kauhalla pari kertaa.



Pasta kypsyy kattilassa helposti samalla kuin kastiketta valmistetaan. Keitinveden voi laittaa samaan aikaan kiehumaan, kuin aloittaa sipulin pilkkomisen. Todennäköisesti kastike ja pasta ovat valmiita lähes samaan aikaan.

Tuorejuustojen ei ole pakko olla juuri valkosipuli- tai tacotuorejuustoa, vaan lähes mitä vaan kaapista/kaupasta löytyvää. Tuorejuustot ovat usein niin maukkaita, että niiden lisäksi ei juuri tarvitse kastiketta maustaa. Päälle voi lisätä parmesaania, jotta juustoisuus oikein korostuu.

Valkoviinin lisäksi kastike ei juuri muuta nestettä kaipaa. Viini antaa tälle kastikkeelle sitä jotakin. Pelkkä tuorejuusto tekee kastikkeesta superpehmoisen, mutta valkoviini antaa maulle kaivattua särmää.

Tämä pasta ei ehkä ole varsinainen ilo silmälle väriloistossaan, mutta tällä kertaa siitä tekee sympaattisen sydämenmuotoiset pastat. Se nyt piristää kenen tahansa päivää.

keskiviikko 12. tammikuuta 2011

Laiska kokki nyt Ovi-sovelluksena!


Iloisia uutisia Laiskan kokin ystäville! Blogi on nyt ladattavissa myös puhelimeen Ovi-sovelluksena. Nyt ei enää tarvitse odottaa tietokoneen ääreen pääsyä, vaan puhelimella saa katsottua uusimmat kirjoitukset! Jos kauppamatkalla mietityttää, mitä tänään söisi, puhelimella voi vilkaista lempireseptin ainekset. Blogikirjoitukset löytyvät napin painalluksen päästä.

Sovelluksen voi ladata tietokoneella Ovi Kaupasta. Sovelluksen voi lähettää omaan puhelimeen tekstiviestillä. Jos puhelimessa on Ovi Kaupan sovellus, siellä hakukenttään voi kirjoittaa sanat "laiska kokki" ja painaa sitten "lataa"-nappia. Oikean sovelluksen kyllä tunnistaa jo logosta ja nimestä.

Ja mikä tässä on parasta? Laiska kokki -sovellus ei maksa Ovi Kaupassa mitään!

On jäätelö hyvää kun yksin syö!

Tässä muutaman vuoden ajan olen ollut jokseenkin hullaantunut Ben & Jerry's -jäätelöön. Saan helposti menemään koko purkin Cookie Dough'ta, New York Super Fudge Junkia tai Chocolate Fudge Brownieta kertaistumalla. Ja nyt siis puhun siitä isosta puolen litran purkista. Pienet purkit ovat suloisia, mutta niistä tulee vain hieman paha mieli, sillä ne loppuvat kesken. Tämän pitäisi jo kertoa, että jäätelö on vähemmän salainen paheeni.


Onneksi en ole paheeni kanssa yksin. Pappani piti aikanaan isoa arkkupakastinta täytettynä Kotijäätelön jäätelöveneillä, -puikoilla ja -tuuteilla. Niillä herkuttelimme yhdessä, ehkä hieman mummoltakin salaa. Ala-asteella saatoin syödä välipalaksi koko pakkauksen Viennetta-jäätelökakkua. Isän kanssa jaamme tilaisuuden tullen yhä Valion, Ainon ja Carte d'Orin jäätelöpakkaukset prikulleen tasan. (Vinkkinä, leikkaus kulmasta kulmaan on varmasti tasan, keskeltä arviolta leikkaus voi aiheuttaa keskustelua ja jälkipuintia!)

Nyt olen löytänyt uuden herkun! Koska itsehillintä ei välttämättä yksin ollessa riitä isoimpien pakkausten nauttimiseen useassa osassa, on tuo Ben & Jerryn puolen litran pakkaus aika sopiva. Anton & Antonissa huomasin kuitenkin B&J:tä puolet edullisemman ja saman kokoisen pakkauksen ruotsalaista, ihanan pehmoista SIA-jäätelöä. NAM! SIA-jäätelöt valmistetaan tuoreesta kermasta, niin kuin kuuluukin!


Olen maistanut jo suklaan, minttu-viikunan ja tiramisun makuisia jäätelöitä ja olen jokseenkin myyty. Pakkaus ei ehkä ole yhtä houkutteleva tai makuyhdistelmät yhtä villejä kuin Ben & Jerry'sillä, mutta ei nuo länsinaapurit ihan pieleen jäätelöä tee. Pakko on maistaa vielä ainakin raparperijäätelöä sekä mandariinijäätelöä. Myös sorbetit ovat yhä testaamatta. SIAn pitäisi olla saatavilla ympäri Suomen, joten jäätelöstä pitävä ystäväiseni - kokeile ihmeessä!

torstai 6. tammikuuta 2011

Mätileipiä iltapalaksi

Jaahas, siirtyy blinien tekeminen hieman eteenpäin, sillä tattarijauhot unohtuivat kauppaan. Tärkeimmät asiat kuitenkin muistin ja päätin hyödyntää ajatusta iltapalaan. Mätiä, smetanaa, sipulia ja ruisnappeja!! Mätiä menee yhtä Oululaisen jälkiuuninappia kohden noin teelusikallinen, samoin smetanaa. 100 grammaa kirjolohen mätiä maksoi S-marketissa noin 3 euroa, 100 g siian mätiä noin 7 euroa. Muikun mäti oli hitusen kalliimpaa ja sai jäädä vielä kauppaan. Ja 100 g riittää jo aika moneen leipään. Sipuli kannattaa silputa mahdollisimman pieneksi. Päälle vain mustapippuria ja syö! VAROITUS: Näihin tulee himo!


keskiviikko 5. tammikuuta 2011

Camembert-mansikkasalaatti

Lounashaaste on kai parempi laittaa käyntiin heti, etteivät hyvät päätökset unohdu. Jääkaapissani sattui olemaan ihana iso kimpale camembertia. Valkohomejuusto nyt solahtaisi helposti sellaisenaankin, mutta mieleni teki harjoittaa hieman jatkokehittelyä.

Jonkinlainen salaatti oli ajatuksena, kun eilen raahustin kauppaan. Oli aika tehdä testiannos. Jos ruoka on hyvää illalla, sen täytyy olla mahtavaa seuraavana päivänä lounaalla. Enpä olisi arvannut, että kaupan valikoima johti suhteellisen simppeliin ja siksi aivan loistavaan lopputulokseen.

Camembert-mansikkasalaatti (yhdelle)

Muutama jääsalaatin lehti
Kourallinen rucolaa
4-5 isoa mansikkaa
1 nektariini
pari siivua camembertia
balsamicoa

1. Pesi salaatit, kuivaa ja asettele lautaselle.
2. Puhdista mansikat. Leikkaa kanta irti ja puolita. Ripottele salaatin päälle.
3. Pese nektariini, poista kivi ja leikkaa siivuiksi. Asettele mansikoiden päälle.
4. Lorauta balsamicoa salaatin päälle.
5. Asettele camembertsiivut salaatin päälle, ihastele ja syö nautiskellen.



Tämähän olisi vielä parempaa, jos olisi kesä ja mansikat kotimaisia. Myös nektariini on sitä makeampi ja salaattiin sopivampi, mitä kypsempi hedelmä on. Talvella sitä tyytyy vähän siihen, mitä löytää. Balsamico toimii mansikoiden kaverina ihan erikoisen hyvin. Itse käytän Aceto Balsamico di Modenaa. Aamulla siis nakkasin salaatit, hedelmät ja juuston rasiaan ja työpaikalla sujautin balsamicon päälle. Kelpaa!

tiistai 4. tammikuuta 2011

Lupauksia vuodelle 2011!

Vuosi alkoi niin loistavasti, ettei huipulta voi kuin tulla alas. Työpaikkani toimiston oli tarkoitus muuttaa nyt tammikuun alussa Vantaalta Helsingin keskustaan. Olin etukäteen ehkä liiankin iloinen siitä, että VR:n junaliikenteestä eroon pääsyn lisäksi muuton myötä Helsingin keskustan lounaspaikat olisivat olleet käden ulottuvilla. Vihdoin ja viimein olisin voinut sanoa hyvästit henkilöstöravintolalle, jonka taso on parhaimmillaankin vaihteleva.

Mutta ei.. Vesivahinko tuhosi uudet toimistotilat ja muuttoa saadaan odottaa ainakin elokuuhun. Hei hei, ravintolalounaat, Wanha kauppahalli, Stockmann Deli ja Sushibar sekä jo suunnitellut kesäiset piknikit Esplanadin puistossa.

Kotimatkalla sorruin lohdutuksena Subwayn houkutuksiin ja syötyäni tajusin: tällaista huttua tulee syötyä ihan liikaa. Ei mitenkään pahalla Subwayta kohtaan - subit ovat loistavia! - mutta kyllähän tällaista voisi tehdä helposti itsekin ja ehkä jopa paremmin. Siksi tein vihdoin uudenvuodenlupaukseni, joka samalla korvaa muutosta koituneen lounaspettymyksen. Vuonna 2011 tämä laiskiainen tekee itse enemmän hyviä, ruokaisia eväitä! Ei enää henkilöstöravintolaa tai nälkäisenä pikaruokaloihin sortumista.

En nyt sentään kokonaan aio heittäytyä eväsruokailijaksi, varsinkin kuin torstaisin lounastajat saavat pannarin kanssa kermavaahtoa. Pikaruokaakin varmasti syön, samoin pakastepizzaa ja herkkuja. Tavoitteena on kuitenkin vähentää huttua ja syödä laadukkaampaa. Ja ehkä hieman samalla tehdä hieman säästöäkin.

En edes yritä sanoa "ei" eineksille tai valmisannoksille, sillä mitähän muuten tulisi  niistä päivistä, jolloin laiskottaa, väsyttää ja lounas unohtuu kotiin jääkaappiin. Tähän mennessä Eloveenan puuropussit (loistava tuote muuten!) ovat olleet hätävara. Nyt niitäkin voisi tuunata banaanilla, mustikoilla, hunajalla ja vaikka millä.

Hei vuosi 2011 ja herkulliset lounaat! Täältä tullaan! Mitähän sitä huomenna söisi?

maanantai 3. tammikuuta 2011

Vuodelle 2011!

Vuosi vaihtui. Taas. Miten aika voikaan mennä niin käsittämättömän nopeasti? Toipilaana vielä ujutin itseni siskon luokse viettämään vuodenvaihdetta. Laiskana kokkina olo onnistuu helposti, jos pelaa lautapelejä siskonpojan kanssa sillä aikaa kuin toiset ahkeroi keittiössä. Tarjolla oli perinteiseen tapaan nakkeja, lihapullia sekä perunasalaattia. Se oli muuten niin hyvää, että pitääkin yrittää urkkia siskolta reseptiä. Halloumisalaatti onnistuu aika simppelisti. Vihreän salaatin pohja ja päälle grillattua halloumijuustoa. Nam!


Vuoden varsinaisesti vaihtuessa tädin mussukka oli jo unten mailla ja aikuisten fiesta saattoi alkaa. Juuri kun vuosi 2011 alkoi, poksahti pullo Lansonia. Sitä siemaillessa tutustuimme uusiin blinipannuihimme. Paistamisen hoiti jälleen sisko, mutta tuijotin uskollisena vieressä tarkkailemassa, jotta osaan itsekin koeajaa blinipannuni. Lisukkeena kirjolohen, siian ja muikun mätiä, sipulia ja smetanaa. Oi hedonistin elämää!


Must say... isosiskon luona on aika kivaa potea tällaisilla eväillä! Eli kiitos sissoseni, lanko sekä tädin muru! Vuosi ei olisi voinut paremmin alkaa. Toivottavasti kaikilla vuosi 2011 jatkuukin hyvissä merkeissä!

HYVÄÄ UUTTA VUOTTA!!

 

Vielä näin kolmantenakin päivänä voi toivottaa HYVÄÄ UUTTA VUOTTA 2011!!!!

- Laiska kokki

Kuva-arvoitus ja idän herkut

Arvatkaapa, mikä tämä on?


Kyllä! Se on ikioma, suloinen, vaaleanpunainen blinipannuni! Päätin toteuttaa aiemman uhkaukseni, ja hankin tämän Prismasta huikeaan 10 euron hintaan. Uskon vakaasti, että pannu on hintansa väärti.


Söin ensimmäisen kerran blinejä mummoni luona ihan pikkutyttönä. Taikina tehtiin jo edellisenä päivänä ja annettiin kohota yön yli. Mummon taikinasta muistan vain sen, että se sisälsi olutta. Joidenkin reseptien mukaan blinitaikinaan kuuluu kirkas viina. Paksut, rasvaiset letut syötiin mädin, smetanan ja sipulin kanssa. Mummon tekemänä tämä herkku jätti pysyvän blininhimon. Blinikausi saisi kestää koko vuoden!

Blinithän ovat osa venäläistä ruokakulttuuria. Näin jälkikäteen tarkemmin ajateltuna, Karjalasta kotoisin ollut mummoni teki muun herkuttelun ja hemmottelun lisäksi hyvin venäläistä ja karjalaista keittiötä tutuksi lapsenlapsille. Blinejä, kalaseljankaa, rahkaleivonnaisia, smetanaa, suolakurkkuja, karjalanpaistia, karjalanpiirakoita..

Vuonna 2011 voisinkin kunnioittaa perinteitä ja laajentaa ruokatuntemusta idän suuntaan. Aloittaa voisi suosikista, kun nyt on tuo oma blinipannukin.