Scrollasin tekstejäni läpi ja huomasin kauhistuksekseni, että keväisen ravintolapäivän vietto on jäänyt puolitiehen. Teksti oli kirjoitettu, mutta jäänyt julkaisematta. Koska toukokuinen ravintolapäivä oli ihan mahtava, saatte lukea siitä näin - krhm - kaksi kuukautta myöhässä. :)
Pääsinpä siis kerrankin viettämään Ravintolapäivää! Aurinkoinen lauantai Helsingissä oli ehkä mitä mahtavin miljöö ravintolapäivälle. Sakkia oli liikkeellä hurjan paljon. Tai ainakin siltä se näytti joka paikassa, missä me kiertelimme.
Aamun aloitti erittäin huolella valmistettu kahvi Hakaniemen rannassa. Pop up -ravintola oli pystytetty rantaan rakennettavan kulttuurisaunan viereiselle tontille. Sitä kulttuurisaunaa odotellessa maistui erinomaisesti kahvi sekä skonssi. Hinta-laatu -suhde ihan kohdallaan ja maisema mitä parhain. Erityishuomio söpösti hieman liian pieniin istuimiin. :)
Seuraavaksi suuntamme oli kohti Näkinpuistoa, missä oli koiraystävien kahvila. No ei ole sitä koiraa (vielä!), mutta ystäväksi voisin kai itseäni luonnehtia. Kuten aika monessa muussakin ravintolassa, täällä oli tarjolla muffinseja/cupcakeja. Tämä kyseinen cupcake sai erityispisteet vaahtokarkeista (3 kappaletta! yhden söin heti ja se ei näy kuvassa) ja viileässä pidetyistä pillimehuista.
Päivän pääkohteemme oli sisäelinravintola Sydän ja Veri. Ravintolan idea oli tarjoilla ainoastaan sisäelimistä valmistettua ruokaa. Ravintolapäiväseurueen miespuoleiset henkilöt olivat ehkä menusta hieman enemmän innoissaan, mutta tämä koitos kannatti. Menu sisälsi mm. sydänpataa, kieltä ja korvahyytelöä. Sydänpata oli päivän suosikki. Pitkään haudutettu liha oli yhtä aikaa hyvin eläimellistä ja riistaisaa ja samalla niin pehmeää ja mureaa. Luonnollisesti olimme niin fiksuja, että olimme varautuneet sisäelinten nautiskeluun hakemalla naapuri-Alkosta sopivaa punaviiniä.
Seurueen naisväki sen sijaan arvosti erityisesti sisäpihamiljöötä ja huikean mukavaa ravintolan isäntäväkeä. Löytyipä muuten jutun juurta siitäkin, että tuo leipä oli ehkä parasta ikinä. Sattumalta olen saanut sen reseptin jo pari vuotta sitten, enkä vieläkään ole testannut sen tekemistä. Ja on kuulemma helppoa! Jälkiruokana toisilla raparperia ja toisilla kunnon laardista tehtyä korvapuustia täysmaidolla.
Jälkiruoan jälkiruoka hankittiin Tervasaaressa vietetyn auringonottotauon jälkeen suloisesta donitsipaikasta. Erityiskehut donitsivalikoiman laajuudesta ja oivallisesta teevalikoimasta. Tässä vaiheessa olimme hakeneet jo jälkiruoallekin sopivaa viiniä. Donitsien oivallisesta mausta kertoo jo sekin, että lähes kaikki jo tuossa kohtaa melko suureksi laajentuneesta sakistamme otti enemmän kuin yhden. En kerro, montako itse söin.
Iltapalalle suuntasimme Kallion suuntaan. Jos on ollut koko kevään ensimmäisen aurinkopäivän auringossa herkkuja ja viiniä nauttien, alkaa illansuussa tulla sellainen olo, että kaipaa suolaa, rasvaa ja jotain tulista. Niinpä ihailimme auringonlaskua napostellen nachoja, papuja ja salsaa.
Voin kertoa, että tuon kaiken jälkeen kävin melko onnellisena täyden vatsani viereen nukkumaan. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti