Ukko-Munkki Talviklassikon jälkeen

Ihmisrassukat, jotka ruokailevat kanssani, ovat saaneet viime aikoina tottua siihen, etten syö enää mitään ilman, että kaivan puhelimeni esiin ja nappaan annoksesta kuvan ensin. Tätä kautta puhelimeeni on jäänyt kuvia, joista en edes aina ennätä kirjoittaa heti.

Tyhjensin siis kuvia ja tajusin, että mainitsematta on jäänyt eräs erittäin onnistunut ravintolakeikka. Talviklassikon jälkeen menimme syömään ystävieni kanssa munkkiniemeläiseen Ukko-Munkkiin. Olimme päättäneet siirtyä hieman kauemmaksi Töölön ja keskustan alueelta, sillä kaikki paikat olivat täyteen ammuttuja.

Täynnä oli myös Ukko-Munkki. Täydessä ravintolasalissa kaikui iloinen puheensorina ja tarjoilijalla riitti kyllä kiirettä. Ukko-Munkki remontointiin vasta jokin aika sitten. Olin viimeksi käynyt paikassa ennen remonttia ja täytyy sanoa, että remontin jälki oli oikein mieluinen. Pienet yksityiskohdat jäävät aina mieleen. Tällä kertaa pidin erityisesti värikkäistä vesipulloista.

Olin ahminut Talviklassikossa hodareita siihen malliin, että kaipasin jotain kevyttä. Kun muut valitsivat herkullisen kuuloisia pizzoja ja burgereita, otin itse hieman tylsän kuuloisen chevre-salaatin. Olen aiemmin syönyt paikan poropizzaa ja oi, miten se onkaan hyvää! Olin vain liian täynnä, että olisin edes voinut ajatellakaan pizzaa.

Oliko annokseni sitten tylsä? No ei! Ensinnäkin salaatin vinegrette oli aivan mielettömän hyvää. Salaatti oli ihanan raikas, monipuolinen ja maukas, joten annoskateudesta saattoivat kärsiä ihan kaikki muut. Täytyypä jopa sanoa, että chevresalaatti on ehkä paras, jonka olen koskaan syönyt!

Kotiin matkasi moisen illan jälkeen siis hyvin väsynyt ja täynnä ollut tyttönen. Joten jos joku näki 4:n raitiovaunussa isosti hymyilevän ihmisen - se saatoin olla minä!