Kuohuvaa vuodenvaihteeseen

Huomennahan taas pitäisi katsella ilotulitusten räiskettä, laulaa Auld Lang Synea ja poksauttaa pullo kuohujuomaa vuoden vaihtumisen kunniaksi. Mistähän tuo on tullut, että uudenvuodenaattona kuuluu juoda kuplivaa? Useammassakin lehtikirjoituksessa asia vaan todetaan, Alkoissa se näkyy myyntipiikkeinä ja no - onhan tuo tapa ollut itselläkin.

Malja vuodelle 2011

Ilta-Sanomat teki vertailun uudenvuoden juomista. Vertailuun pääsivät 10 myydyintä kuohuviiniä ja kaksi samppanjaa. Yllätys ei liene se, että kallein samppanja vei voiton ja se edullinenkin pärjäsi muita paremmin. Se hieman yllätti, että kuohuviineistä vei voiton Yellowglen Pink. Tuo rosékuohari on ollut oma ja monen ystävänikin suosikki, mutta lähinnä sen suloisen tyttömäisyyden takia. Nyt sen listan kärkeen nosti ammattilaisten raati. Jännää.. Jotenkin yhdistän Pinkin aina kesäisiin tunnelmiin, en keskitalven ilakointiin.

Yellowglen Pink kesäaikaan.

Onhan noita viinejä ihan kivaa ostaa vertailujen perusteella ja niistä saa hyviä ideoitakin uusien viinien kokeiluun. Kivoin tapa löytää oma mieluinen skumppa on kuitenkin mielestäni tasting. Olen pari kertaa ollut virallisessa kuoharitastingissa, mutta mikäs sitä estää järjestämästä omaa tastingia kaveriporukalla vaikka sitten uudenvuodenaattona. Jokainen tuo eri pullon ja sokkona maistellaan ja arvioidaan kuplien kokoa, väriä, makua ja tuoksua. Mukaan tietysti mansikoita, juustoja ja muita herkkuja tuomaan aromeita paremmin esiin. Eikä pullojen edes tarvitse olla isoja, jos halutaan todellakin vain pienet maistiaisannokset. Piccolo-pullojen valikoimakin alkaa olla melko runsas ja näin saadaan edullisesti mukaan samppanjaakin.

Kuohuviinitasting. Voittaja oikeassa reunassa.

Ehkä jotain kuplia huomiseksi pitää hankkia. Jos ei muuta, niin sitten Sodastreamerin avulla. ;)


Niin muuten... Kuplivasta juhlatunnelmasta arkisiin asioihin: Laiskis oli tänään ruoan suhteen HYVIN laiska.

Kuohujuoma sopii jouluaterialle

Jes! Tätä uutista on odotettu. Kuohuva juoma sopii myös joulupöytään! Helsingin Stockmannin Alkon myymäläpäällikkö Ari Seinä sanoo jutussa, että kuohuviini sopii joulupöydän kinkun, kalkkunan sekä laatikoiden kanssa. Ja uskottava kai se on. Kuohuva kun sopii lähes kaiken kanssa.

Olisiko joskus Radio Mafian Alivaltiosihteerissä ollut loru, jossa todettiin jotenkin näin:

"Valkoviini kalan kanssa,

punaviini lihan kanssa,
väkeviä ajan kanssa,
kaljaa myöskin paljaaltansa."

Tästä ainakin tuo punaviinin ja valkoviinin suositukset kalalle ja lihalle tuntuvat pitävän tiukasti kiinni ihmisten käsityksistä. Lisäksi ainakin minulla punaviinin käyttö kasvaa syksyn tullen, kun taas valkoviini on suosiossa keväällä ja kesällä. Ehkä se ei ole ihan huono muistutus, että näitä pölyttyneitä ajatuksiaan voisi vähän virkistää. Siis valkoviiniä tai kuohuviiniä joulupöytään sen lihan rinnalle ja keskelle synkkää talvea (oi joulun ihmettä odotellessa, jos se lumi vielä tulisikin!).

Jouluolut on myös tervetullutta meidän joulupöytäämme. Itse vasta opettelen oluen maistelua, mutta onneksi perheessä on yksi varsinainen olutnörtti, joka opettaa. Ainakin lämmitettävät kirsikkaoluet ovat jo saavuttaneet suosioni glögin korvaajina.

