Leffailta ja Santa Fe

Kävin vihdoin ja viimein katsomassa Napapiirin sankarit. Dome Karukosken aiemmat leffat ovat olleet hyviä, joten uskaltauduin varaamaan liput....

Mutta eihän tämä ole leffablogi vaan ruokablogi. Napapiirin sankarit sattui olemaan sopivaan aikaan vain Helsingin Bristolin elokuvateatterissa. Sympaattisen teatterin olemassa olon melkein unohtaa, kun useimmiten tulee käytyä Tennispalatsissa tai Kinopalatsissa. Kun ennen leffaa on kiva syödäkin jotain (varsinkin jos on työpäivä alla), sattuu Bristolin lähellä olemaan ehkä jopa kaupungin paras tex mex -ravintola. Tulinen ruoka? Yhtään en tykkää. Enpä! :D Tex Mexiä, cajunia, barbequeta? Kelpaa.

Santa Fe on vaan jotenkin ihan mieletön. Tunnelma on sopivan hämyinen ja lämmin. Sisustuksessa on maanläheisyyttä ja värikkyyttä. Arki-iltana viiden aikaan kaksi henkeä mahtui helposti sisälle. Mukava tarjoilija toi nopeasti listat. Hieman tylsää kai ottaa kerta toisensa jälkeen oma suosikki, mutta Chicken Fajitas oli taas liian houkutteleva ajatus.

Santa Fen fajitakset tarjoillaan tirisevältä parilalta. Kanafileet lepäävät paprika-sipulikasvisseoksen päällä. Kastikkeita, salsaa, guacamolea ja hapankermaa, sekä lettuja saa tarvittaessa lisää. Täytteissä riittää potkua. Ne eivät ole kuitenkaan liian tulisia, sillä kasvisten tai kanan maku ei peity. Kahden fajitaksen jälkeen olo on kylläinen ja onnellinen. Suuta polttelee hieman ja huulia kirvelee, mutta se on sen arvoista. Polttelu sitäpaitsi häviää parissa minuutissa. Ruoka ei ole ehkä soveliainta ensi treffeille, sillä se aiheuttaa ahmintaa ja sotkua. Ennen leffaa olevaksi ruokaorgiaksi fajitas on juuri täydellinen.

Niin ja se leffa sitten? Ei sitä turhaan olla kehuttu. Yleensä jokseenkin ärsyttävä Jasper Pääkkönenkin onnistui aika hyvin roolissaan. Eli kehut oli ansaittu.