Läksiäislahjontaa osa 1

Kaupungin vaihdon yhteydessä vaihdoin myös työpaikkaa. Alan pikkuhiljaa reilun viikon jälkeen toipua läksiäisistä, joten ehkä pystyn ilman huokauksia kertomaan, miten ihania entiset työkaverini olivatkaan. Uskomattominta asiassa oli se, kuinka hyvin nuo ihmiset oppivat minut parissa vuodessa tuntemaan.

Perinteiseen tapaan lähtevä työntekijä eli tällä kertaa minä toin herkkuja työkavereille. Koska karkkilakko on yhä voimassa päädyin pitämään iltapäivällä jäätelökestit. Tarjolla oli vaniljaa ja suklaanougatia sekä suklaapisarakeksejä päälle murustettavaksi. Aamu sattui tietysti olemaan ihana ja aurinkoinen ja VR:n lähiliikenne täysin sekaisin. (some things never change) Hieman jännitin a.) riittääkö 4 litraa jäätelöä vajaalle 50 henkilölle b.) kuinka pahasti jäätelö ennätti aamulla sulaa. Onko inhottavampaa kuin sulanut ja uudelleen pakastettu jäätelö, jos haaveilee kunnollisesta jätskifiestasta?

Mutta palatakseni niihin työkavereihin.... Jäätelökestien yhteydessä sain myös läksiäislahjan. Suloisen vaaleanpunaisen paperikassin sisällä oli ensinnäkin ihana kortti, jossa komeili kunnon samovaari, ja sen seurana paketti teetä. Toiseksi kassista löytyi lempparicavaani Codorniuta. Seuraavana kätköistä paljastui Top Chef -voittajan Akseli Herlevin uusi keittokirja (ehdottomasti haluamieni keittokirjojen listalla!!). Viimeisimpänä, mutta ei vähäisimpänä sain kuusi kappaletta Teeman vaaleanpunaisia lasisia kippoja. Läksiäislahja sisälsi siis varsin hyvin kaikkea mistä pidän erittäin paljon: cavaa, keittokirjan, kaikkea vaaleanpunaista, teetä ja Teemaa. Teeman kippojen sisällä oli vielä vaahtokarkkeja. Lemppareita! Erikoispoikkeusluvalla sain syödä ne - karkkilakosta huolimatta.

Lyhyesti siis - kiitos ihanat! Teitä tulee ikävä. Ovelasti ujuttaudutte usein mieleen, sillä Akselin kirja ja Teeman astiat ovat ahkerassa käytössä. Cava sen sijaan kului jo. ;)