Hesarissa oli tänään mielenkiintoinen juttu parista uudesta keittokirjasta. Mielenkiintoa toki lisäsi otsikko "Älä kokeile tätä kotona". Pekka Terävän ruokakirja Olo on jutun mukaan huikaisevan kaunis kyllä, mutta melko mahdoton tavalliselle kotikokille.
Vai miten sujuisi seuraava? "Pakasta massa silikonimatolla, vakumoi jäisenä, paista päivittäin 160 asteessa (uunin kosteus 0 %, puhallus 50 %) 10-14 minuuttia". Niin..
Myös Christer Lindgrenin kirjassa "Kiehuu! Uusi suomalainen keittiö" on hieman hankalan oloisia ohjeita. Ainakaan minulta ei löydy digitaalista vaakaa, pacojetiä, sifonipulloa tai muita laitteita, joita kirjan ohjeisiin tarvitaan. Tämänkin kirjan kehutaan olevan kaunis katsella, vaikka osa annoksista on Hesarin mukaan niin taiteellisia, että muistuttavat ulkonäöltään päiväkotilasten taidepajaa.
Tulee vain mieleen yksi sana: hifistelyä. Onhan se hienoa antaa taidonnäyte omasta osaamisestaan, ja taitoa kirjojen kokeilta varmasti löytyy. Mutta jos tarkoituksena on ostaa keittokirja, näistä kumpikaan ei liene se järkevin vaihtoehto. Ja monesti yksinkertaisimmat asiat ovat niitä parhaita.
Tosin ainakin minulla on tapana lukea keittokirjoja välillä kuin mitä tahansa romaania. Niiden kuvia voi ihailla, resepteistä etsiä inspiraatiota ja matkata mielessään makujen syntysijoille eri puolille maailmaa. Luultavasti se inspiraation haku on näidenkin kirjojen tarkoitus, ja kohderyhmänä keittiön ammattilaiset. Ei jokaisen ruokakirjan tarvitsekaan olla keittokirja, jota kotikokki voi kopioida omassa kyökissään.
Mistä tulikin mieleen. Hesarissa oli arvio myös Tuomas Milonoffin ja Riku Rantalan matkaruokakirjasta Mad Cook. Ei, enpä aio syödä koiraa, sen voi luvata. Silti kirja kyllä kiinnostaa. Joten joulupukki, jos olet kuulolla.. GRHM! (Kyllä nuo yllä mainitutkin kelpaa)
Sinällään tuo reseptien kokeiluhan lehdessä ei ole kovin uusi idea, vaikka hyvä idea onkin. Ainakin Kauppalehden Optiossa on muistaakseni joka numerossa keittokirjan annosta kokeiltu ja vertailtu lopputuloksia kuvin.
Ja Hesarista puheen ollen. TV-sivuilla esitellään Top Chefiin osallistuva Vanajanlinnan keittiöpäällikkö Mika Jokela. Jokelan mielestä ammattilaisten ei kannata katsoa kokkiohjelmia, sillä viihdeohjelmina niissä ei ole haastetta. Pianhan se nähdään, onko Top Chefissä tarpeeksi haastetta Jokelalle. :)
torstai 9. joulukuuta 2010
keskiviikko 8. joulukuuta 2010
Savuporotuorejuustorullat
Käsi ylös se, jolla jää aina pakkaseen ylimääräistä taikinaa joulutortuista? Okei, enhän minä sitä kädennostoa näe, mutta ainakin itselleni sitä sattuu joka vuosi. Eilen pari ystävääni oli vierailulla glögeillä ja joulutortuilla. Valmista taikinaa jäi pari levyä yli. Joulutortuthan on parhaimmillaan tuoreina, joten turha niitä on hirveää määrää kerralla paistaa.
Myllyn Paras Torttutaikina-pakkauksessa oli hyvä idea, siitä mihin muuhun taikinaa voi käyttää, ja kerrankin ajattelin totella pakkauksen ohjeita. :) No ainakin melkein. Ohjeeni siis poikkeaa pakkauksen ohjeesta vain hieman.
Savuporotuorejuustorullat (12 kpl)
2 levyä valmista torttutaikinaa
100 g savuporotuorejuustoa
12 paperista muffinsivuokaa
1. Kauli taikinat noin puolet leveämmäksi.
2. Levitä taikinalevylle tuorejuustoa noin 3 rkl/levy
3. Kääri taikinalevy pituussuunnassa rullaksi ja laita rulla jääkaappiin puoleksi tunniksi
4. Leikkaa rulla kuuteen osaan. Aseta leikattu kiekko muffinsivuokaan.
5. Paista 225 asteessa 10-15 min.
Kaikkihan ei aina mene kuten Strömsössä. Kaulin taikinan pakkauksen ohjeen mukaisesti pituussuunnassa pidemmäksi. Sen takia leikatuista pätkistä tuli hassuja ohuita ja korkeita torneja vuokiin. Tuumasin, että matalammat ja leveämmät kiekot tuottaisivat hieman kauniimman lopputuloksen. Tätä pitää kokeilla siis ensi kerralla. Aion vielä tulla rullien mestariksi! Lisäksi unohdin rullani uuniin yli vartiksi, kun innostuin hieman muuttamaan blogin ulkonäköä... Lopputuloksena hieman kuivahkot, kärähtäneet möntit, jotka olivat kuitenkin ERITTÄIN hyvän makuisia. Ja saahan kotona tehty näyttää kotona tehdyltä.
Savuporotuorejuusto oli nappivalinta! Alkuperäisessä ohjeessa suositeltiin valkosipulituorejuustoa tai homejuustoa ja pähkinärouhetta. Varmaan hyviä nekin. Mutta tämä vaikutti sen verran helpolta ja eri täytteillä muokattavalta herkulta, että pääsen varmasti vielä testaamaan kymmeniä täytteitä. Kai tuota torttutaikinaa myydään vielä joulun jälkeenkin?
Myllyn Paras Torttutaikina-pakkauksessa oli hyvä idea, siitä mihin muuhun taikinaa voi käyttää, ja kerrankin ajattelin totella pakkauksen ohjeita. :) No ainakin melkein. Ohjeeni siis poikkeaa pakkauksen ohjeesta vain hieman.
Savuporotuorejuustorullat (12 kpl)
2 levyä valmista torttutaikinaa
100 g savuporotuorejuustoa
12 paperista muffinsivuokaa
1. Kauli taikinat noin puolet leveämmäksi.
2. Levitä taikinalevylle tuorejuustoa noin 3 rkl/levy
3. Kääri taikinalevy pituussuunnassa rullaksi ja laita rulla jääkaappiin puoleksi tunniksi
4. Leikkaa rulla kuuteen osaan. Aseta leikattu kiekko muffinsivuokaan.
5. Paista 225 asteessa 10-15 min.
Kaikkihan ei aina mene kuten Strömsössä. Kaulin taikinan pakkauksen ohjeen mukaisesti pituussuunnassa pidemmäksi. Sen takia leikatuista pätkistä tuli hassuja ohuita ja korkeita torneja vuokiin. Tuumasin, että matalammat ja leveämmät kiekot tuottaisivat hieman kauniimman lopputuloksen. Tätä pitää kokeilla siis ensi kerralla. Aion vielä tulla rullien mestariksi! Lisäksi unohdin rullani uuniin yli vartiksi, kun innostuin hieman muuttamaan blogin ulkonäköä... Lopputuloksena hieman kuivahkot, kärähtäneet möntit, jotka olivat kuitenkin ERITTÄIN hyvän makuisia. Ja saahan kotona tehty näyttää kotona tehdyltä.
Savuporotuorejuusto oli nappivalinta! Alkuperäisessä ohjeessa suositeltiin valkosipulituorejuustoa tai homejuustoa ja pähkinärouhetta. Varmaan hyviä nekin. Mutta tämä vaikutti sen verran helpolta ja eri täytteillä muokattavalta herkulta, että pääsen varmasti vielä testaamaan kymmeniä täytteitä. Kai tuota torttutaikinaa myydään vielä joulun jälkeenkin?
maanantai 6. joulukuuta 2010
Itsenäisyyspäivän ylistys suomalaiselle muotoilulle
Itsenäisyyspäivänä voi olla hyvä hetki antaa arvoa suomalaisille tuotteille. Omat keittiön luottotuotteeni ovat sitä samaa Iittalaa, Arabiaa, Hackmannia, Marimekkoa ja Fiskarsia kuin monella muullakin. Nämä tuotteet ovat paitsi muotoilultaan kauniita myös kestäviä ja käytännöllisiä.
Lempisuunnittelijani on Kaj Franck. Frankcin Teema-sarja ja Kartio-lasit miellyttävät tällaista krumeluuria inhoavaa ja yksinkertaista tyylikkyyttä ihailevaa ihmistä. Franck on tunnettu siitä, että hän jätti muotoilussaan pois kaiken tarpeettoman. Lopputuloksena oli ajattomia suomalaisen muotoilun klassikoita.
Heikki Orvola on suunnitellut esimerkiksi Iittalalle, Arabialle ja Marimekolle. Orvola sai Kaj Franck -muotoilupalkinnon 1998. Orvolan kädenjälki näkyy esim. Arabian 24h -astiasarjassa. Sarja on puhdaslinjaista ja ajatonta muotoilua parhaimmillaan. Sarja on suunniteltu alunperin Orvolan omaan käyttöön. Onneksi sattumien kautta sarja päätyi tuotantoon.
