Toukokuun ravintolapäivän muistelua heinäkuussa

Scrollasin tekstejäni läpi ja huomasin kauhistuksekseni, että keväisen ravintolapäivän vietto on jäänyt puolitiehen. Teksti oli kirjoitettu, mutta jäänyt julkaisematta. Koska toukokuinen ravintolapäivä oli ihan mahtava, saatte lukea siitä näin - krhm - kaksi kuukautta myöhässä. :)

Pääsinpä siis kerrankin viettämään Ravintolapäivää! Aurinkoinen lauantai Helsingissä oli ehkä mitä mahtavin miljöö ravintolapäivälle. Sakkia oli liikkeellä hurjan paljon. Tai ainakin siltä se näytti joka paikassa, missä me kiertelimme. 

Aamun aloitti erittäin huolella valmistettu kahvi Hakaniemen rannassa. Pop up -ravintola oli pystytetty rantaan rakennettavan kulttuurisaunan viereiselle tontille. Sitä kulttuurisaunaa odotellessa maistui erinomaisesti kahvi sekä skonssi. Hinta-laatu -suhde ihan kohdallaan ja maisema mitä parhain. Erityishuomio söpösti hieman liian pieniin istuimiin. :)

Seuraavaksi suuntamme oli kohti Näkinpuistoa, missä oli koiraystävien kahvila. No ei ole sitä koiraa (vielä!), mutta ystäväksi voisin kai itseäni luonnehtia. Kuten aika monessa muussakin ravintolassa, täällä oli tarjolla muffinseja/cupcakeja. Tämä kyseinen cupcake sai erityispisteet vaahtokarkeista (3 kappaletta! yhden söin heti ja se ei näy kuvassa) ja viileässä pidetyistä pillimehuista.

Päivän pääkohteemme oli sisäelinravintola Sydän ja Veri. Ravintolan idea oli tarjoilla ainoastaan sisäelimistä valmistettua ruokaa. Ravintolapäiväseurueen miespuoleiset henkilöt olivat ehkä menusta hieman enemmän innoissaan, mutta tämä koitos kannatti. Menu sisälsi mm. sydänpataa, kieltä ja korvahyytelöä. Sydänpata oli päivän suosikki. Pitkään haudutettu liha oli yhtä aikaa hyvin eläimellistä ja riistaisaa ja samalla niin pehmeää ja mureaa. Luonnollisesti olimme niin fiksuja, että olimme varautuneet sisäelinten nautiskeluun hakemalla naapuri-Alkosta sopivaa punaviiniä.

Seurueen naisväki sen sijaan arvosti erityisesti sisäpihamiljöötä ja huikean mukavaa ravintolan isäntäväkeä. Löytyipä muuten jutun juurta siitäkin, että tuo leipä oli ehkä parasta ikinä. Sattumalta olen saanut sen reseptin jo pari vuotta sitten, enkä vieläkään ole testannut sen tekemistä. Ja on kuulemma helppoa! Jälkiruokana toisilla raparperia ja toisilla kunnon laardista tehtyä korvapuustia täysmaidolla.

Jälkiruoan jälkiruoka hankittiin Tervasaaressa vietetyn auringonottotauon jälkeen suloisesta donitsipaikasta. Erityiskehut donitsivalikoiman laajuudesta ja oivallisesta teevalikoimasta. Tässä vaiheessa olimme hakeneet jo jälkiruoallekin sopivaa viiniä. Donitsien oivallisesta mausta kertoo jo sekin, että lähes kaikki jo tuossa kohtaa melko suureksi laajentuneesta sakistamme otti enemmän kuin yhden. En kerro, montako itse söin.

Iltapalalle suuntasimme Kallion suuntaan. Jos on ollut koko kevään ensimmäisen aurinkopäivän auringossa herkkuja ja viiniä nauttien, alkaa illansuussa tulla sellainen olo, että kaipaa suolaa, rasvaa ja jotain tulista. Niinpä ihailimme auringonlaskua napostellen nachoja, papuja ja salsaa.

Voin kertoa, että tuon kaiken jälkeen kävin melko onnellisena täyden vatsani viereen nukkumaan. :)

Gastro-messut

Lupailin Facebookissa kirjoittaa Gastro-messuista jo viikonloppuna, mutta menin selvästi lupaamaan liikoja. Viikonloppu kuin meni mukavasti ulkoillessa ja loistavalla keikalla Virgin Oilissa. Menkää ihmiset kuuntelemaan Capital Beatia, jos on mahdollisuus! Siinä tämmöinen rockista tykkäävä tyttönenkin sai tanssijalan innokkaasti vipattamaan.

Mutta niin.. Gastro! Ruoka-alan ammattilaisten ykkösmessut ja olihan siellä taas vaikka mitä. Maistelin uutuusherkkuja ihan huumassa ja yritin välillä muistaa ottaa edes joistakin kohokohdista kuvia, ja tässäpä niitä.

Ensimmäisenä maininta erinomaisesta tuotteesta: Valion salaattibaari!

Valion osasto oli tosi freshin oloinen ja salaattibaariajatus kiva ja virkistävä. Maistelussa alla olevassa kuvassa fetasalaatti. Se oli erittäin hyvää ja virkistävä poikkeus tuolla messujen valikoimissa.

Toisena ohikulkumatkalla: Fazer!

No osastohan olisi voinut olla kivempikin ja helpommin kuljettavissa, mutta suklaasta aina saa pienet bonuspisteet. Plus nuo Fazerin Nordic Gourmet -suklaat on niiiiiin hyviä. Ei ihme, että kuvatessa jonkun (HUOM! EI MINUN) käsi hyökkäsi kahmaisemaan suklaita kourallisen.

Kolmantena kehut kunnon showsta: Myllyn paras!

Myllyn parhaan osasto oli paitsi kivan näköinen, niin siellä oli käynnissä myös kunnon show! Food Designer Markku Luola piti yllä melkoista hulinaa tehdessään osastolla salaattiannoksia. Suu kävi kuin stand up -koomikolla, ja hyvännäköistä jälkeähän siitä tuli. Alla osaston "vesiputous", salaattishow ja viimeisenä kuva salaatista nimeltä Ukko. Hih.

Neljäntenä pisti silmään värikkyys: Laitila!

Laitilan limut, erityisesti nuo Herra Hakkaraiset, ovat jotenkin kovasti mieltä lämmittävän oloisia. Herra Hakkarainen on toki hahmona pop, mutta tuo limonaati. :) Laitilan Herra Hakkaraiset ovat säilöntäaineettomia ja tuulivoimalla valmistettuja. Laitilan tuotteita tuli maistettua myös niitä alkoholipitoisia - ja toimiihan ne. :)

Viidentenä kehut kivasta osastosta: HK Ruokatalo.

HK:n osasto oli todella kivannäköinen. Se oli modernin ja trendikään näköinen. Tuotteiden esillelaittoa oli selvästi mietitty, eikä tuotteita oltu vain roiskittu sinne tänne. Erityisbonuspisteet valkoisista kirjainpalikoista. Ja olihan se osastolla nautittu hodarikin suun mukainen.

Viimeisenä, mutta ei vähäisimpänä todellakaan herkut: Ingman!

Voi, tekin olette lähteneet sitten tekemään frozen yogurteja. Onneksi! Siinä jugurttipisteellä näytti olevan koko ajan melkoinen kuhina ja jono, mutta onneksi sain oman maistiaispalani. TODELLA HYVÄÄ! Tätä voisi kuvitella kesällä syövänsä useamminkin.

Huomion voi toki kiinnittää myös sopivasti matchaaviin kynsiin ja lusikkaan. :)

Syö Helsinki!

Käskyä tottelen ja minähän syön. Laiskis on siis taas reissun päällä (ja siksi harvemmin blogisfäärissä), mutta sen verran pitää vinkata, että nythän on tosiaan käynnissä Syö Helsinki! -viikot. Useammassakin kivassa ravintolassa on herkullista ruokaa vain kympillä.

Itse kävin murusen isosisson kanssa sunnuntaina iltapäiväkävelyllä ja nälkä iski kesken kaiken. Siskorakas on siis perheen sisäpiirin vitseissä se henkilö, joka kuolee neljästi päivässä nälkään. Kun olin Lontoossa au pairina ja sisso samaan aikaan työharjoittelua tekemässä, siskomuru ihmetteli, miksi äiti soitti minulle ja varmisti, että olen muistanut syödä. Sisko muisti ihan itsekin, ja minäkin nykyään. :) Useimmiten.

Meidän Swagatamissa tehty Syö! Helsinki -operaatiomme oli erittäin onnistunut. Lämpimästi voin suositella paikan Gaulo Kukhuroa ja mangolassia. Muita ravintoloita tapahtumassa ovat mm. Storyville, Santa Fé, Spaghetteria ja Sumo. Syö!-viikot kestävät 16.-29.3.2012.
 

Isoja odotuksia: Taste of Helsinki kesäkuussa

Selailin perjantain Hesarin NYT-liitettä ja kappas, mitä silmiini osuikaan. Helsingin Töölönlahdella järjestetään kesällä Taste of Helsinki. Nelipäiväinen tapahtuma tutustuttaa Suomen parhaisiin ruokiin ja Helsingin rikkaaseen ravintolakulttuuriin.

Tapahtumassa kaksitoista tarkoin valittua ravintolaa esittelevät antimiaan erityisesti Taste of Helsinki -tapahtumaan suunniteltujen annosten kautta. Mukana on ilmeisesti ainakin Farang ja Tomi Björk. Muista ravintoloista on mainittu Juuri, Carelia, Demo, Muru, Aito ja Savoy. Makuaisteja kutkuttavia herkkuja on siis varmasti tiedossa.

Taste of Helsingin kävijät voivat myös ostaa näytillä olevaa lähiruokaa. Tarjolla on myös viiniä,samppanjaa, olutta ja siideriä. Kokit opettavat näyttämällä, miten ruokia valmistetaan.

Taste of -tapahtumia on järjestetty aiemmin mm. Lontoossa, Dublinissa, Milanossa ja Dubaissa. Vuoden 2005 Taste of Londonissa oli mukana 26 ravintolaa ja 20 000 ruokailijaa. Vuonna 2011 ravintolamäärä nousee jo viiteenkymmeneen. Tapahtuman verkkosivuilla voi ihailla kuvamateriaalia Dublinin ja Lontoon tapahtumista.

Taste of Helsinki on 14 - 17. kesäkuuta. Tapahtuma on ilmeisesti pääsemässä myös osaksi designpääkaupunkivuoden ohjelmaa. Tässä vaiheessa ainakin tapahtuma vaikuttaa siltä, että Laiskis TAHTOO osallistua.

Kuohuvaa vuodenvaihteeseen

Huomennahan taas pitäisi katsella ilotulitusten räiskettä, laulaa Auld Lang Synea ja poksauttaa pullo kuohujuomaa vuoden vaihtumisen kunniaksi. Mistähän tuo on tullut, että uudenvuodenaattona kuuluu juoda kuplivaa? Useammassakin lehtikirjoituksessa asia vaan todetaan, Alkoissa se näkyy myyntipiikkeinä ja no - onhan tuo tapa ollut itselläkin.

Malja vuodelle 2011

Ilta-Sanomat teki vertailun uudenvuoden juomista. Vertailuun pääsivät 10 myydyintä kuohuviiniä ja kaksi samppanjaa. Yllätys ei liene se, että kallein samppanja vei voiton ja se edullinenkin pärjäsi muita paremmin. Se hieman yllätti, että kuohuviineistä vei voiton Yellowglen Pink. Tuo rosékuohari on ollut oma ja monen ystävänikin suosikki, mutta lähinnä sen suloisen tyttömäisyyden takia. Nyt sen listan kärkeen nosti ammattilaisten raati. Jännää.. Jotenkin yhdistän Pinkin aina kesäisiin tunnelmiin, en keskitalven ilakointiin.

Yellowglen Pink kesäaikaan.

Onhan noita viinejä ihan kivaa ostaa vertailujen perusteella ja niistä saa hyviä ideoitakin uusien viinien kokeiluun. Kivoin tapa löytää oma mieluinen skumppa on kuitenkin mielestäni tasting. Olen pari kertaa ollut virallisessa kuoharitastingissa, mutta mikäs sitä estää järjestämästä omaa tastingia kaveriporukalla vaikka sitten uudenvuodenaattona. Jokainen tuo eri pullon ja sokkona maistellaan ja arvioidaan kuplien kokoa, väriä, makua ja tuoksua. Mukaan tietysti mansikoita, juustoja ja muita herkkuja tuomaan aromeita paremmin esiin. Eikä pullojen edes tarvitse olla isoja, jos halutaan todellakin vain pienet maistiaisannokset. Piccolo-pullojen valikoimakin alkaa olla melko runsas ja näin saadaan edullisesti mukaan samppanjaakin.

Kuohuviinitasting. Voittaja oikeassa reunassa.

Ehkä jotain kuplia huomiseksi pitää hankkia. Jos ei muuta, niin sitten Sodastreamerin avulla. ;)


Niin muuten... Kuplivasta juhlatunnelmasta arkisiin asioihin: Laiskis oli tänään ruoan suhteen HYVIN laiska.

HOX! Pientuottajat Helsingin rautatientorilla!

Jos Laiskis olisi viikonloppuna lähelläkään Helsinkiä, olisi suuntana todennäköisesti Rautatientori. Torilla perjantaina ja lauantaina pientuottajien herkkuja ja pienpanimoiden oluita. Paikan päällä yli sata elintarvikeyritystä maistattaa tuotteitaan.

Jos kävit, kerro millaista oli!

Ravintolapäivä kapinoi byrokratiaa vastaan

Silmääni sattui tänään vinkeä uutinen. Tai oikeammin kapina. Ravintolapäivä 21.5.2011 on päivä, jolloin kuka tahansa voi laittaa (luvattoman) ravintolan pystyyn yhden päivän ajaksi. Kyseessä on kapina ja karnevaali ravintolayrittämisen hankaluutta vastaan. Suomalainen virkamieskoneisto on idean takana olevien ihmisten mielestä liian jäykkää ja sääntöorientoitunutta.

Lista päivän ravintoloista alkaa jo olla yllättävän pitkä. Ilahduttavaa on se, että asiasta on innostuttu myös pääkaupunkiseudun ulkopuolella. Iloista tämä on siksi, että esimerkiksi vappuna kaipasin kovasti Kaivopuiston riehakasta karnevaalitunnelmaa, mutta vastaavaa en ikävä kyllä nähnyt täällä. Helsingissä karnevaalit osataan (ei pahalla Tampere ja muut kivat kaupungit, tunnen Helsingin fiestat teidän karkeloitanne paremmin). Ravintolapäivänä Helsingissä itseäni houkuttaisi ainakin polkupyörällä kulkeva ravintola, josta saa drinkkimehujäitä sekä tapaksia tai sitten satukahvila. Ravintoloita on kyllä joka lähtöön!

En ota kantaa siihen, millaiset negatiiviset tai positiiviset vaikutukset hommalla voi olla lauantaina varsinaisten ravintoloiden myynteihin tai miten sallittua touhu on. Toteanpa vain, että Casa Laiska Kokki voisi kuulostaa aika veikeältä. Ehkä kuitenkin tämä chef on master vain omille kavereilleen. :)

Oluen juhlaa Kaapelitehtaalla

Piipahdin perjantaina Helsingissä suuntana Kaapelitehdas ja Helsinki Beer Festival. HBF:ssä en ollut ennen käynytkään, vaikka monta kertaa mietin, että messut olisi mielenkiintoista käydä katsastamassa. Minähän en siis oluista mitään juurikaan tiedä. Jonkinlainen vitsi avomiehen kanssa jo onkin se, etten puhu olutta. Toinen kun on tavallaan hieman asiantuntija.

Teemana tänä vuonna oli vehnäoluet. Onneksi asiantuntija oli mukana matkassa, etten ollut ihan hukassa. Suurin osa näytteilleasettajista oli pienpanimoita ja maahantuojia. Monen panimoravintolan, kuten Teerenpelin, tuotteet olivatkin jo melko tuttuja.

HBF:ssä palkitaan myös vuoden parhaat oluet ja siiderit. Vuoden 2011 parhaaksi olueksi valittiin Mufloni Single Hop Simcoe. Vuoden siideri on Huvila Siideri.

Omiin suosikkeihini nousi Vakka-Suomen Panimon pääsiäisolut. Mausta tuli voimakkaasti mieleen Jacky-makupalan suklaavanukas. Oluen makua onkin korostettu aidolla suklaalla. Pääsiäisolut oli kevyt ja aika helppo. Lisäksi karkkilakkolaiselle siinä oli kyllä mukava makeus mukana.

Perinteisesti olen myös pitänyt Laitilan tuotteista. Esimerkiksi normaalisti en voi sietää päärynäsiideriä. Laitilan Oiva Kuiva Päärynäsiideri onnistuu kuitenkin välttämään inhottavan esanssisuuden ja makeuden, mikä monissa päärynäsiidereissä on. Brandy Long Drinkiin tykästyin jo Gastro-messuilla 2010. Ja Messina on ihan paras limppari!

Pakko vielä nostaa esille Saimaan Juomatehdas. Panimon palkittuja Marsalkka-oluita saa esim. panimoravintola Bruuverista Kampista. Koitin joskus kysellä, tekeekö panimo myös omaa siideriä. Kuulemma tekee, mutta se myydään jo parissa viikossa loppuun. Harmin paikka.

Baby Shower

Olin viime sunnuntaina ystäväni Baby Shower -kutsuilla. Tuleva poikavauvan äiti oli todella laittanut pöydän koreaksi. Se, mikä kiinnitti minun huomioni, oli teemaan sopivat koristeet. Onnistuneesti äidin astiatkin sattuivat olemaan sopivan sinisävyisiä, joten kokonaisuus kyllä kertoi selvästi, että poika on tulossa.

Yksi hyvä idea Baby Showerin viettäjille, oli vieraille annetut makeiset. Vähän hääkarkkien tapaan, jokainen vieras sai lähtiessään namusia, tässä tapauksessa vaaleansinisiä suklaarakeita. Vauvan isä on belgialainen ja hän kertoi, että tällaisen pienen lahjan antaminen on Belgiassa tyypillistä vauvan synnyttyä. Siellä myös painatetaan etukäteen kortit, jotka lähetetään heti vauvan synnyttyä. Kortissa on tiedot vauvan syntymäajasta, pituus ja paino ja nimi. Tulokkaan nimi ei ole suomalaiseen tapaan salaisuus kastajaisiin asti, vaan se on heti tiedossa.

Iloisia uutisia kuuluikin jo viikolla. Joten onnea koko perheelle! Proficiat!

Ukko-Munkki Talviklassikon jälkeen

Ihmisrassukat, jotka ruokailevat kanssani, ovat saaneet viime aikoina tottua siihen, etten syö enää mitään ilman, että kaivan puhelimeni esiin ja nappaan annoksesta kuvan ensin. Tätä kautta puhelimeeni on jäänyt kuvia, joista en edes aina ennätä kirjoittaa heti.