Vuoden Kokki 2011 ja 50 Parasta ravintolaa

Tällä viikolla muuten julkaistiin Vuoden Kokki 2011 -kilpailun finalistit. Kuuden finalistin joukossa on vain yksi Helsingin ulkopuolelta. Hieman surullista. Suomessa on kuitenkin hyviä ruokapaikkoja ja loistavia kokkeja muuallakin, eikös?

Tosin aika hyvin finalistit vastaavat Viisi tähteä -lehden 50 Parasta ravintolaa 2010 -listausta. Finalistien joukossa on kolme Savoyn kokkia ja yksi kokki Chez Dominiquesta. Chez Dominique oli Viisi tähteä -lehden listan ykkönen jo kuudetta vuotta peräkkäin. Savoy oli listalla toisena. K17 ja turkulainen Pinella eivät Viisi tähteä -lehden listalla ole. Pinella tosin on ollut kauan remontissa, vaikka ravintolalla pitkä historia onkin.

Vuoden Kokki 2011 -finaali käydään maaliskuun alussa. Viisi tähteä -lehden listauskin on yleensä ilmestynyt maaliskuun puolivälissä. Näitä odotellessa siis! :)

Lemmy Kilmisterin viini Alkoon

Hieraisin eilen silmiäni, kun huomasin uutisen Alkon uutuusviinistä. Motörheadin nimikkoviini on saatavilla Alkon tilausvalikoimasta. Viini on valmistettu shiraz-rypäleestä. Rypäle on kuvailun mukaan laulaja-basisti Lemmy Kilmisterin tavoin selvinnyt monenlaisesta. Shirazin jopa luvataan olevan rock'n'roll-rypäle numero 1!

Sattumalta olen itse aina kovasti pitänyt shirazista. Muutenkin hieman täyteläisemmät viinit ovat mielenkiintoisimpia. Ajatus rockin ja viinin yhdistämisestä on kutkuttava. Jotenkin herää ajatus siitä, että pahimmat viinisnobit saattavat nielaista pari kertaa Motörhead-viinin ajatuksestakin.

Mutta miksipä ei? Viinipullon etiketti on ainakin huomiota herättävä. Ja mikäpä olisi parempi keskustelun avaus musiikkia tuntevien kavereiden seurassa, kuin kertoa, että tämän viinin on muuten kehittänyt Lemmy! Lemmy tosin varoittaa, että kyseistä viiniä on lähestyttävä varovaisesti.

Hinta ei vaikuta päätä huimaavalta, joten voi olla, että Lemmyn shiraz lähtee tilaukseen.

Oi, Optio!

Hämmentävää, mutta totta. Minä pidän Kauppalehden Optiosta. Sen reseptitesti on yleensä aivan mahtava osio. Erityisesti tänään, sillä palstalla testataan lempparini Jamie Oliverin reseptiä. Tämän päivän Optio on muutenkin poikkeuserityismahtava: hyvän ruoan & elämysten erikoisnumero! Hey, I'm in love! <3

Jos esimerkiksi kiinnostaa, mitä tv:stäkin tuttu keittiömestari Henri Alén sanoo uudesta Muru-ravintolastaan, hyvistä raaka-aineista ja bistroista tai mitä maailman parhaaksi äänestetyn Noma-ravintolan keittiömestari Rene Redzepillä on sanottavaa pohjoismaisen keittiön eksotiikasta, niin suosittelen lämpimästi hankkimaan Option käsiinsä.

Vaikka lehdessä haastatellaan myös Michelin-ravintolatarkastajaa, on lehden jutuissa epä-elitistinen pointtinsa. Alén esimerkiksi huomauttaa, että halvat ja hyvät raaka-aineet ovat tärkeämpää kuin molekyyleilla kikkailu. Tai se, että nauris on hänen mielestään aliarvostettu raaka-aine.

Ja koska itse kovasti haaveilen New Yorkin reissusta, selaan extratarkasti vinkit kaupungin parhaista bistroista. Lomasta haaveileville tiedossa on myös Design-hotellien esittelyä ja Seychellien lomaparatiisia.

Kiitos Optio. Nyt loppupäivän päässäni soi pätkä Oliver-musikaalista: "Food, glorious food, We're anxious to try it, Three banquets a day, Our favourite diet!"

Päivän lehtikatsaus

Hesarissa oli tänään mielenkiintoinen juttu parista uudesta keittokirjasta. Mielenkiintoa toki lisäsi otsikko "Älä kokeile tätä kotona". Pekka Terävän ruokakirja Olo on jutun mukaan huikaisevan kaunis kyllä, mutta melko mahdoton tavalliselle kotikokille.

Vai miten sujuisi seuraava? "Pakasta massa silikonimatolla, vakumoi jäisenä, paista päivittäin 160 asteessa (uunin kosteus 0 %, puhallus 50 %) 10-14 minuuttia". Niin..

Myös Christer Lindgrenin kirjassa "Kiehuu! Uusi suomalainen keittiö" on hieman hankalan oloisia ohjeita. Ainakaan minulta ei löydy digitaalista vaakaa, pacojetiä, sifonipulloa tai muita laitteita, joita kirjan ohjeisiin tarvitaan. Tämänkin kirjan kehutaan olevan kaunis katsella, vaikka osa annoksista on Hesarin mukaan niin taiteellisia, että muistuttavat ulkonäöltään päiväkotilasten taidepajaa.

Tulee vain mieleen yksi sana: hifistelyä. Onhan se hienoa antaa taidonnäyte omasta osaamisestaan, ja taitoa kirjojen kokeilta varmasti löytyy. Mutta jos tarkoituksena on ostaa keittokirja, näistä kumpikaan ei liene se järkevin vaihtoehto. Ja monesti yksinkertaisimmat asiat ovat niitä parhaita.

Tosin ainakin minulla on tapana lukea keittokirjoja välillä kuin mitä tahansa romaania. Niiden kuvia voi ihailla, resepteistä etsiä inspiraatiota ja matkata mielessään makujen syntysijoille eri puolille maailmaa. Luultavasti se inspiraation haku on näidenkin kirjojen tarkoitus, ja kohderyhmänä keittiön ammattilaiset. Ei jokaisen ruokakirjan tarvitsekaan olla keittokirja, jota kotikokki voi kopioida omassa kyökissään.

Mistä tulikin mieleen. Hesarissa oli arvio myös Tuomas Milonoffin ja Riku Rantalan matkaruokakirjasta Mad Cook. Ei, enpä aio syödä koiraa, sen voi luvata. Silti kirja kyllä kiinnostaa. Joten joulupukki, jos olet kuulolla.. GRHM! (Kyllä nuo yllä mainitutkin kelpaa)

Sinällään tuo reseptien kokeiluhan lehdessä ei ole kovin uusi idea, vaikka hyvä idea onkin. Ainakin Kauppalehden Optiossa on muistaakseni joka numerossa keittokirjan annosta kokeiltu ja vertailtu lopputuloksia kuvin.

Ja Hesarista puheen ollen. TV-sivuilla esitellään Top Chefiin osallistuva Vanajanlinnan keittiöpäällikkö Mika Jokela. Jokelan mielestä ammattilaisten ei kannata katsoa kokkiohjelmia, sillä viihdeohjelmina niissä ei ole haastetta. Pianhan se nähdään, onko Top Chefissä tarpeeksi haastetta Jokelalle. :)

Ruokatrendejä maailmalta

Laiska kokki taitaa olla totaalisen myöhässä trendien suhteen. Luin vasta tänä aamuna junassa ravintolakeittiöiden suosikkitrendistä mustasta valkosipulista. Nimessä on kyllä mielenkiintoinen paradoksi. ;)

Musta valkosipuli tehdään kypsentämällä valkosipulia kuukauden ajan. Kypsennyksen myötä valkosipulin väri muuttuu, rakenne pehmenee ja maku makeutuu. Mustan valkosipulin kerrotaan muistuttavan kuivattuja hedelmiä, balsamicoa ja lakritsia.

Mustalla valkosipulilla on pitkä historia Kiinassa ja Koreassa. Vuoden verran sitä on nähty länsimaissa, ja erityisesti Yhydsvalloissa San Franciscon alueella.

Sattuuko kukaan tietämään, joko mustaa valkosipulia käytetään suomalaisissa ravintoloissa? City-lehdessä arveltiin keväällä tämän trendin tulevan Suomeen ainakin fine dining -paikkoihin. Tämän tahdon nimittäin ehdottomasti testata.