Omaan kaappiini Kartion ja 24h:n lisäksi mahtuu myös Kerttu Nurmisen suunnittelemat Verna-lasit. Vernat ovat myös tarpeeksi yksinkertaisia ja hyvin käytännöllisiä. Ne sopivat pyöreällä muodollaan loistavasti yhteen 24h-sarjan kanssa. Iittalan ja Arabian eri sarjojen yhdisteleminen on helppoa, sillä värimaailmat sopivat täydellisesti yhteen. Itsenäisyyspäivään sopivasti omani ovat sini-valkoisia.
Laiskan kokin keittiössä auttaa vielä yksi ehdoton asia. Ilman sitä, en vain tulisi toimeen. Se on Fiskarsin veitsisarja. Satun pitämään isoista veitsistä ja tämän sarjan veitset ovat todella käteen sopivia. Kahvan materiaali on luistamaton, joten ote ei veitsestä lipeä. Terät ovat huikean terävät. Pienin veitsi on sopivan taipuisa leikkaamaan vaikka paprikan kuoren "fileroimalla". Sillä on näppärä myös irrottaa greipin hedelmäliha.
Uutena ihastuksena olen löytänyt Arabian KoKo-sarjan. Kristina Riskan ja Kati Tuominen-Niittylän suunnittelema astiastosta pidän erityisesti tarjoiluastioista. KoKon kulho on ehdoton salaatille, hedelmille ja no melkein mille vain. Tarjoiluastiana suosin myös Marimekon Unikko-lautasta.
Eli keittiönkin kautta.. Suomelle, suomalaisuudelle ja suomalaisille tuotteille!
Lempisuunnittelijani on Kaj Franck. Frankcin Teema-sarja ja Kartio-lasit miellyttävät tällaista krumeluuria inhoavaa ja yksinkertaista tyylikkyyttä ihailevaa ihmistä. Franck on tunnettu siitä, että hän jätti muotoilussaan pois kaiken tarpeettoman. Lopputuloksena oli ajattomia suomalaisen muotoilun klassikoita.
Heikki Orvola on suunnitellut esimerkiksi Iittalalle, Arabialle ja Marimekolle. Orvola sai Kaj Franck -muotoilupalkinnon 1998. Orvolan kädenjälki näkyy esim. Arabian 24h -astiasarjassa. Sarja on puhdaslinjaista ja ajatonta muotoilua parhaimmillaan. Sarja on suunniteltu alunperin Orvolan omaan käyttöön. Onneksi sattumien kautta sarja päätyi tuotantoon.
Omaan kaappiini Kartion ja 24h:n lisäksi mahtuu myös Kerttu Nurmisen suunnittelemat Verna-lasit. Vernat ovat myös tarpeeksi yksinkertaisia ja hyvin käytännöllisiä. Ne sopivat pyöreällä muodollaan loistavasti yhteen 24h-sarjan kanssa. Iittalan ja Arabian eri sarjojen yhdisteleminen on helppoa, sillä värimaailmat sopivat täydellisesti yhteen. Itsenäisyyspäivään sopivasti omani ovat sini-valkoisia.
Laiskan kokin keittiössä auttaa vielä yksi ehdoton asia. Ilman sitä, en vain tulisi toimeen. Se on Fiskarsin veitsisarja. Satun pitämään isoista veitsistä ja tämän sarjan veitset ovat todella käteen sopivia. Kahvan materiaali on luistamaton, joten ote ei veitsestä lipeä. Terät ovat huikean terävät. Pienin veitsi on sopivan taipuisa leikkaamaan vaikka paprikan kuoren "fileroimalla". Sillä on näppärä myös irrottaa greipin hedelmäliha.
Uutena ihastuksena olen löytänyt Arabian KoKo-sarjan. Kristina Riskan ja Kati Tuominen-Niittylän suunnittelema astiastosta pidän erityisesti tarjoiluastioista. KoKon kulho on ehdoton salaatille, hedelmille ja no melkein mille vain. Tarjoiluastiana suosin myös Marimekon Unikko-lautasta.
Eli keittiönkin kautta.. Suomelle, suomalaisuudelle ja suomalaisille tuotteille!
sunnuntai 5. joulukuuta 2010
Siskosten ilta ja tortillat
Ihminen saa olla aika iloinen siitä, että maailmassa on olemassa niin mahtavia isosiskoja kuin omani. Toisen heistä kanssa vietimme mahtavaa tyttöjen hemmotteluiltaa saunan, skumpan ja Singstarin parissa. Ja tietysti hyvän ruuan.
Simppeli ja herkullinen illanistujaisten ruoka on tortillat tai fajitakset. Se toimii isommallekin porukalle, sillä on aina vaikea keksiä syötävää, joka maistuu kaikille. Kun täytteitä on monenlaisia, jokainen voi koota omanlaisensa yhdistelmän ja nauttia. Sitä paitsi, fajitasten tekeminen kotona on helppoa. Jos osaa paistaa kanaa, lihaa tai kasviksia pannulla, osaa varmasti myös käyttää letut mikrossa ja pilkkoa salaattia ja tomaattia seuraksi. Kaupoissa on nykyisin laajat valikoimat kastikkeita ja tortillalettuja, joista valita.
Fajitakset (esimerkiksi)
tortillalettuja
jauhelihaa/broileria/kasviksia
salaattia
tomaattia
paprikaa
sipulia
jalapenoja
tomaattisalsaa
guacamolea
crème fraîchea
1. Leikkaa salaatit, tomaatit, paprika ja sipuli
2. Kypsennä broileri/jauheliha/kasvikset (esim. paprikaa, sipulia, kesäkurpitsaa) pannulla ja mauste oman mieltymyksen mukaan.
3. Lämmitä valmiit tortillaletut pakkauksen ohjeiden mukaan mikrossa.
4. Täytä lettu haluamillasi täytteillä ja syö.
Meidän fajitaksiemme päätäyte oli Karinniemen Kananpojan kevyet sisäfileet. Fileepalat ovat juuri sopivan kokoisia erilaisiin salaatteihin tai no - fajitaksiin. Palat ovat muuten maustamattomia, mutta valmiiksi suolattuja. Koska täytevalikoimiimme kuului myös chevrejuusto, ajattelimme makean chilikastikkeen toimivan hyvin fileiden mausteena. Palat paistetaan ensin kypsiksi pannulla. Sitten pienennetään levyn lämpöä, kaadetaan päälle valmista kastiketta, pyöräytetään ympäri ja annetaan maustua hetken.
Esimerkiksi näin taittelet näppärästi tortillan:
Kastikkeista guacamolen teimme itse. Siihen tarvitaan:
1 avocado
1 lime
1 chili
purkki crème fraîchea
cayennepippuria
paprikajauhetta.
1. Leikkaa avocado puoliksi. Muista varoa kiveä keskellä. Kaavi avocadon hedelmäliha lusikalla kippoon.
2. Lisää sekaan crème fraîche. Sekoita se avocadon kanssa tasaiseksi tahnaksi.
3. Purista limen mehu tahnan sekaan.
4. Pilko chili pieneksi paloiksi ja sekoita se tahnaan.
5. Mausta cayennepippurilla ja paprikajauheella.
Avocado kannattaa hankkia pari päivää ennen guacamolen tekoa, sillä kauppojen avocadot ovat usein hieman raakoja. Kypsän avocadon tulisi olla pehmeä. Se myös antaa guacamoleen enemmän makua. Meidän avocadomme oli hieman raaka, ja siksi värikin jäi haaleammaksi. Mutta hyvältä se maistui! Dippasimme ylijääneeseen salsaan ja guacamoleen loppuillasta nachoja ja maku oli kivasti muutamassa tunnissa vielä syventynyt.
Jännä juttu muuten. Ostin syksyllä 2009 samaiselle siskolleni kirjamessuilta meksikolaisen keittokirjan, joka oli täynnä ihania reseptejä! Vietimme siitä innostuneina vuosi sitten siskojen ja heidän miestensä kanssa riehakasta itsenäisyyspäivän fiestaa Mexico-henkisesti. Nyt kai voi jo puhua tex mexistä varsinaisena itsenäisyyspäivän perinteenä? :)
Simppeli ja herkullinen illanistujaisten ruoka on tortillat tai fajitakset. Se toimii isommallekin porukalle, sillä on aina vaikea keksiä syötävää, joka maistuu kaikille. Kun täytteitä on monenlaisia, jokainen voi koota omanlaisensa yhdistelmän ja nauttia. Sitä paitsi, fajitasten tekeminen kotona on helppoa. Jos osaa paistaa kanaa, lihaa tai kasviksia pannulla, osaa varmasti myös käyttää letut mikrossa ja pilkkoa salaattia ja tomaattia seuraksi. Kaupoissa on nykyisin laajat valikoimat kastikkeita ja tortillalettuja, joista valita.
Fajitakset (esimerkiksi)
tortillalettuja
jauhelihaa/broileria/kasviksia
salaattia
tomaattia
paprikaa
sipulia
jalapenoja
tomaattisalsaa
guacamolea
crème fraîchea
1. Leikkaa salaatit, tomaatit, paprika ja sipuli
2. Kypsennä broileri/jauheliha/kasvikset (esim. paprikaa, sipulia, kesäkurpitsaa) pannulla ja mauste oman mieltymyksen mukaan.
3. Lämmitä valmiit tortillaletut pakkauksen ohjeiden mukaan mikrossa.
4. Täytä lettu haluamillasi täytteillä ja syö.
Meidän fajitaksiemme päätäyte oli Karinniemen Kananpojan kevyet sisäfileet. Fileepalat ovat juuri sopivan kokoisia erilaisiin salaatteihin tai no - fajitaksiin. Palat ovat muuten maustamattomia, mutta valmiiksi suolattuja. Koska täytevalikoimiimme kuului myös chevrejuusto, ajattelimme makean chilikastikkeen toimivan hyvin fileiden mausteena. Palat paistetaan ensin kypsiksi pannulla. Sitten pienennetään levyn lämpöä, kaadetaan päälle valmista kastiketta, pyöräytetään ympäri ja annetaan maustua hetken.
Esimerkiksi näin taittelet näppärästi tortillan:
Kastikkeista guacamolen teimme itse. Siihen tarvitaan:
1 avocado
1 lime
1 chili
purkki crème fraîchea
cayennepippuria
paprikajauhetta.
1. Leikkaa avocado puoliksi. Muista varoa kiveä keskellä. Kaavi avocadon hedelmäliha lusikalla kippoon.
2. Lisää sekaan crème fraîche. Sekoita se avocadon kanssa tasaiseksi tahnaksi.
3. Purista limen mehu tahnan sekaan.
4. Pilko chili pieneksi paloiksi ja sekoita se tahnaan.
5. Mausta cayennepippurilla ja paprikajauheella.
Avocado kannattaa hankkia pari päivää ennen guacamolen tekoa, sillä kauppojen avocadot ovat usein hieman raakoja. Kypsän avocadon tulisi olla pehmeä. Se myös antaa guacamoleen enemmän makua. Meidän avocadomme oli hieman raaka, ja siksi värikin jäi haaleammaksi. Mutta hyvältä se maistui! Dippasimme ylijääneeseen salsaan ja guacamoleen loppuillasta nachoja ja maku oli kivasti muutamassa tunnissa vielä syventynyt.
Jännä juttu muuten. Ostin syksyllä 2009 samaiselle siskolleni kirjamessuilta meksikolaisen keittokirjan, joka oli täynnä ihania reseptejä! Vietimme siitä innostuneina vuosi sitten siskojen ja heidän miestensä kanssa riehakasta itsenäisyyspäivän fiestaa Mexico-henkisesti. Nyt kai voi jo puhua tex mexistä varsinaisena itsenäisyyspäivän perinteenä? :)
Pikkujouluilua Elitessä
Pikkujouluaika on virallisesti startannut! Vietimme kotona pienimuotoisia pikkujouluja kämppiksen ja parin ystävän kera. Koska osa meistä laittaa ruokaa/leipoo/tekee leivoksia työkseen, päätimme juhlan kunniaksi päästä ruuan suhteen helpolla eli siis laiskotella. Teimme noin viikkoa aikaisemmin pöytävaraukseen perinteikäiseen töölöläiseen taiteilijaravintola Eliteen.
En ollut käynyt Elitessä pariin vuoteen, mutta mikään ei ole juuri muuttunut. Se on oikeastaan se hyvä puoli näissä vuosikymmeniä samalla paikalla olleissa ravintoloissa. Tunnelma säilyy jotenkin samanlaisena.
Olimme alkuruokien suhteen melko yksimielisiä. Valinta oli minulle varsin helppokin, kun huomasin blinit listalla. Siitä hetkestä kuin alle kouluikäisenä söin ensimmäisen kerran mummon tekemänä tuota venäläistä herkkua, olin myyty. Nyt valitsin blinit siian mädillä. Jotain blininhimosta kertoo sekin, että unohdin kokonaan kuvata kyseisen annoksen! Alkuruokien kanssa nautimme Alsace Prestige -valkoviinia. Viinissä oli käytetty Sylvaner, Pinot Blanc, Muscat ja Riesling -rypäleitä. Sopi blinien kanssa lähes täydellisesti.
Pääruokien kohdalla tuli enemmän vaihtelua. Yksi otti kampasimpukoita kukkakaalipyreellä, toinen grillattua kananrintaa munakoiso-latva-artisokkacannelloneilla ja kolmas karitsanniskaa. Kateutta pöydässä herätti oma annokseni. Raskaahkon alkuruuan jälkeen päädyin briejuustosalaattiin. Salaatissa oli mukana päärynää, nektariinia ja ihan mahtavaa pähkinävinegretteä. Vinegreten lisäksi erityiskiitoksen sai tryffelillä maustettu kukkakaalipyree. Pääruuan viinin valinta oli hieman vaikeampaa melko lailla erilaisten valintojen takia. Päädyimme Tabali Carmenere Reservaa. Muillekin se kelpasi, mutta ainakin brien kanssa viini oli loistavaa.
Eliten palvelu oli loistavaa kuten aina. Ainoa pieni miinus oli grillatun kananrinnan kuivuus. Ravintola oli tosin täynnä ja pikkujouluaikaan keittiössä on varmasti ollut melkoinen hoppu. Ehkä annetaan anteeksi tällä kertaa.
Jätimme jälkiruuat väliin, sillä kotona odotti Marlin glögi, LU:n piparkakut ja joulutortut. Loppuilta sujuikin Aliaksen, herkuttelun ja hauskanpidon merkeissä. Eliten annosten avulla jaksoi kyllä juhlia aamuyölle.
Pikkujoulukausi virallisesti avattu!
En ollut käynyt Elitessä pariin vuoteen, mutta mikään ei ole juuri muuttunut. Se on oikeastaan se hyvä puoli näissä vuosikymmeniä samalla paikalla olleissa ravintoloissa. Tunnelma säilyy jotenkin samanlaisena.
Olimme alkuruokien suhteen melko yksimielisiä. Valinta oli minulle varsin helppokin, kun huomasin blinit listalla. Siitä hetkestä kuin alle kouluikäisenä söin ensimmäisen kerran mummon tekemänä tuota venäläistä herkkua, olin myyty. Nyt valitsin blinit siian mädillä. Jotain blininhimosta kertoo sekin, että unohdin kokonaan kuvata kyseisen annoksen! Alkuruokien kanssa nautimme Alsace Prestige -valkoviinia. Viinissä oli käytetty Sylvaner, Pinot Blanc, Muscat ja Riesling -rypäleitä. Sopi blinien kanssa lähes täydellisesti.
Pääruokien kohdalla tuli enemmän vaihtelua. Yksi otti kampasimpukoita kukkakaalipyreellä, toinen grillattua kananrintaa munakoiso-latva-artisokkacannelloneilla ja kolmas karitsanniskaa. Kateutta pöydässä herätti oma annokseni. Raskaahkon alkuruuan jälkeen päädyin briejuustosalaattiin. Salaatissa oli mukana päärynää, nektariinia ja ihan mahtavaa pähkinävinegretteä. Vinegreten lisäksi erityiskiitoksen sai tryffelillä maustettu kukkakaalipyree. Pääruuan viinin valinta oli hieman vaikeampaa melko lailla erilaisten valintojen takia. Päädyimme Tabali Carmenere Reservaa. Muillekin se kelpasi, mutta ainakin brien kanssa viini oli loistavaa.
Eliten palvelu oli loistavaa kuten aina. Ainoa pieni miinus oli grillatun kananrinnan kuivuus. Ravintola oli tosin täynnä ja pikkujouluaikaan keittiössä on varmasti ollut melkoinen hoppu. Ehkä annetaan anteeksi tällä kertaa.
Jätimme jälkiruuat väliin, sillä kotona odotti Marlin glögi, LU:n piparkakut ja joulutortut. Loppuilta sujuikin Aliaksen, herkuttelun ja hauskanpidon merkeissä. Eliten annosten avulla jaksoi kyllä juhlia aamuyölle.
Pikkujoulukausi virallisesti avattu!
lauantai 4. joulukuuta 2010
Joululahjomisia
Ilonkiljahduksia, suurinta riemua ja kärrinpyöriä. No siis kärrinpyöriä, jos vielä osaisin. Ihan ei ole tuo notkeus säilynyt ala-asteaikojen veroisena. Mutta, mistäpä tämä riemu? No minäpä kerron.
Sain pienen alustavan kurkiustuksen siitä, mitä olen saamassa joululahjaksi ja se on jotain ihan suunnattoman mahtavaa! Laiskan kokin perheessä ruoka ja kaikki siihen liittyvä on aina ollut erittäin tärkeää. Siksi meidän perheessä jopa eräänlaisen perheraamatun paikkaa on pitänyt eräs tietty keittokirja - Valittujen palojen Kodin ruokavuosi. <3
Tuo kyseinen keittokirja on vuodelta 1975 oleva ensimmäinen painos. Se rassukka on jo hieman rapistunut, kannet melkein irronneet ja sivut kellastuneet. Sen sivuille on kuitenkin kirjattu monia salaisia perhereseptejä alkaen mummon italiansalaatista äidin tuuvinkiparannuksiin. Ne ovat salaisuuksia, joita en täällä jaa.
Kyseistä kirjaa olen vuosien aikana etsinyt vaikka mistä. Kirjassa käsitellään lihan paloittelu, ruhon osat ja erilaiset juustot ja kasvikset. Osa tarjonnasta on jopa varsin modernia pohtien, että kyseessä on 70-luvun kirja. Reseptit kulkevat vuodenaikojen mukaan ja ruoka-aineina käytetään kauden tuotteita. Pääpaino on suomalaisissa perinteissä sekä maailman keittiöiden klassikoissa. Varsin järkevää ja suussa sulavaa!
Tuota kirjaa on käytetty silloin, kun me kolme sisarusta olemme muuttaneet pois kotoa. Se sisältää listan kaikesta, mitä keittiössä tarvitaan. Siis tarvitaan, nyt ei puhuta mistään hassutteluvälineistä. Se sylissä on löhötty sohvalla pohtien, miten jonkin tärkeän perhejuhlan menu rakennetaan. Sen avulla on selvitty rippijuhlat, ylioppilasjuhlat, hääpäivät, syntymäpäivät ja no, meille tärkeät sunnuntaipäivällisetkin.
Mutta asiaan? Mistä moinen riemu siis. Laiskan kokin isä oli sattunut löytämään kyseisen kirjan kolmannen painoksen Valittujen palojen verkkokaupasta ja tilannut tytöilleen jokaiselle oman. :) Alustavan vertailun perusteella kirjassa on kaikki se, mikä alkuperäisestäkin tekee niin merkityksellisen. Salaiset sukureseptit voin kirjata itse kirjan sivuille ja jatkaa Ruokavuoden perinnettä ehkä joskus oman perheen kanssa.
Anteeksi rakkaat isosiskot, jos pilasin yllätyksen. Tosin, taisitte tästä jo tietääkin!
Sain pienen alustavan kurkiustuksen siitä, mitä olen saamassa joululahjaksi ja se on jotain ihan suunnattoman mahtavaa! Laiskan kokin perheessä ruoka ja kaikki siihen liittyvä on aina ollut erittäin tärkeää. Siksi meidän perheessä jopa eräänlaisen perheraamatun paikkaa on pitänyt eräs tietty keittokirja - Valittujen palojen Kodin ruokavuosi. <3
Tuo kyseinen keittokirja on vuodelta 1975 oleva ensimmäinen painos. Se rassukka on jo hieman rapistunut, kannet melkein irronneet ja sivut kellastuneet. Sen sivuille on kuitenkin kirjattu monia salaisia perhereseptejä alkaen mummon italiansalaatista äidin tuuvinkiparannuksiin. Ne ovat salaisuuksia, joita en täällä jaa.
Kyseistä kirjaa olen vuosien aikana etsinyt vaikka mistä. Kirjassa käsitellään lihan paloittelu, ruhon osat ja erilaiset juustot ja kasvikset. Osa tarjonnasta on jopa varsin modernia pohtien, että kyseessä on 70-luvun kirja. Reseptit kulkevat vuodenaikojen mukaan ja ruoka-aineina käytetään kauden tuotteita. Pääpaino on suomalaisissa perinteissä sekä maailman keittiöiden klassikoissa. Varsin järkevää ja suussa sulavaa!
Tuota kirjaa on käytetty silloin, kun me kolme sisarusta olemme muuttaneet pois kotoa. Se sisältää listan kaikesta, mitä keittiössä tarvitaan. Siis tarvitaan, nyt ei puhuta mistään hassutteluvälineistä. Se sylissä on löhötty sohvalla pohtien, miten jonkin tärkeän perhejuhlan menu rakennetaan. Sen avulla on selvitty rippijuhlat, ylioppilasjuhlat, hääpäivät, syntymäpäivät ja no, meille tärkeät sunnuntaipäivällisetkin.
Mutta asiaan? Mistä moinen riemu siis. Laiskan kokin isä oli sattunut löytämään kyseisen kirjan kolmannen painoksen Valittujen palojen verkkokaupasta ja tilannut tytöilleen jokaiselle oman. :) Alustavan vertailun perusteella kirjassa on kaikki se, mikä alkuperäisestäkin tekee niin merkityksellisen. Salaiset sukureseptit voin kirjata itse kirjan sivuille ja jatkaa Ruokavuoden perinnettä ehkä joskus oman perheen kanssa.
Anteeksi rakkaat isosiskot, jos pilasin yllätyksen. Tosin, taisitte tästä jo tietääkin!
perjantai 3. joulukuuta 2010
Auttaako ruoka flunssaan?
Flunssaiselle satelee aina itseparannusneuvoja. Levon ja lämmön lisäksi usein kuulee seuraavia: "juo paljon teetä/mustaherukkamehua/jotakin kuumaa" "syö appelsiinia/marjoja/hunajaa" "juo lihalientä" "hengitä valkosipulihöyryä" "nuku viinaan kastetut villasukat jalassa" "sivele käsiä ennen nukkumaan menoa konjakilla". Wow. Me ihmiset taidamme todella uskoa ravinnon parantavaan voimaan.
Itsekin tänä ihanana flunssa-aikana olen ainakin tukeutunut teehen ja hunajaan. No sen ei pitäisi olla yllätys. Parhaita kuumia juomia on tietysti ollut äidin aikoinaan tekemän punaviinimarjamehu. Onko näillä aineksilla sitten jotain parantavaa vaikutusta, vai onko se vain syvälle piirtynyt harha? Kuuman juoman kai pitäisi auttaa kurkkukipuun. Tosin jotkut sanovat, että juoman pitäisi olla kiehuvaa, jotta se todella auttaisi. Kuka hullu juo kiehuvaa vettä? Ainakin lämmin juoma tekee lämpöisen olon, mikä flunssassa palevalle vastaa ylimääräistä paria villasukkia.
Entäs marjat ja appelsiinit? Alkusyksystä serkkuni pohti Facebookissa, voiko satsumista saada yliannostuksen. Ei kai, sitrushedelmistä ja monista marjoista saatava C-vitamiini on kuitenkin vesiliukoinen. Se ei siis kerry elimistöön. C-vitamiini auttaa kuitenkin muita vitamiineja imeytymään, ja eikös vitamiinit ole aina hyväksi? C-vitamiini voi flunssan aikana jopa lyhentää flunssan kestoa. Hyvä!
Lihaliemen juominen on jopa jokseenkin loogista. Kipeänä harvoin jaksaa syödä juuri mitään, joten kai lihaliemi auttaa nestehukkaan ja ravintoaineiden tarpeeseen. Valkosipulissa sen sijaan käytetään luontaislääkinnässä alliiniaminohapon takia. Leikattaessa valkosipulin allinaasientsyymi muuttuu allisiiniksi, jolla on kyky estää bakteerien, virusten ja sienien leviämistä. Kuulostaa lupaavalta.
Mutta entäs se alkoholi? Viinavillasukista puhutaan ainakin paljon, ja ehkä ne voivat auttaakin, mutta miksi? Alkoholin uskotaan vauhdittavan pintaverenkiertoa ja näin auttavan tulehduksen poistamisessa. Villasukkia en ole testannut, mutta onpa kuume joskus kadonnut yön aikana sen jälkeen, kuin tilkka konjakkia on hierottu käsiin. Sattumaa? Ken tietää. Pikkujouluaikaan sisäisesti nautittu "ihan vain lääkkeeksi" on kyllä vain huono tekosyy.
HUOM! Laiska kokki ei todellakaan ole lääkäri, eikä mitään asiasta tiedä. Vanhat perinteet ja uskomukset ovat kuitenkin mielenkiintoisia, ja hämmentävän usein toimivia. Mummojen ja vaarien viisaat vinkit kannattaa ehkä muistaa flunssaisenakin.
Itsekin tänä ihanana flunssa-aikana olen ainakin tukeutunut teehen ja hunajaan. No sen ei pitäisi olla yllätys. Parhaita kuumia juomia on tietysti ollut äidin aikoinaan tekemän punaviinimarjamehu. Onko näillä aineksilla sitten jotain parantavaa vaikutusta, vai onko se vain syvälle piirtynyt harha? Kuuman juoman kai pitäisi auttaa kurkkukipuun. Tosin jotkut sanovat, että juoman pitäisi olla kiehuvaa, jotta se todella auttaisi. Kuka hullu juo kiehuvaa vettä? Ainakin lämmin juoma tekee lämpöisen olon, mikä flunssassa palevalle vastaa ylimääräistä paria villasukkia.
Entäs marjat ja appelsiinit? Alkusyksystä serkkuni pohti Facebookissa, voiko satsumista saada yliannostuksen. Ei kai, sitrushedelmistä ja monista marjoista saatava C-vitamiini on kuitenkin vesiliukoinen. Se ei siis kerry elimistöön. C-vitamiini auttaa kuitenkin muita vitamiineja imeytymään, ja eikös vitamiinit ole aina hyväksi? C-vitamiini voi flunssan aikana jopa lyhentää flunssan kestoa. Hyvä!
Lihaliemen juominen on jopa jokseenkin loogista. Kipeänä harvoin jaksaa syödä juuri mitään, joten kai lihaliemi auttaa nestehukkaan ja ravintoaineiden tarpeeseen. Valkosipulissa sen sijaan käytetään luontaislääkinnässä alliiniaminohapon takia. Leikattaessa valkosipulin allinaasientsyymi muuttuu allisiiniksi, jolla on kyky estää bakteerien, virusten ja sienien leviämistä. Kuulostaa lupaavalta.
Mutta entäs se alkoholi? Viinavillasukista puhutaan ainakin paljon, ja ehkä ne voivat auttaakin, mutta miksi? Alkoholin uskotaan vauhdittavan pintaverenkiertoa ja näin auttavan tulehduksen poistamisessa. Villasukkia en ole testannut, mutta onpa kuume joskus kadonnut yön aikana sen jälkeen, kuin tilkka konjakkia on hierottu käsiin. Sattumaa? Ken tietää. Pikkujouluaikaan sisäisesti nautittu "ihan vain lääkkeeksi" on kyllä vain huono tekosyy.
HUOM! Laiska kokki ei todellakaan ole lääkäri, eikä mitään asiasta tiedä. Vanhat perinteet ja uskomukset ovat kuitenkin mielenkiintoisia, ja hämmentävän usein toimivia. Mummojen ja vaarien viisaat vinkit kannattaa ehkä muistaa flunssaisenakin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)