"Kyllä tiedän antaa sinulle hyvän neuvon: kun laiskuuden halu tulee päälle, ole silloin laiskana!" Minna Canth


"Minä en saa koskaan kunnon kotiruokaa. Vain niitä hienoja juttuja." Prinssi Philip, Edinburghin herttua



perjantai 9. maaliskuuta 2012

Top Chefin finaalista - vähän jälkikäteen

Olipahan Top Chef -tuotantokausi! Ilokseni oma suosikkini Teemu voitti. Teemu ja Lasse olivat ainoita, jotka vaikuttivat jollain tavalla sympaattisilta. Suurin osa kokeista vaikutti ylimielisiltä ääliöiltä. Tosin kokkien egot nyt tunnetusti ovat aika korkeat. Ei kai siellä keittiössä muuten pärjäisikään.

Parasta finaalissa oli vielä sen supersymppiksen oloisen kuopiolaisen paluu. Teemu keräsi itseltäni muutaman irtopisteen valitsemalla hänet apurikseen viimeisessä haasteessa.

Mutta kokonaisuutena tuotantokaudesta on kaiketi pakko vielä kommentoida hieman Piia Kämppiä ja Pipsa Hurmerintaa. Voi luoja. Yli puolet omasta ohjelman seuraamisestani meni ällistelyyn siitä, mikä näitä kahta naista vaivaa. Välimäen asenteen tuomarina ymmärtää, koska tyypillä nyt selvästi on varaakin sanoa asioista. Mutta Pipsa ja Kämppi?

En ole valmis hyväksymään, että nihkeys, ylimielisyys ja selkeä nautinto toisten dissaamisesta kuuluvat konseptiin. Amerikkalaisen Top Chefin upea, kaunis, ihana Padma Lakshmi on jopa hymyillyt ohjelmassa ja onnistunut vaikuttamaan viehättävältä persoonalta. Samaa ei voi sanoa Suomen Top Chefin naistuomareista.

Kieltämättä hymyilin hieman lukiessani erään kommentin Facebookista. Kaverini kirjoitti, että Kämpin vastenmielisyyden takia voisi jopa boikotoida koko Royal-ketjua. Ei kovin hyvää PR:ää.

Royalin kokkien menestys ohjelmassa jatkui kuitenkin jälleen. Onneksi voittaja-Teemu korvaa sympaattisuudellaan Kämpin ynseyden ja pitää Royalin mainetta yllä. Hesarissa Teemu esitteli köyhien ritareiden tekotaitojaan. Luulenpa, että tuossa on kotitekoisen jäätelön resepti, jota aion kokeilla. Sitä Teemun keittokirjaa odotellessa sitten. :)

3 kommenttia:

  1. Minustakin se tuomaritoiminta oli ihan ala-arvoista ja todella ilkeää. Pipsa, Piia ja Hans munasivat kyllä itsensä mun silmissä ainakin. Tykkään Amerikan Top Cheffistä paljon enemmän. Ja Suomen Mastercheffistä, siinä kun kilpailijoita kannustetaan ja tuetaan myös. Nöyryytysrealityjen aika on ohi.

    VastaaPoista
  2. Mä ylipäätään ihmettelen sitä, että on pakko olla kuspää, jotta voi olla kokki – kai reiluudella ja mukavuudella pötkisi pitkälle?! Tai sitten ei ja minä olen liian kiltti nössykkä näissä asioissa :D.

    Jaoin sulle muru tunnustuksen: http://sogettingmarried.blogspot.com/2012/03/7-faktaa-chocosta.html

    VastaaPoista
  3. Kiitos, kiitos Choco!

    Tuosta kokkien kusipäisyydestä. Aikoinaan ravintoloissa työskennellessä kyllä kävi mielessä, että jonkinlaista kovaa nahkaa keittiössä pärjääminen kyllä vaatii. Ei se ihan herkimmille tai kainoimmille sovi.

    SILTI, parhaat tuntemani kokit ovat kyllä niitä mukavia, sympaattisia ja huumorintajuisia ihmisiä. Se, että he tekevät myös loistavaa ruokaa, oli sitten pelkkää bonusta! Oisko niin, että ruokakin maistuu paremmalle, jos sen tekee mukava ihminen?

    VastaaPoista