"Kyllä tiedän antaa sinulle hyvän neuvon: kun laiskuuden halu tulee päälle, ole silloin laiskana!" Minna Canth


"Minä en saa koskaan kunnon kotiruokaa. Vain niitä hienoja juttuja." Prinssi Philip, Edinburghin herttua



perjantai 9. joulukuuta 2011

Kun ei mene ihan putkeen..

Ei aina mene niinkuin Strömsössä, ei todellakaan. Sain palautetta siitä, että miten on mahdollista, että kun yleensä vaan heitän kaiken sekaisin niin lopputuloksena on jotakin hyvää. No tuota, ei käy näin aina. Seuraavaksi varoittava esimerkki siitä, kuinka käy, kun asioi sunnuntai-iltana myöhään ja väsyneenä kaupassa.

Lampsimme murun kanssa sunnuntaina uupuneina kauppaan, ja mietimme potentiaalista ruokaa. Jotakin helppoa, jotakin nopeaa. Mietin hetken caesar-salaattia, jota en ole pitkään aikaan syönytkään. Ajattelin myydä ajatukseni paremmin ehdottamalla perinteistä kanacaesar-salaattia oman suosikkini jokirapusalaatin sijaan. Ihme ja kumma, ajatus löi itsensä läpi ja aloimme haalia kaupassa tarvikkeita.

Ostoskoriin tipahteli salaattia ja kurkkuja (sopii muuten hyvin sekaan, vaikka ei asiaan kuulukaan) sekä krutongin hyvin korvaavaa näkkäriä. Kastiketta piti olla jääkaapissa jäljellä, joten sitä ei tarvittu. Lihahyllyllä katselimme aikamme erilaisia suikalepaketteja, kunnes minä viime hetkellä päätin haluta pippurimarinoitua ja nappasin paketin mukaan.

"Keisarin" pohja rakenteilla, mutta kuinkas sitten kävikään...?

Kotona leikkasin kurkut, revin salaatit ja murensin näkkärit kulhoon. Kurotin jääkaappiin ja tartuin salaattikastikepulloon. Kivaa.. Kastike oli mennyt vanhaksi jo neljä kuukautta sitten. Hetken neuvottelun jälkeen totesimme, että vaihtoehdot ovat Thousand Island tai ei mitään. Arvannette kumpi voitti?

Muru paisteli vieressä broileria. Kun liha alkoi kypsyä, katsoimme hitaasti toisiamme ja sitten pannua. Ei ollut ihan broilerin näköistä. Kaivoin pakkauksen roskiksesta. Kyllä, olin napannut kaupasta pippurimarinoitua porsasta.

Possu, ei broileri.

Hekotellen kasasimme salaatit, näkkärit, kurkut ja possuviipaleet lautaselle. Koristelimme kokonaisuuden Thousand Island -kastikkeella. Yritin pelastaa sen, mitä pelastettavissa oli ripottelemalla päälle fetakuutioita. Lopputulos oli sanoinkuvaamaton. Rehellisesti sanottuna kasa oli mahdollisesti hirveintä, kuivinta ja ehkä säälittävimmän makuista mättöä, mitä olen koskaan tehnyt. Söin kurkut, fetat ja kuivat näkkärit ja näykin salaattia. Possut siirsin murun lautaselle.


Mitä opimme tästä? Tarkista aina jääkaapista, mitä siellä on, ennen kuin menet kauppaan. Katso kaupassa, mitä sinne koriin viskaat. Ja tärkeimpänä, kaiken sotkeminen sekaisin ei vaan aina onnistu! :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti