Porkkanasämpylät ja vappuaamiainen

Kuten tuossa aiemmin sanoinkin, olen taas innostunut leipomisesta. Olen vihdoin kehittynyt pizzapohjan tekijänä durum-jauhojen ansiosta ja nyt laajensin repertuaaria porkkanasämpylöihin! No siis vappunahan se tapahtui ja siitäkin on jo pari viikko aikaa. (note to self! Päivitä blogia useammin!)

Porkkanasämpylät (12 kl)

2,5 dl maitoa
1 pussi kuivahiivaa
0,5 tl suolaa
2 porkkanaa
6 dl sämpyläjauhoja
1,5 rkl öljyä

1. Kuori ja raasta porkkanat
2. Lämmitä maito ~40 asteiseksi. Lisää maidon sekaan porkkanaraaste
3. Sekoita kuivahiiva noin desiin jauhoja ja lisää seos maitoon.
4. Lisää loput jauhot ja öljy ja alusta taikina.
5. Kohota lämpimässä liinan alla puolisen tuntia.
6. Pyöritä sämpyläpallot ja paista 225 asteessa 10-12 minuuttia.

Yleensä saan sämpylöistä jotenkin kummallisen pieniä ja kovia. Ilmeisesti syynä on liika jauho. Kun nyt kerrankin tottelin ohjetta lähes orjallisesti, niin kas kummaa! Sämpylöistä tuli täydellisen pehmoisia ja suurehkoja. Ohje on siis mummolta peritty Suuri leivontakirja (Kotilieden parhaat leivonnaiset) -kirjasta. Ohjeessa on käytetty tuorehiivaa, annos on kaksinkertainen ja mukana on myös 1-2 ruokalusikallista hunajaa sekä vehnäleseitä.

Sämpylät onnistuivat niin hyvin, että nyt elän jatkuvassa tuoreiden porkkanasämpylöiden himossa, vaikka samalla pohdin jauhojen, perunan ja pastan välttämistä. Voi elämää ja valitsemisen vaikeutta!

Vappuaamiaisella oli sämpylöiden lisäksi tarjolla muroja, mysliä, kahvia, smoothieita ja viinirypäleitä. Ja ehkä vähän skumppaa. Oih, hyvä aloitus vapulle tai mille tahansa muulle lauantaipäivälle ehdottomasti! Aamiainen muuten nautittiin lattiapiknikillä, sillä a.) ulkona oli  liian tuulista oikealle piknikille ja b.) meillä ei ole vielä jakkaroita baaripöydälle, joka tulee toimimaan ruokapöytänä. No retkeily on kivaa - olohuoneessakin.


ps. Selasin pitkästä aikaa sitä mummon leivontakirjaa ja mitäpä sen takasivulta löytyikään? Mummon piimäkakun resepti! Kyseessä on taas näitä salaisia sukureseptejä ja luulin tämän jo kadonneen täysin. No mutta, nyt se on minulla!! Kunhan vielä saan mummon kiemuroista selvää. :)