Joulu tulee, en ole valmis!

Rohkaisin mieleni ja uskalsin tunnustaa isälle, että ajattelin viettää tänä vuonna ensimmäistä joulua ihan omassa kodissani. Pelottavinta ei ole se, että asia piti kertoa isälle, vaan se koko ajatus ensimmäisestä omasta joulusta. Kertomisen jälkeenhän asiasta tuli tavallaan harkinnanvaraisesta potentiaalisesta aikomuksesta varma asia. Hui!

Tavallaan olen kauhustani huolimatta aivan innoissani! Saan tehdä joulun kotiin! Olen jo muutaman joulun ajan tehnyt suuren osan kodin jouluruuista. Se on siis ihan tuttua ja ihanaakin, joulusta kun pidän. Joulu on kulunut italiansalaattien, tuuvinkien ja muiden herkkujen valmistelussa. Olen kuitenkin aina laittanut juuri niitä ruokia, mitä kotonani on syöty lapsuudestani lähtien. Vuodesta vuoteen olen voinut luottaa siihen, että joulupöydästä löytyvät ne samat herkut.

Entäs tänä vuonna? Koko jouluni mullistuu täysin. En voi tai haluakaan pitää kiinni vain omista perinteistäni, vaan luoda yhteisiä, joten nyt olisi varmaan hyvä kokeilla jotain uutta. Entäs kun ne omat perinteet varsinkin ruoan suhteen kuitenkin ovat aika tärkeitä ja uusia jouluruokia muka hankala keksiä? Lisäksi kahden ihmisen toiveiden yhdistäminen voi tuottaa haasteita. Esimerkiksi, minä en kaipaa kinkkua ollenkaan (Jep, huono jouluihminen taidan siis olla), mutta murulle se on ihan ehdoton vaatimus.

Yritän ehdottaa, että kumpikin saisi valita omat suosikkinsa. Miehelle siis kinkkua ja porkkanalaatikkoa ainakin, minulle perunalaatikkoa, italiansalaattia ja sienisalaattia. Mutta entäs kala, josta molemmat sentään pitävät? Olen niin tottunut aattona savustettuun loheen, etten voi hyväksyä kaupan valmiita tuotoksia. Korvaisiko savulohen ja graavilohen vaikka mätilautanen?

Ja sitten jälkiruoka? Pitäähän sitäkin jouluna olla. Mikä olisi uusi, hauska ja kokeilun arvoinen? Sellainen, mikä tekisi meidän kahden joulusta juuri meidän joulun?

Kaikki vinkit, neuvot ja uudet ajatukset otetaan lämmöllä vastaan! Sillä aikaa hautaudun epätoivossani keittokirjojen maailmaan glögimuki kädessä.

Nämä asiat ovat ainakin jo varmoja:
1. Glögiä pitää olla ja paljon ja sen pitää olla Marlia lasipullossa!
2. Muovinen joulukuusi saa paikkansa varmaan jo hyvissä ajoin ennen aattoa.
3. Jouluaattona revin hiuksia päästäni, kun yritän saada kaiken valmiiksi.
4. Tapanina ihmettelen, miksi sitä ruokaa piti tehdä niin hemmetin paljon kahdelle ihmiselle!

Oma subi, paras subi

Rakastan Subwayn leipiä. Melko tarkalleen ottaen olen saanut subin viimeksi joskus maaliskuussa. Ongelman voisi ratkaista ottamalla auton ja ajamalla lähimpään kaupunkiin, jossa on Subway. Hetkellisessä harhatilassa jopa tutkin Subwayn sivulta franchise-ohjeita, kunnes tulin järkiini. Olen opetellut tekemään "subini" ihan itse kotioloissa.


Kalkkunasubi

1 ciabatta
muutama siivu kalkkunaleikkeitä
juustosiivuja

Lisäksi esimerkiksi:
sipulia
tomaattia
kurkkua
jalopenoja
salaattia
paprikaa
tuorejuustoa
oliiviöljyä
balsamicoa
oreganoa ja pippuria

1. Paahda halkaistua ciabattaa hetki uunissa. Raakapakasteciabattan kohdalla paista lähes kypsäksi ja halkaise sitten.
2. Aseta kalkkuna ja juustosiivut ciabatan toiselle puolikkaalle ja pidä hetki uunissa. Juusto saa hieman sulaa.
3. Täytä halutuilla kasviksilla.
4. Mausta oliiviöljyllä, balsamicolla, oreganolla ja pippurilla.
5. Kääri leivinpaperi, lautasliina tai ihan vaan kädet ronskisti "subin" ympärille ja ota iso haukku.

Teen itse usein "subin" raakapakasteciabattaan. Siinä kannattaa varoa sitä, ettei ciabattan pinnassa mene viiltoja. Ne hieman hankaloittavat leivän halkaisemista. Nälästä riippuen alas menee joko kokonainen tai puolikas "subi".

Subi toimii muuten hyvin esim. tortillaillan jälkeen. Usein jäljelle jää noita valmiiksi pilkottuja vihanneksia, salsaa ja guacamolea. Niistä saa oivat lisukkeet "subin" mausteiksi. Sivelee vain guacamolea toisen puolikkaan pintaan uunin jälkeen ja käyttää salsaa öljyn ja balsamicon sijaan kastikkeena. Toimii!

Joulutortut vol. 2

Viime joulun alla tein kirjoituksen joulutortuista. Sain tuolloin kommentin Iinekseltä, joka ei ihan ensin ymmärtänyt ohjettani joulutortun taittelusta. Onneksi ei!

Tapanani on siis torttuneliöön tehdä kulmaan viillot näin:

Olen sitten nuo ulommaiset kulmat taittanut keskelle, jolloin joulutorttuun tulee eräänlainen kukka neliöpohjalla. Hyvä torttu se on edelleen, mutta.... Nyt on taas se torttuaika vuodesta ja teki mieli kokeilla jotain uutta. Luin uudestaan Iineksen kommentin siitä, että taittaisinkin tortun sisemmän neliön kulmat keskelle. Pakkohan sitä oli kokeilla ja tältä se näyttää:

Ennen paistoa: takana "oikein" taitettu, edessä uusi Iineksen innoittama kokeilu

Ennen paistoa: luumuhillo lätkäisty

Vaalealla paahdolla ;)

Se on nätimpi kuin mitä kuva antaa ymmärtää.

Aika veikeä vai mitä? Eli kiitos Iines tästä inspiraatiosta ja avaruudellisesta hahmotuskyvystäsi! :) <3

Kun ei mene ihan putkeen..

Ei aina mene niinkuin Strömsössä, ei todellakaan. Sain palautetta siitä, että miten on mahdollista, että kun yleensä vaan heitän kaiken sekaisin niin lopputuloksena on jotakin hyvää. No tuota, ei käy näin aina. Seuraavaksi varoittava esimerkki siitä, kuinka käy, kun asioi sunnuntai-iltana myöhään ja väsyneenä kaupassa.

Lampsimme murun kanssa sunnuntaina uupuneina kauppaan, ja mietimme potentiaalista ruokaa. Jotakin helppoa, jotakin nopeaa. Mietin hetken caesar-salaattia, jota en ole pitkään aikaan syönytkään. Ajattelin myydä ajatukseni paremmin ehdottamalla perinteistä kanacaesar-salaattia oman suosikkini jokirapusalaatin sijaan. Ihme ja kumma, ajatus löi itsensä läpi ja aloimme haalia kaupassa tarvikkeita.

Ostoskoriin tipahteli salaattia ja kurkkuja (sopii muuten hyvin sekaan, vaikka ei asiaan kuulukaan) sekä krutongin hyvin korvaavaa näkkäriä. Kastiketta piti olla jääkaapissa jäljellä, joten sitä ei tarvittu. Lihahyllyllä katselimme aikamme erilaisia suikalepaketteja, kunnes minä viime hetkellä päätin haluta pippurimarinoitua ja nappasin paketin mukaan.

"Keisarin" pohja rakenteilla, mutta kuinkas sitten kävikään...?

Kotona leikkasin kurkut, revin salaatit ja murensin näkkärit kulhoon. Kurotin jääkaappiin ja tartuin salaattikastikepulloon. Kivaa.. Kastike oli mennyt vanhaksi jo neljä kuukautta sitten. Hetken neuvottelun jälkeen totesimme, että vaihtoehdot ovat Thousand Island tai ei mitään. Arvannette kumpi voitti?

Muru paisteli vieressä broileria. Kun liha alkoi kypsyä, katsoimme hitaasti toisiamme ja sitten pannua. Ei ollut ihan broilerin näköistä. Kaivoin pakkauksen roskiksesta. Kyllä, olin napannut kaupasta pippurimarinoitua porsasta.

Possu, ei broileri.

Hekotellen kasasimme salaatit, näkkärit, kurkut ja possuviipaleet lautaselle. Koristelimme kokonaisuuden Thousand Island -kastikkeella. Yritin pelastaa sen, mitä pelastettavissa oli ripottelemalla päälle fetakuutioita. Lopputulos oli sanoinkuvaamaton. Rehellisesti sanottuna kasa oli mahdollisesti hirveintä, kuivinta ja ehkä säälittävimmän makuista mättöä, mitä olen koskaan tehnyt. Söin kurkut, fetat ja kuivat näkkärit ja näykin salaattia. Possut siirsin murun lautaselle.

Mitä opimme tästä? Tarkista aina jääkaapista, mitä siellä on, ennen kuin menet kauppaan. Katso kaupassa, mitä sinne koriin viskaat. Ja tärkeimpänä, kaiken sotkeminen sekaisin ei vaan aina onnistu! :)

Suklaan himoon suklaamuffinsi suklaasydämellä

Jollain tavalla kammoan välillä valmistuotteita tai näitä "lisää vain vesi" -ratkaisuja. Esimerkiksi inhokkilistallani on jauheesta tehty perunamuusi! Aiemmasta päivityksestä kuitenkin paljastin jo, miten näppäriä mielestäni valmiit piirakkapohjat ovat, ja samalla tavalla käytän kyllä aina joulun alla valmista torttu- ja piparitaikinaa. Arkea helpottavia pieniä asioita, tiedättehän?

Joudun hieman syömään sanojani jauheidenkin suhteen. Salakavalasti meille ensin ilmaantui toisen toimesta vohveli- ja lettutaikinan jauhemixi, jossa ei ollut kyllä mitään moitittavaa. Muffinsihimossani ratkesin ja skeptisesti ajattelin kokeilla Sunnuntain suklaamuffinsimixiä. Myönnän, että yllätyin positiivisesti. Seuraavana aloin haaveilla suklaakekseistä ja annoin jälleen valmiille jauheelle mahdollisuuden. Kyllä se toimi.

Vihdoin päätin, että jauheen käyttäminen on ihan hyväksyttävää, varsinkin jos mixiä tuunaa hieman, eikös? Aloin haaveilla suklaasydämen sisältävistä suklaamuffinseista suklaakuorrutteen kera. Hieman överiksihän se olisi mennyt, mutta suklaasydän ei kai ole liikaa vaadittu?

Pätkismuffinsit (n. 15 isoa muffinsia)

1 Sunnuntain suklaamuffinsimix
1 pussi minipätkiksiä

1. Tee muffinsitaikina pakkauksen ohjeen mukaan.
2. Säästä minipätkiksiä jokaista muffinsivuokaa varten yksi, pilko loput pätkikset ja sekoita taikinan sekaan.
3. Laita muffinsivuoan pohjalle hieman muffinsitaikinaa. Aseta keskelle pala minipätkistä. Peitä pätkis taikinalla.
4. Paista pakkauksen ohjeen mukaan.

Asettelin taikinaa pohjalle noin ruokalusikallisen ja pätkiksen päälle vielä toisen samanlaisen määrän. Massa riitti hyvin 15 muffinsiin. Paperisia vuokia kannattaa olla kaksi päällekkäin, sillä muuten muffinsi saattaisi levähtää helpommin.

Oi ja voi!! Muffineista tuli täydellisiä, minttusuklaalta tuoksuvia, lämpimiä, pehmeitä ja suklaisia palleroita, joita olisin voinut ahmia monia. Onneksi säästi osan seuraavaan päivään, sillä - jännä kyllä - maku oli lähes parempi!

Aloin jo pohtia, pitäisikö seuraavaksi kokeilla Fazerin sinistä, Geishaa, Fazerinaa ja mitä näitä ihanuuksia oikein onkaan???

Quiche, pie, piirakka mikä lie

Huh! Onpahan taas pitkä aika edellisestä blogikirjoituksesta! Jos joku osaa kertoa, mihin aika näin nopeasti oikein menee, niin ottaisin tiedon mielelläni vastaan. Aloin selata puhelimeni kuvia (ei aina jaksa ottaa järkkärillä blogin kuvia, kun puhelin on niin näppärästi käsillä) ja huomasin, että muisti on täynnä erilaisia ruokakuvia! Selvä merkki siis siitä, että Laiska kokki on kokannut enemmän kuin blogannut, vaikka blogi on selvästi mielessä ollut.

Mitäpä siis viime aikoina olen puuhannut? Piirakoita! Nyt on iskenyt joku huikea villitys tehdä erilaisia suolaisia piirakoita. Joskus yläasteaikoina muistelen tehneeni Quiche Lorraine -piirakan, jonka jälkeen suunnittelimme isosiskoni kanssa oman kahvilan perustamista. Quiche Lorraine on ranskalainen kinkkupiiras ja sitä muistellen aloinkin vääntää piirakkaani.

Laiskiaisen suuri helpotus ovat valmiit piirakkapohjat! Testattuna on jo ainakin Sunnuntain ja Pirkan pakastetut valmispohjat. Pohjissa on pieniä makueroja, mutta molemmat sopivat hyvin suolaiseen piirakkaan. En tehnyt ihan pakkausten ohjeiden mukaisesti, vaan vähän mukaillen ja ensimmäisen version jälkeen vielä monesti varioiden.

Kinkkupiiras (1 piirakka, halkaisija noin 28 senttiä)

1 valmispiirakkapohja
n. 150 g kinkkua
1 paprika
100 g fetaa
2 dl pilkottua purjoa
1,5 dl ruokakermaa
150 g tuorejuustoa (esim. pippuri, paprika tai valkosipuli)
2 kananmunaa

1. Ota piirakkataikina sulamaan hyvissä ajoin. (tämä meinaa aina unohtua!!)
2. Kuulota silputtu purjo pannulla ja anna jäähtyä.
3. Sekoita ruokakerma ja tuorejuusto tasaiseksi massaksi. Lisää sekaan kananmunat.
4. Pilko kinkku, paprika ja feta. Lisää ne ja jäähtynyt purjo munamassaan.
5. Painele taikina piirakkavuoan pohjalle ja reunoille.
6. Levitä mössö pohjan päälle.
7. Paista 200 asteessa noin 30 min. (tai kunnes pinta on nätin ruskea)

Olin aina aiemmin tottunut siihen, että laitoin täytteet aina ensin ja sitten kaadoin kermamunaseoksen päälle. Päälle ripottelin reilusti juustoraastetta. Pirkan pakkauksen ohjeessa (katkarapupiirakka tms.) tuorejuusto ja kerma sekoitettiin. Se oli itseasiassa aika näppärä idea! Maustetulla tuorejuustolla voi vähän antaa erilaista makua piirakkaan. Samassa ohjeessa taisi olla myös ajatus täytteen ja munaseoksen sekoittamisesta yhteen, jonka jälkeen seos kaadetaan pohjan päälle. Hyvä idea sekin! Olen aina vähän tuskaillut sen kanssa, että meneehän se munaseos varmasti tasaisesti, mutta näin se toimii ainakin.

The Mössö

 Samalla kaavalla on tähän mennessä valmistettu mm. niin sanottu Huijauspiirakka.

Huijauspiirakka (sama koko)

Valmis piirakkapohja
Paprika
Kourallinen kirsikkatomaatteja
Kourallinen pakastettua parsaa
100 g fetaa
2 dl purjoa
100 g (katkarapu)tuorejuustoa
1,5 dl ruokakermaa
2 kananmunaa

1. Valmista kuten kinkkupiirakka.
2. Riippuen seurasta mainitse tai ole mainitsematta, että kyseessä on kasvispiirakka.


Meillä tuo miespuolinen ei aina oikein välitä kasviksista, mutta kun en sattunut korostamaan piirakan kasvisominaisuutta, hän huomasi asian vasta ensimmäisen palan jälkeen (Kuvitelkaa hölmistynyt "Tässähän ei oo lihaa..?!"). Piirakka maistui silti.

Sittemmin tein vielä tuplahuijauspiirakan. Tällä kertaa en sotkenut täytteitä ja munamassaa sekaisin. Asettelin ensin huolellisesti kinkut pohjalle ja peitin lihan kasviksilla. Kaadoin munamassan kasvisten päälle. Näytti kasvispiirakalta, mutta ei ollut. Voi näitä (tylsistyneen) ihmisen elämän pieniä iloja! ;)

Etsi kinkku?

Eli piirakoita! Viileässä loppusyksyn/alkutalven (sitä lunta saisi olla hieman enemmän) illassa lämmin piirakka vain toimii! Täytä näillä tai melkein millä tahansa, hyvin hankalaa on epäonnistua. Mistä tulikin mieleen: Tykkään ihan selvästi samasta syystä tehdä piiraita, pastaa tai salaatteja  Kaikkea sekaisin - ja hyvää tulee.

Lounastreffit Zucchinissa

Helsingissä ollessani kävin ensimmäistä kertaa yhdessä keskustan kuuluisassa kasvisravintolassa. Sovin ihanien entisen työkavereideni kanssa lounastreffit, ja koska molemmat ovat kasvissyöjiä ei Zucchinia parempaa paikka olisi voinut keksiä.

Zucchini on auki vain lounasaikaan. Tuolloin tarjolla on muutamia vaihtoehtoja, joista itse ainakin olisin lihansyöjänäkin voinut valita minkä tahansa. Ruoan tuoksu leijaili kulmankin taakse, mikä ehkä selittää vapaiden istumapaikkojen rajallisen määrän ja kiemurtelevan jonon kassalle.

Ystäväni ottivat herkullisen oloiset täytetyt paprikat, minä kantarellikeiton. Ihan selvästi kyse oli siitä, että en ole raaskinut omaa sienisaalistani käyttää, mutta jossainhan sieniä on sesongin aikana saatava! Keitto oli juuri niin pehmeää ja täyteläistä kuin kantarellikeiton pitääkin.

Zucchinissa annos tilataan tiskiltä. Ruuhkaisesta ajasta johtuen, jonottaa sai hetken, mutta palvelu oli kuitenkin sujuvaa ja mutkatonta. Ruoan saa samantien, mikä helpottaa varmasti monen kiireisen lounastajan elämää. Annokset olivat reiluja ja mielestäni melko edullisia ottaen huomioon, että raaka-aineet maistuivat ja näyttivät laadukkailta ja ruoka oli todella hyvää.


Usein tuntuu siltä, että monet, jotka syövät myös lihaa helposti välttävät kasvisravintoloita. Zucchinia ei kannata välttää. Kovin suurella seurueella syömään tosin tuskin mahtuu, mikä on hyvän ravintolan ikävä lieveilmiö. Suositussa lounaspaikassa jopa meidän kolmen hengen sakillamme oli vaikeuksia päästä samaan pöytään istumaan, vierekkäisistä paikoista puhumattakaan.