Mummo-Ankan touhuja

Alkoi eilen vähän hymyilyttää, kun ajelin lapsuudenkotiini viinimarjapensaiden ääreen. Tarkoituksena oli taas tehdä mehua talvea varten. Kun siinä aikani katselin mehumaijaa ja tuumailin, että mites tää homma toimikaan teki isäni sellaisen "kröhöm"-yskähdyksen ja totesi "Tuota, sellaisesta yhdestä blogista voisi olla apua. Se löytyy osoitteesta laiskakokki.blogspot.com". :)

Totta! Siellähän ne viimevuotiset mehustukset on kirjattuna ja oli niistä eilen apua. Jännää, vaikka menetelmä taitaa olla lähes idioottivarma, niin kyllä se taas jännitti, että mahtaako sieltä kelvollista mehua tulla. Tuli. Niinhän sitä sanotaan, että hyvää koittaa tehdä, mutta priimaa pukkaa tulemaan. Ai mikä omakehu?

Sen verran olin viime vuodesta viisastunut, että tein punaisista viinimarjoista enemmän mehua kuin viime elokuussa. Tuolloin tein mehua vain 10 litrasta marjoja ja säilöin toiset 10 litraa. Idiootti! No niitä punaviinimarjoja on yhä jäljellä, vaikka olenkin vihdoin keksinyt niiden kulutukseen superöverienergisoivan smoothien. Mutta mehujen kanssa kävi viime syksynä niin, että olin hypertarkka siitä, kuka saa juoda ja mitä mehua ja missä järjestyksessä ja yritin valvoa siitä YKKÖSpulloa eli sitä, mikä oli ensimmäisenä valutettu ja kaikkein ensiluokkaisinta. Arvatkaa, mitä sille kävi? JOKU JOI SEN SALAA! Että näin hyvin toimii meidän kodissa tämä säännöstely. :)

Eli mehua tuplamäärä siis, ja jos ne nyt vaikka kestäisivät edes syyskuun loppuun.

Niin ja tämä vielä on sanottava. Sain 10 litraa mustikoita. Siis sain! Ja ihan valmiiksi siivottuna ja kaikkea! Meinasi kyllä ihan sydän pakahtua tällaisesta ystävällisyydestä ja jalosta teosta.

Tekee kyllä silti vähän itsekin mieli matkata tuonne jo syksyisen oloiseen metsään. Haaveena on jo keltainen Rukan sadetakki ja se olisi söpö marjametsässä, eikös? Olin pari päivää mökillä ja metsä näytti olevan sinisenään marjoista. Ja vedestäkin, on nimittäin tuo Saimaan pinta hieman normaalia korkeammalla nimimerkillä niemenkärjessä sijaitseva mökki oli muuttunut omaksi saarekseen.

Säilömisestä vielä, että nyt on pakko hieman kehua omaa reippautta. Tässä jo usean vuoden ajan olen jotenkin onnistunut myöhästymään mansikkakaudesta. Nyt vihdoin ja viimein pakkasessa on nätisti siivottuna rasioissaan viisi kiloa mansikoita talven varalle.

Talvivarasto, mikähän hamsteri kuvittelen olevani?

Jaahas, ja mustikoiden pakastushommiin. Korvissa soi tämä: