Kuten jo aiemmin arvelinkin, sain lahjoista ehkä parhaimman. Valittujen Palojen Ruokavuosi löytyi lahjapaperin kääröistä kiiltävine kansineen ja salaisuuksineen. Vaikka lahjasta tiesi etukäteen, oli riemu jokseenkin rajaton. Erityistä iloa siitä on ollut nyt, kun olen taas viheliäisen flunssan kourissa sohvan armoilla. Ruokavuosi on selattu jo kolme kertaa läpi. Vielä en osaa ruhoa pilkkoa, mutta hämmentävästi ajatus esimerkiksi sisäelimien kokkaamisesta on alkanut kutkuttaa mieltä. Myös blinien resepti on tutkittu jo moneen kertaan. Lisäksi on tainnut selvitä, mistä äiti aikoinaan keksi juuri oikeat eväät pitkien automatkojen riemuksi.
Joulupukki kuuli myös toiveen Riku Rantalan ja Tuomas Milonoffin Madcook-kirjasta. Oi... Kuten Ruokavuosi on tämäkin kirja enemmän kuin keittokirja. Madcookin sisällössä reseptit jäävät vähemmistöön ja osa niistä ei juuri houkutakaan, mutta muuten sisältö on täyttä rautaa. Aihepiirit heittelevät eri kulttuurien ruokatavoista eläinten tehotuotantoon, lisäaineisiin ja ruokaan lääkeaineena. Isolta osalta kirja etenee Rikun ja Tunnan vuoropuheluna. Onnistunut ratkaisu, sillä lukiessa tuntuu siltä, että kuuntelee kahden ystävän jutustelua. Sekaan mahtuu myös asiallisempia artikkeleja sekä muistelua Madventures-matkoista. Tykkään!
Kolmas paketista löytynyt ruokakirja oli Hans Välimäen Ruokaa Ranskasta. Vaikka pakettikortissa olikin antajana työnantajan nimi, taisi joulupukilla olla tässäkin näppinsä pelissä. Työntekijöille ja asiakkaille jaettavana lahjana Ruokaa Ranskasta voittaa moninkertaisesti viimevuotisen Vuoden luontokuvat -kirjan. Välimäen kirjan kuvat ovat upeita, reseptit inspiroivia ja osittain jopa mukavan helpon tuntuisia. Edes crème brûlée ei vaikuta turhan vaikealta. Sitä varten vaan joulupukki voisi ensi vuonna tuoda kaasupolttimen eli kavereiden kesken töhön. Blinipannun taidan metsästää jo ennen ensi joulua.
Itse laitoin eteenpäin yhden keittokirjan. Viivin ja Wagnerin Mitä söisin öisin? sopii kuin nakutettu tärkeälle ihmiselle. Ehkäpä tässä joku päivä hieman kirjahyllyjä yhdistellessä saan tuon kappaleen liitettyä yhteiseen kokoelmaamme. ;)
Täytyypä vielä mainita. Tällaiselle teen suurkuluttajalle varsin mieluisa lahja oli myös ihan uusi tuttavuus - Pukka luomutee. Rakkaustee sisältää ruusua, kamomillaa ja laventelia. Paitsi että tee on hyvää, on lahjan antaja selvästi ymmärtänyt jotain olennaista. Oli sisältö miten hyvä tahansa, sitä voi aina parantaa nätillä pakkauksella. Ja mikäpä olisikaan pinkkiä suloisempaa. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti