Kuohuvaa vuodenvaihteeseen

Huomennahan taas pitäisi katsella ilotulitusten räiskettä, laulaa Auld Lang Synea ja poksauttaa pullo kuohujuomaa vuoden vaihtumisen kunniaksi. Mistähän tuo on tullut, että uudenvuodenaattona kuuluu juoda kuplivaa? Useammassakin lehtikirjoituksessa asia vaan todetaan, Alkoissa se näkyy myyntipiikkeinä ja no - onhan tuo tapa ollut itselläkin.

Malja vuodelle 2011

Ilta-Sanomat teki vertailun uudenvuoden juomista. Vertailuun pääsivät 10 myydyintä kuohuviiniä ja kaksi samppanjaa. Yllätys ei liene se, että kallein samppanja vei voiton ja se edullinenkin pärjäsi muita paremmin. Se hieman yllätti, että kuohuviineistä vei voiton Yellowglen Pink. Tuo rosékuohari on ollut oma ja monen ystävänikin suosikki, mutta lähinnä sen suloisen tyttömäisyyden takia. Nyt sen listan kärkeen nosti ammattilaisten raati. Jännää.. Jotenkin yhdistän Pinkin aina kesäisiin tunnelmiin, en keskitalven ilakointiin.

Yellowglen Pink kesäaikaan.

Onhan noita viinejä ihan kivaa ostaa vertailujen perusteella ja niistä saa hyviä ideoitakin uusien viinien kokeiluun. Kivoin tapa löytää oma mieluinen skumppa on kuitenkin mielestäni tasting. Olen pari kertaa ollut virallisessa kuoharitastingissa, mutta mikäs sitä estää järjestämästä omaa tastingia kaveriporukalla vaikka sitten uudenvuodenaattona. Jokainen tuo eri pullon ja sokkona maistellaan ja arvioidaan kuplien kokoa, väriä, makua ja tuoksua. Mukaan tietysti mansikoita, juustoja ja muita herkkuja tuomaan aromeita paremmin esiin. Eikä pullojen edes tarvitse olla isoja, jos halutaan todellakin vain pienet maistiaisannokset. Piccolo-pullojen valikoimakin alkaa olla melko runsas ja näin saadaan edullisesti mukaan samppanjaakin.

Kuohuviinitasting. Voittaja oikeassa reunassa.

Ehkä jotain kuplia huomiseksi pitää hankkia. Jos ei muuta, niin sitten Sodastreamerin avulla. ;)


Niin muuten... Kuplivasta juhlatunnelmasta arkisiin asioihin: Laiskis oli tänään ruoan suhteen HYVIN laiska.

Bataattikeitto

Kuvia selatessa huomasin, että tämäkin resepti on jäänyt kirjottamatta. Opsis! Muistaakseni keitto oli niin hyvää, että voisinpa itsekin tehdä tätä pitkästä aikaa uusiksi. Talvella kun tulee aina hillitön himo syödä erilaisia keittoja. Ja jotenkin joulun jälkeen kuvittelee syövänsä kevyemmin, jos pitäytyy keitossa. No... tämä on taas näitä "kevyitä" keittoja.

Bataattikeitto

1 kg bataattia
1 punainen chili
1 sipuli
1 valkosipulin kynsi
2 kasvisliemikuutiota
1 paketti Philadelphia-tuorejuustoa
15 dl vettä
1,5 dl valkoviiniä
suola
valkopippuri

1. Kuori ja paloittele bataatit. Keitä ne vedessä, johon on lisätty kasvisliemikuutiot.
2. Freesaa pannulla paloitellut chili, sipuli ja valkosipuli.
3. Lisää chili, sipuli ja valkosipuli kypsien bataattien ja liemen joukkoon
4. Soseuta sauvasekoittimella.
5. Lisää sekaan tuorejuusto ja valkoviini. Anna kiehahtaa uudelleen.
6. Mausta tarpeen mukaan suolalla ja valkopippurilla.

Melko simppeliä, kun vaan laittaa kaiken sekaisin ja soseuttaa. Liemeen voi lisätä halutessaan ruokakermaa, jos keitto ei tunnu tarpeeksi notkealta. Keitto on parhaimmillaan hyvän leivän kanssa

Viime talvena tämä keitto maistui mm. parin mäenlaskun jälkeen, kun nälkä oli yllättänyt ja teki mieli jotain lämmittävää. Kunpa tänäkin talvena vielä pääsisi kavereiden kanssa pulkkamäkeen tai laskettelurinteisiin!!!!

Laiskis Facebookissa!

Laiska kokki on nyt myös Facebookissa. Sieltä näppärästi näkee, koska blogiin on tullut päivityksiä, laiskiksen ruokakuvia, linkkejä ruokauutisiin ja muuta sellaista laiskismaista juttua. Tykätkäähän ja kommentoidakin saa!

Anthony Bourdain mummolassa?

Anthony Bourdainin No Reservations -ohjelman Facebook-sivulla kysellään, mitä mummosi tekisi Anthonylle, jos tämä tulisi kylään. Bourdainhan keräsi aiemmin ideoita siitä, mitä Suomessa kannattaisi nähdä ja kokea, jos tämä kuvausryhmineen tänne tulisi. Ilmeisesti esiin ovat siis nousseet suomalaiset isoäidit ja näiden tekemät herkkuruuat. Ymmärrän hyvin! Itsekin ilmoitin aina pienenä meneväni mummon luokse lihomaan, jos olin lomalla mummolaan menossa.

Niissä Facebookin kommenteissa toki ennätettiin jälleen kerran haukkua suomalainen ruokakulttuuri ihan täysin. Jaksettiin muistuttaa, miten suomalaista ruokaa inhoavat niin Berlusconi kuin Gordon Ramseykin. Mitä sitten? Mitä tuota Bourdainin ohjelmaa olen katsonut, niin Anthony on rohkeasti  kokeillut kaikkia paikallisia ruokia. Ehkä suomalainen ruoka ei ole saavuttanut globaalia suosiota, mutta onhan meillä mistä tehdä hyvää - metsät ja järvet täynnä!

Mutta siitä mummojen tekemästä ruasta. Kommenteissa järkeviä ehdotuksia antaneista jylläsivät selvästi pohjoisen ja idän isoäitien antimista nauttineet. Hurraa sille! Huomattava määrä ihmisiä ehdotti karjalanpaistia ja karjalanpiirakoita! Mahtavaa, eihän se Bourdain mitään gourmetruokaa halunnutkaan, vaan rehellistä kotiruokaa. Sitä mitä suomalaiset syövät. Tai söisivät, jos osaisivat vielä tehdä. Ehkä siksi hakusessa juuri ne mummot ovatkin. Onneksi trendi tuntuu olevan, että nuoremmatkin opettelevat tekemään perinteisiä kotiruokia.

Aloin sitten pohtia, että mitä oma mummoni, keittäjä ammatiltaan, olisi siihen pitopöytään laittanut? Aivan varmasti juuri sitä karjalanpaistia! Huuhdeltuna alas kotikaljalla.Todennäköisesti omatekoisia karjalanpiirakoita, ehkäpä muikkukukkoa. Pappa olisi saattanut lisätä pöytään savukalaa. Jälkiruokana olisi ollut toivottavasti mustikkapiirakkaa!

Huomasin kommenteissa jonkun muuten ehdottaneen juuri samoja asioita. Avainasiana oli se, että mustikkapiirakka tehdään pullataikinaan.

Niin mutta! Jos jolla kulla on hyviä ajatuksia, niin sinne vaan Tonylle kommentoimaan, mitä mummusi kokkaisi. Itseään voi viihdyttää myös Adolfo Ramirez nimisen ranskalaisheebon viiltävillä analyyseillä suomalaisesta ruokakulttuurista. Tässä yksi: "In finnish culture people don't invite themselves for dinner or lunch but just for coffee and cakes. Coincidence? I think not."

Grillaushaaveita "talven" keskellä

Tuossa aiemmassa kirjoituksessa viittasin viime kesän viimeisiin grillajaisiin. Juu tiedän, että nyt mennään keskitalvea, mutta eihän se siltä tunnu. Jouluna oli onneksi lunta, mutta nekin on jo kadonneet. Lajittelin tuossa siis vanhoja valokuvia ja törmäsin kesäkuviin ja siinä samalla noihin grillajaisiin. Niistä jäi kirjoittamatta ja mainisematta yksi hyvä kasvislisuke taas..

Olimme siis kaveriporukalla hieman saunomassa ja syömässä ja ylipäänsä herkuttelemassa. Grilliin pääsivät entrecôte-pihvit, pekoniin käärityt herkkusienet, salsa-tuorejuustokasvikset ja sitten nämä omanlaisensa grillatut tomaatit.

Grillatut mozzarellatomaatit

tomaatteja
mozzarellaa
oliiviöljyä
tuoretta basilicaa
suolaa ja pippuria

1. Pese tomaatit ja leikkaa niihin syviä viiltoja. Varo, ettet leikkaa koko tomaattia halki.
2. Tee mozzarellasta siivuja ja laita siivuja tomaatin viiltoihin.
3. Grillaa niin, että mozzarella sopivasti hieman sulaa.
4. Leikkaa basilica silpuksi. Laita sekaan tilkka oliiviöljyä ja suolaa ja pippuria maun mukaan. Sekoita eräänlaiseksi basilicatahnaksi.
5. Levitä basilicaöljyä grillattujen mozzarellatomaattien päälle ja syö pois.

Tämä toimii vallan hyvin myös uunissa tehtynä, vaikka grilli tuo tietysti oman säväyksensä. Otettu käyttöön juhannuksensa 2010 ja käytetty siitä eteenpäin menestyksellä.

Grillajaiset vaativat alkumaljat.

 

 

Mozzarellabroileria kasviksilla

Eräs sunnuntai yritimme kerrankin käyttää hieman enemmän aikaa ja vaivaa ruoanlaittoon kuin mitä normaali soitto lähipizzeriaan vaatii. Mielikuvitus riitti siihen, että perunan korvaava kasvislisuke oli vanha tuttu. Tuo kasvislisuke on siitä hämmentävä, että jopa vihanneksia inhoava kaverini avomies tykästyi tuohon kesän viimeisissä grillajaisissa. Se on jo melkoinen suoritus. Kasvislisuke on niin muhevaa, että se toimii samalla myös kastikkeena lihalle.

Lihapuoli niin... lihatiskeillä ei tunnetusti sunnuntaisin ole kovinkaan valtaisat valikoimat, joten päädyin tekemään mozzarellalla täytettyjä broilerin fileitä.

Mozzarellabroileri

marinoituja broilerifileitä
mozzarellaa

1. Huuhtele fileistä marinoidi pois ja nuiji fileet hieman ohuemmiksi.
2. Viipaloi mozzarella ohuiksi siivuiksi.
3. Paista fileitä hetki pannulla molemmilta puolilta niin, että file saa väriä pintaan.
4. Laita mozzarellaviipaleita fileen päälle ja taita file taskuksi.
5. Paista mozzarellabroileritaskuja uunissa niin, että broileri on kypsää ja mozzarella hieman sulanut.

Jos broilerifileet ovat varsin ohuita, ne kypsyvät suhteellisen nopeasti. Kypsyys kuitenkin kannattaa aina tarkistaa! Taskun saa näppärästi pysymään kiinni käyttämällä hammastikkuja. Broileritaskun voi täyttää esim. mozzarellalla ja parmankinkulla tai aurinkokuivatulla tomaatilla.

Käytän useammin valmiiksi marinoitua lihaa kuin pitäisi. Joku kesä luin muistaakseni Hans Välimäen grillausvinkeistä, että marinadi kannattaa huuhdella pois. Se on jo ennättänyt maustaa lihan, mutta pintaan huuhtelematta jätettynä se helposti palaa kiinni, jolloin maku kärsii. Ihan näppärä vinkki, jota olen onnistuneesti kyllä käyttänyt sen jälkeen aina marinoitujen tuotteiden kanssa.

Ja kyllä... tunnustan. Tämä on taas yksi niistä annoksista, mitä olen joskus syönyt jossakin ravintolassa. Hyvin helppoa tehdä itse!!

Se kasvislisuke pekoniin käärityn herkkusienen vieressä. Alhaalla vasemmalla entrecôte.

Lahjakas joulu

Joulupukki toi mukavasti lahjuksia. Olin taas ollut kiltti, sillä joulupukki toi kivasti lahjuksia. Yhtä konserttilippua ja rannekorua lukuun ottamatta lahjat olivat pitkälti joko syötävää, juotavaa tai keittiöön jotenkin liittyvää sorttia. Hienoa! En juuri kaivannutkaan erityisesti mitään krääsää, vaan tämä lahjavalikoima oli oikein täydellinen.

Yksi erittäin mieluisa paketti sisälsi Scanpanin haudutuspannun ja Fiskarsin baking kitin. Setti sisälsi silikonisudin, -vispilän ja suuren lusikan. Ilmeisesti myös ensi vuonna kotona olisi siis syytä kokata ja leipoa hieman entistä enemmän. Tuota sutia ja vispilää olen aiemmin katsonutkin vähän sillä silmällä. Silikonisuti on mielestäni paljon helppokäyttöisempi ja helpompi puhdistaa kuin tavallisest sudit ja silikonipäällystetyllä vispilällä ei tarvitsisi pelätä naarmuttavansa kattilaa.

Sitten se varsinainen lahja, joka sai aikaan ihastuneita huokauksia. Joo, taidan olla hieman hassu, mutta kaikki mikä on vaaleanpunaista on melko lailla pop ja kun vielä olen pitkään halunnut Sodastreamia, niin se pinkkinä oli aivan mahtava lahja. Kyseisen koneen kasasin välittömästi, vaikka muru nauroi vieressä, kun kokoaminen näytti hieman hankalalta. Koneen sooda tuli jouluaterian jälkeen tarpeeseen. :) Paketissa oli myös kaksi eri makua, joista omena on ainakin todettu jo hyväksi.

Olen toivottaman hurahtanut tuohon laitteeseen. Juon kivennäisvettä PALJON. Tai joisin varmasti vielä enemmän, jos niitä painavia pulloja ei aina tarvitsisi raahata kaupasta ja viedä niitä tyhjiä takaisin kauppaan. Sodastreamilla ei tarvitse moista miettiä, kun kuplavettä on tarjolla koko ajan. Nyt vaan toivon, ettei Sodastreamille käy kuin niille 80-luvun limsakoneille, mitä meidänkin lapsuudenkodista taitaa keittiönkaapista löytyä. Niihin ei ole oikeita hiilihappopulloja löytynyt enää vuosiin.

Kiitos joulupukin apulaisille kaikista lahjoista! Laiskis kiittää ja kumartaa!