Viimeinen osa läksiäisiä koskee rakkaita ystäviä, joiden kanssa piti viettää hauskaa tyttöjen iltaa ja ihan vaan sivumennen samalla siis läksiäisiäni. Itkuksihan se meni ja ihan siksi, että nämä ihanat olivat sitten menneet tuhlaamaan, kuten mummo olisi sanonut, ja hankkineet ihanan läksiäislahjan. Höppänät ymmärsivät, että heidän (ja muiden ystävien) lisäksi ikävä tulee yhtä sellaista pikku juttua kuin koko kaupunki.
Lahja huusi Helsinkiä niin lujaa, että viesti tuli kyllä perille. Kaupunki on ja pysyy ja sitä voi ottaa palasen mukaansakin. Mitäpä sitten sain? Voi kuulostaa hassulta, mutta esimerkiksi rätin. Rätti on niin sievä, ettei sitä varmaan raaski koskaan käyttää, mutta keittiössä se on koristeena. Juu-u, nätti rätti. Sopivasti siinä lukee avainsanoja, kuten Töölö.
Ovelasti kaikilla läksiäislahjoillani on yksi yhteinen tekijä. Myös höppäniltä sain keittokirjan. Tällä kertaa kyseessä oli Helsinki Menu eli kirja, jossa legendaaristen helsinkiläisten ravintoloiden kokit kertovat vuodenaikaan sopivia reseptejä. Eli, kun iskee "koti-ikävä", voin kokata itselleni Eliten tai Baker'sin herkkuja. Näppärää.
Kuluihan se ilta lopulta iloisissakin merkeissä. Tyttöjen ilta = ruokaa ja juomaa. Ja lopulta tanssia Madonnan tahtiin. Perfect! Kiitos siitä! Seuraavana aamuna hyppäsin Karjalan junaan toistaiseksi viimeistä kertaa. Mutta varmaa on, että kyseessä on vain toistaiseksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti