Makuelämyksiä kahvin parissa

Helsingissä ollessani kävin nauttimassa kupillisen ehkä parasta koskaan juomaani kahvia. Johan&Nyströmin konseptimyymälä Katajanokalla onnistui kerralla vakuuttamaan loistavuutensa muutamalla erittäin houkuttelevalla asialla.

Ensinnäkin - se kahvi! Kahvit paahdetaan käsin ja pienissä erissä. Tällä Slow Roast -menetelmällä kahviin halutaan paras mahdollinen maku. Maistelin ensin suosituksen mukaisesti suklaista FTO-espressoon tehtyä cappuccinoa. Oi nam. Reilun kaupan pavuista tehdyssä kahvissa oli mahtava pehmeys ja suklaisuus. Sen seurana nautittu suklaa cookie oli oivallinen pari. Itseasiassa se cookie oli niin hyvä, että Miss America -lempinimellä kulkeva ystävänikin totesi: "Mä en kestä, tää keksi on parempi kuin mitä mä itse teen!".

Seuraavaksi maistelin sitten hieman erilaista Shakiso espressoa. Shakiso oli todella erikoinen tuttavuus. Se maistui ihan toiselta kuin mikään koskaan maistamani kahvi. Maku oli hapan ja kirpeä, mutta samalla paksu ja ihan uskomattoman rikas. Se oli kuin pieni hedelmäpommi olisi räjähtänyt suussani. Todella eksoottinen ja mahtava maku.

Toiseksi - henkilökunta! Baristat vaikuttivat ihan oikeasti pitävän todella paljon työstään ja työpaikastaan. Tuollaisella pikkuseikalla on asiakkaan viihtyvyyden kannalta melko suuri merkitys. Henkilökunta kertoi kiltisti kahveista ja vastaili kysymyksiin suvereenisti. Arvostan.

Kolmanneksi - sisustus! Ajauduin Johan&Nyströmille osittain siksi, että ystäväni mukaan minut on pakko viedä erääseen paikkaan, koska se näyttää aivan minulta. Henkäys kahvin tuoksua, mukavan pehmeä valaistus, puuta ja hitusen värejä - oi kyllä! Minne vain katsoi löysi jotain pientä ja innostavaa, josta pohti, voisiko tuon jotenkin organisoida omaan sisustukseen. Pieni visuaalinen elementti, jolla toki on olennainen funktionsa, oli myös vieraskirja. Se oli kirkas väripilkku, jota ei voinut olla huomaamatta.

Neljänneksi - myymälä! Valikoima oli todella laaja niin kahvin kuin teenkin osalta. Papujen ja lehtien lisäksi löytyy jos jonkinlaista välinettä lämpimien juomien ystäville. Voisin kovin mielelläni suoraan kirjoittaa paikkaan oman lahjalistani - eli nimipäivät, syntymäpäivät, valmistujaiset (kröhöm), joulut ja mitä näitä nyt onkaan.

Joten, arvoisat kahvin ystävät. Jos haluatte nauttia loistavasta kahvista, viihtyisässä ympäristössä ja saada hyvää palvelua, tiedätte minne mennä.

Mattimyöhäisten lahjanhankintaan tai muuten vain

Pidän suunnattomasti pienistä kivijalkaputiikeista. Erityisesti pidän niistä, jos myynnissä on mahtava valikoima teetä, kahvia ja muita herkkuja. Savonlinnan Puistokadun Olga Maria on juuri sellainen.

Joulupukin ja muihinkin lahjakontteihin on sieltä päätynyt pariakin eri teelaatua sekä Chjokon suklaita (lämpimästi suosittelen tummaa suklaata vadelmalla!!). Perinteisemmän irtoteen lisäksi tarjolla on mm. teeruusukkeita, jotka aukeavat kauniisti kuumassa vedessä. Herkkusuille on suklaan lisäksi vanhanaikaisia englantilaisia karamelleja, hilloja, marmeladeja, pateita ja terriinejä.

Voisin viettää liikkeessä tunteja vain tutkien, mitä kaikkea ihanaa siellä on tarjolla.

Joten jos joululahja on vielä hankkimatta ja satut olemaan seudulla, suuntaa Puistokadulle!

(Chjokon suklaatahan saa myös mm. sen omista Helsingin Liisankadun ja Kluuvikadun myymälöistä. Ihania teelaatuja, suklaita ja kahveja myy mm. Flamingon, Sellon ja Lasipalatsin Caffi ja hyviä kahvilaatuja ja vaikka mitä ihanuuksia luonnollisesti myös Stockmannin Herkku)

Lounastreffit Zucchinissa

Helsingissä ollessani kävin ensimmäistä kertaa yhdessä keskustan kuuluisassa kasvisravintolassa. Sovin ihanien entisen työkavereideni kanssa lounastreffit, ja koska molemmat ovat kasvissyöjiä ei Zucchinia parempaa paikka olisi voinut keksiä.

Zucchini on auki vain lounasaikaan. Tuolloin tarjolla on muutamia vaihtoehtoja, joista itse ainakin olisin lihansyöjänäkin voinut valita minkä tahansa. Ruoan tuoksu leijaili kulmankin taakse, mikä ehkä selittää vapaiden istumapaikkojen rajallisen määrän ja kiemurtelevan jonon kassalle.

Ystäväni ottivat herkullisen oloiset täytetyt paprikat, minä kantarellikeiton. Ihan selvästi kyse oli siitä, että en ole raaskinut omaa sienisaalistani käyttää, mutta jossainhan sieniä on sesongin aikana saatava! Keitto oli juuri niin pehmeää ja täyteläistä kuin kantarellikeiton pitääkin.

Zucchinissa annos tilataan tiskiltä. Ruuhkaisesta ajasta johtuen, jonottaa sai hetken, mutta palvelu oli kuitenkin sujuvaa ja mutkatonta. Ruoan saa samantien, mikä helpottaa varmasti monen kiireisen lounastajan elämää. Annokset olivat reiluja ja mielestäni melko edullisia ottaen huomioon, että raaka-aineet maistuivat ja näyttivät laadukkailta ja ruoka oli todella hyvää.


Usein tuntuu siltä, että monet, jotka syövät myös lihaa helposti välttävät kasvisravintoloita. Zucchinia ei kannata välttää. Kovin suurella seurueella syömään tosin tuskin mahtuu, mikä on hyvän ravintolan ikävä lieveilmiö. Suositussa lounaspaikassa jopa meidän kolmen hengen sakillamme oli vaikeuksia päästä samaan pöytään istumaan, vierekkäisistä paikoista puhumattakaan.

Lappeenranta ja kesän viimeinen kaunis viikonloppu

Vietin kesän ehkä viimeistä ihanaa, lämmintä ja kaunista viikonloppua Lappeenrannassa. Ravintolamaailman seuraaminen jäi hieman vähemmälle huomiolle, mutta ennätin nauttia satamasta, hiekkalinnoista ja no... auringosta!

Lappeenrannasta on varsinkin kesäaikaan huomioitava satama ja ravintolalaivat. Oi kaupungit ympäri Suomen maan, ottakaa mallia Lappeenrannasta (ja Turustakin toki)! Ihanat, vanhat ravintolalaivat kauniilla paikalla ovat maailman parhaita terasseja. Muutenkin Lappeenrannan satama-alue oli Laiskiksen makuun. Erityisesti mukava kahvila Kafiina jäätelöpalloineen ilahdutti. Testasin pekaanipähkinäjäätelön. NAM!

Lappeenrannassa oli tietysti testattava myös paikallinen grillimättö: vety tai atomi. Atomi on siis lihapiirakka joko munalla tai kinkulla ja vety taas sisältää molemmat. Vety testiin! Paikaksi valikoitui kuulemma sataman ainoa ja oikea vetypaikka Satama-Sanni (torilla on sitten omat ehdottomat ainoat ja oikeat paikkansa). Olipa sympaattinen paikka! Satama-Sannin henkilökunta oli ainakin iloista ja kikattelevaa sakkia, syy tietysti saattoi olla meissä asiakkaissakin. Yritimme haasteellisesti saada koko neljän hengen tilauksen yhteen lauseeseen. Mahdoton tehtävä, kun vetyyn saa valita haluamansa kinkun ja mausteet.

Vedystä on sanottava, että ei se ollenkaan hullumpaa ole. On jotenkin mukavaa, että eri kaupungeilla on omat tunnetut annoksensa, ja niitä testaa aina mielellään. Vety oli varsin täyttävä, mutta koska se oli niin hyvää, jaksoin syödä lähes kokonaan. Hieman vielä liputan savonlinnalaisen lörtsyn puolesta, mutta vety on oikein hyvä lappeenrantalaisten veto.

Voi kun ennättäisi olla Lappeenrannassa pidempäänkin! Olin näkevinäni ainakin linnoituksen luona mielenkiintoisia tutustumisen arvoisia paikkoja! No, seuraavalla kerra sitten.

Kahvila Saima ja maailman paras pulla

Oman uuden suosikkikahvilan metsästys on jatkunut kuumeisena koko kesän ajan. Yksi kahvila alkaa olla hitusen muita vahvemmin kiinni kärkisijassa. Savonlinnan Linnankadulla on vanhassa puutalossa ihana kahvila Saima. Värikkäät kukkatapetit, pienet huoneet ja näköala Olavinlinnalle antavat kivan lisäripauksen nautinnolliselle kahvihetkelle.

Saiman valikoimissa on joka päivä itse tehtyjä kakkuja, pullia, munkkeja, piiraita ja vaikka mitä herkkuja. Olen parikin kertaa ajatunut Saimaan vain pelkän hajuaistin voimin. Kuka voi vastustaa uunituoreen korvapuustin tuoksua? Kesällä sitä korvapuustia maistoivat myös kaksi varsin arvovaltaista makuraadin jäsentä, ja toteamus oli tämä "maailman paras pulla". Pullien lisäksi hyviksi testattuja ovat myös munkit, suklaakeksit sekä ihana, ihana, ihana suklaakakku!

Saimassa on myös joka arkipäivä edullinen lounaskeitto, jonka hintaan sisältyy leipä, ruokajuoma ja kahvi. Monen monta keittoa olen syönyt ja yksi suosikeistani on tomaattikeitto. Perjantaisin listalla on usein kasviskeittoa. Omat päivänsä on myös erilaisille makkarakeitoille sekä kalakeitoille. Hernekeiton kanssa on usein tarjolla pannukakkua.

Saiman nostaa listan kärkeen myös Laiskiksen mielestä ehkä tärkein asia: huikean hyvä teevalikoima! Teetä, kuten kakkuja ja leivonnaisiakin, saa ostettua myös mukaan. Kesällä Saiman antimista voi nauttia sisäpihan terassilla. Talvella voi katsella vaihtuvia taidenäyttelyitä Saiman seinillä. Kahvilan alakerrassa on myös Saimatalon kauppa, jossa myydään käsitöitä, koruja ja kaikkea ihanaa.

Kahvila Saimasta on vielä todettava, että palvelu on aina olllut huippuystävällistä. Kiitos siitä.

Cafe Alegria kuin Pepin Huvikumpu

Kun muutin Helsingistä Savonlinnaan, murehdin hieman etukäteen sitä, että jouduin jättämään taakeni lempiruokakauppani ja lempikahvilani. Kaikki ne pienet ja ihanat, joita kotikaduilla Töölössä sattui olemaan. Hätä ei ole tämännäköinen. Kaikista, myönnettäköön, ennakkoluuloistani huolimatta, myös täällä osataan täyttää teenhimoni ja vielä viihtyisissä ympäristöissä.

Yksi aikasen mukava kahvila löytyy Puistokadulta. Kolmen näyttelijän pitämä Cafe Alegria on kuin Peppi Pitkätossun Huvikumpu! Paikka on pieni, värikäs ja hitusen eriparinen juuri oikealla tavalla. Kahvila sijaitsee entisen koulun vanhassa luokkahuoneessa. Se on sisustettu kirpparitavaroin ja kahvilassa oleva sisustus on haluttaessa myynnissä. Jos löydät mieleisesi kahvimukin tai tuolin, ole hyvä ja osta se!

Vähän kuin Huvikumpu Visbyssä.

Alegrian parhaita puolia huvikumpumaisuuden lisäksi oli teevalikoima. Sympaattisuuspisteitä saa myös siitä, että haluamansa teen saa itse valitsemaansa pannuun ja juuri sellaiseen mukiin tai kuppiin kuin haluaa. Tarjolla teiden lisäksi smoothieita, erikoiskahveja, leivonnaisia ja lounaskeittoa.

Oma valinta: Vaaleanpunainen Nasu-muki ja vaaleanpunainen teepannu ilmapalloilla.

Cafe Alegria ansaitse ison nipun lisäpisteitä myös siitä, että Cafe Alegria myy Onnelllisuuspipoja, joilla tuetaan nuorten mielenterveystyötä. Onnellisuuspipo-kampanja on käynnissä syksyyn 2011 asti.

Ruokaa Savonlinnassa? No muikkuja tietysti!

Kuten suurimmalla osalla onkin tiedossa, kesä on ollut ihan järkyttävän kuuma! Niin kuuma, että kotona ruoan tekemisestä uunissa tai liedellä on ollut turha puhuakaan. Tällainen pikkukaksio kun lämpenisi siitä hitusen liikaa auringon paahteen lisäksi. Onneksi on ollut kesä ja, koska tämä kaupunki elää käytännössä vain kesäisin, paljon ravintoloita auki.

Savonlinnassa olijat/vierailijat/asukkaat pystyvät tuskin välttämään kalaruokia millään, ja mikäpä siinä. Kaloista kärkipäähän menee muikku, jota saakin lähes joka paikasta. Parhaimpia muikkuja tarjoavat kesäterassit/-ravintolat Muikku ja Kalastajan koju.

Kalastajan koju on muikkuravintola torin ja Pitkänsillan kulmassa. Kojun kaupungin kärkeen nostaa aina tuoreet muikut suoraan kalastajalta. Empiirisen tutkimuksen mukaan Kojun muikut ovat hieman pehmeämpiä ja suurempia kuin muualla, mutta takuuvarmasti hyvän makuisia. Kojuun mennään, kun halutaan hyviä, tuoreita muikkuja

Kalastajan kojun muikut kalalautasella.

Muikku-terassi on osa Savonlinnan Seurahuone -hotellia. Sen kattoterassi Muikku tarjoaa kala-annokset kaupungin ehkä hienoimmalla näköalalla. Terassilta voi ihastella toria ja satamaa järvimaisemineen tai kaupungin siluettia. Muikku-terassilla on myös mahdollisuus ruokailla kabinetissa.

Savonlinnan toria ja satmaa Muikku-terassilta kuvattuna varmaan ainoana harmaana heinäkuun iltana.

Seurahuoneen muikut ovat saman empiirsen tutkimuksen mukaan hieman pienempiä ja rapeampia kuin Kalastajan kojulla. Maku on niissäkin erittäin kohdillaan, kuten voissa paistetussa muikussa kuuluukin. Se, miten rapeista muikuista sattuu tykkäämään, riippuukin sitten ihan syöjästä.

Muikku-terassin huikomuikut lankulla.

Ainakin nettisivujen tietojen mukaan sekä Kalastajan koju että Muikku-terassi ovat molemmat auki vielä elokuun loppupuolelle. Vielä siis ennättää, jos muikkuja tekee tämän kesän aikana mieli.

Kesä avattu Lippa-kioskin pehmiksellä

Mielestäni kesän alkamisella on kaksi tärkeää merkkiä. Ne eivät liity koulujen päättymiseen, kesäloman alkuun tai oikeastaan edes auringon paahteeseen. Ensimmäinen asia on syntymäpäiväni. Toukokuussa syntyneenä sattumalta rakastan kevättä ja kesän alkuvaiheita, vihertäviä puita ja jäiden sulamista. Erityisesti pidän siitä, kun terassit aukenevat ja jäätelökioskit palaavat.

Yleensä syntymäpäivänäni paistaa aurinko ja kevät näyttää parastaan. Näin myös tänä vuonna! Siksi päätin juhlistaa vanhenemistani sillä toisella tärkeällä kesän merkillä. Nyt on siis nautittu kesän ensimmäinen pehmis Savonlinnan satamassa olevalla Lippa-kioskilla.

Joskus kesän avaaminen on toisen asian osalta viivästynyt heinäkuulle tai jopa elokuulle, mutta tätä herkkua on pakko saada vähintään kerran kesässä. Nyt toki on hieman huolestuttavaa, että kävelen Lipan ohi joka aamu ja iltapäivä työmatkallani. Oi oi.

Lippa on ihanan legendaarinen. Se on aina sijainnut satamassa ja aina sieltä on saanut kahvit, lörtsyt ja pehmikset. Viime vuosina valikoimassa on tosin menty astetta jännittävämpään ja kokeilevampaankin suuntaan. Tiedättehän - vähän kuin Spice Ice? Jäätelön ja pehmiksen sekaan saa turkinpippuria, suklaadippiä, kastikkeita, strösseleitä... Nyt bongasin uutena juttuna suolapähkinät ja kinuskikastikkeen. Siis samassa jäätelössä!

Omat suosikkini löytyvät viime kesältä ja sitä edelliseltä. Pari kesää sitten söin VALTAVAN veneenmallisen annoksen, jossa oli pehmistä varmaan kahden annoksen verran ja kourakaupalla mansikoita. Viime kesänä ihanat suklaaöverit sai annoksella, jossa oli suklaapehmistä, vaniljapehmistä, suklaajäätelöä, vaniljajäätelöä, suklaaströsseleitä ja suklaakastiketta. NAM NAM NAM!! Mikä parasta... annokset ovat halpoja! Ainakin niille, jotka ovat tottuneet Helsingin hintoihin.

Sporttia ja burgereita

Perjantaina kävin siis tutustumassa oluen maailmaan. Kuuden aikaan illalla olut alkoi jo hieman kyllästyttää. Sopivasti tiedossa oli jännitystä, kun illalla oli tulossa Jypin ja Bluesin välinen jääkiekko-ottelu. Jos Helsingissä on nälkä ja tahtoo nähdä matsin, on kaupungissa oikeastaan vain yksi paikka, jonne mennä - Sports Academy.

Samaan lopputulokseen oli tullut muutama muukin urheilunnälkäinen. Paikka oli melko täynnä, mutta väliäkö hällä. Tunnelma ainakin on parempi, jos porukkaa riittää. Sportin konseptilla suosio onkin melko taattu. Rruoka on penkkiurheilijoille täydellistä, rasvaista ja suolaista. Ottelun näkee, istui sitten missä kohtaa ravintolaa tahansa, sillä screenejä on joka puolella. Ottelun tapahtumista ei jää jälkeen, vaikka puuteroisi välillä nenää.

Varsinkin päivän oluenmaistelun jälkeen Sportin menun suolaa ja rasvaa teki todella mieli. Vaikka olenkin koittanut syödä hieman terveellisemmin viime aikoina, tuumasin, että hitot! Kyllä sitä saa ihminen välillä mässätä ihan huoletta ja hyvällä omalla tunnolla.

Sportin annokset ovat sellaisia, että nälkä iskee uudelleen vasta seuraavana päivänä, jos silloinkaan. Oma valintani oli savupekoniburger ja muru otti Divarin Legendan. Siinä pihvi onkin jo melkoista kokoluokkaa (339 g). Lisäksi hampurilaiseen tulee sipulirenkaita ja ananasta.

Illalla aloin kyllä miettiä, että tässä sitä taas mennään. Avoliitossa vaihtuu välillä korkkarit ja kuoharit ilolla olueen, lätkään ja burgereihin. :)

Päivän tärkein ateria Delivossa

Aamiainenhan on päivän tärkein ateria, eikö? Olen aina ollut sitä tyyppiä, joka ei ennätä/jaksa/halua syödä aamupalaa, sillä aamulla on myöhässä/kiire/muuta tekemistä. Mutta aamupalahan on ihana asia! Siis varsinkin sellainen, jonka ennättää syödä ajan kanssa ja nautiskellen. Mukana pitää tietysti olla päivän sanomalehti!

Aamupalan voi aina tehdä itsekin, mutta on jotenkin hauskaa lähteä aamupalalle jonnekin muualle. Kun nyt tässä tulee hieman siksakattua Savon ja Helsingin välillä, olen samalla laajentanut myös näkemystäni siitä, mistä Helsingistä saa hyvää aamupalaa. Tin Tin Tango on yhä suosikkini, mutta muitakin hyviä alkaa löytyä.

Kuten esimerkiksi Delivo Munkkiniemessä! Paikka on sympaattinen ja tuoksuu jo sadan metrin päähän herkuilta! Vietimme tyttöjen aamupalahetkeä siskon ja rakkaan ystävän kanssa eräs sunnuntai. Minä nappasin itselleni paketin, johon kuului tuorepuristettua appelsiinimehua, kananmuna, kahvia ja vapaavalintainen leipä. Oikein hyvää! Tuorepuristettu mehu on jotenkin niin luksusta. Se maistuu paljon paremmalle ja siitä saa ihan erilaista energiaa päivään.

Periaatteessa kahvia, leipää ja munia voisi saada kotonakin. Miksihän aamiainen maistuu aina paremmalta jossain muualla? Ehkä se on se Laiska kokki minussa.

Muuttohaikeuteen helpotusta tapaksilla

Muutto alkaa olla paketissa. Viimeisenä hommana oli tietysti asunnon siivous. Voi haikeus! Istuin varmaan tunnin vain ikkunalaudalla katsomassa maisemaa Lauttasaareen ja Keilaniemeen ja toiselta puolelta Töölönlahden yli Kallioon. Vanhaan kotiin liittyy niin paljon hyviä muistoja.

Mitäpä siis voi tehdä, jos on hieman haikeus kodin jättämisestä? Pitää tietysti soittaa kaverille ja lähteä tapaksille ja viinilasilliselle Casa Largoon. Parempia tapaksia toki voi saada monestakin paikasta (esim. Kipinä!!!), mutta hyvä sijainti korvaa paljon (tavarat Rautatieaseman säilytyksessä). Eikä Casa Largossakaan mitään vikaa ole. Aina on ollut kivaa, useimmiten jopa hulvatonta. Casa Largon etuihin kuuluu luonnollisesti myös S-etukortilla saatavat alennukset.

Tapas-systeemi oli hieman muuttunut entisestä. Baaritiskille oli ilmestynyt valikoima tapaksia, joista saattoi valita mieleisensä. Tartuimme molemmat täkyyn ottaa kympillä lasi viiniä ja kaksi tapasta. Siitä pystyi helposti jakamaan sitten kahdelle neljä annosta. Meille tuli fetasalaattia, serrano-kinkkua, oliiveja ja manchegoa. Nannaa!!! Hyvä seura, naposteltava ja rento ympäristö piristivät mieltä kummasti.

Erikoisesti tuli fiilis, ettei enää ole helsinkiläinen (mikä pitääkin virallisesti paikkansa aprillipäivästä alkaen). Samalla kuitenkin koko kaupunki on kovin tuttu ja rakas. Ja hei... ainahan kaupungissa voi käydä... ja veikkaisin, että niin tulee käymään melko usein!

Ja suuri osa haikeudesta unohtuu, kun muistaa, mikä on ihan kohta edessä: kesä Saimaan rannalla!

Laurikainen on my mind

Jälkihuomautus! Viremon grilliä ei enää ole. Valitettavasti. Teksti saa silti jäädä, koska Laurikaisia saa Savonlinnasta vielä useasta paikasta, onneksi! Mikään ei tosin ylitä vanhaa kunnon Viremoa.

Tulevassa kotikaupungissani on muuten herkku, joka jokaisen tulisi tiedostaa ja muistaa. Lihapiirakalla tarkoitetaan muualla suomessa sellaista kammottavaa rasvaista pullaa. Savonlinnassa lihapiirakka on rehellinen lörtsy. Parhaimmillaan kyseisen herkun saa mm. Viremon grilliltä, jossa myydään Laurikaisen lihalörtsyjä. Laurikaiset ovat ehdottomasti parhaat lörtsyt!

Kun joskus naperona isäni heitti huumorilla vievänsä perheen ulos syömään, se usein tarkoitti juuri kyseistä grillikioskia. Auto parkkeerattiin kadun laitaan ja koko porukalle haettiin annokset lörtsyjä, makkaraperunoita ja savolaisia. Tällä kertaa kyseessä oli mässäiltiin naisten päivän kunniaksi. Muistojen takia lörtsy maistuu edelleen melkein parhaimmalta nautittuna autossa pienen maitotölkin kera.

Olen joskus tuonut lörtsyjä pakkaseen ja lämmittänyt niitä mikrossa. Ihan ok, mutta ei sitä aitoa oikeaa. Lörtsy pitää saada tuoreeltaan ja höyryävänä. Omaan lörtsyyni haluan juustoa, sipulia ja ketsuppia. Mausteet tietysti menevät jokaisen maun mukaan, mutta tuollaisena on melkoinen herkku!

Viremon grillin paikan vaihtumisesta on muuten ollut puhetta kaupunkikuvan uudistuessa. Ainakin toistaiseksi se jatkaa vanhalla paikallaan Pappilankadulla.

Aamiainen a la Tin Tin Tango

Muuttaminen on muuten ihan kammottavaa!!!!! Kauhea pakkaaminen, kiire ja härdelli. Hyvä, jos muistaa edes syödä tai blogata välillä. Samalla menee ihan ohi sellaisia tärkeitä asioita kuten Sikke Sumarin Hesarin mielipidekirjoitus (HYVÄ SIKKE!!!), Michelin-tähdet ja Lounashaaste 2011! (Lupaan, että aiheita tullaan vielä käsittelemään)

Ja mikä tietysti kamalinta, joudun jättämään jäähyväisiä lempipaikoilleni Töölössä. Snif! No tuskin Helsinkiä ihan lopullisesti hylkään, sillä ainakin parin viikon ajan pitää käydä töidenkin takia vielä kaupungissa.

Jäähyväiskierros kuitenkin alkoi jo viime viikolla Töölöntorin Tin Tin Tangosta. Ja tällä viikolla siellä piti käydä uudelleen. Ja vielä viikonlopullekin on Tintti-keikka sovittuna. Ai miksi? No niiden aamupalojen takia! Runsas aamupala menee lounaasta tai välipalasta. Mikä nerokkainta, että päivän parasta ateriaa eli aamupalaa saa vielä iltamyöhälläkin.

Tin Tin Tangosta löytyy myös elintärkeitä palveluita, kuten itsepalvelupesula sekä sauna. Sisustuksessa on käytetty Hergén Tintti-hahmoja itse toimittaja/matkailijasta Kapteeni Haddockiin ja Milou-koiraan. Tin Tin Tangossa on aina pientä hälinää, mikä on vain hyvä asia. Lisäksi terassi on lämmitetty, joten kahvikupposen voi nauttia talvellakin terassin suojassa.

Harmillista, ettei Savonlinnasta ainakaan vielä löydy samantapaista kotoisaa, eloisaa ja mukavaa kahvilaa, jossa viihtyy tuntikaupalla. Kapteeni Haddockin sanoin: "Mille millions de mille milliardes de mille sabords!"

Ukko-Munkki Talviklassikon jälkeen

Ihmisrassukat, jotka ruokailevat kanssani, ovat saaneet viime aikoina tottua siihen, etten syö enää mitään ilman, että kaivan puhelimeni esiin ja nappaan annoksesta kuvan ensin. Tätä kautta puhelimeeni on jäänyt kuvia, joista en edes aina ennätä kirjoittaa heti.

Tyhjensin siis kuvia ja tajusin, että mainitsematta on jäänyt eräs erittäin onnistunut ravintolakeikka. Talviklassikon jälkeen menimme syömään ystävieni kanssa munkkiniemeläiseen Ukko-Munkkiin. Olimme päättäneet siirtyä hieman kauemmaksi Töölön ja keskustan alueelta, sillä kaikki paikat olivat täyteen ammuttuja.

Täynnä oli myös Ukko-Munkki. Täydessä ravintolasalissa kaikui iloinen puheensorina ja tarjoilijalla riitti kyllä kiirettä. Ukko-Munkki remontointiin vasta jokin aika sitten. Olin viimeksi käynyt paikassa ennen remonttia ja täytyy sanoa, että remontin jälki oli oikein mieluinen. Pienet yksityiskohdat jäävät aina mieleen. Tällä kertaa pidin erityisesti värikkäistä vesipulloista.

Olin ahminut Talviklassikossa hodareita siihen malliin, että kaipasin jotain kevyttä. Kun muut valitsivat herkullisen kuuloisia pizzoja ja burgereita, otin itse hieman tylsän kuuloisen chevre-salaatin. Olen aiemmin syönyt paikan poropizzaa ja oi, miten se onkaan hyvää! Olin vain liian täynnä, että olisin edes voinut ajatellakaan pizzaa.

Oliko annokseni sitten tylsä? No ei! Ensinnäkin salaatin vinegrette oli aivan mielettömän hyvää. Salaatti oli ihanan raikas, monipuolinen ja maukas, joten annoskateudesta saattoivat kärsiä ihan kaikki muut. Täytyypä jopa sanoa, että chevresalaatti on ehkä paras, jonka olen koskaan syönyt!

Kotiin matkasi moisen illan jälkeen siis hyvin väsynyt ja täynnä ollut tyttönen. Joten jos joku näki 4:n raitiovaunussa isosti hymyilevän ihmisen - se saatoin olla minä!

American Bar pelastaa pahankin päivän

Kävin viikko sitten työkavereiden kanssa syömässä Farougessa. Odotukset olivat ensikertalaisilla todella korkealla, sillä paikkaa on kovasti kehuttu. Tämä kirjoitus ei kuitenkaan käsittele Farougea, sillä mieluummin nostan esille positiivisia kokemuksia ravintoloista, kaupoista ja tuotteista.

Kolme kiukkuista ja nälkäistä naista siis päätyi illallisen jälkeen Hotelli Tornin American Bariin jälkiruokadrinkeille. Paikan valinta ei olisi voinut olla parempi. American Barin drinkit ovat huikeita ja laatu kyllä vastaa hintaa. Palvelu on loistavaa ja drinkit mielettömän hyviä! Paha tuuli hävisi jo kun vilkaisimme drinkkilistaa, ensimmäisen siemauksen jälkeen kiukustunut jupina oli jo vaihtunut iloiseen rupatteluun.

Eli kiitos American Bar. Huomaa, että tiskin takana toimivat rautaiset ammattilaiset.

Macu ja synttärifiesta

Vietimme perjantaina vanhan ystäväni synttäreitä Macu-ravintolassa. Synttärisankari ei siis ole vanha, mutta jos meidän iässämme on tuntenut jonkun 20 vuotta, voi kai jo sanoa vanhaksi ystäväksi. Muistelen, että olen ollut ystäväni syntymäpäivillä ensimmäisen kerran juurikin 20 vuotta sitten. Tuolloin juhlimme 7-vuotissyntymäpäiviä kuuntelemalla MC Nikke T:tä ja Raptoria. Hurjaa, eikö? Ilmeisesti pari vuosikymmentä on tuonut hieman tyyliä juhlintatyyliin.

Illallinen alkoi tietysti kuohuviinillä. Alkuruokana itse otin tapaksia (chilimustekalaa ja pecorinoa pähkinäsalsalla) ja syntymäpäiväsankari tattikeittoa sherryvaahdolla. Kumpikin oli hieman pettymys. Mustekala ei juuri chilille maistunut ja keitto oli hieman laimeahkoa. Kateuden aihe oli yhden fiksun valitsema scampiannos. Neljäs meistä vetäisi nälkäisenä alkuruoaksi hampurilaisen. Alkuruokien kanssa joimme Chablis Les Vielles Vignes. Hapokas viini ei ole mikään seurusteluviini, mutta toimi alkuruokien kanssa mainiosti.

Pääruokina nautin siikaa. Alkuruokapettymys haihtui samantien. Kala oli täydellistä! Lisukkeet toimivat ja kerrankin kalan ja lisukkeiden määrän suhde oli sopiva. Päivänsankari sai scampinsa tagliatellepastan kanssa. Hampurilaisen ahminut söi vielä härän fileepihvin ja neljäs meistä bouillabaissen.

Synttäreiden kunniaksi herkuttelimme vielä jälkiruualla. Tyydyin simppelisti espressoon, calvadokseen ja vaniljajäätelöön. Ei olisi pitänyt. Syntymäpäiväsankarin Bailey's tiramisu paitsi oli kaunis annos myös maistui taivaalliselta. Jalomielisesti sankari antoi  kaikkien maistaa vähän. Heti heräsi annoskateus.

Macuun on siis mentävä vielä uudestaan. Testiryhmän annoksista valitsisin tällä kertaa scampit alkuun, siian pääruoaksi ja tiramisun jälkiruoaksi, mutta se on vain minun makuni Macun valikoimista. :)