No valtava on tietenkin suhteellinen käsite, mutta eipä tarvitse miettiä, mikä on keittiössä välttämätöntä ja mikä ei. Kaikki mahtuu! Keittiöön mahtuu myös muut asiat, kuten korut ja vyöt, joille ei sitten muualla tilaa olekaan. Vaikka Helsingissäkin keittiöni oli töölöläisen mittapuun mukaan jopa suurehko, niin tämä on ihan jotain muuta.
Tästäpä innostuneena olen jopa jälleen alkanut tekemään ruokaa. Myönnän, että muuttohässäköissä paikallisten pizzerioiden tuotteet tulivat hyvin tutuiksi (suosittelen Uskudarin Meksiko-pizzaa, nam!). Innostuin isosta keittiöstä jopa niin, että innostuin leipomaan. Ja sitä ei tapahdu usein, sillä teeleipiähän ei oikeastaan lasketa. Leipomusten lisäksi ihastelen saarekkeen yläpuolella olevaa lasivitriiniä, johon nätit viinilasit saa sopivasti näytille. Pentikin siniset viinilasit olivat itseasiassa nykyisen avomiehen läksiäislahja, kun aikanaan muutin täältä pois. Tosin silloin oltiin ihan vain kavereita. :)
Mutta tässä yhteydessä ei liene yllätys se, että keittiö oli huoneista ensimmäisenä valmis. Tai no pientä hiomistahan siinä aina on. Vielä kolme laatikkoa odottaa purkuaan, mikä tarkoittaa sitä, että olen asunut laatikoiden keskellä yhteensä jo pari kuukautta. Riittää jo. Ehkä viimeisten muuttoliikkeiden myötä blogikin tulee päivitettyä hieman ahkerammin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti