"Kyllä tiedän antaa sinulle hyvän neuvon: kun laiskuuden halu tulee päälle, ole silloin laiskana!" Minna Canth


"Minä en saa koskaan kunnon kotiruokaa. Vain niitä hienoja juttuja." Prinssi Philip, Edinburghin herttua



maanantai 18. marraskuuta 2013

Päivän tärkein ateria

Aamupalahan se taitaa olla, tai niin ainakin sanotaan. En ole koskaan oikein osannut syödä aamupalaa, mutta brunsseja rakastan!

Nyt olen oppinut aamiaisenkin makuun - ainakin satunnaisesti. Viime kesänä jossain vaiheessa herra Laiskis alkoi yllättää. Normaalisti myöhään nukkuva mies aina satunnaisesti aikaisin herätessään kävi hakemassa aamiaista lähikahvilasta: täytettyjä croissantteja, leivoksia, kahvia, tuoremehua...

Ei sitä kovin usein tapahdu, ja siksi se on joka kerran vain ihana yllätys. Kuten tänä aamuna.

Koirakin olisi tykännyt.

Kahvia, croissantteja, tuoremehua, leivonnaisia...

Toi koira innostuu aina lohen tuoksusta. Liha ei kiinnosta.

Brämhults! Ah, tätä me ostettiin silloin nuorina ja vastarakastuneina aina!


Olen piloille hemmoteltu. :)

perjantai 1. marraskuuta 2013

Maailman helpoin makea piirakka

Tässä kun mustikkapiirakka mukavasti perjantai-illan kunniaksi (pah, teki mieli - ei siinä muuta tarttee) on just nyt uunissa, niin tulihan mieleen, että oonko kertonut maailman helpoimmasta marjapiirakasta? Tai omenapiirkasta?


Juu, juu... olen piirakkahöppänä, ja varsinkin noita suolaisia piiraita löytää ainakin täältä ja täältä. Mutta en just nyt muista, että oisin noista makeista piirakoista laittanut mitään.

Sunnuntain raakapakastemurotaikina - tunnustan vilpittömän suuren rakkauteni sinua kohtaan!

Siinä samassa paketissa on perushyvän piirakan kaava. Se pohja, sitten marjoja, 1 kananmuna, purkki rahkaa, sokeria - voila! Huippuhyvää.

Olen soveltanut ohjetta esim. näin

Omenapiirakka

Sunnuntain murotaikinapohja
Kolme omenaa
1 kananmuna
1 purkki valmiiksi maustettua vaniljarahkaa
2 rkl omenahilloa (itsetehtyä tietty!)
1 tl vaniliinisokeria
1/2 dl sokeria.

1. Sulata piirakkapohja ja painele se vuokaan.
2. Levitä pohjalle omenahillo suunnilleen tasaisesti sekä lohkotut omena.
3. Sekoita rahka, kananmuna ja sokerit keskenään.
4. Levitä mössö omenalohkojen päälle.
5. Paista 200 asteessa uunissa.



Omenahillo on tuossa ihan spesiaalina tuomaan lisää omenanmakua, kun pelkäsin, että ostamissani ompuissa ei olisi tarpeeksi makua. Mä oon havainnut Valion valmiiksi maustetut rahkat ihan älyttömän hyviksi tuossa. Vaikka ohjeessa on puoli desiä sokeria, niin sitä kannattaa vähentää, koska maustetut rahkat on aika makeita itsessään. Vaniljarahka sopii ainakin omenoiden, mustikoiden ja vadelmien kanssa. Tänään on testissä ensimmäistä kertaa kuningatarrahka ja mustikat. Valkosuklaa-lime- ja sitruunarahkat pitää kanssa kokeilla sopivien marjayhdistelmien kanssa.


Joskus olen sitten vaniljahimossa heittänyt päälle vielä Valion valmista vaniljakastiketta. Nam. Voisin syödä sitäkin suoraan purkista. No hitot. Syönkin.

(On muuten hyväksi piirakaksi hemmetin huonot kuvat. Ops.)

lauantai 26. lokakuuta 2013

Kantarelleja, kantarelleja

Aivan järjettömän hyvä idea sienisalaatiksi. Sain vinkin tädiltäni, kun syksyllä onnistuimme löytämään mielettömän kantarellitaivaan. Kukaan ei usko, jos kerron, miten paljon ja miten laajalla alueella niitä sieniä oikein olikaan. Kalajutuksi menee, jos sanoisin, että jätimme kaikki puolta nyrkkiä pienemmät vielä kasvamaan, kun kori ja onneksi mukaan sattunut muovikassi olivat jo ääriään myöten täynnä. :)


Niin se vinkki. Ihan vaan paistettuja kantarelleja, hakattua sipulia ja hyvän tuorejuuston kanssa sekaisin. On muuten oikeasti hyvää! Menee näppärästi vaikka ruisleivän päällä.


Oli kerrankin sellainen sienisalaatti, josta armas avomieskin piti. Rassu kun ei ymmärrä, miksi minä laitan omenaa metsäsienisalaattiin. No, koska se on hyvää!

On jotenkin lievästi etuoikeutettu olo, kun kantarelleja on pakkasessa sen verran, että niitä malttaa jopa vähän törsätä. :) Vähän.

perjantai 25. lokakuuta 2013

Sushia Miyakossa

Sen jälkeen, kun muutin pois Helsingistä olen kaivannut varsinkin yhtä asiaa, mitä nykyisestä kotikaupungistani ei saa. Sushia!

Joten lähes tulkoon aina, kun vain on mahdollisuus, pakotan ystäväni lähtemään sushille kanssani. No, ei se pakottaminen kovin vaikeaa ole.

Yksi viimeaikojen suosikkipaikkoja on ollut Miyako Iso-Robertinkadulla Helsingissä. Nigirit ja makit saavat kyytiä, kun pääsen aina pitkästä aikaa sushin ääreen.


Siellä tuli vietettyä yksi älyttömän kiva perjantai-ilta (joka sai alkunsa Baker'sin skumpilla ja jatkui hämmentävästi Zetoriin ?!?!?! ja jatkui lauantaina Krullan ihanalla brunssilla), jolloin ystäväni esitteli minulle paikan. N suositteli varsinkin lämpimiä susheja, jotka olivat ainakin minulle uusi juttu.


Sitten syntymäpäivää juhliessa raahasinkin sinne siskoni ja isäni. Heidän kanssaan on ollut niin monta kertaa puhetta, että isä pitäisi tutustuttaa sushin pariin. Meidän perheessä kaikki rakastavat kalaruokaa, mutta isältäni on testaus jäänyt jotenkin väliin. Mies joka vetelee simpukoita ja mustekalaa aivan onnessaan vaikutti kyllä viihtyvän. Söi niitäkin, mitä tyttäret vähän välttelivät.




Miyakossa on muuten se jännä puoli, että muistan aina kuvaamisen vasta, kun puolet on jo syöty. Se kertoo jotain, miten houkuttelevaa ravintolan ruoka on!




torstai 24. lokakuuta 2013

Amerikkalaiset pannukakut

Oon aina ollut jotenkin vähän utelias amerikkalaisten pannukakkujen suhteen.

Siis sellaiset ihanat paksut ja mehevän näköiset pannukakut, mitä näkee kaikissa jenkkileffoissa ja -sarjoissa täydellisten perheenäitien tekevän nassikoilleen aamupalaksi.

Sellaisia, mihin lorautetaan jumalaton määrä vaahterasiirappia päälle. Sellaiset, mitkä pitääkin syödä just hervottomana tornina, niin että välistä tursuu kaikkea nannaa.

No, kun tässä taas keittelin syksyn omenahillot kasaan (NAM!) tajusin, että omenahillo ois varmaan aivan täydellinen kumppani sellaisille paksuille pannukakuille ja vaahterasiirapille.

Eihän siinä muuta voinut kuin etsiä netin syövereistä sopivan ohjeen ja laittaa blinipannun kuumaksi. Tuli sekin kerrankin hyötykäyttöön, kun on tullut sellainen joskus hankittua, eikä noita blinejäkään turhaan usein tule tehtyä.

Myllyn Parasta mukaillen suosittelen seuraavanlaista reseptiä sellaiselle, jolle sama himo iskee myös. Itse en ole niin reipas aamuisin, että jaksaisin herätä ajoissa tekemään näitä, vaan meni kyllä ihan iltapalana. Hurraa sille, joka aamulla jaksaa. Minä en jaksa.





Amerikkalaiset pannukakut

(Myllyn Paras lupailee tällä ohjeella n. 15 pannaria. En päässyt ihan siihen määrään)

3 kananmunaa
3 rkl juoksevaa hunajaa
5 dl vehnäjauhoja
3 tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria
1/2 tl suolaa
2-3 dl maitoa
1 purkki kermaviiliä
1/2 dl voisulaa

1. Vatkaa munat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi.
2. Sekoita kuivat aineet keskenään.
3. Lisää vaahtoon vuorotellen jauhoseosta ja nesteitä.
4. Paina blinipannulla (tai hirveän söpöjä tulisi sellaisella pienten lettujen lettupannulla) noin senttimetrin paksuisia lettuja.

Pannun kannattaa olla ensiksi kuuma, ja sen jälkeen laskea vähän tehoa. Itse tein aika paksuja, melkein kahden senttimetrin paksuisia, pannukakkuja, mutta nekin kypsyivät aika nopeasti. Sitten vaan loraus vaahterasiirappia päälle. Tai mansikoita ja kermavaahtoa. Tai omenahilloa, tai ihan mitä nyt vaan tekee mieli. :)

keskiviikko 23. lokakuuta 2013

Olutmaistelua ja aivan hervotonta mässäilyä

Olen onnekas. Harvinaisen onnekas.

Minulla on ystäviä, jotka ovat aivan mahtavaa seuraa.

Kaiken lisäksi ne ystävät on niin kilttejä, että kun belgialainen mies saa kotoa lahjaksi laatikollisen laatuoluita nämä ystävät muistavat, että hei Iinahan on oluen ystävä. Hyvän oluen ystävä. Olen jo pitkään tykännyt belgialaisista oluista, varsinkin lambiceista.

Joten kun sain kutsun tastingiin, jonka nämä ihanat, mahtavat upeat tyypit järjestivät, hyväksyin kyllä riemusta kiljuen. Ja järjestivät ihan viimeisen päälle. Illan ruokamenu oli  mietitty oluiden mukaan, ja ruoka oli aivan taivaallista. Ei voi olla ylisanoja nyt tarpeeksi. Ilta oli aivan huikean hauska!

En ole olutsnobi. En tiedä käytännössä niistä yhtään mitään, vaikka kai pitäisi. Sen verran kotona tulee oluttietoutta pakkosyöttönä. Olen kuitenkin onnekkaana päässyt maistelemaan erilaisia oluita aika paljon ja kyllähän siinä makuaisti kai kehittyy. Jos kehittyy.

Ei muuten olisi paha nakki järjestää tuollainen tasting itsekin. Esim neljälle ihmiselle erilaisia oluita ei kuitenkaan tarvitsisi olla kuin pari pulloa laatuaan. Maisteluannokset saavat kuitenkin olla pienehköjäkin.

Tässäpä muutamina kuvina tunnelmia. Kaikista ei ennättänyt napsia, kun piti nautiskella..

Westvleteren 12 tunnetaan maailman parhaana oluena. Rankattu ykköseksi muunmuassa RateBeer.com:in listalla. Jo toinen kerta tätä herkkua. Tarjolla oli myös Westvleteren 8, josta saatoin jopa pitää enemmän kuin tästä "maailman parhaasta".

Siinä sitä parasta. On se kyllä herkkua.

Minipizzoja ja bisseä. Hell yeah!

Pororullia.

Tää oli jonkin vähän vaaleamman oluen kanssa. En vaan muista minkä. Loistava yhdistelmä kuitenkin.

Uusi tuttavuus. Oli nannaa.


Suklaamousse ja ihanan pehmeä tumma olut. NAM!!

Kasteel ja Maredsous olikin merkkeinä tuttuja.

Malheur eli epäonni. Ei ollut epäonnea, kun tämäkin pääsi testiin. :)
Näiden lisäksi maisteltiin mm. Rochefortin arvostettuja trappisteja (nam!).

tiistai 22. lokakuuta 2013

Kesä mielessä

Kävin tässä yksi ilta koiran kanssa pienellä kävelyllä. Koira rassu olisi kovasti tahtonut mennä erään terassin porteista sisälle. Ei se rassu tajua, että nyt on syksy, terassit suljettu ja ohi täytyy vain mennä.

Myönnän olen istunut viime kesänä PALJON terasseilla koiran kanssa. Huomasin, että sitä alkoi ihan arvostellakin terasseja sen mukaan, miten koirat niissä hyväksytään. Edes minun mielestäni koirien ei tarvitsekaan päästä kaikille terasseille, mutta näin koiranomistajana on ihan kiva juttu, että olen jonnekin tervetullut myös koirani kanssa.

Olen kyllä aika tarkka myös siitä, mille terassille koirani vien. Liian kova musiikki, tupakointi ja ahtaat käytävät eivät ole varmasti koirallekaan kiva juttu.Olen myös vahvasti sitä mieltä, että terassilla koirallakin pitää olla jotkin käyttäytymissäännöt. Ihan riehuvan kaverin kanssa en terassille lähtisi. Ehkä vasta ensi kesänä testautuukin kunnolla, miten tuo viime kesänä pentuna sylissä nukkunut kaveri oikein terassilla käyttäytyy.

Muutamia meidän suosikkeja viime kesältä:

Savonlinnassa

1 Sarastro

Sheldon pikkuisena päivälevolla Sarastrossa. Koira nukkui, "mamma" sai syödä rauhassa.


Ihana puutarhamainen terassi, jossa suhtaudutaan koiriin poikkeuksellisen ystävällisesti. Henkilökunta oppi tuntemaankin meidän pikkuisen ja kävi aina rapsuttamassa ja kysymässä veden tarpeesta. Lähettyvillä on myös nurmea, jolla koiran käyttää tarvittaessa ulkona muita asiakkaita häiritsemättä.

Ihmisasiakkaille mieluisia ovat erinomainen ruokalista, viihtyisä ympristö Olavinlinnan lähettyvillä, puutarhamainen ilme omenapuineen ja suojaisa sijainti. Voi sitä ruokaa. On ihan ikävä muikkuja ja suklaista mudcakea. Harmi vain, että meni niin aikaisin, jo elokuussa, kiinni.

2 Hospitz

Hospitzin "pikkuruinen" salaatti.

Perhehotellin terassi oli myös yksi vakiopaikoistamme. Kuten Sarastrossa koira otettiin mukisematta vieraaksi ja kohtelu oli ystävällistä. Koirasta tuli henkilökunnan kaveri. Lähettyvillä puistoa ja nurmea, jossa koiran voi käyttää ulkona muista asiakkaita häiritsemättä.

Ihmisasiakkaille parasta paikassa on mieletön sijainti kauniilla Saimaa-maisemalla, nätisti puulaudoitettu terassi ja viime kesänä uutena tulleet isot salaatit ja ruokaisat leivät. Sain myös luvan mennä nyt syksyllä omenavarkaisiin. :)

3 Lippakioski

Parasta Lipalla: kolmen jäätelöpallon ja pehmiksen yhdistelmä. Plussaa edullisesta hinnasta.

Maailman paras jäätelökioski Savonlinnan satamassa. Lipan aukeaminen on aina kesän varma merkki, eikä jäätelöä voi ostaa oikein mistään muualta. Se vain ei... ole oikein! Lippa + jäätelö = oikea kesä.

Myös Lipalla saa olla koiran kanssa. Näppärää on sekin, että ottaa Lipalta jäätelön/kahvin/lörtsyn mukaansa ja menee viereiseen puistoon istuskelemaan koiran kanssa.

Lippa. Nyt tuli hirveä jäätelöhimo.

Tampereella

1 Tallipihan kahvilan terassi

Vitsi, miten kiva paikka! Ihastuttava sisäpihan terassi. Ei tarvinnut edes kysellä saako koiran kanssa tulla, kun jo ulkona odotti isot koiran juoma-altaat. No kysyin tottakai silti, ja kuulin, että Tallipihaan saa mennä koiran kanssa myös talvisaikaan ainakin, jos koira on pieni. Hienoa! Hurraa Tallipihalle!

2 Pyynikin näkötornin kahvilan terassi

Munkki, munkimpi, Pyynikin munkki.
Mikäs sen parempaa. Ottaa pieni päiväkävely Pyynikillä ja sen jälkeen tallustella kahvilaan syömään sitä maailman kuulua munkkia. No hyvä on. Ollaan rehellisiä, söin kaksi! Koirakin viihtyi ulkosalla ja nautti luonnosta.

3 Ravintolalaiva Suvi.

Sheldon, "mamma" ja ravintolalaiva Suvi.

Ravintolalaiva Suvi oli iloinen yllätys. Koira oli tervetullut. Varsinaisesti huippukoiraterassiksi en sitä sanoisi. Musiikki ehkä vähän kovalla, mutta muuten oikein kiva.

4 Tapasravintola Inez

Värikäs ja sokkeloinen Inezin terassi. Kivoja mattoja penkkien suojana. Plussaa fleece-huovista.

Sympaattinen katuterassi, jonne ehkä hieman yllättäin oli koirakin tervetullut. Huippuhyviä tapaksia. Voisin kuvitella, että terassi saattaa olla välillä niin täynnä, ettei se ole koiralle kovin kivaa, mutta meidän käydessämme terassi oli lähes autio. Koira lepäili, minä mässäsin tapaksilla. Täydellistä.



Nyt ottaisin mielelläni vastaan vinkkejä siitä, minne koiran kanssa saa mennä talvisaikaan? Kaupungilla ei ole väliä, hyvät paikat jakoon vain!