Tulis taas joulu niin sais yölläkin syödä

Olipahan ruokaisa ja rattoisa joulu! Yksi ystäväni kertoi näyttävänsä joulun jälkeen muumilta ja myönnän, että se sama olotila on minullakin. Käytin täysin hyväkseni sanontaa: "Tulis taas joulu, että sais yölläkin syödä". Paistoin mm. joulupäivän ja tapaninpäivän välisenä yönä vielä puoli kolmelta karjalanpiirakoita (raakapakaste), kun teki mieli vähän napostella.

Tässä hieman kuvallisesti meidän joulupöytää:

Jouluiltana saimme pari kaveria kylään. Ilta sujui rattoisasti pelaten Buzzia ja korttia ja tietysti syödessä. Jouluillan menu koostui juustoista ja erilaisista tapaksista. Ehdoton uusi suosikkini on Castellon kittijuusto. Tapaksista herkkua olivat erityisesti marinoidut valkosipulit ja erilaiset salamit.

Tapaninpäivänä nautin rääppiäisannosta kaikkia omia jouluherkkujani!

Huh... onpa vieläkin täysi olo. Mutta graavilohta on vielä jäljellä, joten jos sitä pari leipää tekisi.......

Mattimyöhäisten lahjanhankintaan tai muuten vain

Pidän suunnattomasti pienistä kivijalkaputiikeista. Erityisesti pidän niistä, jos myynnissä on mahtava valikoima teetä, kahvia ja muita herkkuja. Savonlinnan Puistokadun Olga Maria on juuri sellainen.

Joulupukin ja muihinkin lahjakontteihin on sieltä päätynyt pariakin eri teelaatua sekä Chjokon suklaita (lämpimästi suosittelen tummaa suklaata vadelmalla!!). Perinteisemmän irtoteen lisäksi tarjolla on mm. teeruusukkeita, jotka aukeavat kauniisti kuumassa vedessä. Herkkusuille on suklaan lisäksi vanhanaikaisia englantilaisia karamelleja, hilloja, marmeladeja, pateita ja terriinejä.

Voisin viettää liikkeessä tunteja vain tutkien, mitä kaikkea ihanaa siellä on tarjolla.

Joten jos joululahja on vielä hankkimatta ja satut olemaan seudulla, suuntaa Puistokadulle!

(Chjokon suklaatahan saa myös mm. sen omista Helsingin Liisankadun ja Kluuvikadun myymälöistä. Ihania teelaatuja, suklaita ja kahveja myy mm. Flamingon, Sellon ja Lasipalatsin Caffi ja hyviä kahvilaatuja ja vaikka mitä ihanuuksia luonnollisesti myös Stockmannin Herkku)

Kuohujuoma sopii jouluaterialle

Jes! Tätä uutista on odotettu. Kuohuva juoma sopii myös joulupöytään! Helsingin Stockmannin Alkon myymäläpäällikkö Ari Seinä sanoo jutussa, että kuohuviini sopii joulupöydän kinkun, kalkkunan sekä laatikoiden kanssa. Ja uskottava kai se on. Kuohuva kun sopii lähes kaiken kanssa.

Olisiko joskus Radio Mafian Alivaltiosihteerissä ollut loru, jossa todettiin jotenkin näin:

"Valkoviini kalan kanssa,

punaviini lihan kanssa,
väkeviä ajan kanssa,
kaljaa myöskin paljaaltansa."

Tästä ainakin tuo punaviinin ja valkoviinin suositukset kalalle ja lihalle tuntuvat pitävän tiukasti kiinni ihmisten käsityksistä. Lisäksi ainakin minulla punaviinin käyttö kasvaa syksyn tullen, kun taas valkoviini on suosiossa keväällä ja kesällä. Ehkä se ei ole ihan huono muistutus, että näitä pölyttyneitä ajatuksiaan voisi vähän virkistää. Siis valkoviiniä tai kuohuviiniä joulupöytään sen lihan rinnalle ja keskelle synkkää talvea (oi joulun ihmettä odotellessa, jos se lumi vielä tulisikin!).

Jouluolut on myös tervetullutta meidän joulupöytäämme. Itse vasta opettelen oluen maistelua, mutta onneksi perheessä on yksi varsinainen olutnörtti, joka opettaa. Ainakin lämmitettävät kirsikkaoluet ovat jo saavuttaneet suosioni glögin korvaajina.