Tyhjensin siis kuvia ja tajusin, että mainitsematta on jäänyt eräs erittäin onnistunut ravintolakeikka. Talviklassikon jälkeen menimme syömään ystävieni kanssa munkkiniemeläiseen Ukko-Munkkiin. Olimme päättäneet siirtyä hieman kauemmaksi Töölön ja keskustan alueelta, sillä kaikki paikat olivat täyteen ammuttuja.

Täynnä oli myös Ukko-Munkki. Täydessä ravintolasalissa kaikui iloinen puheensorina ja tarjoilijalla riitti kyllä kiirettä. Ukko-Munkki remontointiin vasta jokin aika sitten. Olin viimeksi käynyt paikassa ennen remonttia ja täytyy sanoa, että remontin jälki oli oikein mieluinen. Pienet yksityiskohdat jäävät aina mieleen. Tällä kertaa pidin erityisesti värikkäistä vesipulloista.

Olin ahminut Talviklassikossa hodareita siihen malliin, että kaipasin jotain kevyttä. Kun muut valitsivat herkullisen kuuloisia pizzoja ja burgereita, otin itse hieman tylsän kuuloisen chevre-salaatin. Olen aiemmin syönyt paikan poropizzaa ja oi, miten se onkaan hyvää! Olin vain liian täynnä, että olisin edes voinut ajatellakaan pizzaa.

Oliko annokseni sitten tylsä? No ei! Ensinnäkin salaatin vinegrette oli aivan mielettömän hyvää. Salaatti oli ihanan raikas, monipuolinen ja maukas, joten annoskateudesta saattoivat kärsiä ihan kaikki muut. Täytyypä jopa sanoa, että chevresalaatti on ehkä paras, jonka olen koskaan syönyt!

Kotiin matkasi moisen illan jälkeen siis hyvin väsynyt ja täynnä ollut tyttönen. Joten jos joku näki 4:n raitiovaunussa isosti hymyilevän ihmisen - se saatoin olla minä!

Talviklassikko ja Makkarabaari ne yhteen soppii

Olin eilen katsomassa Talviklassikkoa Olympiastadionilla. Voisin tietysti kirjoittaa vaikka kuinka pitkän tekstin siitä, kuinka huikeaa oli katsoa matsia täydellä stadionilla tai kuinka huusin kurkkuni kipeäksi jo ensimmäisen minuutin aikana. Tästä voi luonnollisesti päätellä, kumpaa helsinkiläisjoukkuetta kannatan. Tämä on kuitenkin ruokablogi ja siksi keskityn olennaiseen.

Matsissa pitää saada matsiruokaa. Joskus lapsena Savonlinnan jäähallissa se oli minulle aina popcornia ja toffeeta, mutta nyt ollaan siirrytty järeämpiin aseisiin: HK Makkarabaari! Ihan huippu! Jos ei ulkojäällä pelattu ottelu jo tuonut mukavaa tunnelmaa, niin viimeistään Makkarabaarin suloiset retrokuosit.

Mitä makkarabaarista sitten sai? No Nakkimukin muun muassa. Nakkimukissa HK:n Aito nakkkeja on kupissa. Voin muuten sanoa, että on näppärää dipata nakki mukinpohjalla oleviin mausteisiin. Ja kyllähän annos on sen verran hauskannäköinenkin, että se hymyilyttää väkisin. Lämpimästi suosittelen myös herkullista hodaria.

Viimeisellä erätauolla olin toki saanut jo nakkiähkyn, sillä annokset maistuivat ennen matsia ja ensimmäisellä erätauolla vallan mainiosti. Ruoan sijaan Makkarabaari onnistui lämmittämään kahvin avulla ottelun lopunkin.

Pssst.. Kyllä. Söin nuo molemmat Nakkimukillset ja hodarin.