Minulle tulee aina erilaisia ruokakausia. Niitä vaiheita, jolloin tekee mieli puputtaa vain yhä ja tiettyä asiaa. Tässä jonkin aikaa pakkomielteenä on ollut murot. Vanhat kunnon cornflakesit ovat olleet monen aamun pelastus. Nyt murojen rinnalle on nousemassa
Fazerin myslipuikulat. Miten voi leipä olla noin hyvää? Olen aina tykännyt leivistä, joissa on erilaisia siemeniä ja jyviä ja tuossa sitä tosiaan riittää.
Leipä on toistaiseksi testattuna parhaimmillaan paahdettuna ja päälle (oi voi, kestoihastus) mozzarellaa, basilikaa ja tomaattia. Jos kehtaan tunnustaa, söin eilen iltapalana leivän kanssa kokonaisen kimpaleen mozzarellaa ja tänään "lounaana" sama satsi. Tuli myslipuikuloiden, mozzarellan ja basilikan himo! Tänään vielä tein tuplabasilikat eli lisäsin pohjalle pestoa. Nam!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti