Lahjakas joulu

Joulupukki toi mukavasti lahjuksia. Olin taas ollut kiltti, sillä joulupukki toi kivasti lahjuksia. Yhtä konserttilippua ja rannekorua lukuun ottamatta lahjat olivat pitkälti joko syötävää, juotavaa tai keittiöön jotenkin liittyvää sorttia. Hienoa! En juuri kaivannutkaan erityisesti mitään krääsää, vaan tämä lahjavalikoima oli oikein täydellinen.

Yksi erittäin mieluisa paketti sisälsi Scanpanin haudutuspannun ja Fiskarsin baking kitin. Setti sisälsi silikonisudin, -vispilän ja suuren lusikan. Ilmeisesti myös ensi vuonna kotona olisi siis syytä kokata ja leipoa hieman entistä enemmän. Tuota sutia ja vispilää olen aiemmin katsonutkin vähän sillä silmällä. Silikonisuti on mielestäni paljon helppokäyttöisempi ja helpompi puhdistaa kuin tavallisest sudit ja silikonipäällystetyllä vispilällä ei tarvitsisi pelätä naarmuttavansa kattilaa.

Sitten se varsinainen lahja, joka sai aikaan ihastuneita huokauksia. Joo, taidan olla hieman hassu, mutta kaikki mikä on vaaleanpunaista on melko lailla pop ja kun vielä olen pitkään halunnut Sodastreamia, niin se pinkkinä oli aivan mahtava lahja. Kyseisen koneen kasasin välittömästi, vaikka muru nauroi vieressä, kun kokoaminen näytti hieman hankalalta. Koneen sooda tuli jouluaterian jälkeen tarpeeseen. :) Paketissa oli myös kaksi eri makua, joista omena on ainakin todettu jo hyväksi.

Olen toivottaman hurahtanut tuohon laitteeseen. Juon kivennäisvettä PALJON. Tai joisin varmasti vielä enemmän, jos niitä painavia pulloja ei aina tarvitsisi raahata kaupasta ja viedä niitä tyhjiä takaisin kauppaan. Sodastreamilla ei tarvitse moista miettiä, kun kuplavettä on tarjolla koko ajan. Nyt vaan toivon, ettei Sodastreamille käy kuin niille 80-luvun limsakoneille, mitä meidänkin lapsuudenkodista taitaa keittiönkaapista löytyä. Niihin ei ole oikeita hiilihappopulloja löytynyt enää vuosiin.

Kiitos joulupukin apulaisille kaikista lahjoista! Laiskis kiittää ja kumartaa!

Tulis taas joulu niin sais yölläkin syödä

Olipahan ruokaisa ja rattoisa joulu! Yksi ystäväni kertoi näyttävänsä joulun jälkeen muumilta ja myönnän, että se sama olotila on minullakin. Käytin täysin hyväkseni sanontaa: "Tulis taas joulu, että sais yölläkin syödä". Paistoin mm. joulupäivän ja tapaninpäivän välisenä yönä vielä puoli kolmelta karjalanpiirakoita (raakapakaste), kun teki mieli vähän napostella.

Tässä hieman kuvallisesti meidän joulupöytää:

Jouluiltana saimme pari kaveria kylään. Ilta sujui rattoisasti pelaten Buzzia ja korttia ja tietysti syödessä. Jouluillan menu koostui juustoista ja erilaisista tapaksista. Ehdoton uusi suosikkini on Castellon kittijuusto. Tapaksista herkkua olivat erityisesti marinoidut valkosipulit ja erilaiset salamit.

Tapaninpäivänä nautin rääppiäisannosta kaikkia omia jouluherkkujani!

Huh... onpa vieläkin täysi olo. Mutta graavilohta on vielä jäljellä, joten jos sitä pari leipää tekisi.......

Kuohujuoma sopii jouluaterialle

Jes! Tätä uutista on odotettu. Kuohuva juoma sopii myös joulupöytään! Helsingin Stockmannin Alkon myymäläpäällikkö Ari Seinä sanoo jutussa, että kuohuviini sopii joulupöydän kinkun, kalkkunan sekä laatikoiden kanssa. Ja uskottava kai se on. Kuohuva kun sopii lähes kaiken kanssa.

Olisiko joskus Radio Mafian Alivaltiosihteerissä ollut loru, jossa todettiin jotenkin näin:

"Valkoviini kalan kanssa,

punaviini lihan kanssa,
väkeviä ajan kanssa,
kaljaa myöskin paljaaltansa."

Tästä ainakin tuo punaviinin ja valkoviinin suositukset kalalle ja lihalle tuntuvat pitävän tiukasti kiinni ihmisten käsityksistä. Lisäksi ainakin minulla punaviinin käyttö kasvaa syksyn tullen, kun taas valkoviini on suosiossa keväällä ja kesällä. Ehkä se ei ole ihan huono muistutus, että näitä pölyttyneitä ajatuksiaan voisi vähän virkistää. Siis valkoviiniä tai kuohuviiniä joulupöytään sen lihan rinnalle ja keskelle synkkää talvea (oi joulun ihmettä odotellessa, jos se lumi vielä tulisikin!).

Jouluolut on myös tervetullutta meidän joulupöytäämme. Itse vasta opettelen oluen maistelua, mutta onneksi perheessä on yksi varsinainen olutnörtti, joka opettaa. Ainakin lämmitettävät kirsikkaoluet ovat jo saavuttaneet suosioni glögin korvaajina.

Graavilohi

Vietin viime viikonlopun isän luona kalakoulutuksessa. Kuten tuossa aiemmin kirjoitinkin, haluan jouluksi kalaa. En vaan ole itse sitä juurikaan tottunut käsittelemään, joten kävin siis mestarin opissa. Suolasin ihkaensimmäisen oman lohifilepalaseni ja voi! Se oli niiiiiiin hyvää!

Tekijänoikeudet kieltävät paljastamasta, mitä kaikkea graaviloheen isän tapaan tulikaan, mutta ei se mitään. Simppelin ja osittain samankaltaisen lohensuolausohjeen löysin Ruokavuosi-keittokirjasta, josta alla oleva ohje on muokattu.


Graavilohi

pala lohifilettä
1-2 rkl karkeaa merisuolaa
1/2-1 rkl sokeria
2 tl rouhittua valkopippuria
tilliä

1. Aseta siivottu lohifile astiaan nahka alaspäin.
2. Sekoita suola, sokeri ja pippuri. Ripottele seosta ja tilliä lihapinnalle.
3. Peitä kannella ja anna olla kylmässä yön yli.
4. Raaputa tai pese suola ja mausteet kalan pinnalta ja leikkaa vinoviipaleita.

Tein siis itse hieman eri ohjeella, mutta pääasiassa näin se idea toimii. Omalla ohjeella ohjetta olisi vaikea kirjoittaakaan, kun kaikki toimii sormituntumalla. Kuulemma tilliksi sopii myös kuivattu tilli. Mitat ohjeessa ovat viitteelliset. Ruokavuoden mukaan tuo määrä suolaa ja sokeria menee noin 1 kg perkaamatonta lohta. Sanoisin, että silmämääräisesti suolaa tulee noin puolen sentin kerros lohen pintaan.

Useissa paikoissa graavaamiseen käytetään myös alkoholia tai jotain muita maustetta. Esim. entisessä työpaikassani graavilohta maustettiin mm. ginillä, vodkalla, limellä ja mustikoilla.

Sormituntumalla tehdessä tuli mieleen joku sanonta, mikä liittyi leipureiden ja kokkien eroihin. Muistaakseni se meni jotenkin niin, että leipureiden pitää mitata tarkasti ja siksi kokit eivät yleensä ole hyviä leipureita. Kaikki kun tehdään vähän aistien varassa. Taidan itse kuulua enemmän siihen kokkien joukkoon.

Joulumenu selvillä

Joulumenu alkaa olla selvillä! Aika perinteisellä kaavalla joulu on taas menossa sillä pöytään on tulossa ainakin kinkkua, imellettyä perunalaatikkoa, porkkanalaatikkoa, italiansalaattia, sienisalaattia, graavilohta ja karjalanpiirakoita. Käytin joulun pääasiallisena kokkina veto-oikeutta ja totesin, että meille ei tule lanttulaatikkoa tai maksalaatikkoa. Rosolli, herneet tai keitetyt perunat eivät koskaan ole jouluumme kuuluneetkaan.

Suurimman osan teen itse. En jostain kumman syystä ollenkaan haluaisi käyttää valmiita tuotteita, vaikka tiedän niiden olevan maukkaita. Lisäksi valmiit laatikot vielä olisivat oivaa ajansäästöä. Mutta, kun sattumalta pidän perunalaatikkoa omana bravuurinani, niin en voi ostaa sitä valmiina! Porkkanalaatikossa aloin jo taipua einekseen, kunnes päädyin vaihtokaupparatkaisuun. Minä teen tädilleni perunalaatikon, hän meille porkkanalaatikon.

Salaatit on myös välttämätöntä tehdä itse. Valmiit salaatit tuntuvat uivan majoneesissa ja niistä puuttuu pari olennaista asiaa. Esimerkiksi olen aina laittanut sienisalaattiin suolasienien ja sipulin lisäksi omenaa. Se antaa raikkautta ja hyvää rakennetta salaatille. En myöskään pidä majoneesista sienisalaatin kastikkeena, vaan laitan mieluummin crème fraichea. Sienisalaatin tekoon houkuttavat myös ne itse suolatut sienet. En ole vielä uskaltanut niitä käyttääkään, mutta eiköhän joulu ole sen arvoinen?

Kinkku on jo ostettu. Kahdelle hengelle luulisi riittävän 2,6 kilon harmaasuolattu kinkku. Enpä ole ennen kinkkua paistanut, mutta ei kai se kovin vaikeaa voi olla? Ostin valmiiksi paistopussin, ja ajattelin kerätä liemen kastiketta varten. Sinappihuntu saa todellakin jäädä väliin. Ajattelin siivilöidä kinkun liemen, suurustaa kastikkeeksi ja maustaa omatekoisella omenasoseella. Katsotaan kuinka käy.

Näistäkö kinkulle kastike?

Joulupäivän iltaa kaapissa odottavat tapasainekset aurinkokuivatuista tomaateista täytettyihin oliiveihin ja juustoista serrano-kinkkuun.

Jälkiruoka vielä.. Parin kuusen alla jo odottavan paketin muodosta voisi päätellä, että suklaata on tulossa. Sehän voisi olla jälkiruoka kahvin ja konjakin kera.

Voisin jopa melkein sanoa, että ruokastressi alkaa olla ohi. Tosin, ne jotka ovat nähneet jääkaapin seinässä A4-paperin ruokalistoineen, aikatauluineen ja erityisine HOX!-merkkeineen saattavat olla eri mieltä.

Kuusi kasattu, kuohuvan paikka. Tästä se joulu alkaa.

Joulu tulee, en ole valmis!

Rohkaisin mieleni ja uskalsin tunnustaa isälle, että ajattelin viettää tänä vuonna ensimmäistä joulua ihan omassa kodissani. Pelottavinta ei ole se, että asia piti kertoa isälle, vaan se koko ajatus ensimmäisestä omasta joulusta. Kertomisen jälkeenhän asiasta tuli tavallaan harkinnanvaraisesta potentiaalisesta aikomuksesta varma asia. Hui!

Tavallaan olen kauhustani huolimatta aivan innoissani! Saan tehdä joulun kotiin! Olen jo muutaman joulun ajan tehnyt suuren osan kodin jouluruuista. Se on siis ihan tuttua ja ihanaakin, joulusta kun pidän. Joulu on kulunut italiansalaattien, tuuvinkien ja muiden herkkujen valmistelussa. Olen kuitenkin aina laittanut juuri niitä ruokia, mitä kotonani on syöty lapsuudestani lähtien. Vuodesta vuoteen olen voinut luottaa siihen, että joulupöydästä löytyvät ne samat herkut.

Entäs tänä vuonna? Koko jouluni mullistuu täysin. En voi tai haluakaan pitää kiinni vain omista perinteistäni, vaan luoda yhteisiä, joten nyt olisi varmaan hyvä kokeilla jotain uutta. Entäs kun ne omat perinteet varsinkin ruoan suhteen kuitenkin ovat aika tärkeitä ja uusia jouluruokia muka hankala keksiä? Lisäksi kahden ihmisen toiveiden yhdistäminen voi tuottaa haasteita. Esimerkiksi, minä en kaipaa kinkkua ollenkaan (Jep, huono jouluihminen taidan siis olla), mutta murulle se on ihan ehdoton vaatimus.

Yritän ehdottaa, että kumpikin saisi valita omat suosikkinsa. Miehelle siis kinkkua ja porkkanalaatikkoa ainakin, minulle perunalaatikkoa, italiansalaattia ja sienisalaattia. Mutta entäs kala, josta molemmat sentään pitävät? Olen niin tottunut aattona savustettuun loheen, etten voi hyväksyä kaupan valmiita tuotoksia. Korvaisiko savulohen ja graavilohen vaikka mätilautanen?

Ja sitten jälkiruoka? Pitäähän sitäkin jouluna olla. Mikä olisi uusi, hauska ja kokeilun arvoinen? Sellainen, mikä tekisi meidän kahden joulusta juuri meidän joulun?

Kaikki vinkit, neuvot ja uudet ajatukset otetaan lämmöllä vastaan! Sillä aikaa hautaudun epätoivossani keittokirjojen maailmaan glögimuki kädessä.

Nämä asiat ovat ainakin jo varmoja:
1. Glögiä pitää olla ja paljon ja sen pitää olla Marlia lasipullossa!
2. Muovinen joulukuusi saa paikkansa varmaan jo hyvissä ajoin ennen aattoa.
3. Jouluaattona revin hiuksia päästäni, kun yritän saada kaiken valmiiksi.
4. Tapanina ihmettelen, miksi sitä ruokaa piti tehdä niin hemmetin paljon kahdelle ihmiselle!

Joulutortut vol. 2

Viime joulun alla tein kirjoituksen joulutortuista. Sain tuolloin kommentin Iinekseltä, joka ei ihan ensin ymmärtänyt ohjettani joulutortun taittelusta. Onneksi ei!

Tapanani on siis torttuneliöön tehdä kulmaan viillot näin:

Olen sitten nuo ulommaiset kulmat taittanut keskelle, jolloin joulutorttuun tulee eräänlainen kukka neliöpohjalla. Hyvä torttu se on edelleen, mutta.... Nyt on taas se torttuaika vuodesta ja teki mieli kokeilla jotain uutta. Luin uudestaan Iineksen kommentin siitä, että taittaisinkin tortun sisemmän neliön kulmat keskelle. Pakkohan sitä oli kokeilla ja tältä se näyttää:

Ennen paistoa: takana "oikein" taitettu, edessä uusi Iineksen innoittama kokeilu

Ennen paistoa: luumuhillo lätkäisty

Vaalealla paahdolla ;)

Se on nätimpi kuin mitä kuva antaa ymmärtää.

Aika veikeä vai mitä? Eli kiitos Iines tästä inspiraatiosta ja avaruudellisesta hahmotuskyvystäsi! :) <3

Joulupukki palkitsee kiltit

Vuosien ajan perinteenä on ollut, että aina kun leipoo pipareita, pitää kuunnella vanhaa C-kasettia täynnä joululauluja. Erityisesti mieleen on jäänyt joulupukin salainen apulainen Tonttu Torvinen, joka selvittää, kuka on ollut kiltti ja kuka ei. Ilmeisesti pääsin Tonttu Torvisen hyvälle listalle, sillä joulupukki apulaisineen oli laittanut kasaan melkoisen lahjavuoren.

Kuten jo aiemmin arvelinkin, sain lahjoista ehkä parhaimman. Valittujen Palojen Ruokavuosi löytyi lahjapaperin kääröistä kiiltävine kansineen ja salaisuuksineen. Vaikka lahjasta tiesi etukäteen, oli riemu jokseenkin rajaton. Erityistä iloa siitä on ollut nyt, kun olen taas viheliäisen flunssan kourissa sohvan armoilla. Ruokavuosi on selattu jo kolme kertaa läpi. Vielä en osaa ruhoa pilkkoa, mutta hämmentävästi ajatus esimerkiksi sisäelimien kokkaamisesta on alkanut kutkuttaa mieltä. Myös blinien resepti on tutkittu jo moneen kertaan. Lisäksi on tainnut selvitä, mistä äiti aikoinaan keksi juuri oikeat eväät pitkien automatkojen riemuksi.

Joulupukki kuuli myös toiveen Riku Rantalan ja Tuomas Milonoffin Madcook-kirjasta. Oi... Kuten Ruokavuosi on tämäkin kirja enemmän kuin keittokirja. Madcookin sisällössä reseptit jäävät vähemmistöön ja osa niistä ei juuri houkutakaan, mutta muuten sisältö on täyttä rautaa. Aihepiirit heittelevät eri kulttuurien ruokatavoista eläinten tehotuotantoon, lisäaineisiin ja ruokaan lääkeaineena. Isolta osalta kirja etenee Rikun ja Tunnan vuoropuheluna. Onnistunut ratkaisu, sillä lukiessa tuntuu siltä, että kuuntelee kahden ystävän jutustelua. Sekaan mahtuu myös asiallisempia artikkeleja sekä muistelua Madventures-matkoista. Tykkään!

Kolmas paketista löytynyt ruokakirja oli Hans Välimäen Ruokaa Ranskasta. Vaikka pakettikortissa olikin antajana työnantajan nimi, taisi joulupukilla olla tässäkin näppinsä pelissä. Työntekijöille ja asiakkaille jaettavana lahjana Ruokaa Ranskasta voittaa moninkertaisesti viimevuotisen Vuoden luontokuvat -kirjan. Välimäen kirjan kuvat ovat upeita, reseptit inspiroivia ja osittain jopa mukavan helpon tuntuisia. Edes crème brûlée ei vaikuta turhan vaikealta. Sitä varten vaan joulupukki voisi ensi vuonna tuoda kaasupolttimen eli kavereiden kesken töhön. Blinipannun taidan metsästää jo ennen ensi joulua.

Itse laitoin eteenpäin yhden keittokirjan. Viivin ja Wagnerin Mitä söisin öisin? sopii kuin nakutettu tärkeälle ihmiselle. Ehkäpä tässä joku päivä hieman kirjahyllyjä yhdistellessä saan tuon kappaleen liitettyä yhteiseen kokoelmaamme. ;)

Täytyypä vielä mainita. Tällaiselle teen suurkuluttajalle varsin mieluisa lahja oli myös ihan uusi tuttavuus - Pukka luomutee. Rakkaustee sisältää ruusua, kamomillaa ja laventelia. Paitsi että tee on hyvää, on lahjan antaja selvästi ymmärtänyt jotain olennaista. Oli sisältö miten hyvä tahansa, sitä voi aina parantaa nätillä pakkauksella. Ja mikäpä olisikaan pinkkiä suloisempaa. :)

Jamie Oliverin jouluohjelma

Joulun aikaan tuli muuten Subilta supersympaattisia Jamie Oliverin joulujaksoja. Jos haluat nähdä, miten Jamie ja Jamien äiti tekevät yhdessä ihan mielettömän hyvännäköistä suklaamoussea, tai miten Jamien suloiset sisarenpojat auttavat huippukokkia keittiössä, suosittelen vilkaisemaan jaksot Subin nettisivuilta. Ensimmäinen osa Joulu Jamie Oliverin kanssa näytettiin jo joulukuun puolivälissä ja pari muuta jaksoa joulupäivänä ja tapaninpäivänä. Todellakin hyvälle tuulelle saavaa ruokaohjelmaa on iloa katsoa vielä näin joulun jälkeenkin.

Subin sivuilta löytyvät myös reseptit Jamien herkkuihin. Jamien tapa tehdä konstailematonta ja silti huippuhyvää ruokaa on ihailtavaa. Laiska kokki on kai siis Alaston kokki -fani.

Joulun ähkystä toipuminen voi kestää kauan

Laiska kokki vietti selvästi bloggaamisesta pientä joululomaa, mutta oi, mikä joulu se olikaan! Kuulin tosin pientä moitetta siitä, ettei "laiska" ollut oikea adjektiivi tällä kertaa kuvaamaan keittiön vallannutta hirmumyrskyä. No siis kokkailuhan sujui vallan nätisti isän ja isosiskon kanssa. Meillä on ollut tapana vuosikausia sanoa "Tulis taas joulu, niin sais yölläkin syödä". Ja voi, kyllä me syötiinkin.

Tänä vuonna jätimme väliin osan jouluperinteistä, ja unohdimme porkkana- ja lanttulaatikot. Kinkkua ei pöydästä löytänyt. Jouluateria alkoi tomaatti-paprikakeitolla. Pääruokana eli varsinaisena mässäilyn fiestana tarjottiin tuuvinkia eli imellettyä perunalaatikkoa, smetanassa haudutettua kuhaa, italiansalaattia salaisella perhereseptillä, sienisalaattia, isän graavaamaa lohta, pompannappeja lohimoussella, silliä, muikkuja, vihreää salaattia, porsaan ulkofilettä, suolakurkkuja smetanalla ja hunajalla.... Oli siinä syötävää kolmelle. Tai neljällekin, kun yksi odotettu vieras pääsi joulun viettoon. <3 Ja ei, kyseessä ei ollut joulupukki.

Ruokajuomana toimi alkukeiton kanssa espanjalainen Castillo Montroy Reserva ja pääruokien kanssa argentiinalainen Trivento Reserve Malbec. Argentiinalaisissa punaviineissä on vaan se joku juttu, mikä toimii. Alkusnapsina oli 2 cl vodkaa ja 2 cl puolukkamehua. Kahvin kera konjakkina oli  pehmeä Monopol XO.

Niin kauan kuin muistan, olemme tehneet jouluna jälkiruuaksi punaviinissä haudutettuja luumuja valkuaisvaahdolla. Jännä juttu - jo muutama vuonna olemme olleet niin täynnä, että olemme aina siirtäneet jälkiruuan joulupäivän illalliselle, sitten tapaninpäivälle ja lopulta löytäneet luumut juhannuksen aikaan kaapista. Jälkiruokana toimi myös perinteinen herkkupöytä, joka oli täytetty Fazerin sinisellä, Vihreillä kuulilla, konvehdeilla, toffeella ja pähkinöillä.

Joten, jos kaiken tämän kokkaa (yhdessä) ja syö, niin missä välissä sitä ennättäisi kirjoittamaan kaikesta joulun herkuttelusta?

Vinkkinä vielä uuden vuoden viettoon. Lohimousse ruispaloilla tai pompannapeilla toimii myös vuodenvaihteessa. Resepti on itseasiassa napattu pari vuotta sitten juhannuksen tienoilla Hesarin ruokasivuilta. Jos ei satu olemaan isän graavaamaa ja savustamaa lohta, myös kaupasta hankittu toimii erittäin hyvin! :) Ja jos moussea sattuu jäämään yli se toimii loistavasti lettujen täytteenä.

Muuten.. Jouluiltana onnistuin vihdoin saamaan tuorejuustotorttutaikinarullistani kelvollisen näköisiä. Kolmas kertaa toden sanoo, sillä olen vihdoin rullien mestari. Tällä kertaa täytteenä oli valkosipulituorejuustoa, johon oli sekoitettu kylmäsavulohta. Myös hyvä ajatus uudenvuoden herkutteluun! Ja mikä se onnistumisen salaisuus sitten oli? Taikina kannattaa kaulia lähes neliön malliseksi ja rullata niin, että rullasta tulee mahdollisimman paksu. Leikatut siivut saavat olla ohuita, sillä kun rulla asetetaan muffinsivuokaan pystyyn, matala rulla ei kaadu niin helposti.

Niin, että seuraavaa joulua odotellessa. Tai jouluhan jatkuu vielä loppiaiseen asti. :)

Joulun odotusta ja JK Karpalo

Kun aloitin bloggaamisen, odotin hetkeä, jolloin saisin kirjoittaa eräästä kahvila-ravintolasta. Kyseessä ei ole mikään ison kaupungin trendibistro, Michelin-tähtien arvoinen gourmet tai muutenkaan kaikkien tietämä paikka. Kyseinen ravintola on kuitenkin yksi suosikeistani, jonne palaan aina uudelleen.

Kiitos etätyömahdollisuuden, pääsin matkustamaan pois Helsingistä jo hieman ennen pahimpia jouluruuhkia. Jo pelkkä ajomatka Etelä-Karjalaan tuntui matkalta halki talven ihmemaan. Perillä odotti vanha, rakas lapsuuden koti. Jollain tavalla talo onnistuu talvella näyttämään sokerikuorrutteiselta piparkakkutalolta.

Vaikka kotona ruoka onkin enemmän kuin hyvää, päätimme ennen jouluruokien ahkeraa kokkausta nauttia lounasta juuri tuossa suosikkipaikassani. No, myös monen muun suosikin. Esimerkiksi Laiskan kokin isä on tainnut hurmaantua niin, että käy päivittäin hemmoteltavana.

Kävin parikkalalaisessa JK Karpalossa ensimmäistä kertaa kesällä 2007. Tuolloin muistan tilanneeni pizzaa terassille. Parikkala on liki 6 000 asukkaan kunta ihan itärajan tuntumassa, noin 60 kilometrin päässä Savonlinnasta ja Imatralta. Parikkalassa ei ehkä perinteisesti ole juuri panostettu lounaspaikkojen ilmeeseen ja viihtyisyyteen. Siksi Karpalo hätkähdytti välittömästi. Paikassa on panostettu ruokalistaan, viihtyvyyteen, palveluun sekä vinkeisiin Karpalo-aiheisiin yksityiskohtiin. Ensimmäiseltä kerralta muistan vesikannun, jossa oli jäisiä karpaloita.

Tuon ensimmäisen kerran jälkeen olen poikennut Karpalossa oikeastaan aina, kun olen kotiseudulla ollut. Kesäisin nautin Karpalon vuohenjuustosalaatista, jossa on mukana tuoreita hedelmiä ja mansikoita. Leipä on itsetehtyä. Jälkiruuaksi voi ostaa paikanpäällä tehtyjä kakkuja, munkkeja ja leivonnaisia. Tarjolla on myös Pappagallon jäätelöä. Jos päivän lounas ei maistu, listalta voi herkutella kolmen juuston pastalla tai tapaslautasella. Viime helmikuussa makunystyröitä hiveli suunnaton laskiaispulla.

Mikä parasta, Karpalon palvelu on aina ollut ystävällistä, mutkatonta ja rentoa.

Parikkalaan ei ehkä kauempaa eksy ihan vahingossa, vaikka kunta sijaitsee helposti junareittien ja valtateiden 6 ja 14 risteyksessä. Kesäisin Parikkala houkuttelee turisteja ja kesämökkiläisiä mahtavan järviluonnon ansiosta. Turistit pysähtyvät Patsaspuistoon ja lintubongarit tuntevat kuuluisan Siikalahden lintujärven. Vaikka Parikkalaan ei pidemmäksi aikaa jäisikään, kannattaa 6-tiellä matkaavien muistaa, että joskus pysähdyksen ketjupaikkaan voi jättää väliin. Ihan pienellä koukkauksella kunnan keskustaan voi saada herkullisen aterian kohtuulliseen hintaan viihtyisässä paikassa.

Joulunameja

Muutaman vuoden ajan on tapanani ollut tehdä ystäville joululahjaksi pieniä piparkakkutaloja. Talojen pitkät sivut ovat olleet noin tulitikkuaskin kokoiset. Talon pohjalla on tietysti ollut yksi iso tavallinen piparkakku. Ne on olleet varsin sieviä, eikä kukaan tietääkseni niitä ole syömättäkään jättänyt.

Tänä vuonna päätin vihdoin kokeilla jotain muuta. Selailin vanhaa keittokirjaa ja sen välistä tippui revitty paperilappunen, jossa näkyi epämääräistä tuherrusta. Tuherrusta hetken tuijoteltuani tulkitsin harakanvarpaat sanoiksi "daim" ja "toffee". Riittävä houkutus sinänsä. Lopputulosta voisi kai kuvailla sanalla kermakola, toffee tai nekku ilman tikkua.

Kola

25 g voita
2 dl kermaa
1,5 dl siirappia
2 dl sokeria
2 tl vaniljasokeria

1. Sulata voi kattilassa.
2. Lisää kerma, siirappi ja sokerit.
3. Anna kiehua noin 25-30 minuuttia. Sekoita koko ajan puulastalla!
4. Seos on valmista, kun vesilasiin tiputettu pisara seosta jähmettyy helposti muotoiltavaksi massaksi.
5. Kaada muotteihin tai leivinpaperilla vuorattuun vuokaan, josta sen voi jäähdyttyä leikata paloiksi.

Huomasin, että ainakin itselläni seoksen kuohuminen oli sen verran voimakasta, että kiehautin massan ensin täydellä lämmöllä ja tiputin sitten levyn lämmön noin puoleen. Alussa kannattaa varoa liemen roiskumista, jos vatkausliikkeet ovat varsin tehokkaita. Mitä pidempään massaa kuumentaa, sitä kovempaa lopputuloksesta tulee. Vaihtoehdot ovat melkein pehmeästä toffeesta Werther'sin kaltaisiin koviin karkkeihin.

Paloista tulee huomattavasti suloisempia, jos seoksen kaataa jääpalamuotteihin. Silikonimuotit ovat tähän tarpeeseen loistavia. Niistä löytyy erilaisia kuvioita - tähtiä, sydämiä, palloja - joten paloista saa persoonallisen näköisiä. Jos paloja antaa lahjaksi, voi miettiä valmiiksi, minkä malliset palat sopivat kenellekin.

Jäähdytin palat silikonimuoteissa pakkasessa. Palat irtosivat helposti, kun valutin ensin hetken kuumaa vettä muotin nurjalle puolelle. Pakkasessa paloista tulee kovia, joten kun palat hieman sulavat, niiden rakenne voi olla jo melko pehmeä. Muotista irrottaminen kannattaa siis tehdä nopeasti, jos haluaa, että muoto säilyy.

Ainoa ongelma tämän reseptin kanssa oli se, että ensimmäisen satsin jälkeen nuolin kattilan ja lastan putipuhtaaksi ja aloin himoitsemaan valmiita paloja. Joten lauantai-ilta meni rattoisasti siinä, että keitin toisenkin annoksen massaa ja kaatelin ne muotteihin. Ensimmäiset palat alkoivat olla sopivan jähmeitä, kun toinen annos pääsi pakkaseen.

Sunnuntaina pakkasin palat sellofaanikääreeseen ja maanantaina ne pääsivät eteenpäin. Nyt tämän jo uskaltaa siis julkaista vinkiksi muille, sillä herkut ovat jo toivottavasti onnellisilla omistajilla. :)

Joulutortut

Kukapa ei tykkäisi joulutortuista? Paitsi, jos ne ovat kuivia ja puisevia. Omien huomioiden mukaan, sillä millaista tortun mallia käyttää, on aika paljon vaikutusta paitsi tortun ulkonäköön, mutta myös kuivuuteen.

Useimmiten joulutorttu kai tehdään tähtitortuksi leikkaamalla neliön malliseen taikinapalaan viillot kulmista keskelle. (kuva.1). Tähden sakaroista tulee usein niin pitkiä, että sakarat ovat kuivia, kun keskiosa on vielä raaka. Sakaroita pystyy lyhentämään ainakin muuttamalla hieman viiltojen paikkaa, ja muotokin säilyy lähes ennallaan perinteisenä tähtitorttuna (kuva2.). Vielä lisää muhkeutta ja pyöreitä muotoja saa, jos ei leikkaa viiltoja reunalta keskelle vain reunan mukaisesti ja sitten taittaa liehukkeet keskelle. (kuva. 3)

Oma suosikkini ei kai oikeastaan ole tähtitorttu ollenkaan. Neliön malliseen torttuun leikataan kulmiin viillot (kuva.4.). Kulmat irrotetaan sisään jäävästä neliöstä ja taitetaan keskelle. Näin taitokset muodostavat keskelle eräänlaisen kukan neliön muotoisella pohjalla.

Mallilla ei kai ole lopulta niin väliäkään, kunhan vaan muistaa laittaa reilusti hilloa keskelle ja täydentää maun kuumalla glögillä :)

Savuporotuorejuustorullat

Käsi ylös se, jolla jää aina pakkaseen ylimääräistä taikinaa joulutortuista? Okei, enhän minä sitä kädennostoa näe, mutta ainakin itselleni sitä sattuu joka vuosi. Eilen pari ystävääni oli vierailulla glögeillä ja joulutortuilla. Valmista taikinaa jäi pari levyä yli. Joulutortuthan on parhaimmillaan tuoreina, joten turha niitä on hirveää määrää kerralla paistaa.

Myllyn Paras Torttutaikina-pakkauksessa oli hyvä idea, siitä mihin muuhun taikinaa voi käyttää, ja kerrankin ajattelin totella pakkauksen ohjeita. :) No ainakin melkein. Ohjeeni siis poikkeaa pakkauksen ohjeesta vain hieman.

Savuporotuorejuustorullat (12 kpl)

2 levyä valmista torttutaikinaa
100 g savuporotuorejuustoa
12 paperista muffinsivuokaa

1. Kauli taikinat noin puolet leveämmäksi.
2. Levitä taikinalevylle tuorejuustoa noin 3 rkl/levy
3. Kääri taikinalevy pituussuunnassa rullaksi ja laita rulla jääkaappiin puoleksi tunniksi
4. Leikkaa rulla kuuteen osaan. Aseta leikattu kiekko muffinsivuokaan.
5. Paista 225 asteessa 10-15 min.

Kaikkihan ei aina mene kuten Strömsössä. Kaulin taikinan pakkauksen ohjeen mukaisesti pituussuunnassa pidemmäksi. Sen takia leikatuista pätkistä tuli hassuja ohuita ja korkeita torneja vuokiin. Tuumasin, että matalammat ja leveämmät kiekot tuottaisivat hieman kauniimman lopputuloksen. Tätä pitää kokeilla siis ensi kerralla. Aion vielä tulla rullien mestariksi! Lisäksi unohdin rullani uuniin yli vartiksi, kun innostuin hieman muuttamaan blogin ulkonäköä... Lopputuloksena hieman kuivahkot, kärähtäneet möntit, jotka olivat kuitenkin ERITTÄIN hyvän makuisia. Ja saahan kotona tehty näyttää kotona tehdyltä.

Savuporotuorejuusto oli nappivalinta! Alkuperäisessä ohjeessa suositeltiin valkosipulituorejuustoa tai homejuustoa ja pähkinärouhetta. Varmaan hyviä nekin. Mutta tämä vaikutti sen verran helpolta ja eri täytteillä muokattavalta herkulta, että pääsen varmasti vielä testaamaan kymmeniä täytteitä. Kai tuota torttutaikinaa myydään vielä joulun jälkeenkin?

Pikkujouluilua Elitessä

Pikkujouluaika on virallisesti startannut! Vietimme kotona pienimuotoisia pikkujouluja kämppiksen ja parin ystävän kera. Koska osa meistä laittaa ruokaa/leipoo/tekee leivoksia työkseen, päätimme juhlan kunniaksi päästä ruuan suhteen helpolla eli siis laiskotella. Teimme noin viikkoa aikaisemmin pöytävaraukseen perinteikäiseen töölöläiseen taiteilijaravintola Eliteen.

En ollut käynyt Elitessä pariin vuoteen, mutta mikään ei ole juuri muuttunut. Se on oikeastaan se hyvä puoli näissä vuosikymmeniä samalla paikalla olleissa ravintoloissa. Tunnelma säilyy jotenkin samanlaisena.

Olimme alkuruokien suhteen melko yksimielisiä. Valinta oli minulle varsin helppokin, kun huomasin blinit listalla. Siitä hetkestä kuin alle kouluikäisenä söin ensimmäisen kerran mummon tekemänä tuota venäläistä herkkua, olin myyty. Nyt valitsin blinit siian mädillä. Jotain blininhimosta kertoo sekin, että unohdin kokonaan kuvata kyseisen annoksen! Alkuruokien kanssa nautimme Alsace Prestige -valkoviinia. Viinissä oli käytetty Sylvaner, Pinot Blanc, Muscat ja  Riesling -rypäleitä. Sopi blinien kanssa lähes täydellisesti.

Pääruokien kohdalla tuli enemmän vaihtelua. Yksi otti kampasimpukoita kukkakaalipyreellä, toinen grillattua kananrintaa munakoiso-latva-artisokkacannelloneilla ja kolmas karitsanniskaa. Kateutta pöydässä herätti oma annokseni.  Raskaahkon alkuruuan jälkeen päädyin briejuustosalaattiin. Salaatissa oli mukana päärynää, nektariinia ja ihan mahtavaa pähkinävinegretteä. Vinegreten lisäksi erityiskiitoksen sai tryffelillä maustettu kukkakaalipyree. Pääruuan viinin valinta oli hieman vaikeampaa melko lailla erilaisten valintojen takia. Päädyimme Tabali Carmenere Reservaa. Muillekin se kelpasi, mutta ainakin brien kanssa viini oli loistavaa.

Eliten palvelu oli loistavaa kuten aina. Ainoa pieni miinus oli grillatun kananrinnan kuivuus. Ravintola oli tosin täynnä ja pikkujouluaikaan keittiössä on varmasti ollut melkoinen hoppu. Ehkä annetaan anteeksi tällä kertaa.

Jätimme jälkiruuat väliin, sillä kotona odotti Marlin glögi, LU:n piparkakut ja joulutortut. Loppuilta sujuikin Aliaksen, herkuttelun ja hauskanpidon merkeissä. Eliten annosten avulla jaksoi kyllä juhlia aamuyölle.

Pikkujoulukausi virallisesti avattu!

Joululahjomisia

Ilonkiljahduksia, suurinta riemua ja kärrinpyöriä. No siis kärrinpyöriä, jos vielä osaisin. Ihan ei ole tuo notkeus säilynyt ala-asteaikojen veroisena. Mutta, mistäpä tämä riemu? No minäpä kerron.

Sain pienen alustavan kurkiustuksen siitä, mitä olen saamassa joululahjaksi ja se on jotain ihan suunnattoman mahtavaa! Laiskan kokin perheessä ruoka ja kaikki siihen liittyvä on aina ollut erittäin tärkeää. Siksi meidän perheessä jopa eräänlaisen perheraamatun paikkaa on pitänyt eräs tietty keittokirja - Valittujen palojen Kodin ruokavuosi. <3

Tuo kyseinen keittokirja on vuodelta 1975 oleva ensimmäinen painos. Se rassukka on jo hieman rapistunut, kannet melkein irronneet ja sivut kellastuneet. Sen sivuille on kuitenkin kirjattu monia salaisia perhereseptejä alkaen mummon italiansalaatista äidin tuuvinkiparannuksiin. Ne ovat salaisuuksia, joita en täällä jaa.

Kyseistä kirjaa olen vuosien aikana etsinyt vaikka mistä. Kirjassa käsitellään lihan paloittelu, ruhon osat ja erilaiset juustot ja kasvikset. Osa tarjonnasta on jopa varsin modernia pohtien, että kyseessä on 70-luvun kirja. Reseptit kulkevat vuodenaikojen mukaan ja ruoka-aineina käytetään kauden tuotteita. Pääpaino on suomalaisissa perinteissä sekä maailman keittiöiden klassikoissa. Varsin järkevää ja suussa sulavaa!

Tuota kirjaa on käytetty silloin, kun me kolme sisarusta olemme muuttaneet pois kotoa. Se sisältää listan kaikesta, mitä keittiössä tarvitaan. Siis tarvitaan, nyt ei puhuta mistään hassutteluvälineistä. Se sylissä on löhötty sohvalla pohtien, miten jonkin tärkeän perhejuhlan menu rakennetaan. Sen avulla on selvitty rippijuhlat, ylioppilasjuhlat, hääpäivät, syntymäpäivät ja no, meille tärkeät sunnuntaipäivällisetkin.

Mutta asiaan? Mistä moinen riemu siis. Laiskan kokin isä oli sattunut löytämään kyseisen kirjan kolmannen painoksen Valittujen palojen verkkokaupasta ja tilannut tytöilleen jokaiselle oman. :) Alustavan vertailun perusteella kirjassa on kaikki se, mikä alkuperäisestäkin tekee niin merkityksellisen. Salaiset sukureseptit voin kirjata itse kirjan sivuille ja jatkaa Ruokavuoden perinnettä ehkä joskus oman perheen kanssa.

Anteeksi rakkaat isosiskot, jos pilasin yllätyksen. Tosin, taisitte tästä jo tietääkin!

Jouluhössötys on alkamassa

Piipahdin Tukholmassa alkuviikosta. Oli jännä huomata, miten laivan taxfree-myymälät ja Tukholman kaupat olivat jo pullollaan jouluhössötystä. Olin vasta päässyt yli siitä, että kesä on ohi ja yhtäkkiä nyt touhutaan jo täydellä höyryllä joulua. Helsingissäkin kauppojen hyllyt ovat alkaneet täyttyä joulukalentereista, joulukoristeista, jouluruoista, glögeistä ja vaikka mistä. Eipä ollut siis kovin suuri yllätys, että sähköpostiinkin kilahti ilmoitus Klaus K:n ja Chez Dominiquen yhteisestä joulumenusta.

Kyseessä on siis Klaus K:n Rake Saliin ja Ravintola Ilmattareen kehitetty pikkujouluravintola, jonka menun on suunnitellut Chez Dominique. Idea on hiukan sama kuin Savonlinnassa viime kesänä, jolloin Sarastron terassi toimi oopperajuhlien aikaan Dompan terassina. Klaus K:n Joulumaa kuulostaa mielettömältä, uskomattomalta ja täydelliseltä fantasialta. Viime vuoden tapaan inspiraatiota on haettu Yksin kotona -elokuvista. Tänä vuonna teemaa on tarkennettu tivoliin. Yksityiskohtana luvataan karuselliin katettu joulupöytä.

Sekä Rake Salin tivolissa että Ilmattaren ravintolassa on tarjolla sekä lounas että illallinen. Hinta alkuruokabuffetille on 59 euroa ja koko menulle 79 euroa. Tässä voisi olla potentiaalista käyttä veronpalautuksille ja joulubonuksille, jos toteutus on yhtä upea, miltä kuulostaa.

Joulukarkkeja tukholmalaisessa kirjakaupassa