Muikut uppoavat tänäkin kesänä

Kun tässä nyt kesän kertauksessa on vauhtiin päästy, niin.. Jos teistä nyt joku vielä on kesäturistireissua Savonlinnaan tälle kesälle suunnitellut, niin voin suositella yhtä asiaa erityisen suurella lämmöllä. Muikkuja.

Vietin juhannuksen aikaan perheen kesken tavallaan valmistujaisia Savonlinnan Seurahuoneen kattoterassin kabinetissa. Me olemme kaikki melko lailla kalaruokaa arvostavia ihmisiä. Kun 7-vuotias siskonpoikani totesi odottaneensa tätä pitkään, pohdin, puhuiko hän tätinsä valmistumisesta vai muikkuannoksesta. Huikean kasan muikkuja se poika kyllä söi ja näytti nauttivan täysin siemauksin.

Minun ja tädinmurun valinta oli huikomuikkuannos eli ihan vain iso kasa lankulla olevia muikkuja. Muille kelpasivat lankkumuikut, joissa muikkujen lisäksi on uuniperunaa ja salaattia.

Tuonnehan oli sitten pakko viedä ne kesävieraatkin, joille mansikka-marenkikakkua niin innolla väänsin. Taidan olla vähän tavoilleni uskollinen, mutta hei? Mansikoita ja muikkuja? Kenellepä ne eivät kelpaisi..


Erinomaisia muikkuja saa myös torin tuntumasta Kalastajan kojulta. Suosittelen.

 

Syö Helsinki!

Käskyä tottelen ja minähän syön. Laiskis on siis taas reissun päällä (ja siksi harvemmin blogisfäärissä), mutta sen verran pitää vinkata, että nythän on tosiaan käynnissä Syö Helsinki! -viikot. Useammassakin kivassa ravintolassa on herkullista ruokaa vain kympillä.

Itse kävin murusen isosisson kanssa sunnuntaina iltapäiväkävelyllä ja nälkä iski kesken kaiken. Siskorakas on siis perheen sisäpiirin vitseissä se henkilö, joka kuolee neljästi päivässä nälkään. Kun olin Lontoossa au pairina ja sisso samaan aikaan työharjoittelua tekemässä, siskomuru ihmetteli, miksi äiti soitti minulle ja varmisti, että olen muistanut syödä. Sisko muisti ihan itsekin, ja minäkin nykyään. :) Useimmiten.

Meidän Swagatamissa tehty Syö! Helsinki -operaatiomme oli erittäin onnistunut. Lämpimästi voin suositella paikan Gaulo Kukhuroa ja mangolassia. Muita ravintoloita tapahtumassa ovat mm. Storyville, Santa Fé, Spaghetteria ja Sumo. Syö!-viikot kestävät 16.-29.3.2012.
 

Makuelämyksiä kahvin parissa

Helsingissä ollessani kävin nauttimassa kupillisen ehkä parasta koskaan juomaani kahvia. Johan&Nyströmin konseptimyymälä Katajanokalla onnistui kerralla vakuuttamaan loistavuutensa muutamalla erittäin houkuttelevalla asialla.

Ensinnäkin - se kahvi! Kahvit paahdetaan käsin ja pienissä erissä. Tällä Slow Roast -menetelmällä kahviin halutaan paras mahdollinen maku. Maistelin ensin suosituksen mukaisesti suklaista FTO-espressoon tehtyä cappuccinoa. Oi nam. Reilun kaupan pavuista tehdyssä kahvissa oli mahtava pehmeys ja suklaisuus. Sen seurana nautittu suklaa cookie oli oivallinen pari. Itseasiassa se cookie oli niin hyvä, että Miss America -lempinimellä kulkeva ystävänikin totesi: "Mä en kestä, tää keksi on parempi kuin mitä mä itse teen!".

Seuraavaksi maistelin sitten hieman erilaista Shakiso espressoa. Shakiso oli todella erikoinen tuttavuus. Se maistui ihan toiselta kuin mikään koskaan maistamani kahvi. Maku oli hapan ja kirpeä, mutta samalla paksu ja ihan uskomattoman rikas. Se oli kuin pieni hedelmäpommi olisi räjähtänyt suussani. Todella eksoottinen ja mahtava maku.

Toiseksi - henkilökunta! Baristat vaikuttivat ihan oikeasti pitävän todella paljon työstään ja työpaikastaan. Tuollaisella pikkuseikalla on asiakkaan viihtyvyyden kannalta melko suuri merkitys. Henkilökunta kertoi kiltisti kahveista ja vastaili kysymyksiin suvereenisti. Arvostan.

Kolmanneksi - sisustus! Ajauduin Johan&Nyströmille osittain siksi, että ystäväni mukaan minut on pakko viedä erääseen paikkaan, koska se näyttää aivan minulta. Henkäys kahvin tuoksua, mukavan pehmeä valaistus, puuta ja hitusen värejä - oi kyllä! Minne vain katsoi löysi jotain pientä ja innostavaa, josta pohti, voisiko tuon jotenkin organisoida omaan sisustukseen. Pieni visuaalinen elementti, jolla toki on olennainen funktionsa, oli myös vieraskirja. Se oli kirkas väripilkku, jota ei voinut olla huomaamatta.

Neljänneksi - myymälä! Valikoima oli todella laaja niin kahvin kuin teenkin osalta. Papujen ja lehtien lisäksi löytyy jos jonkinlaista välinettä lämpimien juomien ystäville. Voisin kovin mielelläni suoraan kirjoittaa paikkaan oman lahjalistani - eli nimipäivät, syntymäpäivät, valmistujaiset (kröhöm), joulut ja mitä näitä nyt onkaan.

Joten, arvoisat kahvin ystävät. Jos haluatte nauttia loistavasta kahvista, viihtyisässä ympäristössä ja saada hyvää palvelua, tiedätte minne mennä.

Lounastreffit Zucchinissa

Helsingissä ollessani kävin ensimmäistä kertaa yhdessä keskustan kuuluisassa kasvisravintolassa. Sovin ihanien entisen työkavereideni kanssa lounastreffit, ja koska molemmat ovat kasvissyöjiä ei Zucchinia parempaa paikka olisi voinut keksiä.

Zucchini on auki vain lounasaikaan. Tuolloin tarjolla on muutamia vaihtoehtoja, joista itse ainakin olisin lihansyöjänäkin voinut valita minkä tahansa. Ruoan tuoksu leijaili kulmankin taakse, mikä ehkä selittää vapaiden istumapaikkojen rajallisen määrän ja kiemurtelevan jonon kassalle.

Ystäväni ottivat herkullisen oloiset täytetyt paprikat, minä kantarellikeiton. Ihan selvästi kyse oli siitä, että en ole raaskinut omaa sienisaalistani käyttää, mutta jossainhan sieniä on sesongin aikana saatava! Keitto oli juuri niin pehmeää ja täyteläistä kuin kantarellikeiton pitääkin.

Zucchinissa annos tilataan tiskiltä. Ruuhkaisesta ajasta johtuen, jonottaa sai hetken, mutta palvelu oli kuitenkin sujuvaa ja mutkatonta. Ruoan saa samantien, mikä helpottaa varmasti monen kiireisen lounastajan elämää. Annokset olivat reiluja ja mielestäni melko edullisia ottaen huomioon, että raaka-aineet maistuivat ja näyttivät laadukkailta ja ruoka oli todella hyvää.


Usein tuntuu siltä, että monet, jotka syövät myös lihaa helposti välttävät kasvisravintoloita. Zucchinia ei kannata välttää. Kovin suurella seurueella syömään tosin tuskin mahtuu, mikä on hyvän ravintolan ikävä lieveilmiö. Suositussa lounaspaikassa jopa meidän kolmen hengen sakillamme oli vaikeuksia päästä samaan pöytään istumaan, vierekkäisistä paikoista puhumattakaan.

Tori ja jättimäiset lihapullat

Kävin juuri Helsingissä ensimmäistä kertaa sitten keväisen muuton. Oli ehkä jo aikakin, kun kaikki Helsinki-aiheiset biisit eri bändeiltä Sir Elwoodin Hiljaisista väreistä Haloo Helsinkiin saivat aikaan syviä huokauksia ja ikävää. Viikko ystävien luona vierähti todella nopeasti, mutta kyllä sinä aikana ennätti vähän nauttia Helsingin herkuista oikein perinteisen kautta.

Ensimmäisenä iltana astelimme pitkin Punavuoren katuja, kun ystävääni iski valtava nälkä. Harvoin ruoasta kieltäytyvänä pohdin, että jotain pientä voisi popsia. Sopivasti satuimme olemaan Torin kohdalla. Jotain pientä siis kaipasin, mutta kuinkas sitten kävikään? Tilasin annoksen koosta varsin tietoisena Torin lihapullia. Nuo nyrkin kokoiset herkkupallot saavat jo ajatuksen tasolla veden kielelle. Kliseistä, mutta niin totta. Valtavia lihapullia, kermaisella jallukastikkeella ja vielä perunasosetta lisäksi - ei olisi voinut Helsingin reissu paremmin alkaa.

Tori on sympaattinen paikka. Sateisessa kaupungissa Tori hehkui lämpöä ja suojaa ja antoi jälleen makuelämyksiä ja täyden vatsan. Tuollaisen annoksen jälkeen olikin hyvä painella unten maille.

Cafe Alegria kuin Pepin Huvikumpu

Kun muutin Helsingistä Savonlinnaan, murehdin hieman etukäteen sitä, että jouduin jättämään taakeni lempiruokakauppani ja lempikahvilani. Kaikki ne pienet ja ihanat, joita kotikaduilla Töölössä sattui olemaan. Hätä ei ole tämännäköinen. Kaikista, myönnettäköön, ennakkoluuloistani huolimatta, myös täällä osataan täyttää teenhimoni ja vielä viihtyisissä ympäristöissä.

Yksi aikasen mukava kahvila löytyy Puistokadulta. Kolmen näyttelijän pitämä Cafe Alegria on kuin Peppi Pitkätossun Huvikumpu! Paikka on pieni, värikäs ja hitusen eriparinen juuri oikealla tavalla. Kahvila sijaitsee entisen koulun vanhassa luokkahuoneessa. Se on sisustettu kirpparitavaroin ja kahvilassa oleva sisustus on haluttaessa myynnissä. Jos löydät mieleisesi kahvimukin tai tuolin, ole hyvä ja osta se!

Vähän kuin Huvikumpu Visbyssä.

Alegrian parhaita puolia huvikumpumaisuuden lisäksi oli teevalikoima. Sympaattisuuspisteitä saa myös siitä, että haluamansa teen saa itse valitsemaansa pannuun ja juuri sellaiseen mukiin tai kuppiin kuin haluaa. Tarjolla teiden lisäksi smoothieita, erikoiskahveja, leivonnaisia ja lounaskeittoa.

Oma valinta: Vaaleanpunainen Nasu-muki ja vaaleanpunainen teepannu ilmapalloilla.

Cafe Alegria ansaitse ison nipun lisäpisteitä myös siitä, että Cafe Alegria myy Onnelllisuuspipoja, joilla tuetaan nuorten mielenterveystyötä. Onnellisuuspipo-kampanja on käynnissä syksyyn 2011 asti.

Ruokaa Savonlinnassa? No muikkuja tietysti!

Kuten suurimmalla osalla onkin tiedossa, kesä on ollut ihan järkyttävän kuuma! Niin kuuma, että kotona ruoan tekemisestä uunissa tai liedellä on ollut turha puhuakaan. Tällainen pikkukaksio kun lämpenisi siitä hitusen liikaa auringon paahteen lisäksi. Onneksi on ollut kesä ja, koska tämä kaupunki elää käytännössä vain kesäisin, paljon ravintoloita auki.

Savonlinnassa olijat/vierailijat/asukkaat pystyvät tuskin välttämään kalaruokia millään, ja mikäpä siinä. Kaloista kärkipäähän menee muikku, jota saakin lähes joka paikasta. Parhaimpia muikkuja tarjoavat kesäterassit/-ravintolat Muikku ja Kalastajan koju.

Kalastajan koju on muikkuravintola torin ja Pitkänsillan kulmassa. Kojun kaupungin kärkeen nostaa aina tuoreet muikut suoraan kalastajalta. Empiirisen tutkimuksen mukaan Kojun muikut ovat hieman pehmeämpiä ja suurempia kuin muualla, mutta takuuvarmasti hyvän makuisia. Kojuun mennään, kun halutaan hyviä, tuoreita muikkuja

Kalastajan kojun muikut kalalautasella.

Muikku-terassi on osa Savonlinnan Seurahuone -hotellia. Sen kattoterassi Muikku tarjoaa kala-annokset kaupungin ehkä hienoimmalla näköalalla. Terassilta voi ihastella toria ja satamaa järvimaisemineen tai kaupungin siluettia. Muikku-terassilla on myös mahdollisuus ruokailla kabinetissa.

Savonlinnan toria ja satmaa Muikku-terassilta kuvattuna varmaan ainoana harmaana heinäkuun iltana.

Seurahuoneen muikut ovat saman empiirsen tutkimuksen mukaan hieman pienempiä ja rapeampia kuin Kalastajan kojulla. Maku on niissäkin erittäin kohdillaan, kuten voissa paistetussa muikussa kuuluukin. Se, miten rapeista muikuista sattuu tykkäämään, riippuukin sitten ihan syöjästä.

Muikku-terassin huikomuikut lankulla.

Ainakin nettisivujen tietojen mukaan sekä Kalastajan koju että Muikku-terassi ovat molemmat auki vielä elokuun loppupuolelle. Vielä siis ennättää, jos muikkuja tekee tämän kesän aikana mieli.

Kesä avattu Lippa-kioskin pehmiksellä

Mielestäni kesän alkamisella on kaksi tärkeää merkkiä. Ne eivät liity koulujen päättymiseen, kesäloman alkuun tai oikeastaan edes auringon paahteeseen. Ensimmäinen asia on syntymäpäiväni. Toukokuussa syntyneenä sattumalta rakastan kevättä ja kesän alkuvaiheita, vihertäviä puita ja jäiden sulamista. Erityisesti pidän siitä, kun terassit aukenevat ja jäätelökioskit palaavat.

Yleensä syntymäpäivänäni paistaa aurinko ja kevät näyttää parastaan. Näin myös tänä vuonna! Siksi päätin juhlistaa vanhenemistani sillä toisella tärkeällä kesän merkillä. Nyt on siis nautittu kesän ensimmäinen pehmis Savonlinnan satamassa olevalla Lippa-kioskilla.

Joskus kesän avaaminen on toisen asian osalta viivästynyt heinäkuulle tai jopa elokuulle, mutta tätä herkkua on pakko saada vähintään kerran kesässä. Nyt toki on hieman huolestuttavaa, että kävelen Lipan ohi joka aamu ja iltapäivä työmatkallani. Oi oi.

Lippa on ihanan legendaarinen. Se on aina sijainnut satamassa ja aina sieltä on saanut kahvit, lörtsyt ja pehmikset. Viime vuosina valikoimassa on tosin menty astetta jännittävämpään ja kokeilevampaankin suuntaan. Tiedättehän - vähän kuin Spice Ice? Jäätelön ja pehmiksen sekaan saa turkinpippuria, suklaadippiä, kastikkeita, strösseleitä... Nyt bongasin uutena juttuna suolapähkinät ja kinuskikastikkeen. Siis samassa jäätelössä!

Omat suosikkini löytyvät viime kesältä ja sitä edelliseltä. Pari kesää sitten söin VALTAVAN veneenmallisen annoksen, jossa oli pehmistä varmaan kahden annoksen verran ja kourakaupalla mansikoita. Viime kesänä ihanat suklaaöverit sai annoksella, jossa oli suklaapehmistä, vaniljapehmistä, suklaajäätelöä, vaniljajäätelöä, suklaaströsseleitä ja suklaakastiketta. NAM NAM NAM!! Mikä parasta... annokset ovat halpoja! Ainakin niille, jotka ovat tottuneet Helsingin hintoihin.

Sporttia ja burgereita

Perjantaina kävin siis tutustumassa oluen maailmaan. Kuuden aikaan illalla olut alkoi jo hieman kyllästyttää. Sopivasti tiedossa oli jännitystä, kun illalla oli tulossa Jypin ja Bluesin välinen jääkiekko-ottelu. Jos Helsingissä on nälkä ja tahtoo nähdä matsin, on kaupungissa oikeastaan vain yksi paikka, jonne mennä - Sports Academy.

Samaan lopputulokseen oli tullut muutama muukin urheilunnälkäinen. Paikka oli melko täynnä, mutta väliäkö hällä. Tunnelma ainakin on parempi, jos porukkaa riittää. Sportin konseptilla suosio onkin melko taattu. Rruoka on penkkiurheilijoille täydellistä, rasvaista ja suolaista. Ottelun näkee, istui sitten missä kohtaa ravintolaa tahansa, sillä screenejä on joka puolella. Ottelun tapahtumista ei jää jälkeen, vaikka puuteroisi välillä nenää.

Varsinkin päivän oluenmaistelun jälkeen Sportin menun suolaa ja rasvaa teki todella mieli. Vaikka olenkin koittanut syödä hieman terveellisemmin viime aikoina, tuumasin, että hitot! Kyllä sitä saa ihminen välillä mässätä ihan huoletta ja hyvällä omalla tunnolla.

Sportin annokset ovat sellaisia, että nälkä iskee uudelleen vasta seuraavana päivänä, jos silloinkaan. Oma valintani oli savupekoniburger ja muru otti Divarin Legendan. Siinä pihvi onkin jo melkoista kokoluokkaa (339 g). Lisäksi hampurilaiseen tulee sipulirenkaita ja ananasta.

Illalla aloin kyllä miettiä, että tässä sitä taas mennään. Avoliitossa vaihtuu välillä korkkarit ja kuoharit ilolla olueen, lätkään ja burgereihin. :)

Päivän tärkein ateria Delivossa

Aamiainenhan on päivän tärkein ateria, eikö? Olen aina ollut sitä tyyppiä, joka ei ennätä/jaksa/halua syödä aamupalaa, sillä aamulla on myöhässä/kiire/muuta tekemistä. Mutta aamupalahan on ihana asia! Siis varsinkin sellainen, jonka ennättää syödä ajan kanssa ja nautiskellen. Mukana pitää tietysti olla päivän sanomalehti!

Aamupalan voi aina tehdä itsekin, mutta on jotenkin hauskaa lähteä aamupalalle jonnekin muualle. Kun nyt tässä tulee hieman siksakattua Savon ja Helsingin välillä, olen samalla laajentanut myös näkemystäni siitä, mistä Helsingistä saa hyvää aamupalaa. Tin Tin Tango on yhä suosikkini, mutta muitakin hyviä alkaa löytyä.

Kuten esimerkiksi Delivo Munkkiniemessä! Paikka on sympaattinen ja tuoksuu jo sadan metrin päähän herkuilta! Vietimme tyttöjen aamupalahetkeä siskon ja rakkaan ystävän kanssa eräs sunnuntai. Minä nappasin itselleni paketin, johon kuului tuorepuristettua appelsiinimehua, kananmuna, kahvia ja vapaavalintainen leipä. Oikein hyvää! Tuorepuristettu mehu on jotenkin niin luksusta. Se maistuu paljon paremmalle ja siitä saa ihan erilaista energiaa päivään.

Periaatteessa kahvia, leipää ja munia voisi saada kotonakin. Miksihän aamiainen maistuu aina paremmalta jossain muualla? Ehkä se on se Laiska kokki minussa.

Muuttohaikeuteen helpotusta tapaksilla

Muutto alkaa olla paketissa. Viimeisenä hommana oli tietysti asunnon siivous. Voi haikeus! Istuin varmaan tunnin vain ikkunalaudalla katsomassa maisemaa Lauttasaareen ja Keilaniemeen ja toiselta puolelta Töölönlahden yli Kallioon. Vanhaan kotiin liittyy niin paljon hyviä muistoja.

Mitäpä siis voi tehdä, jos on hieman haikeus kodin jättämisestä? Pitää tietysti soittaa kaverille ja lähteä tapaksille ja viinilasilliselle Casa Largoon. Parempia tapaksia toki voi saada monestakin paikasta (esim. Kipinä!!!), mutta hyvä sijainti korvaa paljon (tavarat Rautatieaseman säilytyksessä). Eikä Casa Largossakaan mitään vikaa ole. Aina on ollut kivaa, useimmiten jopa hulvatonta. Casa Largon etuihin kuuluu luonnollisesti myös S-etukortilla saatavat alennukset.

Tapas-systeemi oli hieman muuttunut entisestä. Baaritiskille oli ilmestynyt valikoima tapaksia, joista saattoi valita mieleisensä. Tartuimme molemmat täkyyn ottaa kympillä lasi viiniä ja kaksi tapasta. Siitä pystyi helposti jakamaan sitten kahdelle neljä annosta. Meille tuli fetasalaattia, serrano-kinkkua, oliiveja ja manchegoa. Nannaa!!! Hyvä seura, naposteltava ja rento ympäristö piristivät mieltä kummasti.

Erikoisesti tuli fiilis, ettei enää ole helsinkiläinen (mikä pitääkin virallisesti paikkansa aprillipäivästä alkaen). Samalla kuitenkin koko kaupunki on kovin tuttu ja rakas. Ja hei... ainahan kaupungissa voi käydä... ja veikkaisin, että niin tulee käymään melko usein!

Ja suuri osa haikeudesta unohtuu, kun muistaa, mikä on ihan kohta edessä: kesä Saimaan rannalla!

Aamiainen a la Tin Tin Tango

Muuttaminen on muuten ihan kammottavaa!!!!! Kauhea pakkaaminen, kiire ja härdelli. Hyvä, jos muistaa edes syödä tai blogata välillä. Samalla menee ihan ohi sellaisia tärkeitä asioita kuten Sikke Sumarin Hesarin mielipidekirjoitus (HYVÄ SIKKE!!!), Michelin-tähdet ja Lounashaaste 2011! (Lupaan, että aiheita tullaan vielä käsittelemään)

Ja mikä tietysti kamalinta, joudun jättämään jäähyväisiä lempipaikoilleni Töölössä. Snif! No tuskin Helsinkiä ihan lopullisesti hylkään, sillä ainakin parin viikon ajan pitää käydä töidenkin takia vielä kaupungissa.

Jäähyväiskierros kuitenkin alkoi jo viime viikolla Töölöntorin Tin Tin Tangosta. Ja tällä viikolla siellä piti käydä uudelleen. Ja vielä viikonlopullekin on Tintti-keikka sovittuna. Ai miksi? No niiden aamupalojen takia! Runsas aamupala menee lounaasta tai välipalasta. Mikä nerokkainta, että päivän parasta ateriaa eli aamupalaa saa vielä iltamyöhälläkin.

Tin Tin Tangosta löytyy myös elintärkeitä palveluita, kuten itsepalvelupesula sekä sauna. Sisustuksessa on käytetty Hergén Tintti-hahmoja itse toimittaja/matkailijasta Kapteeni Haddockiin ja Milou-koiraan. Tin Tin Tangossa on aina pientä hälinää, mikä on vain hyvä asia. Lisäksi terassi on lämmitetty, joten kahvikupposen voi nauttia talvellakin terassin suojassa.

Harmillista, ettei Savonlinnasta ainakaan vielä löydy samantapaista kotoisaa, eloisaa ja mukavaa kahvilaa, jossa viihtyy tuntikaupalla. Kapteeni Haddockin sanoin: "Mille millions de mille milliardes de mille sabords!"

Ukko-Munkki Talviklassikon jälkeen

Ihmisrassukat, jotka ruokailevat kanssani, ovat saaneet viime aikoina tottua siihen, etten syö enää mitään ilman, että kaivan puhelimeni esiin ja nappaan annoksesta kuvan ensin. Tätä kautta puhelimeeni on jäänyt kuvia, joista en edes aina ennätä kirjoittaa heti.

Tyhjensin siis kuvia ja tajusin, että mainitsematta on jäänyt eräs erittäin onnistunut ravintolakeikka. Talviklassikon jälkeen menimme syömään ystävieni kanssa munkkiniemeläiseen Ukko-Munkkiin. Olimme päättäneet siirtyä hieman kauemmaksi Töölön ja keskustan alueelta, sillä kaikki paikat olivat täyteen ammuttuja.

Täynnä oli myös Ukko-Munkki. Täydessä ravintolasalissa kaikui iloinen puheensorina ja tarjoilijalla riitti kyllä kiirettä. Ukko-Munkki remontointiin vasta jokin aika sitten. Olin viimeksi käynyt paikassa ennen remonttia ja täytyy sanoa, että remontin jälki oli oikein mieluinen. Pienet yksityiskohdat jäävät aina mieleen. Tällä kertaa pidin erityisesti värikkäistä vesipulloista.

Olin ahminut Talviklassikossa hodareita siihen malliin, että kaipasin jotain kevyttä. Kun muut valitsivat herkullisen kuuloisia pizzoja ja burgereita, otin itse hieman tylsän kuuloisen chevre-salaatin. Olen aiemmin syönyt paikan poropizzaa ja oi, miten se onkaan hyvää! Olin vain liian täynnä, että olisin edes voinut ajatellakaan pizzaa.

Oliko annokseni sitten tylsä? No ei! Ensinnäkin salaatin vinegrette oli aivan mielettömän hyvää. Salaatti oli ihanan raikas, monipuolinen ja maukas, joten annoskateudesta saattoivat kärsiä ihan kaikki muut. Täytyypä jopa sanoa, että chevresalaatti on ehkä paras, jonka olen koskaan syönyt!

Kotiin matkasi moisen illan jälkeen siis hyvin väsynyt ja täynnä ollut tyttönen. Joten jos joku näki 4:n raitiovaunussa isosti hymyilevän ihmisen - se saatoin olla minä!

American Bar pelastaa pahankin päivän

Kävin viikko sitten työkavereiden kanssa syömässä Farougessa. Odotukset olivat ensikertalaisilla todella korkealla, sillä paikkaa on kovasti kehuttu. Tämä kirjoitus ei kuitenkaan käsittele Farougea, sillä mieluummin nostan esille positiivisia kokemuksia ravintoloista, kaupoista ja tuotteista.

Kolme kiukkuista ja nälkäistä naista siis päätyi illallisen jälkeen Hotelli Tornin American Bariin jälkiruokadrinkeille. Paikan valinta ei olisi voinut olla parempi. American Barin drinkit ovat huikeita ja laatu kyllä vastaa hintaa. Palvelu on loistavaa ja drinkit mielettömän hyviä! Paha tuuli hävisi jo kun vilkaisimme drinkkilistaa, ensimmäisen siemauksen jälkeen kiukustunut jupina oli jo vaihtunut iloiseen rupatteluun.

Eli kiitos American Bar. Huomaa, että tiskin takana toimivat rautaiset ammattilaiset.

Macu ja synttärifiesta

Vietimme perjantaina vanhan ystäväni synttäreitä Macu-ravintolassa. Synttärisankari ei siis ole vanha, mutta jos meidän iässämme on tuntenut jonkun 20 vuotta, voi kai jo sanoa vanhaksi ystäväksi. Muistelen, että olen ollut ystäväni syntymäpäivillä ensimmäisen kerran juurikin 20 vuotta sitten. Tuolloin juhlimme 7-vuotissyntymäpäiviä kuuntelemalla MC Nikke T:tä ja Raptoria. Hurjaa, eikö? Ilmeisesti pari vuosikymmentä on tuonut hieman tyyliä juhlintatyyliin.

Illallinen alkoi tietysti kuohuviinillä. Alkuruokana itse otin tapaksia (chilimustekalaa ja pecorinoa pähkinäsalsalla) ja syntymäpäiväsankari tattikeittoa sherryvaahdolla. Kumpikin oli hieman pettymys. Mustekala ei juuri chilille maistunut ja keitto oli hieman laimeahkoa. Kateuden aihe oli yhden fiksun valitsema scampiannos. Neljäs meistä vetäisi nälkäisenä alkuruoaksi hampurilaisen. Alkuruokien kanssa joimme Chablis Les Vielles Vignes. Hapokas viini ei ole mikään seurusteluviini, mutta toimi alkuruokien kanssa mainiosti.

Pääruokina nautin siikaa. Alkuruokapettymys haihtui samantien. Kala oli täydellistä! Lisukkeet toimivat ja kerrankin kalan ja lisukkeiden määrän suhde oli sopiva. Päivänsankari sai scampinsa tagliatellepastan kanssa. Hampurilaisen ahminut söi vielä härän fileepihvin ja neljäs meistä bouillabaissen.

Synttäreiden kunniaksi herkuttelimme vielä jälkiruualla. Tyydyin simppelisti espressoon, calvadokseen ja vaniljajäätelöön. Ei olisi pitänyt. Syntymäpäiväsankarin Bailey's tiramisu paitsi oli kaunis annos myös maistui taivaalliselta. Jalomielisesti sankari antoi  kaikkien maistaa vähän. Heti heräsi annoskateus.

Macuun on siis mentävä vielä uudestaan. Testiryhmän annoksista valitsisin tällä kertaa scampit alkuun, siian pääruoaksi ja tiramisun jälkiruoaksi, mutta se on vain minun makuni Macun valikoimista. :)