Halloumi-salaattia

Palataanpa lounashaasteeseen. Eräänä kauniina etätyöpäivänä sain ainakin vältettyä henkilöstöravintolan ja päädyin vaihteeksi salaatin ääreen. Juustoa salaatin päällä alkaa olla kai huolestuttavan usein nähty annos jo. Jotenkin kummasti nämä kokkailut menevät kausittain. Jossain vaiheessa tein jatkuvasti vain kanapastaa.

Nyt kun muutto lähestyy, niin käynnissä on varsinainen kaappien ja erinäisten purkin pohjien tyhjennys. Pestohan on toki raavittava purkista viimeistä tippaa myöten ja tällaista sen seuraksi siis saatiin.

Halloumi-salaatti

halloumi-juustoa
jäävuorisalaattia
rucolaa
kirsikkatomaatteja
kurkkua
pestoa
oliiviöljyä

1. Pese, kuivaa ja revi salaatit lautaselle.
2. Pese ja leikkaa kurkku ja tomaatit.
3. Paista puolen sentin paksuisia halloumiviipaleita pannulla. Parissa minuutissa juusto saa jo nätin värin. Aseta siivut salaatin päälle.
4. Sekoita noin teelusikallinen pestoa loraukseen oliiviöljyä. Pesto notkistuu ja siitä saa juoksevan salaattikastikkeen. Valuta lusikalla salaatin päälle.

Halloumi <3 Että se onkin hyvää. Koska halloumi on valmiiksi aika suolaista, kannattaa sen kaveriksi ottaa mahdollisimman raikkaita makuja. Pestoöljy tietysti lisää vielä suolaisuutta, mutta se tuo samalla myös hyvää makua salaatille. Toimiihan tämä eväänäkin, koska kyllä sen paistetun halloumin syö kylmänäkin. Pestokastike kannattaa ehkä lisätä vasta juuri ennen syömistä, ettei salaatti lopulta ui öljyssä.

Oh, olisipa jo kesä, että halloumin voisi grillata mökillä parin tirisevän pihvin vieressä auringon paahteessa ja aaltojen liplattaessa.

Uunilenkki

Enpä muuten ole unohtanut lounashaastettani! Esimerkiksi tässä pakkasen kiusaamalla viikolla valmistin lounaakseni juurikin pakkasäälle sopivaa ruokaa: uunilenkkiä! Omaan jonkinlaisen hassun suhteen HK:n siniseen. Lenkistä tulee eräänlaista lohturuokaa. Aina kun on kurja fiilis teen makkarakeittoa. Tällä kertaa päätin, että lenkki saa päätyä uuniin täytteen kera.

Uunilenkki:

1 kananmuna
2 dl juustoraastetta
0,5 dl ketsuppia
1 sipuli
1 lenkki

1. Sekoita kipossa kananmuna, juustoraaste, pilkottu sipuli ja ketsuppi.
2. Leikkaa lenkkiin pitkä ja syvä viilto.
3. Täytä viilto juustoraastetahnalla.
4. Paista uunissa noin 225 asteessa 20-30 minuuttia.

Lenkki on valmis, kun juusto on sulaa ja makkara on saanut paistetun värin. Parasta tämän kanssa on perunamuussi, mutta seuralaisena toimii myös salaatti.

Puraisusta tulee pehmoisen hassu olo ja makumuistoja jostain lapsuudesta. Ainakin meillä lenkki porisi joskus saunan kiukaalla. Huumaava tuoksu täytti koko kylpyhuoneen. Juu. Uunilenkki ja lapsuuden lauantai, se taitaa tehdä sen pehmoisen makumuiston.

No nyt pääsen makumuistilla lapsuuteen kesken työpäivänkin.

Valkosipuli-tuorejuusto-broileripasta

Tapani heittää mitä sattuu kattilassa sekaisin tunnetaan myös nimellä Laiskan kokin kokeileva keittiö. Yleisimmin kokeilevan keittiön lopputulos on jonkin sortin broileripasta, sillä broileria on useimmiten pakkasessa ja pastaa aina kaapissa.

Nyt kokeilevan keittiön syy oli laiskuus raahautua kauppaan asti. Matkaahan siis olisi kotoa hurjat parisataa metriä, mutta ulkona oli loskaista, liukasta ja inhottavaa. Mukavampaa siis laittaa kotoisat lökövaatteet päälle ja tutkia, mitä syötävää kaapin aineksista saisi aikaan. Ja saahan niistä! Pastasta tuli juurikin niin hyvää, että se kelpasi osaksi lounaseväskampanjaani.

Valkosipuli-tuorejuusto-broileripasta (4 annosta)

400 g valkosipulimarinoitua broileria
1 iso sipuli
n. 100 g valkosipulituorejuustoa
n. 75 g taco-tuorejuustoa
2-3 dl valkoviiniä
pastaa
oliiviöljyä
valkopippuria

1. Pilko sipuli (myös broileri, jos ei ole valmiiksi suikaleina) isoiksi paloiksi.
2. Lorauta oliiviöljyä pannulle. Ruskista sipuli sekä broilerin palaset öljyssä.
3. Kaada valkoviini sekaan. Lisää tuorejuustot. Sekoita tasaiseksi.
4. Mausta
5. Kaada kypsän pastan sekaan ja pyöräytä kauhalla pari kertaa.

Pasta kypsyy kattilassa helposti samalla kuin kastiketta valmistetaan. Keitinveden voi laittaa samaan aikaan kiehumaan, kuin aloittaa sipulin pilkkomisen. Todennäköisesti kastike ja pasta ovat valmiita lähes samaan aikaan.

Tuorejuustojen ei ole pakko olla juuri valkosipuli- tai tacotuorejuustoa, vaan lähes mitä vaan kaapista/kaupasta löytyvää. Tuorejuustot ovat usein niin maukkaita, että niiden lisäksi ei juuri tarvitse kastiketta maustaa. Päälle voi lisätä parmesaania, jotta juustoisuus oikein korostuu.

Valkoviinin lisäksi kastike ei juuri muuta nestettä kaipaa. Viini antaa tälle kastikkeelle sitä jotakin. Pelkkä tuorejuusto tekee kastikkeesta superpehmoisen, mutta valkoviini antaa maulle kaivattua särmää.

Tämä pasta ei ehkä ole varsinainen ilo silmälle väriloistossaan, mutta tällä kertaa siitä tekee sympaattisen sydämenmuotoiset pastat. Se nyt piristää kenen tahansa päivää.

Camembert-mansikkasalaatti

Lounashaaste on kai parempi laittaa käyntiin heti, etteivät hyvät päätökset unohdu. Jääkaapissani sattui olemaan ihana iso kimpale camembertia. Valkohomejuusto nyt solahtaisi helposti sellaisenaankin, mutta mieleni teki harjoittaa hieman jatkokehittelyä.

Jonkinlainen salaatti oli ajatuksena, kun eilen raahustin kauppaan. Oli aika tehdä testiannos. Jos ruoka on hyvää illalla, sen täytyy olla mahtavaa seuraavana päivänä lounaalla. Enpä olisi arvannut, että kaupan valikoima johti suhteellisen simppeliin ja siksi aivan loistavaan lopputulokseen.

Camembert-mansikkasalaatti (yhdelle)

Muutama jääsalaatin lehti
Kourallinen rucolaa
4-5 isoa mansikkaa
1 nektariini
pari siivua camembertia
balsamicoa

1. Pesi salaatit, kuivaa ja asettele lautaselle.
2. Puhdista mansikat. Leikkaa kanta irti ja puolita. Ripottele salaatin päälle.
3. Pese nektariini, poista kivi ja leikkaa siivuiksi. Asettele mansikoiden päälle.
4. Lorauta balsamicoa salaatin päälle.
5. Asettele camembertsiivut salaatin päälle, ihastele ja syö nautiskellen.

Tämähän olisi vielä parempaa, jos olisi kesä ja mansikat kotimaisia. Myös nektariini on sitä makeampi ja salaattiin sopivampi, mitä kypsempi hedelmä on. Talvella sitä tyytyy vähän siihen, mitä löytää. Balsamico toimii mansikoiden kaverina ihan erikoisen hyvin. Itse käytän Aceto Balsamico di Modenaa. Aamulla siis nakkasin salaatit, hedelmät ja juuston rasiaan ja työpaikalla sujautin balsamicon päälle. Kelpaa!

Lupauksia vuodelle 2011!

Vuosi alkoi niin loistavasti, ettei huipulta voi kuin tulla alas. Työpaikkani toimiston oli tarkoitus muuttaa nyt tammikuun alussa Vantaalta Helsingin keskustaan. Olin etukäteen ehkä liiankin iloinen siitä, että VR:n junaliikenteestä eroon pääsyn lisäksi muuton myötä Helsingin keskustan lounaspaikat olisivat olleet käden ulottuvilla. Vihdoin ja viimein olisin voinut sanoa hyvästit henkilöstöravintolalle, jonka taso on parhaimmillaankin vaihteleva.

Mutta ei.. Vesivahinko tuhosi uudet toimistotilat ja muuttoa saadaan odottaa ainakin elokuuhun. Hei hei, ravintolalounaat, Wanha kauppahalli, Stockmann Deli ja Sushibar sekä jo suunnitellut kesäiset piknikit Esplanadin puistossa.

Kotimatkalla sorruin lohdutuksena Subwayn houkutuksiin ja syötyäni tajusin: tällaista huttua tulee syötyä ihan liikaa. Ei mitenkään pahalla Subwayta kohtaan - subit ovat loistavia! - mutta kyllähän tällaista voisi tehdä helposti itsekin ja ehkä jopa paremmin. Siksi tein vihdoin uudenvuodenlupaukseni, joka samalla korvaa muutosta koituneen lounaspettymyksen. Vuonna 2011 tämä laiskiainen tekee itse enemmän hyviä, ruokaisia eväitä! Ei enää henkilöstöravintolaa tai nälkäisenä pikaruokaloihin sortumista.

En nyt sentään kokonaan aio heittäytyä eväsruokailijaksi, varsinkin kuin torstaisin lounastajat saavat pannarin kanssa kermavaahtoa. Pikaruokaakin varmasti syön, samoin pakastepizzaa ja herkkuja. Tavoitteena on kuitenkin vähentää huttua ja syödä laadukkaampaa. Ja ehkä hieman samalla tehdä hieman säästöäkin.

En edes yritä sanoa "ei" eineksille tai valmisannoksille, sillä mitähän muuten tulisi  niistä päivistä, jolloin laiskottaa, väsyttää ja lounas unohtuu kotiin jääkaappiin. Tähän mennessä Eloveenan puuropussit (loistava tuote muuten!) ovat olleet hätävara. Nyt niitäkin voisi tuunata banaanilla, mustikoilla, hunajalla ja vaikka millä.

Hei vuosi 2011 ja herkulliset lounaat! Täältä tullaan! Mitähän sitä huomenna söisi?