Joulunameja

Muutaman vuoden ajan on tapanani ollut tehdä ystäville joululahjaksi pieniä piparkakkutaloja. Talojen pitkät sivut ovat olleet noin tulitikkuaskin kokoiset. Talon pohjalla on tietysti ollut yksi iso tavallinen piparkakku. Ne on olleet varsin sieviä, eikä kukaan tietääkseni niitä ole syömättäkään jättänyt.

Tänä vuonna päätin vihdoin kokeilla jotain muuta. Selailin vanhaa keittokirjaa ja sen välistä tippui revitty paperilappunen, jossa näkyi epämääräistä tuherrusta. Tuherrusta hetken tuijoteltuani tulkitsin harakanvarpaat sanoiksi "daim" ja "toffee". Riittävä houkutus sinänsä. Lopputulosta voisi kai kuvailla sanalla kermakola, toffee tai nekku ilman tikkua.

Kola

25 g voita
2 dl kermaa
1,5 dl siirappia
2 dl sokeria
2 tl vaniljasokeria

1. Sulata voi kattilassa.
2. Lisää kerma, siirappi ja sokerit.
3. Anna kiehua noin 25-30 minuuttia. Sekoita koko ajan puulastalla!
4. Seos on valmista, kun vesilasiin tiputettu pisara seosta jähmettyy helposti muotoiltavaksi massaksi.
5. Kaada muotteihin tai leivinpaperilla vuorattuun vuokaan, josta sen voi jäähdyttyä leikata paloiksi.

Huomasin, että ainakin itselläni seoksen kuohuminen oli sen verran voimakasta, että kiehautin massan ensin täydellä lämmöllä ja tiputin sitten levyn lämmön noin puoleen. Alussa kannattaa varoa liemen roiskumista, jos vatkausliikkeet ovat varsin tehokkaita. Mitä pidempään massaa kuumentaa, sitä kovempaa lopputuloksesta tulee. Vaihtoehdot ovat melkein pehmeästä toffeesta Werther'sin kaltaisiin koviin karkkeihin.

Paloista tulee huomattavasti suloisempia, jos seoksen kaataa jääpalamuotteihin. Silikonimuotit ovat tähän tarpeeseen loistavia. Niistä löytyy erilaisia kuvioita - tähtiä, sydämiä, palloja - joten paloista saa persoonallisen näköisiä. Jos paloja antaa lahjaksi, voi miettiä valmiiksi, minkä malliset palat sopivat kenellekin.

Jäähdytin palat silikonimuoteissa pakkasessa. Palat irtosivat helposti, kun valutin ensin hetken kuumaa vettä muotin nurjalle puolelle. Pakkasessa paloista tulee kovia, joten kun palat hieman sulavat, niiden rakenne voi olla jo melko pehmeä. Muotista irrottaminen kannattaa siis tehdä nopeasti, jos haluaa, että muoto säilyy.

Ainoa ongelma tämän reseptin kanssa oli se, että ensimmäisen satsin jälkeen nuolin kattilan ja lastan putipuhtaaksi ja aloin himoitsemaan valmiita paloja. Joten lauantai-ilta meni rattoisasti siinä, että keitin toisenkin annoksen massaa ja kaatelin ne muotteihin. Ensimmäiset palat alkoivat olla sopivan jähmeitä, kun toinen annos pääsi pakkaseen.

Sunnuntaina pakkasin palat sellofaanikääreeseen ja maanantaina ne pääsivät eteenpäin. Nyt tämän jo uskaltaa siis julkaista vinkiksi muille, sillä herkut ovat jo toivottavasti onnellisilla omistajilla. :)