"Kyllä tiedän antaa sinulle hyvän neuvon: kun laiskuuden halu tulee päälle, ole silloin laiskana!" Minna Canth


"Minä en saa koskaan kunnon kotiruokaa. Vain niitä hienoja juttuja." Prinssi Philip, Edinburghin herttua



keskiviikko 23. lokakuuta 2013

Olutmaistelua ja aivan hervotonta mässäilyä

Olen onnekas. Harvinaisen onnekas.

Minulla on ystäviä, jotka ovat aivan mahtavaa seuraa.

Kaiken lisäksi ne ystävät on niin kilttejä, että kun belgialainen mies saa kotoa lahjaksi laatikollisen laatuoluita nämä ystävät muistavat, että hei Iinahan on oluen ystävä. Hyvän oluen ystävä. Olen jo pitkään tykännyt belgialaisista oluista, varsinkin lambiceista.

Joten kun sain kutsun tastingiin, jonka nämä ihanat, mahtavat upeat tyypit järjestivät, hyväksyin kyllä riemusta kiljuen. Ja järjestivät ihan viimeisen päälle. Illan ruokamenu oli  mietitty oluiden mukaan, ja ruoka oli aivan taivaallista. Ei voi olla ylisanoja nyt tarpeeksi. Ilta oli aivan huikean hauska!

En ole olutsnobi. En tiedä käytännössä niistä yhtään mitään, vaikka kai pitäisi. Sen verran kotona tulee oluttietoutta pakkosyöttönä. Olen kuitenkin onnekkaana päässyt maistelemaan erilaisia oluita aika paljon ja kyllähän siinä makuaisti kai kehittyy. Jos kehittyy.

Ei muuten olisi paha nakki järjestää tuollainen tasting itsekin. Esim neljälle ihmiselle erilaisia oluita ei kuitenkaan tarvitsisi olla kuin pari pulloa laatuaan. Maisteluannokset saavat kuitenkin olla pienehköjäkin.

Tässäpä muutamina kuvina tunnelmia. Kaikista ei ennättänyt napsia, kun piti nautiskella..

Westvleteren 12 tunnetaan maailman parhaana oluena. Rankattu ykköseksi muunmuassa RateBeer.com:in listalla. Jo toinen kerta tätä herkkua. Tarjolla oli myös Westvleteren 8, josta saatoin jopa pitää enemmän kuin tästä "maailman parhaasta".

Siinä sitä parasta. On se kyllä herkkua.

Minipizzoja ja bisseä. Hell yeah!

Pororullia.

Tää oli jonkin vähän vaaleamman oluen kanssa. En vaan muista minkä. Loistava yhdistelmä kuitenkin.

Uusi tuttavuus. Oli nannaa.


Suklaamousse ja ihanan pehmeä tumma olut. NAM!!

Kasteel ja Maredsous olikin merkkeinä tuttuja.

Malheur eli epäonni. Ei ollut epäonnea, kun tämäkin pääsi testiin. :)
Näiden lisäksi maisteltiin mm. Rochefortin arvostettuja trappisteja (nam!).

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti