Makuelämyksiä kahvin parissa

Helsingissä ollessani kävin nauttimassa kupillisen ehkä parasta koskaan juomaani kahvia. Johan&Nyströmin konseptimyymälä Katajanokalla onnistui kerralla vakuuttamaan loistavuutensa muutamalla erittäin houkuttelevalla asialla.

Ensinnäkin - se kahvi! Kahvit paahdetaan käsin ja pienissä erissä. Tällä Slow Roast -menetelmällä kahviin halutaan paras mahdollinen maku. Maistelin ensin suosituksen mukaisesti suklaista FTO-espressoon tehtyä cappuccinoa. Oi nam. Reilun kaupan pavuista tehdyssä kahvissa oli mahtava pehmeys ja suklaisuus. Sen seurana nautittu suklaa cookie oli oivallinen pari. Itseasiassa se cookie oli niin hyvä, että Miss America -lempinimellä kulkeva ystävänikin totesi: "Mä en kestä, tää keksi on parempi kuin mitä mä itse teen!".

Seuraavaksi maistelin sitten hieman erilaista Shakiso espressoa. Shakiso oli todella erikoinen tuttavuus. Se maistui ihan toiselta kuin mikään koskaan maistamani kahvi. Maku oli hapan ja kirpeä, mutta samalla paksu ja ihan uskomattoman rikas. Se oli kuin pieni hedelmäpommi olisi räjähtänyt suussani. Todella eksoottinen ja mahtava maku.

Toiseksi - henkilökunta! Baristat vaikuttivat ihan oikeasti pitävän todella paljon työstään ja työpaikastaan. Tuollaisella pikkuseikalla on asiakkaan viihtyvyyden kannalta melko suuri merkitys. Henkilökunta kertoi kiltisti kahveista ja vastaili kysymyksiin suvereenisti. Arvostan.

Kolmanneksi - sisustus! Ajauduin Johan&Nyströmille osittain siksi, että ystäväni mukaan minut on pakko viedä erääseen paikkaan, koska se näyttää aivan minulta. Henkäys kahvin tuoksua, mukavan pehmeä valaistus, puuta ja hitusen värejä - oi kyllä! Minne vain katsoi löysi jotain pientä ja innostavaa, josta pohti, voisiko tuon jotenkin organisoida omaan sisustukseen. Pieni visuaalinen elementti, jolla toki on olennainen funktionsa, oli myös vieraskirja. Se oli kirkas väripilkku, jota ei voinut olla huomaamatta.

Neljänneksi - myymälä! Valikoima oli todella laaja niin kahvin kuin teenkin osalta. Papujen ja lehtien lisäksi löytyy jos jonkinlaista välinettä lämpimien juomien ystäville. Voisin kovin mielelläni suoraan kirjoittaa paikkaan oman lahjalistani - eli nimipäivät, syntymäpäivät, valmistujaiset (kröhöm), joulut ja mitä näitä nyt onkaan.

Joten, arvoisat kahvin ystävät. Jos haluatte nauttia loistavasta kahvista, viihtyisässä ympäristössä ja saada hyvää palvelua, tiedätte minne mennä.

Mattimyöhäisten lahjanhankintaan tai muuten vain

Pidän suunnattomasti pienistä kivijalkaputiikeista. Erityisesti pidän niistä, jos myynnissä on mahtava valikoima teetä, kahvia ja muita herkkuja. Savonlinnan Puistokadun Olga Maria on juuri sellainen.

Joulupukin ja muihinkin lahjakontteihin on sieltä päätynyt pariakin eri teelaatua sekä Chjokon suklaita (lämpimästi suosittelen tummaa suklaata vadelmalla!!). Perinteisemmän irtoteen lisäksi tarjolla on mm. teeruusukkeita, jotka aukeavat kauniisti kuumassa vedessä. Herkkusuille on suklaan lisäksi vanhanaikaisia englantilaisia karamelleja, hilloja, marmeladeja, pateita ja terriinejä.

Voisin viettää liikkeessä tunteja vain tutkien, mitä kaikkea ihanaa siellä on tarjolla.

Joten jos joululahja on vielä hankkimatta ja satut olemaan seudulla, suuntaa Puistokadulle!

(Chjokon suklaatahan saa myös mm. sen omista Helsingin Liisankadun ja Kluuvikadun myymälöistä. Ihania teelaatuja, suklaita ja kahveja myy mm. Flamingon, Sellon ja Lasipalatsin Caffi ja hyviä kahvilaatuja ja vaikka mitä ihanuuksia luonnollisesti myös Stockmannin Herkku)

Kahvila Saima ja maailman paras pulla

Oman uuden suosikkikahvilan metsästys on jatkunut kuumeisena koko kesän ajan. Yksi kahvila alkaa olla hitusen muita vahvemmin kiinni kärkisijassa. Savonlinnan Linnankadulla on vanhassa puutalossa ihana kahvila Saima. Värikkäät kukkatapetit, pienet huoneet ja näköala Olavinlinnalle antavat kivan lisäripauksen nautinnolliselle kahvihetkelle.

Saiman valikoimissa on joka päivä itse tehtyjä kakkuja, pullia, munkkeja, piiraita ja vaikka mitä herkkuja. Olen parikin kertaa ajatunut Saimaan vain pelkän hajuaistin voimin. Kuka voi vastustaa uunituoreen korvapuustin tuoksua? Kesällä sitä korvapuustia maistoivat myös kaksi varsin arvovaltaista makuraadin jäsentä, ja toteamus oli tämä "maailman paras pulla". Pullien lisäksi hyviksi testattuja ovat myös munkit, suklaakeksit sekä ihana, ihana, ihana suklaakakku!

Saimassa on myös joka arkipäivä edullinen lounaskeitto, jonka hintaan sisältyy leipä, ruokajuoma ja kahvi. Monen monta keittoa olen syönyt ja yksi suosikeistani on tomaattikeitto. Perjantaisin listalla on usein kasviskeittoa. Omat päivänsä on myös erilaisille makkarakeitoille sekä kalakeitoille. Hernekeiton kanssa on usein tarjolla pannukakkua.

Saiman nostaa listan kärkeen myös Laiskiksen mielestä ehkä tärkein asia: huikean hyvä teevalikoima! Teetä, kuten kakkuja ja leivonnaisiakin, saa ostettua myös mukaan. Kesällä Saiman antimista voi nauttia sisäpihan terassilla. Talvella voi katsella vaihtuvia taidenäyttelyitä Saiman seinillä. Kahvilan alakerrassa on myös Saimatalon kauppa, jossa myydään käsitöitä, koruja ja kaikkea ihanaa.

Kahvila Saimasta on vielä todettava, että palvelu on aina olllut huippuystävällistä. Kiitos siitä.

Cafe Alegria kuin Pepin Huvikumpu

Kun muutin Helsingistä Savonlinnaan, murehdin hieman etukäteen sitä, että jouduin jättämään taakeni lempiruokakauppani ja lempikahvilani. Kaikki ne pienet ja ihanat, joita kotikaduilla Töölössä sattui olemaan. Hätä ei ole tämännäköinen. Kaikista, myönnettäköön, ennakkoluuloistani huolimatta, myös täällä osataan täyttää teenhimoni ja vielä viihtyisissä ympäristöissä.

Yksi aikasen mukava kahvila löytyy Puistokadulta. Kolmen näyttelijän pitämä Cafe Alegria on kuin Peppi Pitkätossun Huvikumpu! Paikka on pieni, värikäs ja hitusen eriparinen juuri oikealla tavalla. Kahvila sijaitsee entisen koulun vanhassa luokkahuoneessa. Se on sisustettu kirpparitavaroin ja kahvilassa oleva sisustus on haluttaessa myynnissä. Jos löydät mieleisesi kahvimukin tai tuolin, ole hyvä ja osta se!

Vähän kuin Huvikumpu Visbyssä.

Alegrian parhaita puolia huvikumpumaisuuden lisäksi oli teevalikoima. Sympaattisuuspisteitä saa myös siitä, että haluamansa teen saa itse valitsemaansa pannuun ja juuri sellaiseen mukiin tai kuppiin kuin haluaa. Tarjolla teiden lisäksi smoothieita, erikoiskahveja, leivonnaisia ja lounaskeittoa.

Oma valinta: Vaaleanpunainen Nasu-muki ja vaaleanpunainen teepannu ilmapalloilla.

Cafe Alegria ansaitse ison nipun lisäpisteitä myös siitä, että Cafe Alegria myy Onnelllisuuspipoja, joilla tuetaan nuorten mielenterveystyötä. Onnellisuuspipo-kampanja on käynnissä syksyyn 2011 asti.

Kesä avattu Lippa-kioskin pehmiksellä

Mielestäni kesän alkamisella on kaksi tärkeää merkkiä. Ne eivät liity koulujen päättymiseen, kesäloman alkuun tai oikeastaan edes auringon paahteeseen. Ensimmäinen asia on syntymäpäiväni. Toukokuussa syntyneenä sattumalta rakastan kevättä ja kesän alkuvaiheita, vihertäviä puita ja jäiden sulamista. Erityisesti pidän siitä, kun terassit aukenevat ja jäätelökioskit palaavat.

Yleensä syntymäpäivänäni paistaa aurinko ja kevät näyttää parastaan. Näin myös tänä vuonna! Siksi päätin juhlistaa vanhenemistani sillä toisella tärkeällä kesän merkillä. Nyt on siis nautittu kesän ensimmäinen pehmis Savonlinnan satamassa olevalla Lippa-kioskilla.

Joskus kesän avaaminen on toisen asian osalta viivästynyt heinäkuulle tai jopa elokuulle, mutta tätä herkkua on pakko saada vähintään kerran kesässä. Nyt toki on hieman huolestuttavaa, että kävelen Lipan ohi joka aamu ja iltapäivä työmatkallani. Oi oi.

Lippa on ihanan legendaarinen. Se on aina sijainnut satamassa ja aina sieltä on saanut kahvit, lörtsyt ja pehmikset. Viime vuosina valikoimassa on tosin menty astetta jännittävämpään ja kokeilevampaankin suuntaan. Tiedättehän - vähän kuin Spice Ice? Jäätelön ja pehmiksen sekaan saa turkinpippuria, suklaadippiä, kastikkeita, strösseleitä... Nyt bongasin uutena juttuna suolapähkinät ja kinuskikastikkeen. Siis samassa jäätelössä!

Omat suosikkini löytyvät viime kesältä ja sitä edelliseltä. Pari kesää sitten söin VALTAVAN veneenmallisen annoksen, jossa oli pehmistä varmaan kahden annoksen verran ja kourakaupalla mansikoita. Viime kesänä ihanat suklaaöverit sai annoksella, jossa oli suklaapehmistä, vaniljapehmistä, suklaajäätelöä, vaniljajäätelöä, suklaaströsseleitä ja suklaakastiketta. NAM NAM NAM!! Mikä parasta... annokset ovat halpoja! Ainakin niille, jotka ovat tottuneet Helsingin hintoihin.

Laurikainen on my mind

Jälkihuomautus! Viremon grilliä ei enää ole. Valitettavasti. Teksti saa silti jäädä, koska Laurikaisia saa Savonlinnasta vielä useasta paikasta, onneksi! Mikään ei tosin ylitä vanhaa kunnon Viremoa.

Tulevassa kotikaupungissani on muuten herkku, joka jokaisen tulisi tiedostaa ja muistaa. Lihapiirakalla tarkoitetaan muualla suomessa sellaista kammottavaa rasvaista pullaa. Savonlinnassa lihapiirakka on rehellinen lörtsy. Parhaimmillaan kyseisen herkun saa mm. Viremon grilliltä, jossa myydään Laurikaisen lihalörtsyjä. Laurikaiset ovat ehdottomasti parhaat lörtsyt!

Kun joskus naperona isäni heitti huumorilla vievänsä perheen ulos syömään, se usein tarkoitti juuri kyseistä grillikioskia. Auto parkkeerattiin kadun laitaan ja koko porukalle haettiin annokset lörtsyjä, makkaraperunoita ja savolaisia. Tällä kertaa kyseessä oli mässäiltiin naisten päivän kunniaksi. Muistojen takia lörtsy maistuu edelleen melkein parhaimmalta nautittuna autossa pienen maitotölkin kera.

Olen joskus tuonut lörtsyjä pakkaseen ja lämmittänyt niitä mikrossa. Ihan ok, mutta ei sitä aitoa oikeaa. Lörtsy pitää saada tuoreeltaan ja höyryävänä. Omaan lörtsyyni haluan juustoa, sipulia ja ketsuppia. Mausteet tietysti menevät jokaisen maun mukaan, mutta tuollaisena on melkoinen herkku!

Viremon grillin paikan vaihtumisesta on muuten ollut puhetta kaupunkikuvan uudistuessa. Ainakin toistaiseksi se jatkaa vanhalla paikallaan Pappilankadulla.

Aamiainen a la Tin Tin Tango

Muuttaminen on muuten ihan kammottavaa!!!!! Kauhea pakkaaminen, kiire ja härdelli. Hyvä, jos muistaa edes syödä tai blogata välillä. Samalla menee ihan ohi sellaisia tärkeitä asioita kuten Sikke Sumarin Hesarin mielipidekirjoitus (HYVÄ SIKKE!!!), Michelin-tähdet ja Lounashaaste 2011! (Lupaan, että aiheita tullaan vielä käsittelemään)

Ja mikä tietysti kamalinta, joudun jättämään jäähyväisiä lempipaikoilleni Töölössä. Snif! No tuskin Helsinkiä ihan lopullisesti hylkään, sillä ainakin parin viikon ajan pitää käydä töidenkin takia vielä kaupungissa.

Jäähyväiskierros kuitenkin alkoi jo viime viikolla Töölöntorin Tin Tin Tangosta. Ja tällä viikolla siellä piti käydä uudelleen. Ja vielä viikonlopullekin on Tintti-keikka sovittuna. Ai miksi? No niiden aamupalojen takia! Runsas aamupala menee lounaasta tai välipalasta. Mikä nerokkainta, että päivän parasta ateriaa eli aamupalaa saa vielä iltamyöhälläkin.

Tin Tin Tangosta löytyy myös elintärkeitä palveluita, kuten itsepalvelupesula sekä sauna. Sisustuksessa on käytetty Hergén Tintti-hahmoja itse toimittaja/matkailijasta Kapteeni Haddockiin ja Milou-koiraan. Tin Tin Tangossa on aina pientä hälinää, mikä on vain hyvä asia. Lisäksi terassi on lämmitetty, joten kahvikupposen voi nauttia talvellakin terassin suojassa.

Harmillista, ettei Savonlinnasta ainakaan vielä löydy samantapaista kotoisaa, eloisaa ja mukavaa kahvilaa, jossa viihtyy tuntikaupalla. Kapteeni Haddockin sanoin: "Mille millions de mille milliardes de mille sabords!"

American Bar pelastaa pahankin päivän

Kävin viikko sitten työkavereiden kanssa syömässä Farougessa. Odotukset olivat ensikertalaisilla todella korkealla, sillä paikkaa on kovasti kehuttu. Tämä kirjoitus ei kuitenkaan käsittele Farougea, sillä mieluummin nostan esille positiivisia kokemuksia ravintoloista, kaupoista ja tuotteista.

Kolme kiukkuista ja nälkäistä naista siis päätyi illallisen jälkeen Hotelli Tornin American Bariin jälkiruokadrinkeille. Paikan valinta ei olisi voinut olla parempi. American Barin drinkit ovat huikeita ja laatu kyllä vastaa hintaa. Palvelu on loistavaa ja drinkit mielettömän hyviä! Paha tuuli hävisi jo kun vilkaisimme drinkkilistaa, ensimmäisen siemauksen jälkeen kiukustunut jupina oli jo vaihtunut iloiseen rupatteluun.

Eli kiitos American Bar. Huomaa, että tiskin takana toimivat rautaiset ammattilaiset.

Keittiötarvikkeet voivat olla persoonallisia

Viikonloppuna olin juhlistamassa kahden ystäväni valmistumista. (Onnea Jenni ja Matti!) Rassukat olivat toivoneet lihapullasaksia joululahjaksi, mutta joulupukki kaiketi unohti ne säkistään. Korvasimme joulupukin unohduksen Kokkipuodin avustuksella. Samalla aloin miettiä alkusyksystä käymääni keskustelua kummallisista keittiötarvikkeista.

Kummallisella keittiötarvikkeella tarkoitan mitä tahansa välinettä, joka on omalla tavallaan tarpeellinen, mutta jollain tavalla huvittava ja ilmankin tulee hyvin toimeen. Lihapullasaksissa on toki oma järkevä logiikkansa. Kaikista lihapullista tulee näppärästi juuri samankokoisia ja muotoisia, mutta onhan se hieman hassua.

Keskustelun aikana vinoja katseita omista välineistä sai kalan muotoinen sitruunanpuristin. Väline on tarkoitettu osaksi kattausta. Sillä puristetaan vain yksi viipale kalan päälle sotkematta sormia. Tarpeellista, mutta hieman huvittavaa ja ilmankin tulee toimeen.

Kun aloin tarkemmin miettiä, näitä välineitähän on enemmänkin, esimerkiksi hopeinen pizzapyöräni. Se on toki kaunis ja elegantimpi kuin muut pizzapyörät. Pyöräosa on ruostumatonta terästä, ja sillä on helppo leikata pizzaa. Pizza ei ehkä ole se kaikkein elegantein ruoka, joten hopeisen pizzapyörän kanssa tulee jännä kontrasti. Pyörä on tarpeellinen leikkaamiseen, kontrastin takia huvittava ja no - voihan pizzan leikata veitselläkin. Kummallisten sarjaan varmasti kuuluvat palapelikuvioiset jääpalamuotit, sammakkotiskiharja sekä tassuilla seisova juuresharja. Nämä kaikki olen omistanut.

Jostain syystä nämä pienet, hassut esineet ovat usein ne keittiön rakkaimmat. Ne tuovat persoonallisuutta niiden pakollisten kippojen ja kuppien sekaan, jotka kaikilta löytyvät. Ne ovat myös hauskoja lahjoja, sillä vaikka niitä haluaa, harvoin sitä itselleen ostaa keittiön kummallisuuksia. Joten kummalliset keittiötarvikkeet kunniaan!


Lihapullasaksien lisäksi valmistujaispakettiin sujahti muuten Antti Vahteran, Visa Nurmen ja Iiro Rantalan Mojo-keittokirja. Mojo yhdistää musiikin ja ruuan nerokkaalla tavalla. Ajatuksena on, että jokaiselle aterialle löytyy oma musiikkinsa. Sekä ruuassa että musiikissa pitää olla tekijöiden mielestä hyvää tunnelmaa. Sopii ihmisille, jotka pitävät myös hassuista keittiötarvikkeista.

Vielä jälkikommenttina: Kokkipuodista saa paljon muutakin kuin turhakkeita. Itse etsin lihapullasaksia joka paikasta, ja vasta sitten muistin Kokkipuodin. Sinne kannattaa melkein mennä ensimmäisenä, jos jotain etsii.

Joulun odotusta ja JK Karpalo

Kun aloitin bloggaamisen, odotin hetkeä, jolloin saisin kirjoittaa eräästä kahvila-ravintolasta. Kyseessä ei ole mikään ison kaupungin trendibistro, Michelin-tähtien arvoinen gourmet tai muutenkaan kaikkien tietämä paikka. Kyseinen ravintola on kuitenkin yksi suosikeistani, jonne palaan aina uudelleen.

Kiitos etätyömahdollisuuden, pääsin matkustamaan pois Helsingistä jo hieman ennen pahimpia jouluruuhkia. Jo pelkkä ajomatka Etelä-Karjalaan tuntui matkalta halki talven ihmemaan. Perillä odotti vanha, rakas lapsuuden koti. Jollain tavalla talo onnistuu talvella näyttämään sokerikuorrutteiselta piparkakkutalolta.

Vaikka kotona ruoka onkin enemmän kuin hyvää, päätimme ennen jouluruokien ahkeraa kokkausta nauttia lounasta juuri tuossa suosikkipaikassani. No, myös monen muun suosikin. Esimerkiksi Laiskan kokin isä on tainnut hurmaantua niin, että käy päivittäin hemmoteltavana.

Kävin parikkalalaisessa JK Karpalossa ensimmäistä kertaa kesällä 2007. Tuolloin muistan tilanneeni pizzaa terassille. Parikkala on liki 6 000 asukkaan kunta ihan itärajan tuntumassa, noin 60 kilometrin päässä Savonlinnasta ja Imatralta. Parikkalassa ei ehkä perinteisesti ole juuri panostettu lounaspaikkojen ilmeeseen ja viihtyisyyteen. Siksi Karpalo hätkähdytti välittömästi. Paikassa on panostettu ruokalistaan, viihtyvyyteen, palveluun sekä vinkeisiin Karpalo-aiheisiin yksityiskohtiin. Ensimmäiseltä kerralta muistan vesikannun, jossa oli jäisiä karpaloita.

Tuon ensimmäisen kerran jälkeen olen poikennut Karpalossa oikeastaan aina, kun olen kotiseudulla ollut. Kesäisin nautin Karpalon vuohenjuustosalaatista, jossa on mukana tuoreita hedelmiä ja mansikoita. Leipä on itsetehtyä. Jälkiruuaksi voi ostaa paikanpäällä tehtyjä kakkuja, munkkeja ja leivonnaisia. Tarjolla on myös Pappagallon jäätelöä. Jos päivän lounas ei maistu, listalta voi herkutella kolmen juuston pastalla tai tapaslautasella. Viime helmikuussa makunystyröitä hiveli suunnaton laskiaispulla.

Mikä parasta, Karpalon palvelu on aina ollut ystävällistä, mutkatonta ja rentoa.

Parikkalaan ei ehkä kauempaa eksy ihan vahingossa, vaikka kunta sijaitsee helposti junareittien ja valtateiden 6 ja 14 risteyksessä. Kesäisin Parikkala houkuttelee turisteja ja kesämökkiläisiä mahtavan järviluonnon ansiosta. Turistit pysähtyvät Patsaspuistoon ja lintubongarit tuntevat kuuluisan Siikalahden lintujärven. Vaikka Parikkalaan ei pidemmäksi aikaa jäisikään, kannattaa 6-tiellä matkaavien muistaa, että joskus pysähdyksen ketjupaikkaan voi jättää väliin. Ihan pienellä koukkauksella kunnan keskustaan voi saada herkullisen aterian kohtuulliseen hintaan viihtyisässä paikassa.

Itsenäisyyspäivän ylistys suomalaiselle muotoilulle

Itsenäisyyspäivänä voi olla hyvä hetki antaa arvoa suomalaisille tuotteille. Omat keittiön luottotuotteeni ovat sitä samaa Iittalaa, Arabiaa, Hackmannia, Marimekkoa ja Fiskarsia kuin monella muullakin. Nämä tuotteet ovat paitsi muotoilultaan kauniita myös kestäviä ja käytännöllisiä.

Lempisuunnittelijani on Kaj Franck. Frankcin Teema-sarja ja Kartio-lasit miellyttävät tällaista krumeluuria inhoavaa ja yksinkertaista tyylikkyyttä ihailevaa ihmistä. Franck on tunnettu siitä, että hän jätti muotoilussaan pois kaiken tarpeettoman. Lopputuloksena oli ajattomia suomalaisen muotoilun klassikoita.

 Heikki Orvola on suunnitellut esimerkiksi Iittalalle, Arabialle ja Marimekolle. Orvola sai Kaj Franck -muotoilupalkinnon 1998. Orvolan kädenjälki näkyy esim. Arabian 24h -astiasarjassa. Sarja on puhdaslinjaista ja ajatonta muotoilua parhaimmillaan. Sarja on suunniteltu alunperin Orvolan omaan käyttöön. Onneksi sattumien kautta sarja päätyi tuotantoon.

 Omaan kaappiini Kartion ja 24h:n lisäksi mahtuu myös Kerttu Nurmisen suunnittelemat Verna-lasit. Vernat ovat myös tarpeeksi yksinkertaisia ja hyvin käytännöllisiä. Ne sopivat pyöreällä muodollaan loistavasti yhteen 24h-sarjan kanssa. Iittalan ja Arabian eri sarjojen yhdisteleminen on helppoa, sillä värimaailmat sopivat täydellisesti yhteen. Itsenäisyyspäivään sopivasti omani ovat sini-valkoisia.

Laiskan kokin keittiössä auttaa vielä yksi ehdoton asia. Ilman sitä, en vain tulisi toimeen. Se on Fiskarsin veitsisarja. Satun pitämään isoista veitsistä ja tämän sarjan veitset ovat todella käteen sopivia. Kahvan materiaali on luistamaton, joten ote ei veitsestä lipeä. Terät ovat huikean terävät. Pienin veitsi on sopivan taipuisa leikkaamaan vaikka paprikan kuoren "fileroimalla". Sillä on näppärä myös irrottaa greipin hedelmäliha.

Uutena ihastuksena olen löytänyt Arabian KoKo-sarjan. Kristina Riskan ja Kati Tuominen-Niittylän suunnittelema astiastosta pidän erityisesti tarjoiluastioista. KoKon kulho on ehdoton salaatille, hedelmille ja no melkein mille vain. Tarjoiluastiana suosin myös Marimekon Unikko-lautasta.

Eli keittiönkin kautta.. Suomelle, suomalaisuudelle ja suomalaisille tuotteille!

Ruokaa, välipaloja vai herkkuja?

Mistä tietää, ettei pidä mennä nälkäisenä työmatkalla kauppaan? Siitä, että matkalla mukaan sattuu jotain ihan muuta kuin normaalia ruokaa tai terveellisiä välipaloja. Donitseja, jammyja, bageleita, cakeja, cremeja, jäätelöannoksia, pehmiksiä, pyörteitä... Kyseessä on siis Kampin keskuksen Arnold's Donuts ja Spice Ice.

Vielä keväällä 2010 paikalla oli Valion baari, jonka smoothiet olivat loistavia. Lisäksi Paola Suhosen suunnittelema Kukkamaito-kuosi, jota käytettiin Valion baarin sisustuksessa, serveteissä ja työvaatteissa, oli ihana. Valion Baari oli myös näppärällä paikalla, sillä siitä oli helppo hakea terveellistäkin välipalaa ja jatkaa sitten matkaa.

No se niistä Valion baarin ihanuuksista. Se on ohi nyt. Minulla ei ole mitään Arnold's Donutsia ja Spice Icea vastaan, ei todellakaan. Mutta, tällä myymälän vaihtumisella on vakavat seurauksensa ja sen näkee kohta paisuvana vartalona. These are all for me. :)

Brie + cava = koti-ilta

Miten viettää mukava koti-ilta? Hyvää ruokaa, hyvää juomaa ja hyvää seura. Tuli taannoin vietettyä hyvin rentouttava koti-ilta kämppiksen kanssa. Illan menuna oli juustoja ja kuohuviiniä. Syksyllä ja talvella juustot ovat ihana kaveri myös punaviinille.

Kahdelle hengelle riitti kimpale brietä ja Salaneuvosta (goudaa), pari omenaa, viinirypäleitä sekä Carr'sin voileipäkeksejä. Valikoimaa voisi laajentaa vaikka miten:  Mustapekkaa, Pikkusiskoa tai jotain muuta ihanaa tuorejuustoa, manchegoa, camembertia, roquefortia... Lista on loputon. Suosikkini Carr'sin keksit ovat ihanan ohuita ja rapeita. Ne ovat myös miedomman makuisia kuin vaikka Cream Crackerin keksit, joten juustojen oma maku pääsee paremmin esille.

Brien ja monen muunkin juuston kanssa kanssa toimii täydellisesti espanjalainen cava Codorniu. Codorniun hyvä puoli maun lisäksi on siinä, että perinteisen piccolon ja 0,75 litran pullon lisäksi sitä myydään Alkoissa myös "puolikkaissa" 0,375 litran pulloissa. Se vastaa noin kolmea ravintola-annosta.

Juustojen ja cavan kanssa me katsoimme lauantai-illan viihdettä telkkarista, pelasimme lautapelejä, juoruilimme.. Juustot ja viinit sopivat siis lähes mihin tahansa seurallisen puuhaan. Juustotiskeiltä saa hyviä vinkkejä erilaisiin juustoyhdistelmiin ja määriin. Stockmannin juustotiski on aika ehdoton ykkönen, mutta Anton & Anton toimii myös hyvin. Tavallisissa ruokakaupoissakin juustovalikoimat ovat jo melko kattavat.



pssst. Kuka on muuten jo huomannut, että Laiska kokki on melkoinen juustohiiri? ;)

Ruokamessujen menetys ja kohtalokkaat seuraukset

Koska viikonloppuni sujui Itä-Suomen kulinarististen ilojen parissa, jäivät tämän vuoden kirjamessut ja ruokamessut väliin. Pieni harmitus, sillä ainakin viime vuonna messut olivat loistavat.

Harmitusta lievittivät ihanat työkaverit, jotka toivat Petri Sirénin suklaakonvehteja tuliaisina messuilta. Se oli makuelämys, joka sai marraskuun harmaan maanantain muuttuvan mielessä pirskahtelevaksi iloksi. Sirénillä on Fiskarsissa suklaapuoti, johon on pakko päästä visiitille. Fiskars on muutenkin vierailun arvoinen paikka!

Töiden jälkeen päädyin sitten etsimään korviketta Sirénin konvehdeille ja ajauduin Kampin Kaakaopuuhun. Olen aiemmin hankkinut Kaakaopuun belgialaisia suklaita lähinnä lahjaksi. Nyt päätin piristää itseäni ihan omalla pienellä suklaarasialla. Valinnan varaa on valtavasti. Onneksi apuna oli osaava ja ystävällinen henkilökunta. Minun tarvitsi vain kertoa, mistä pidän ja mistä en, ja sain monipuolisen valikoiman konvehteja. Kultainen rasia näyttää aivan pieneltä aarrearkulta ja aarteita se tosiaan sisältääkin.

Päätöksenteon antaminen toiselle on itseasiassa mahtava idea. Jokainen pieni suupala on täydellinen yllätys! On kutkuttavaa yrittää arvailla, mitä makuja missäkin konvehdissa on. Varmuutta ei ole, vain makujen sinfoniaa. Kliseistä, mutta totta.

Täydellisen skonssin metsästys

Kirjoitin tuossa aiemmin, miten Lontoossa au-pairina ollessani ihastuin skonsseihin. Sen jälkeen olen yrittänyt löytää täydellistä skonssia Suomesta. Ihan se ei ole onnistunut, enkä ole itse löytänyt kokeilemisen arvoista skonssireseptiäkään. Ehkä kondiittoriystävä voisi auttaa.

Nyt päädyin kokeilemaan Anton & Antonista löytämiäni skonsseja. Skonssit olivat valtavan kokoisia. Maultaan ne olivat mausteisia ja teen kanssa mahtavia, mutta eivät vieläkään niitä täydellisiä. Skonssit olivat amerikkalaistyylisiä, eli hieman kuivempia, ja murenivat helposti. En viitsi vielä vaipua metsästyksessä epätoivoon, sillä nämä ovat tähän mennessä parhaaksi todettu korvike.

Skonssejahan syödään iltapäiväteellä perinteisesti hillon ja kermavaahdon kanssa. Minä söin omani Cumberland-hyytelön kanssa. Sitähän tavallisesti syötäisiin punaisen lihan, vaikka lampaan, kanssa. Toimi kyllä yllättävän hyvin skonssinkin kera. Kannattaa kokeilla.

Täydellisen skonssin metsästys jatkukoon!

Anton & Anton ja Roquefort-salaatti

Helsingin Museokadulla aloitti joku aika sitten ihan mahtava ruokakauppa Anton & Anton. Ilmeisesti porvoolaiset ovat saaneet nauttia Anton & Antonin herkkuja jo pari vuotta. Kaupan ideana on myydä herkkuja maailmalta sekä mahdollisuuksien mukaan sesongin lähi- ja luomuelintarvikkeita. Ruuan alkuperä ei jää epäselväksi, kun esimerkiksi perunanviljelijä kerrotaan nimeltä. Ei liukuhihnoja, ei pakattua lihaa, ei ostoskärrien täyttämiä käytäviä.Voiko ruokakauppaan täysin vain rakastua?

Olen kävellyt kaupan ohi lukuisia kertoja, joskus piipahtanut sisällä ja nautiskellut valikoimasta ja ilmapiiristä. Kaupan lihatiski, kalatiski ja juustotiski ovat pullollaan herkkuja, jotka saavat mahan murisemaan ja veden kielelle. Olen aiemmin ostanut kaupasta vain leipää tai jotain pientä hyvää. Tänään oli tarkoituksena kokeilla kaupan tuoretiskiltä myytävä lounas.

Vaan kuinkas kävikään. Löysin puulaatikon täynnä kotimaisia päärynöitä. Vain vilkaisu juustotiskille päin ja siitä se ajatus lähti: salaattia päärynöistä ja sinihomejuustosta. Sain maistaa juustotiskillä Roquefort-luomusinihomejuustoa ja olin myyty. Vihannespuolelta löysin kotimaista romaine-salaattia. Innoissani hypähtelin koko matkan kotiin.

Roquefort-salaatti (2 lounassalaattia/4 alkuruokaa) syntyy näin:

4 päärynää
100 g saksanpähkinöitä
150 g Roguefort-juustoa
200 g romaine-salaattia
oliiviöljyä
mustapippuria

1. Pese ja kuivaa salaatti. Revi salaatti isohkoiksi paloiksi ja asettele lautasen/tarjoiluastian pohjalle.
2. Kuori päärynät ja leikkaa paloiksi. Laita päärynäpalat salaatin päälle.
3. Murenna sinihomejuusto päärynöiden päälle käsin.
4. Tiputtele saksanpähkinät juuston päälle.
5. Lorauta hieman oliiviöljyä kokonaisuuden päälle. Myös mustapippuria voi rusentaa pippurimyllystä sekaan.
6. Ihaile lopputulosta ja syö se.

Voiko ruoka enää enemmän kuvastaa Laiska kokki -ideologiaa? Se on helppo, se on nopea ja se on suussa sulavaa. Romaine-salaatin voi korvata rucolalla, jos haluaa salaattin hieman enemmän kirpeyttä. Päärynät sopivat parhaiten salaattiin, kun ne ovat mehukkaita. Roquefortin sijaan voi käyttää mitä tahansa muuta sinihomejuustoa. Esimerkiksi Valion Aura on ihan loistava vaihtoehto. Lopputuloksena on salaatti, jonka maut vaihtelevat makeasta suolaiseen. Rakenteena pähkinän, juuston ja päärynän yhdistelmä luo suuhun räiskyvän ilotulituksen. Jos salaatista haluaa ruokaisamman, siihen voi lisätä paistettua broileria, mutta se onkin jo ihan eri juttu.