Mitäpä siis voi tehdä, jos on hieman haikeus kodin jättämisestä? Pitää tietysti soittaa kaverille ja lähteä tapaksille ja viinilasilliselle Casa Largoon. Parempia tapaksia toki voi saada monestakin paikasta (esim. Kipinä!!!), mutta hyvä sijainti korvaa paljon (tavarat Rautatieaseman säilytyksessä). Eikä Casa Largossakaan mitään vikaa ole. Aina on ollut kivaa, useimmiten jopa hulvatonta. Casa Largon etuihin kuuluu luonnollisesti myös S-etukortilla saatavat alennukset.
Tapas-systeemi oli hieman muuttunut entisestä. Baaritiskille oli ilmestynyt valikoima tapaksia, joista saattoi valita mieleisensä. Tartuimme molemmat täkyyn ottaa kympillä lasi viiniä ja kaksi tapasta. Siitä pystyi helposti jakamaan sitten kahdelle neljä annosta. Meille tuli fetasalaattia, serrano-kinkkua, oliiveja ja manchegoa. Nannaa!!! Hyvä seura, naposteltava ja rento ympäristö piristivät mieltä kummasti.
Erikoisesti tuli fiilis, ettei enää ole helsinkiläinen (mikä pitääkin virallisesti paikkansa aprillipäivästä alkaen). Samalla kuitenkin koko kaupunki on kovin tuttu ja rakas. Ja hei... ainahan kaupungissa voi käydä... ja veikkaisin, että niin tulee käymään melko usein!
Ja suuri osa haikeudesta unohtuu, kun muistaa, mikä on ihan kohta edessä: kesä Saimaan rannalla!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti