Mansikka-marenkikakku

Aika, kummallinen käsite. Mihin on hävinnyt kaksi kuukautta ihmisen elämästä, minä kysyn vain. Minne? No tuota, töissä ahkeroidessahan se. Nytkin pääsin töistä juuri sopivasti niin, että avasin television ja läppärin. Aloin katsoa olympialaisten avajaisia ja hetihän siinä tuli mieleen sitten, että en kuitenkaan (ADHD?) malta keskittyä niiden katsomiseen yksistään, vaan pitää nakuttaa samalla jotakin. Niinpä niin - sain hyvän syyn avata rakkaan blogini taas ja katsella, mitä tuolta puhelimen kätköistä löytyykään.

Kyllä, edelleen rasitan kaikkia kavereitani ja perhettäni kuvaamalla joka ikisen ateriani. Lähes jokaisen. Onhan tässä tullut syötä sellaistakin pöperöä, mitä ei uskalla edes tunnustaa. Tunnustan silti. Olin nälkäinen ja etsin tänään kaupasta pikaisesti jotain evästä töihin. Ostin paketin kalkkunanakkeja (?) ja valmista italiansalaattia, jota en siis normaalisti edes suostu syömään. Sitä se kaupassa nälkäisenä pyöriminen teettää. :)

Mutta juu... Koska tässä on tullut aikaa hukattua, niin pitää antaa paras pala kesästä heti. Onhan vielä kesää ja mansikoitakin (toivottavasti) jäljellä, niin on ihan PAKKO laittaa vinkkinä maailman parhaan mansikkakakun resepti jakoon. Maistelin tätä ensimmäisen kerran kesäkuun puolivälissä siskoni luona ja manguin reseptin itselleni. Juhannuksena tein samaa kakkua valmistumiseni kunniaksi (jee, medianomi, jee!!). Nyt mansikkahimo oli taas alkuviikosta niin suuri, että sain kaverini kesävierailusta ja syntymäpäivästä mahtavan tekosyyn tehdä mansikkakakkua.

Resepti on maailman simppelein ja löytyi Kotiliedestä. Jep, tein kerrankin uskollisesti ohjeen mukaan ja se kannatti!

Mansikkamarenkikakku

8 munan valkuaista
2 tl etikkaa
6 dl sokeria
3 tl maissijauhoja
250 mascarponejuustoa
2 dl kuohukermaa
2 tl vaniljasokeria
2 l mansikoita

1. Riko valkuaisten rakenne vaahdottamalla.
2. Lisää etikka ja puolet sokerista. Vatkaa.
3. Lisää maissijauho lopun sokerin sisään. Sekoita vatkaamisen aikana seos valkuaisvaahtoon.
4. Levitä marenki kolmeksi levyksi pellille. Kypsennä 120 asteessa n. 1,5 tuntia. Jäähdytä.
5. Vaahdota kerma ja sekoita mascarponen kanssa. Mausta vaniljasokerilla.
6. Levitä mascarponekermavaahto ja viipaloidut mansikat marenkilevyjen väliin.

Tämä on ylivoimaisesti parasta kakkua ikinä. Kyllä, ikinä! Sopivan makeasti narskuvaa (marenki), samettisen pehmeää (mascarpone) ja sitten pirskahtelevaa ja kosteaa (mansikat). Miinuspuolena varsinkin juhannuksena oli se, että maksoin tarvittavasta mansikkamäärästä 20 euroa (!), joten tyyristä se lysti oli. Täysin sen arvoista.

Siskokultani muuten oli unohtanut ostaa etikkaa ja käytti kakkuun vaalea balsamicoa. Se antoi aika jännän oman sivumakunsa kakkuun, mikä ei kyllä tehnyt kakulle pätkääkään hallaa.

Niin ja muistaahan kaikki, että se valkuaisvaahto pitää marenkeja varten vatkata niin jäykäksi, että kun vaahtokipon kääntää ylösalaisin vaahto ei tipu. :)

Nauttikaahan. Minä ainakin.

Gastro-messut

Lupailin Facebookissa kirjoittaa Gastro-messuista jo viikonloppuna, mutta menin selvästi lupaamaan liikoja. Viikonloppu kuin meni mukavasti ulkoillessa ja loistavalla keikalla Virgin Oilissa. Menkää ihmiset kuuntelemaan Capital Beatia, jos on mahdollisuus! Siinä tämmöinen rockista tykkäävä tyttönenkin sai tanssijalan innokkaasti vipattamaan.

Mutta niin.. Gastro! Ruoka-alan ammattilaisten ykkösmessut ja olihan siellä taas vaikka mitä. Maistelin uutuusherkkuja ihan huumassa ja yritin välillä muistaa ottaa edes joistakin kohokohdista kuvia, ja tässäpä niitä.

Ensimmäisenä maininta erinomaisesta tuotteesta: Valion salaattibaari!

Valion osasto oli tosi freshin oloinen ja salaattibaariajatus kiva ja virkistävä. Maistelussa alla olevassa kuvassa fetasalaatti. Se oli erittäin hyvää ja virkistävä poikkeus tuolla messujen valikoimissa.

Toisena ohikulkumatkalla: Fazer!

No osastohan olisi voinut olla kivempikin ja helpommin kuljettavissa, mutta suklaasta aina saa pienet bonuspisteet. Plus nuo Fazerin Nordic Gourmet -suklaat on niiiiiin hyviä. Ei ihme, että kuvatessa jonkun (HUOM! EI MINUN) käsi hyökkäsi kahmaisemaan suklaita kourallisen.

Kolmantena kehut kunnon showsta: Myllyn paras!

Myllyn parhaan osasto oli paitsi kivan näköinen, niin siellä oli käynnissä myös kunnon show! Food Designer Markku Luola piti yllä melkoista hulinaa tehdessään osastolla salaattiannoksia. Suu kävi kuin stand up -koomikolla, ja hyvännäköistä jälkeähän siitä tuli. Alla osaston "vesiputous", salaattishow ja viimeisenä kuva salaatista nimeltä Ukko. Hih.

Neljäntenä pisti silmään värikkyys: Laitila!

Laitilan limut, erityisesti nuo Herra Hakkaraiset, ovat jotenkin kovasti mieltä lämmittävän oloisia. Herra Hakkarainen on toki hahmona pop, mutta tuo limonaati. :) Laitilan Herra Hakkaraiset ovat säilöntäaineettomia ja tuulivoimalla valmistettuja. Laitilan tuotteita tuli maistettua myös niitä alkoholipitoisia - ja toimiihan ne. :)

Viidentenä kehut kivasta osastosta: HK Ruokatalo.

HK:n osasto oli todella kivannäköinen. Se oli modernin ja trendikään näköinen. Tuotteiden esillelaittoa oli selvästi mietitty, eikä tuotteita oltu vain roiskittu sinne tänne. Erityisbonuspisteet valkoisista kirjainpalikoista. Ja olihan se osastolla nautittu hodarikin suun mukainen.

Viimeisenä, mutta ei vähäisimpänä todellakaan herkut: Ingman!

Voi, tekin olette lähteneet sitten tekemään frozen yogurteja. Onneksi! Siinä jugurttipisteellä näytti olevan koko ajan melkoinen kuhina ja jono, mutta onneksi sain oman maistiaispalani. TODELLA HYVÄÄ! Tätä voisi kuvitella kesällä syövänsä useamminkin.

Huomion voi toki kiinnittää myös sopivasti matchaaviin kynsiin ja lusikkaan. :)

Mmmmm.... Marabou.

Juu, eilen sanoin, että mussutan nykyisin marjoja. Pitäähän se paikkansa, mutta välillä pitää saada sopiva annos suklaatakin. Kaupassa oli kivasti täky, jossa kahden Marabou-suklaalevyn ostaja sai yhden Marabou Premium -levyn kaupan päälle. No joo, ei siinä kovin pitkään tarvinnut miettiä.

Mukaan tarttui tavallinen maitosuklaalevy, Daim-suklaalevy sekä vadelmalla maustettu Premium-levy. Premium-levyt ovat tummaa suklaata, jossa kaakaota on vähintään 70 %. Vadelmalla maustettu suklaa oli sopivan täyteläisen makuista ja jopa hieman hyvällä tavalla kitkerää. Tiedättehän? Ei siis ällömakeaa. Maitosuklaalevy ja Daim-levy taas sitten olivat sitä perinteistä Maraboun megamakeaa suklaata, jota ei kovin montaa palaa voi syödä peräkkäin. Ihan hyvää kyllä, ainakin vielä seuraavana aamuna aamupalaksi. Juu, en vanno terveellisten ruokatottumusten nimeen - valitettavasti.

Koska olen suuren suuri Daim-rakeiden ja niiden patukoiden ystävä, täytyy sanoa, ettei se suklaalevy ole ihan yhtä hyvä. Onhan se hyvä, mutta Daimin nälkään pitää edelleen popsia patukoita tai rakeita.

Premium-levyistä jäi mietityttämään, olisiko sittenkin pitänyt maistaa sitä, jossa makuna oli merisuola ja pecanpähkinä. Hmmm... ehkä ensi kerralla sitten.


Tosin... tykkään silti edelleen eniten Fazerin sinisestä.

Laskiaispullat ja erittäin kotitekoisen oloiset korvapuustit

Aloin leipoa laskiaispullia maanantai-iltana. Tein kerralla hieman reilun satsin, jos ottaa huomioon, että syöjiä oli vain kaksi. Niinpä tuumasin puolikkaasta taikinasta tehdä korvapuusteja. Pullaa olen leiponut sentään monet, monet, monet kerrat!

Laskiaispulla kermavaahdolla ja mansikkahillolla. Ei ikinä mantelimassalla - yäk!

Kävin teini-ikäisenä usein mummolassa auttamassa pullan paistossa. Mummon käsiä vaivasi reuma, eikä pullan pyöritys sujunut enää kovin notkeasti. Eihän siinä mitään, pullataikinoissa oli parhaimmillaan useita litroja maitoa ja pullia tuli peltikaupalla. Ensimmäinen pellillinen piti aina viedä naapuriin tätini miehen koemaistettavaksi. Onnistumisen merkki oli se, että pelti palautettiin tyhjänä takaisin jo tovin kuluttua.

Teimme voisilmäpullia, pullia raesokeripäällysteellä ja sitten minun erikoisuuttani eli kaneli-sokeripullia. Niissä kohotetun pullan pohjasta napataan kiinni ja pyöräytetään päällinen ensin kananmunassa ja sitten kanelisokeriseoksessa. Oman lukunsa pullakokeiluuni tuovat erittäin suuren suosion saaneet "Laiskiksen epäonnistuneet pullat", kun tein eräänlaisia joulupullia tähtitortun mallilla, mutta pullataikinasta. En sitten etukäteen 14-vuotiaana tiennyt, että kaikki hillot eivät ole uuninkestäviä. Vadelmahillo levisi nätisi koko pullan päälle sen sijaan, että päälle olisi jäänyt sievä keko.

Korvapuustien suhteen aloin huomata, että vanha kunnon epäonnistuneiden pullien karma alkoi olla jälleen päällä. Korvapuustieni ulkonäkö oli vähintäänkin mielenkiintoinen. Maku oli kyllä edelleen hyvä ja lopputuloksesta saattoi ainakin arvata, ettei tuote ollut teollisesti valmistettu!

Ennen paistoja - lupaava näky?

Niin se pullataikina oli ihan Sunnuntai-erikoisvehnäjauhon kyljestä kopioitu, eli lyhennettynä tällainen:

5 dl maitoa
1 muna
2 dl sokeria
1 rkl kardemummaa
1 tl suolaa
2 ps kuivahiivaa
13-15 dl vehnäjauhoja
1 1/2 - 2 dl juoksevaa rypsiöljyvalmistetta tai
150-200 g leivontamargariinia

1. Sekoita lämmitettyyn maitoon muna ja mausteet.
2. Vispilöi taikinaan kuivahiiva, joka on sekoitettu jauhojen sekaan.
3. Lisää jauhoja vähitellen ja vaivaa tasaiseksi.
4. Lisää lopulta margariini.
5. Kohota lämpimässä 40 minuuttia.
6. Leivo pullat/korvapuustit.
7. Kohota n. 30 minuuttia.
8. Voitele munalla ja koristele sokerilla
8. Paista 225 asteessa n. 10-15 minuuttia.

Ne rumimmat ovat päässeet ihan eturiviin.

Kotitekoinen tuplapulla! Miten niistä tämän näköisiä tuli?

Tällä määrällä pullia tulee noin 24. Korvapuusteja tästä saa siten, että jakaa taikinan kahteen osaan ja kaulii palat suorakaiteen muotoisiksi levyiksi. Pinnalle levitetään juoksevaa rypsiöljyvalmistetta tai leivontamargariinia ja ripotellaan sokeria ja kanelia. Levy pyöritetään rullaksi. Rullasta leikataan terävällä veitsellä vinottain paloja, jotka ovat levältä puolelta n. 4-5 senttiä ja kapeammalta puolelta n. 2 cm. Palat nostetaan pystyyn kapea puoli ylöspäin ja peukalolla painetaan pulla keskeltä lyttyyn. Minä tosiaan tein fifty-fifty eli 12 pullaa ja yhden levyn/rullan verran korvapuusteja. Niitä tuli myös sen 12.

Mattimyöhäisten lahjanhankintaan tai muuten vain

Pidän suunnattomasti pienistä kivijalkaputiikeista. Erityisesti pidän niistä, jos myynnissä on mahtava valikoima teetä, kahvia ja muita herkkuja. Savonlinnan Puistokadun Olga Maria on juuri sellainen.

Joulupukin ja muihinkin lahjakontteihin on sieltä päätynyt pariakin eri teelaatua sekä Chjokon suklaita (lämpimästi suosittelen tummaa suklaata vadelmalla!!). Perinteisemmän irtoteen lisäksi tarjolla on mm. teeruusukkeita, jotka aukeavat kauniisti kuumassa vedessä. Herkkusuille on suklaan lisäksi vanhanaikaisia englantilaisia karamelleja, hilloja, marmeladeja, pateita ja terriinejä.

Voisin viettää liikkeessä tunteja vain tutkien, mitä kaikkea ihanaa siellä on tarjolla.

Joten jos joululahja on vielä hankkimatta ja satut olemaan seudulla, suuntaa Puistokadulle!

(Chjokon suklaatahan saa myös mm. sen omista Helsingin Liisankadun ja Kluuvikadun myymälöistä. Ihania teelaatuja, suklaita ja kahveja myy mm. Flamingon, Sellon ja Lasipalatsin Caffi ja hyviä kahvilaatuja ja vaikka mitä ihanuuksia luonnollisesti myös Stockmannin Herkku)

Joulutortut vol. 2

Viime joulun alla tein kirjoituksen joulutortuista. Sain tuolloin kommentin Iinekseltä, joka ei ihan ensin ymmärtänyt ohjettani joulutortun taittelusta. Onneksi ei!

Tapanani on siis torttuneliöön tehdä kulmaan viillot näin:

Olen sitten nuo ulommaiset kulmat taittanut keskelle, jolloin joulutorttuun tulee eräänlainen kukka neliöpohjalla. Hyvä torttu se on edelleen, mutta.... Nyt on taas se torttuaika vuodesta ja teki mieli kokeilla jotain uutta. Luin uudestaan Iineksen kommentin siitä, että taittaisinkin tortun sisemmän neliön kulmat keskelle. Pakkohan sitä oli kokeilla ja tältä se näyttää:

Ennen paistoa: takana "oikein" taitettu, edessä uusi Iineksen innoittama kokeilu

Ennen paistoa: luumuhillo lätkäisty

Vaalealla paahdolla ;)

Se on nätimpi kuin mitä kuva antaa ymmärtää.

Aika veikeä vai mitä? Eli kiitos Iines tästä inspiraatiosta ja avaruudellisesta hahmotuskyvystäsi! :) <3

Suklaan himoon suklaamuffinsi suklaasydämellä

Jollain tavalla kammoan välillä valmistuotteita tai näitä "lisää vain vesi" -ratkaisuja. Esimerkiksi inhokkilistallani on jauheesta tehty perunamuusi! Aiemmasta päivityksestä kuitenkin paljastin jo, miten näppäriä mielestäni valmiit piirakkapohjat ovat, ja samalla tavalla käytän kyllä aina joulun alla valmista torttu- ja piparitaikinaa. Arkea helpottavia pieniä asioita, tiedättehän?

Joudun hieman syömään sanojani jauheidenkin suhteen. Salakavalasti meille ensin ilmaantui toisen toimesta vohveli- ja lettutaikinan jauhemixi, jossa ei ollut kyllä mitään moitittavaa. Muffinsihimossani ratkesin ja skeptisesti ajattelin kokeilla Sunnuntain suklaamuffinsimixiä. Myönnän, että yllätyin positiivisesti. Seuraavana aloin haaveilla suklaakekseistä ja annoin jälleen valmiille jauheelle mahdollisuuden. Kyllä se toimi.

Vihdoin päätin, että jauheen käyttäminen on ihan hyväksyttävää, varsinkin jos mixiä tuunaa hieman, eikös? Aloin haaveilla suklaasydämen sisältävistä suklaamuffinseista suklaakuorrutteen kera. Hieman överiksihän se olisi mennyt, mutta suklaasydän ei kai ole liikaa vaadittu?

Pätkismuffinsit (n. 15 isoa muffinsia)

1 Sunnuntain suklaamuffinsimix
1 pussi minipätkiksiä

1. Tee muffinsitaikina pakkauksen ohjeen mukaan.
2. Säästä minipätkiksiä jokaista muffinsivuokaa varten yksi, pilko loput pätkikset ja sekoita taikinan sekaan.
3. Laita muffinsivuoan pohjalle hieman muffinsitaikinaa. Aseta keskelle pala minipätkistä. Peitä pätkis taikinalla.
4. Paista pakkauksen ohjeen mukaan.

Asettelin taikinaa pohjalle noin ruokalusikallisen ja pätkiksen päälle vielä toisen samanlaisen määrän. Massa riitti hyvin 15 muffinsiin. Paperisia vuokia kannattaa olla kaksi päällekkäin, sillä muuten muffinsi saattaisi levähtää helpommin.

Oi ja voi!! Muffineista tuli täydellisiä, minttusuklaalta tuoksuvia, lämpimiä, pehmeitä ja suklaisia palleroita, joita olisin voinut ahmia monia. Onneksi säästi osan seuraavaan päivään, sillä - jännä kyllä - maku oli lähes parempi!

Aloin jo pohtia, pitäisikö seuraavaksi kokeilla Fazerin sinistä, Geishaa, Fazerinaa ja mitä näitä ihanuuksia oikein onkaan???

Brewdog-täytekakku

Olen aivan varmasti maailman huonoin ostamaan lahjoja miehille! En yksinkertaisesti keksi syntymäpäivinä tai jouluisin yhtään mitään kivaa. Se luonnollisesti hieman harmittaa, että itse saan yleensä jotain tosi kivaa. Jo vuosien ajan lahjatoivetta kysyessäni, muruni toiveet ovat olleet samat: Sea Doo -vesijetti tai uusi tietokone. No, ei näillä tuloilla.

Ajattelin ilahduttaa murua yhdellä asialla, joka yleensä uppoaa hyvin: ruoka! Ja koska tykkään todella tehdä kakkuja, päätin leipoa syntympäiväkakun. En jaksanut alkaa väkrätä ihan mitä tahansa, vaan halusin jotenkin tehdä kakusta erityisen. Hetken mietin suosikkijalkapallojoukkueen logoa, mutta se oli liian värikäs. Lopulta keksin: Brewdog! Brewdoghan on ihan mahtava ja mieletön skotlantilaispanimo, jonka ultimaalisen loistavat oluet ovat myös muruni makuun. En tiedä kumpi vaikuttaa asiaan enemmän, oluen maku vai erittäin hyvin brändätty tuote.

Täytekakkupohja

4 kananmunaa
lasillinen sokeria
puoli lasia vehnäjauhoja
puoli lasia perunajauhoja
1 tl leivinjauhetta
1 tl vaniliinisokeria

1. Riko kananmunat lasiin.
2. Vatkaa sokerit ja kananmunat vaahdoksi.
3. Lisää jauhot ja leivinjauhe varovasti sekoittaen.
4. Paista n. 175 asteessa.


Teen kakkupohjan aina samalla tavalla. Rikon kananmunat lasiin. Otan kaksi samanlaista lasia ja mittaan tilavuudeltaan kananmunien verran sokeria yhteen lasiin ja perunajauhoja ja vehnäjauhoja sekaisin toiseen. Nyt testasin mitan kanssa. Neljä kananmunaa oli noin 2,5 dl, joten mittasin sokeria ja jauhoja saman verran. Lisään sokerin sekaan usein teelusikallisen vaniliinisokeria ja jauhojen sekaan teelusikallisen leivinjauhetta. Neljän munan kakku on normaalisti aika iso. Nyt varauduin suurella määrällä taikinaa hukkapaloihin. Tein Brewdog-kakun paistamalla kakkupohjan pellillä levyksi ja leikkaamalla siitä oikean muotoisia paloja, joten kakkupohjaa meni jonkin verran hukkaan.

Olin hahmotellut leivinpaperille Brewdogin logon. Leikkasin paperista muotin ja sen avulla leikkasin kakkulevystä oikean muotoisia paloja. Kolmikerroksisen kakun väliin laitoin soseutettuja mustikoita ja kermavaahtoa. Kostutin pohjan vadelmalimonadilla. Kakun päällyksen oli tarkoitus olla valkosuklaan, kerman ja tomusokerin seosta. Olin perinteiseen tapaan malttamaton, enkä antanut valkosuklaan jäähtyä tarpeeksi, joten suklaa meni pohjan läpi. Makua valkosuklaaseos antaa niinkin, mutta ulkonäkö ei ollut kovin kaunis. Onneksi olin varautunut hankkimalla tarpeeksi kermaa, joten sain nätin ja tasaisen pinnan Brewdog-kilvelle kermavaahdosta. Logon yksityiskohdat tein Dr. Oetkerin sinisellä koristelugeelillä.


Hyvää syntymäpäivää, muru!

Omppu pomppi hillopurkkiin

Johan tämä menee ihan yliannostuksen puolelle, mutta laitetaan vielä yksi näitä sadonkorjuujuttuja liikkeelle. Ainakin tämä yksi.

Kun olin ala-asteikäinen vietin varmaan lähes jokaisen iltapäivän ystäväni luona. Hänen äitinsä oli tavallaan varaäitini siinä määrin, että hän jopa allekirjoitti koulun poissaololappuja, jos vanhempani olivat jossain reissun päällä. Tämä samainen upea nainen oli myös varsinainen velho tekemään kahta asiaa - makkarakeittoa ja omenahilloa.

Se omenahillo... Kun muutimme ystäväni kanssa 16-vuotiaana yhteiseen solukämppään, saimme tuparilahjaksi molemmat omat purkit omenahilloa. Ja todella osasimme arvostaa sitä! Kun toisen meistä purkki jotenkin tippui lattialle, lähes kaavimme lattialta hillon jämiä lasinsiruista huolimatta! Satuin jälleen muutamaa vuotta myöhemmin asumaan saman ystäväni kanssa kämppiksinä ja kun purkki hilloa syksyllä saapui, istuimme yhdessä lattialla lusikat kädessä ja söimme vuorotellen purkista.

Viime jouluna sain yhden parhaista lahjoista ikinä. Sen omenahillon salaisen ja himotun reseptin! Pääsin kokeilemaan hilloamista viikonloppuna saatuani käsiini kunnon suomalaisia omenoita. En jaa sitä hilloreseptiä tässä, mutta kuvista voi tietysti koittaa jotakin päätellä. Hyvään alkuun pääsee esimerkiksi hillosokeripakkauksen ohjeella. Se ei ole kovin kaukana siitä, mitä minä tein ja on kuulemma oikein hyvää. Minun hilloni? Taivaallisen hyvää!

Kahvila Saima ja maailman paras pulla

Oman uuden suosikkikahvilan metsästys on jatkunut kuumeisena koko kesän ajan. Yksi kahvila alkaa olla hitusen muita vahvemmin kiinni kärkisijassa. Savonlinnan Linnankadulla on vanhassa puutalossa ihana kahvila Saima. Värikkäät kukkatapetit, pienet huoneet ja näköala Olavinlinnalle antavat kivan lisäripauksen nautinnolliselle kahvihetkelle.

Saiman valikoimissa on joka päivä itse tehtyjä kakkuja, pullia, munkkeja, piiraita ja vaikka mitä herkkuja. Olen parikin kertaa ajatunut Saimaan vain pelkän hajuaistin voimin. Kuka voi vastustaa uunituoreen korvapuustin tuoksua? Kesällä sitä korvapuustia maistoivat myös kaksi varsin arvovaltaista makuraadin jäsentä, ja toteamus oli tämä "maailman paras pulla". Pullien lisäksi hyviksi testattuja ovat myös munkit, suklaakeksit sekä ihana, ihana, ihana suklaakakku!

Saimassa on myös joka arkipäivä edullinen lounaskeitto, jonka hintaan sisältyy leipä, ruokajuoma ja kahvi. Monen monta keittoa olen syönyt ja yksi suosikeistani on tomaattikeitto. Perjantaisin listalla on usein kasviskeittoa. Omat päivänsä on myös erilaisille makkarakeitoille sekä kalakeitoille. Hernekeiton kanssa on usein tarjolla pannukakkua.

Saiman nostaa listan kärkeen myös Laiskiksen mielestä ehkä tärkein asia: huikean hyvä teevalikoima! Teetä, kuten kakkuja ja leivonnaisiakin, saa ostettua myös mukaan. Kesällä Saiman antimista voi nauttia sisäpihan terassilla. Talvella voi katsella vaihtuvia taidenäyttelyitä Saiman seinillä. Kahvilan alakerrassa on myös Saimatalon kauppa, jossa myydään käsitöitä, koruja ja kaikkea ihanaa.

Kahvila Saimasta on vielä todettava, että palvelu on aina olllut huippuystävällistä. Kiitos siitä.

Aamukarkkia

Laiska kokkihan on viettänyt herkkulakkoa jonkin aikaa. Alunperin tauko oli toukokuun loppuun. Jatkoa seurasi kesäkuussa. Vaikka juuri nyt muistaakseni kenenkään kanssa ei ole karkkivetoa menossa, ei makeaa juurikaan tee mieli. Tai vähän, silloin tällöin - ei tässä sentään ihan hurjiksi olla ryhdytty.

Pelastus karkkihimoon löytyy useimmiten marjoista. Ja mikäs mukavampaa kuin aloittaa aamut "karkilla". Tarkemmin ottaen siis, jotain aamupalaa olisi kiva syödä, ja minä taas olen niitä, jotka eivät pysty aamulla juuri mitään syömään. Aamupalana parhaiten uppoaa karkinkorvikesmoothie.

Marjamoothie (yksi iiiiiso annos)

1 dl marjoja (vadelmia, mustikkaa)
1 banaani
1 dl rahkaa
loraus maitoa

1. Laita kaikki joko blenderiin tai kulhoon ja laita sauvasekoittimella sekaisin.

Tuo oli ehkä lyhyin ohje, mitä tässä blogissa on ollut. Jokainenhan tajuaa kuoria sen banaanin ihan sanomattakin. Jos rahka on liian kitkerää omaan makuun tilalla voi käyttää maustamatonta jogurttia tai oikein hemmottelutilanteessa laittaa sekä jogurttia että rahkaa. Maustetuista jogurteista vaniljajogurtti sopii smoothieen harvinaisen hyvin. Sokeria saa sekaan laittaa oman maun mukaan, jos tahtoo. Rahkan, marjojen ja nesteen määrä voi vaihdella myös sen mukaan, millaisesta rakenteesta itse pitää. Maidon sijaan voi olla tuoremehua, mutta jos haluaa välttää suurta sokerimäärä maito on hyvä ja se pehmentääkin makua.

Tässä smoothiessa jogurttia, rahkaa, marjoja, banaania ja omenamehua.

Smoothie toimii itselläni siksi, että rahkan proteiinien avulla aamupäivän on paljon energisempi, eikä lounasnälkä iske heti kymmeneltä. Lisäksi usein jäisinä laitetut marjat virkistävät ja herättävät aamuäreän Laiskiksen. Smoothien saa vielä näppärästi laitettua termosmukiin ja juotua samalla kun kävelee töihin. Aamulla saa torkkuakin hetken, kun aamupalaan kuluu aika vain sauvasekoittimen surautuksen verran. (Joko saa vinkata Joulupukkia? Blenderi olis kiva)

Tyttöjen mökkiviikonloppu

Vietin viikonloppua tyttöjen mökkireissulla. Olemme siis kehittäneet nyt jo kaksi vuotta kestäneen perinteen kokoontua elokuun puolivälissä vanhalla lukiokavereiden porukalla mökille herkuttelemaan ja rentoutumaan. Ihan mahtavia reissuja sikälikin, että se ruokailu meinaa aina unohtua, kun juteltavaa on aina niin paljon. Lähinnä siis nauramme suurimman osan ajasta, toisillemme tietysti.

Juoruilun jälkeen suurimmassa osassa on toki grillaus ja muu syöpöttely. Tälle reissulle minunkin oli tarkoitus tehdä se aiemmin mainitsemani mustikkapiirakka, mutta aika loppui kesken. Näitä ystäviä varten olisin ilolla uhrannut jopa kallisarvoisia mustikoitanikin. Vinkkinä muuten, ettei hätävarana ostamani Fazerin Mustikkapiiras ole yhtään hassumpaa. Ihan hyvää jopa. Ei toki itse tehdyn veroista.

Yleensä ruokahuolto toimii nyyttäriperiaatteella. Jostain syystä minun osalleni on usein tullut salaattien teko. Ehkä siksi, että olen aina sen listalta varannut. ;) Tänä vuonna vuorossa oli simppeli pastasalaatti.

PASTASALAATTI

3 dl pastaa
1 salamipötkö
1 ruukku villirucolaa
1 paprika
1 rasia kirsikkatomaatteja
2 pientä avomaankurkkua
parmesaania

kastike: pestoa ja oliiviöljyä

1. Keitä pasta ja anna jäähtyä
2. Pilko salami, paprika ja kurkut.
3. Sekoita teelusikallinen pestoa tilkkaan öljyä. Sekoita kastike jäähtyneen pastan sekaan.
4. Lisää muut aineet ja sekoita.
5. Ripottele parmesaania pinnalle

Pastasalaatti. Paprikat erillään allergikon takia.

Mökille luonnollisesti unohdin ottaa pestokastikkeen mukaan, joten kävimme naapurissa ystäväni S:n vanhempien luona tekemässä pikakastikkeen öljystä, etikasta, sitruunamehusta, suolasta ja pippurista. No, mikäs mökkireissu se sellainen on, jos jotain ei unohdu? Ruokaa oli muutenkin taas aivan liikaa. Kahta eri salaattia, broilerivartaita, lohirullia....

Epätarkka kuva? Syynä on nälkäisen tärisevät kädet.

Olimme innolla odottaneet lettujen tekoa, mutta saunomisen ja muun jälkeen huomasimme, että kello oli jo melko paljon. Mökkiolosuhteissa erityisen näppäräksi osoittautui Sunnuntain valmis vohvelijauhe mallia "lisää vain vesi!". Lettujen paistaminen taskulampun valossa oli aika vekkuli kokemus. Pelkkä nuotio ei muuten paljon valaise. Samalla oli hienoa katsella huikean kirkasta kuutamoa (joo joo, saatoin luulla sitä jonkin uuden rakennelman valoksi keskellä metsää) ja tähtiä. Lopulta saimme aikaan keskiyön lettukestit. Lettujen jälkeen simahdimmekin siskonpetiin.

Aamulla oli mukavaa kerätä kimpsut ja mennä valmiiseen aamupalapöytään S:n vanhempien luokse. Hyvä palvelu todellakin. S:n äiti kaateli kahvitkin valmiiksi pöytään. Täytyy myös mainita, että S:n isä oli tehnyt meille niitä edellisenä iltana ahmittuja savustettuja lohirullia, joiden sisällä oli tuorejuustoa. Tuota reseptiä saatan joskus koittaa itsekin.

Kiitos tytöt, oli taas ihan huikea. :)

Kesä avattu Lippa-kioskin pehmiksellä

Mielestäni kesän alkamisella on kaksi tärkeää merkkiä. Ne eivät liity koulujen päättymiseen, kesäloman alkuun tai oikeastaan edes auringon paahteeseen. Ensimmäinen asia on syntymäpäiväni. Toukokuussa syntyneenä sattumalta rakastan kevättä ja kesän alkuvaiheita, vihertäviä puita ja jäiden sulamista. Erityisesti pidän siitä, kun terassit aukenevat ja jäätelökioskit palaavat.

Yleensä syntymäpäivänäni paistaa aurinko ja kevät näyttää parastaan. Näin myös tänä vuonna! Siksi päätin juhlistaa vanhenemistani sillä toisella tärkeällä kesän merkillä. Nyt on siis nautittu kesän ensimmäinen pehmis Savonlinnan satamassa olevalla Lippa-kioskilla.

Joskus kesän avaaminen on toisen asian osalta viivästynyt heinäkuulle tai jopa elokuulle, mutta tätä herkkua on pakko saada vähintään kerran kesässä. Nyt toki on hieman huolestuttavaa, että kävelen Lipan ohi joka aamu ja iltapäivä työmatkallani. Oi oi.

Lippa on ihanan legendaarinen. Se on aina sijainnut satamassa ja aina sieltä on saanut kahvit, lörtsyt ja pehmikset. Viime vuosina valikoimassa on tosin menty astetta jännittävämpään ja kokeilevampaankin suuntaan. Tiedättehän - vähän kuin Spice Ice? Jäätelön ja pehmiksen sekaan saa turkinpippuria, suklaadippiä, kastikkeita, strösseleitä... Nyt bongasin uutena juttuna suolapähkinät ja kinuskikastikkeen. Siis samassa jäätelössä!

Omat suosikkini löytyvät viime kesältä ja sitä edelliseltä. Pari kesää sitten söin VALTAVAN veneenmallisen annoksen, jossa oli pehmistä varmaan kahden annoksen verran ja kourakaupalla mansikoita. Viime kesänä ihanat suklaaöverit sai annoksella, jossa oli suklaapehmistä, vaniljapehmistä, suklaajäätelöä, vaniljajäätelöä, suklaaströsseleitä ja suklaakastiketta. NAM NAM NAM!! Mikä parasta... annokset ovat halpoja! Ainakin niille, jotka ovat tottuneet Helsingin hintoihin.

Yllättävä väriläiskä

Kirjoitin tuossa aiemmin HBF:n yhteydessä Laitilan limuista. Ilahduinkin siis kummasti, kun törmäsin kaupassa kokonaiseen Laitilan limualtaaseen, joka oli täynnä iloisen värikkäitä tölkkejä! Tuli heti ihan kesäinen ja vallaton fiilis. Ja mukaan tarttui kyllä Messinaa, Rio Colaa ja Lemonaa. Oi kesä! Sieltä se tulee!

Muistanko muuten ihan väärin vai oliko joskus 80- ja 90-lukujen taitteessa Rio Cola -mehujäätä sellaisessa tuubissa? Mehujäätä piti puristaa esiin tuubista. Se oli kyllä herkkua!!

Niin ja kesän makujen kunniaksi vähän uutta ilmettä ulkoasuun. Mitäs tykkäätte?

Baby Shower

Olin viime sunnuntaina ystäväni Baby Shower -kutsuilla. Tuleva poikavauvan äiti oli todella laittanut pöydän koreaksi. Se, mikä kiinnitti minun huomioni, oli teemaan sopivat koristeet. Onnistuneesti äidin astiatkin sattuivat olemaan sopivan sinisävyisiä, joten kokonaisuus kyllä kertoi selvästi, että poika on tulossa.

Yksi hyvä idea Baby Showerin viettäjille, oli vieraille annetut makeiset. Vähän hääkarkkien tapaan, jokainen vieras sai lähtiessään namusia, tässä tapauksessa vaaleansinisiä suklaarakeita. Vauvan isä on belgialainen ja hän kertoi, että tällaisen pienen lahjan antaminen on Belgiassa tyypillistä vauvan synnyttyä. Siellä myös painatetaan etukäteen kortit, jotka lähetetään heti vauvan synnyttyä. Kortissa on tiedot vauvan syntymäajasta, pituus ja paino ja nimi. Tulokkaan nimi ei ole suomalaiseen tapaan salaisuus kastajaisiin asti, vaan se on heti tiedossa.

Iloisia uutisia kuuluikin jo viikolla. Joten onnea koko perheelle! Proficiat!

Karkkilakko N - Y - T NYT!!!!

Otin jälleen haasteen vastaan isosiskoltani. Syksyllä 2008 olimme kolmisen kuukautta ilman karkkia, suklaata ja keksejä. Kyseessä oli enemmän sokerilakko kuin karkkilakko, sillä itse ainakin pyrin vähentämään käyttämäni sokerin määrään jo ihan hampaiden takia. Pieni painonpudotus ei tietysti ollut mitenkään ikävä sivutuote.

Viime aikoina herkkuja on taas alkanut upota vatsaan järjettömiä määriä. Jos töissä on väsyttänyt, olen kipaissut ruokalaan ostamaan pari suklaapatukkaa ja kotimatkalla ehkä vielä keksejä, jos ne ovat kotoa loppuneet. Ei näin! Joku roti tuohon herkutteluunkin pitää tulla. Muuten hammaslääkäri vie kaikki rahani ja minä en mahdu vaatteisiini.

Nyt on sitten sovittu, että huomisesta alkaen toukokuun loppuun asti on oltava karkkilakossa. Lakkoon sisältyvät myös jälkiruoat, suklaa ja keksit. Ulkopuolelle jäävät vielä sipsit ja jäätelö, sillä jotain herkkuja on ihmisellä oltava! Tulee muuten elämästä ihan liian ankeaa. Sokeriin narahtamisesta seuraa 100 euron sakko. Siinä pitäisi olla jo houkutinta tarpeeksi pysymään erossa makeasta.

Poikkeustilanteissa herkkuja saa toki syödä. Meillä on molemmilla syntymäpäivät kevään aikana, joten pari herkkupäivää on tiedossa. Viime kerralta tosin muistan, että makeanhimo hävisi parissa viikossa. Kuukauden kohdalla kaikki hedelmät alkoivat maistua entistä makeammilta ja herkullisemmilta. Ehkä niin käy tälläkin kertaa.

Sitä odotellessa, pitää pohtia vaihtoehtoisia herkkuja. Hedelmäsalaatti ja pähkinät on hyviä korvikkeita, mutta muitakin pitäisi keksiä. Sokerittomat karkit on jo sovittu sallituksi hätävaraksi. Onko siis ideoita?

Ruokabileet!!!

Ihana ystäväni laittoi pari viikkoa sitten viestiä ruokabileistä. Ajatus lähti siitä, että mielessä oli hyvä resepti ja isoa annosta on ikävä syödä yksin. Neljän naisen kesken vaihtelimme innoissamme viestejä siitä, kuka voisi tehdä mitäkin ruokabileitämme varten. Emännälle annoimme pääruokavastuun, kun idea ruokabileisiin kerran hänen annoksestaan liikkeelle lähtikin.

Ruokabileiden pääateria oli Pastanjauhantaa-blogista napattu katkarapukasari, jota illan ehtoisa emäntä K oli hieman muokannut. Valkosipulin tuoksu oli huumava, emmekä meinanneet malttaa odottaa, että pääsemme ruoan kimppuun. Se oli muuten aivan loistavaa! Kauhoimme kasaria lähinnä suoraan vaalealla leivällä ja nuolimme sormenpäitämme. No siis, ainakin minä..

Kasarin seurana oli ihanan H:n valmistama raikas ja värikäs salaatti. Kasarin maku oli niin tuhti, että paprikan pala suupalojen välissä virkisti todella makuaisteja. Jälkiruoasta vastasi meidän oma Miss America J, joka teki pyynnöstäni ihania cupcakeseja. Cupcaket oli vielä koristeltu kauniisti lumihiutalekoristeilla.

Uskomatonta kyllä, minä luovuin kerrankin kokkausvuorosta. Lupasin etukäteen hillitä keittiöegoani ja olla puuttumatta muiden kokkaukseen. Vastuulleni nappasin sen sijaan alkudrinkkien valmistuksen. Sopiva homma sinänsä, kun baarimikkonakin on joskus tullut häärättyä.

Juhlatilanteeseen (kolme vastavalmistunutta, kaikilla neljällä töitä etc..) sopii klassikko Bellini. Kaupasta ei kuitenkaan löytynyt persikoita, joten jouduin hieman muokkaamaan klassikon reseptiä.

Muokattu Bellini (n. 6-8 annosta)

n. 5 nektariinia
1 mango
(ripaus sokeria)
1 pullo proseccoa

1. Irrota nektariineista kivet. Paloittele nektariini kuorineen.
2. Kuori mango ja leikkaa hedelmäliha irti. Paloittele nektariinipalojen joukkoon.
3. Soseuta sauvasekoittimella tasaiseksi. Maista. Makeutta voi lisätä hieman ripauksella sokeria.
4. Laita reilu ruokalusikallinen sosetta jäähdytettyyn kuohuviinilasiin. Kaada päälle proseccoa varovaisesti (KUOHUU!). Sekoita ja nautiskele.

 

Normaalisti Bellinissä siis käytetään tuoretta persikkasosetta, mutta mango-nektariinisose toimi kyllä oikein hyvin. Prosecco kuuluu perinteisesti Belliniin, mutta muutakin kuohuviiniä voi käyttää. Suhteessa sosetta tulee noin 1/3 ja kuohujuomaa 2/3. Nektariinin kuoria ei ole pakko jättää hedelmään. Itse tein niin, koska se antoi soseelle kauniin värin.

Jos kaikki sose ei mene (tuosta siis tulee aika reilu satsi. Neljä henkilöä sai helposti pari lasillista), niin sitähän voi käyttää vaikka mihin. Kakun väliin, pannarin päälle, jugurtin kanssa.. Tai syödä sose sellaisenaan!

Ruokabileet oli muuten ihan tolkuttoman hauskat! Suosittelenpa muillekin. Ja kiitos teille ihanaiset K, H ja J, joiden kanssa mässäilin eilen!!!