Graavilohi

Vietin viime viikonlopun isän luona kalakoulutuksessa. Kuten tuossa aiemmin kirjoitinkin, haluan jouluksi kalaa. En vaan ole itse sitä juurikaan tottunut käsittelemään, joten kävin siis mestarin opissa. Suolasin ihkaensimmäisen oman lohifilepalaseni ja voi! Se oli niiiiiiin hyvää!

Tekijänoikeudet kieltävät paljastamasta, mitä kaikkea graaviloheen isän tapaan tulikaan, mutta ei se mitään. Simppelin ja osittain samankaltaisen lohensuolausohjeen löysin Ruokavuosi-keittokirjasta, josta alla oleva ohje on muokattu.


Graavilohi

pala lohifilettä
1-2 rkl karkeaa merisuolaa
1/2-1 rkl sokeria
2 tl rouhittua valkopippuria
tilliä

1. Aseta siivottu lohifile astiaan nahka alaspäin.
2. Sekoita suola, sokeri ja pippuri. Ripottele seosta ja tilliä lihapinnalle.
3. Peitä kannella ja anna olla kylmässä yön yli.
4. Raaputa tai pese suola ja mausteet kalan pinnalta ja leikkaa vinoviipaleita.

Tein siis itse hieman eri ohjeella, mutta pääasiassa näin se idea toimii. Omalla ohjeella ohjetta olisi vaikea kirjoittaakaan, kun kaikki toimii sormituntumalla. Kuulemma tilliksi sopii myös kuivattu tilli. Mitat ohjeessa ovat viitteelliset. Ruokavuoden mukaan tuo määrä suolaa ja sokeria menee noin 1 kg perkaamatonta lohta. Sanoisin, että silmämääräisesti suolaa tulee noin puolen sentin kerros lohen pintaan.

Useissa paikoissa graavaamiseen käytetään myös alkoholia tai jotain muita maustetta. Esim. entisessä työpaikassani graavilohta maustettiin mm. ginillä, vodkalla, limellä ja mustikoilla.

Sormituntumalla tehdessä tuli mieleen joku sanonta, mikä liittyi leipureiden ja kokkien eroihin. Muistaakseni se meni jotenkin niin, että leipureiden pitää mitata tarkasti ja siksi kokit eivät yleensä ole hyviä leipureita. Kaikki kun tehdään vähän aistien varassa. Taidan itse kuulua enemmän siihen kokkien joukkoon.

Joulumenu selvillä

Joulumenu alkaa olla selvillä! Aika perinteisellä kaavalla joulu on taas menossa sillä pöytään on tulossa ainakin kinkkua, imellettyä perunalaatikkoa, porkkanalaatikkoa, italiansalaattia, sienisalaattia, graavilohta ja karjalanpiirakoita. Käytin joulun pääasiallisena kokkina veto-oikeutta ja totesin, että meille ei tule lanttulaatikkoa tai maksalaatikkoa. Rosolli, herneet tai keitetyt perunat eivät koskaan ole jouluumme kuuluneetkaan.

Suurimman osan teen itse. En jostain kumman syystä ollenkaan haluaisi käyttää valmiita tuotteita, vaikka tiedän niiden olevan maukkaita. Lisäksi valmiit laatikot vielä olisivat oivaa ajansäästöä. Mutta, kun sattumalta pidän perunalaatikkoa omana bravuurinani, niin en voi ostaa sitä valmiina! Porkkanalaatikossa aloin jo taipua einekseen, kunnes päädyin vaihtokaupparatkaisuun. Minä teen tädilleni perunalaatikon, hän meille porkkanalaatikon.

Salaatit on myös välttämätöntä tehdä itse. Valmiit salaatit tuntuvat uivan majoneesissa ja niistä puuttuu pari olennaista asiaa. Esimerkiksi olen aina laittanut sienisalaattiin suolasienien ja sipulin lisäksi omenaa. Se antaa raikkautta ja hyvää rakennetta salaatille. En myöskään pidä majoneesista sienisalaatin kastikkeena, vaan laitan mieluummin crème fraichea. Sienisalaatin tekoon houkuttavat myös ne itse suolatut sienet. En ole vielä uskaltanut niitä käyttääkään, mutta eiköhän joulu ole sen arvoinen?

Kinkku on jo ostettu. Kahdelle hengelle luulisi riittävän 2,6 kilon harmaasuolattu kinkku. Enpä ole ennen kinkkua paistanut, mutta ei kai se kovin vaikeaa voi olla? Ostin valmiiksi paistopussin, ja ajattelin kerätä liemen kastiketta varten. Sinappihuntu saa todellakin jäädä väliin. Ajattelin siivilöidä kinkun liemen, suurustaa kastikkeeksi ja maustaa omatekoisella omenasoseella. Katsotaan kuinka käy.

Näistäkö kinkulle kastike?

Joulupäivän iltaa kaapissa odottavat tapasainekset aurinkokuivatuista tomaateista täytettyihin oliiveihin ja juustoista serrano-kinkkuun.

Jälkiruoka vielä.. Parin kuusen alla jo odottavan paketin muodosta voisi päätellä, että suklaata on tulossa. Sehän voisi olla jälkiruoka kahvin ja konjakin kera.

Voisin jopa melkein sanoa, että ruokastressi alkaa olla ohi. Tosin, ne jotka ovat nähneet jääkaapin seinässä A4-paperin ruokalistoineen, aikatauluineen ja erityisine HOX!-merkkeineen saattavat olla eri mieltä.

Kuusi kasattu, kuohuvan paikka. Tästä se joulu alkaa.

Lämpimiä voileipiä

Joulukiireet päällä? Kauhea nälkä ja jotain tarttee saada nopeesti nyt heti? Miten olisi ihan vanhat kunnon lämpimät voileivät? Tässä joku aika sitten teimme pitkästä aikaa lämpimiä voileipiä de luxe -versiona. No joo, "luksusversio" siitä tuli mozzarellajuustoraasteen ja pekonin takia, mutta oli muuten oikeasti hyvää!

Muru vielä paistoi pekonia ensin hieman pannulla ennen kuin ne päätyivät leivän päälle. Kinkkua, ananasta, tomaattia, pekonia, aurajuustoa ja raastettua mozzarellaa - ihana rasvainen herkkupommi ja taas jaksaa pohtia jouluasioitakin. Pekoni tosiaan tekee kaikesta vähän parempaa :)

Nauru pidentää ikää

Kun Laiska kokki on niin laiska, että makaa vaan sohvalla, on miehen oltava omatoiminen. Käytävä siis kaupassa ise ja tehtävä vielä se ruokakin. Tästä seurasi todennäköisesti shokkitiloja kaupan myyjille ja sekavia naurukohtauksia laiskikselle. Miksikö?

Kaupasta tuli mies, joka puhisi. Syy?

a.) Kaupan kasvisosastolla ei myydä kukkakaalia tasan 300 grammaa valmiiksi pilkottuna ja paloiteltuna. Ja tämä tuli uutisena.
b.) Vihannesosaston tuotteet on punnittava ihan itse. Toisin kuin lihatiskillä. Ja tämä tuli uutisena.
c.) "Miksi tää kukkakaali on näin iso? Joku ydinjätteellä kasvatettu!!"
d.) "Nyt on sellaista luomuparsakaalia! Ihan lähiruokaparsakaalia Espanjasta asti."

Loppujen lopuksi lihaa syövä muru tuli siihen lopputulokseen, että kasvissyöjiä kohdellaan epäreilusti verrattuna lihansyöjiin. Lihatiskillä kysytään, halutaanko lihaa millainen määrä ja miten käsiteltynä. Vihannesosastolla ei. On epätasa-arvoista kasvissyöjiä kohtaan, että lihansyöjät saavat parempaa palvelua.

Ihana muruinen! Sen yhden miehen komediashow'n jälkeen sainkin erittäin hyvää broilerigratiinia. Ohje oli muuten käsittääkseni mukailtu tästä. Ilmeisesti Kotikokin resepteistä saa Android-puhelimilla jotenkin suoraan tehtyä näppärän kauppalistan.

"Pitääkö näille tehdä jotain, vai voiko laittaa näin?" ;)

Kuka brutaalisti murhasi kukkakaalin?