Nauru pidentää ikää

Kun Laiska kokki on niin laiska, että makaa vaan sohvalla, on miehen oltava omatoiminen. Käytävä siis kaupassa ise ja tehtävä vielä se ruokakin. Tästä seurasi todennäköisesti shokkitiloja kaupan myyjille ja sekavia naurukohtauksia laiskikselle. Miksikö?

Kaupasta tuli mies, joka puhisi. Syy?

a.) Kaupan kasvisosastolla ei myydä kukkakaalia tasan 300 grammaa valmiiksi pilkottuna ja paloiteltuna. Ja tämä tuli uutisena.
b.) Vihannesosaston tuotteet on punnittava ihan itse. Toisin kuin lihatiskillä. Ja tämä tuli uutisena.
c.) "Miksi tää kukkakaali on näin iso? Joku ydinjätteellä kasvatettu!!"
d.) "Nyt on sellaista luomuparsakaalia! Ihan lähiruokaparsakaalia Espanjasta asti."

Loppujen lopuksi lihaa syövä muru tuli siihen lopputulokseen, että kasvissyöjiä kohdellaan epäreilusti verrattuna lihansyöjiin. Lihatiskillä kysytään, halutaanko lihaa millainen määrä ja miten käsiteltynä. Vihannesosastolla ei. On epätasa-arvoista kasvissyöjiä kohtaan, että lihansyöjät saavat parempaa palvelua.

Ihana muruinen! Sen yhden miehen komediashow'n jälkeen sainkin erittäin hyvää broilerigratiinia. Ohje oli muuten käsittääkseni mukailtu tästä. Ilmeisesti Kotikokin resepteistä saa Android-puhelimilla jotenkin suoraan tehtyä näppärän kauppalistan.

"Pitääkö näille tehdä jotain, vai voiko laittaa näin?" ;)

Kuka brutaalisti murhasi kukkakaalin?

Joulu tulee, en ole valmis!

Rohkaisin mieleni ja uskalsin tunnustaa isälle, että ajattelin viettää tänä vuonna ensimmäistä joulua ihan omassa kodissani. Pelottavinta ei ole se, että asia piti kertoa isälle, vaan se koko ajatus ensimmäisestä omasta joulusta. Kertomisen jälkeenhän asiasta tuli tavallaan harkinnanvaraisesta potentiaalisesta aikomuksesta varma asia. Hui!

Tavallaan olen kauhustani huolimatta aivan innoissani! Saan tehdä joulun kotiin! Olen jo muutaman joulun ajan tehnyt suuren osan kodin jouluruuista. Se on siis ihan tuttua ja ihanaakin, joulusta kun pidän. Joulu on kulunut italiansalaattien, tuuvinkien ja muiden herkkujen valmistelussa. Olen kuitenkin aina laittanut juuri niitä ruokia, mitä kotonani on syöty lapsuudestani lähtien. Vuodesta vuoteen olen voinut luottaa siihen, että joulupöydästä löytyvät ne samat herkut.

Entäs tänä vuonna? Koko jouluni mullistuu täysin. En voi tai haluakaan pitää kiinni vain omista perinteistäni, vaan luoda yhteisiä, joten nyt olisi varmaan hyvä kokeilla jotain uutta. Entäs kun ne omat perinteet varsinkin ruoan suhteen kuitenkin ovat aika tärkeitä ja uusia jouluruokia muka hankala keksiä? Lisäksi kahden ihmisen toiveiden yhdistäminen voi tuottaa haasteita. Esimerkiksi, minä en kaipaa kinkkua ollenkaan (Jep, huono jouluihminen taidan siis olla), mutta murulle se on ihan ehdoton vaatimus.

Yritän ehdottaa, että kumpikin saisi valita omat suosikkinsa. Miehelle siis kinkkua ja porkkanalaatikkoa ainakin, minulle perunalaatikkoa, italiansalaattia ja sienisalaattia. Mutta entäs kala, josta molemmat sentään pitävät? Olen niin tottunut aattona savustettuun loheen, etten voi hyväksyä kaupan valmiita tuotoksia. Korvaisiko savulohen ja graavilohen vaikka mätilautanen?

Ja sitten jälkiruoka? Pitäähän sitäkin jouluna olla. Mikä olisi uusi, hauska ja kokeilun arvoinen? Sellainen, mikä tekisi meidän kahden joulusta juuri meidän joulun?

Kaikki vinkit, neuvot ja uudet ajatukset otetaan lämmöllä vastaan! Sillä aikaa hautaudun epätoivossani keittokirjojen maailmaan glögimuki kädessä.

Nämä asiat ovat ainakin jo varmoja:
1. Glögiä pitää olla ja paljon ja sen pitää olla Marlia lasipullossa!
2. Muovinen joulukuusi saa paikkansa varmaan jo hyvissä ajoin ennen aattoa.
3. Jouluaattona revin hiuksia päästäni, kun yritän saada kaiken valmiiksi.
4. Tapanina ihmettelen, miksi sitä ruokaa piti tehdä niin hemmetin paljon kahdelle ihmiselle!

Toinen muutto ja valtava keittiö

Olen tainnut ihan kokonaan unohtaa kertoa, että muutin jälleen. Ei, en vielä kyllästynyt tai saanut tarpeekseni, enkä usko, että niin käykään. Meidän pikkuyksiössä sattui vesivahinko, ja hurjalla tuurilla saimme parissa viikossa uuden asunnon. Yhä pikkuisen, mutta kaksion. Ja mikä parasta: keittiö on valtava!

No valtava on tietenkin suhteellinen käsite, mutta eipä tarvitse miettiä, mikä on keittiössä välttämätöntä ja mikä ei. Kaikki mahtuu! Keittiöön mahtuu myös muut asiat, kuten korut ja vyöt, joille ei sitten muualla tilaa olekaan. Vaikka Helsingissäkin keittiöni oli töölöläisen mittapuun mukaan jopa suurehko, niin tämä on ihan jotain muuta.

Tästäpä innostuneena olen jopa jälleen alkanut tekemään ruokaa. Myönnän, että muuttohässäköissä paikallisten pizzerioiden tuotteet tulivat hyvin tutuiksi (suosittelen Uskudarin Meksiko-pizzaa, nam!). Innostuin isosta keittiöstä jopa niin, että innostuin leipomaan. Ja sitä ei tapahdu usein, sillä teeleipiähän ei oikeastaan lasketa. Leipomusten lisäksi ihastelen saarekkeen yläpuolella olevaa lasivitriiniä, johon nätit viinilasit saa sopivasti näytille. Pentikin siniset viinilasit olivat itseasiassa nykyisen avomiehen läksiäislahja, kun aikanaan muutin täältä pois. Tosin silloin oltiin ihan vain kavereita. :)

Mutta tässä yhteydessä ei liene yllätys se, että keittiö oli huoneista ensimmäisenä valmis. Tai no pientä hiomistahan siinä aina on. Vielä kolme laatikkoa odottaa purkuaan, mikä tarkoittaa sitä, että olen asunut laatikoiden keskellä yhteensä jo pari kuukautta. Riittää jo. Ehkä viimeisten muuttoliikkeiden myötä blogikin tulee päivitettyä hieman ahkerammin.

Keittiön välttämättömyydet vuonna 2000 ja 2011

Uusi asuntomme on siis pikkuinen yksiö Savonlinnan keskustassa. Se tarkoittaa samalla myös miniatyyrikeittiötä, jossa ei ole edes uunia. No rehellisesti sanoen, kuka uunia tarvitseekaan? Pari keittolevyä ja mikro riittävät ihan hyvin. Ainakin ne pakastepizzat jäävät jo hyvästä syystä pannaan.

Tilanpuutteen kanssa täytyy miettiä tarkkaan, mitä keittiöön siis tulee. Samaa asiaa mietin jo silloin, kun 16-vuotiaana muutin kotoa pois. Tuolloin pakkasimme äidin kanssa mukaan tärkeimmät välttämättömyydet eli:

1. kattila
2. paistinpannu
3. lautasia
4. laseja
5. mukeja
6. aterimia
7. pari muovikulhoa
8. muutama lasta, kauha, juustohöylä ja leipäveitsi
9. siivilä
10. leikkuulauta

Tärkeimpien joukkoon kuului luonnollisesti myös ensimmäinen oma vedenkeittimeni teetä varten.

Nyt tärkeimpien joukko on lähes tulkoon sama. Mutta lisäksi TÄYSIN pakollisiksi laskin myös seuraavat:

1. wokkipannu
2. kaikki keittokirjat alkaen 7. luokan kotitalouden oppikirjasta MadCookiin.
3. kaikki hopeat pizzapyörästä juustonappeihin ja pastakauhaan
4. Pentikin nätit viinilasit
5. viinipullon ilmaaja
6. samppanjalasit
7. shaker ja viinamitta
8. vohvelirauta
9. blinipannu
10. leivänpaahdin

Kahvinkeitin saa mennä varastoon, mutta vedenkeitin tulee tietysti jälleen mukaan. Että näin se elämä muuttuu kymmenessä vuodessa. :)

Laiska kokki goes East!

Laiskan kokin radiohiljaisuuteen on muuten ollut varsin jännittävä syy. Kaikki aika on mennyt MUUTON suunnittelussa. Maalis-huhtikuun vaihteessa Helsinki saa jäädä taakse ja edessä on elämä Savonlinnassa. Jännittävää!

Helsingin kaksio on jo irtisanottu, ja Savonlinnassa odottaa toistaiseksi avomiehen pikkuyksiö. Katsellaan sitten rauhassa, millaiseen asuntoon päädytään. Tämä harkitsevaisuus ei tietysti estä pientä haaveilua. Esimerkiksi, jos asunto olisi oma, niin haluaisin ehdottomasti samantapaisen keittiön seinän kuin ystävälläni. Meillä se vielä ajatuksena toimisi erittäin hyvin, kun toinen tekee vuorotyötä. Wanted 24 h Kitchen!

 

Ennen lopullista muuttoa on vielä päästävä eroon järkyttävästä määrästä tavaraa. Kun aikoinamme muutimme yhteen, kasautuivat tietysti molempien astiat samaan keittiöön. Ne siirtyivät ullakolle, kun saimme kihlajaislahjaksi 24h-astiaston. Töiden ja opiskelujen takia olemme olleet eri kaupungeissa ja tavarat ovat olleet Helsingissä. Eli tätä ensimmäisen yhteenmuuton tavarasumaa ei ole ikinä purettu. Aika korjata tilanne, kun tulee yhteenmuutto nro 2. :)

Ja jos jotain bonuksia tässä muutossa. Saampahan sen Viivi ja Wagner -kirjan omaan hyllyyni ;)