Lomalla telkkaria, mutsin pizzaa ja ahmintaa

I'm back! Jos joku on ihmetellyt, missä Laiska kokki on ollut, kun ei ole mokoma päivittänyt blogiaan, niin tiedoksi: Olin lomalla! Ei sen kummempaa kuin säästettyjen kesälomapäivien viettoa Itä-Suomessa opiskellen, syöden, telkkaria tuijotellen ja torkkuen. Hyvin laiskotellen siis, vaikka opinnot hieman taas etenivätkin autuasta valmistumista kohti.

Ja mitäpä sitä televisiosta katsoisi kuin ruokaohjelmia. MasterChef Suomen lisäksi Top Chefkin ennätti jo aloittaa kotimaisen versionsa. Ensimmäisen jakson jälkeen mietin kyllä, että onpa ilkeää touhua. Selkäänpuukotukset ja ilkeily alkoivat samantien. No saavat anteeksi, sillä osa annoksista näytti varsin herkullisilta ja ammattilaisten työskentelyä on ilo seurata. Katsotaan nyt, miten sarjat etenevät.

Lomalla tuli myös vilkuiltua vanhaa suosikkia Kuuluisat kuppilat (Man vs. Food). Sarjahan on suorastaan loistava. Ideanahan on se, että Adam Richman kiertelee ympäri Amerikan maan ottaen vastaan ruokahaasteita. Haaste on useimmiten syödä ruoka-annos, joka on joko valtava tai todella tulinen tai useimmiten molempia. Lempparini taisi olla se, missä jäätelöannos koostui yhdeksästä tennispallon kokoisesta jäätelöpallosta ja runsaista lisukkeista tietysti. Ohjelmaa katsoessa tapahtuu kaksi asiaa. a.) Huomaat miettiväsi, että on vähän nälkä. b.) Et enää ihmettele, miksi niin monet amerikkalaiset ovat hieman pyöreähköjä.

Lomalla onnistuin vihdoin ja viimein ottamaan pizzapohjasta niskaotteen. En ehkä lomalla tehnyt niin gourmet-aterioita muruselleni kuin olin etukäteen ajatellut, mutta jos mies haluaa pizzaa, niin pizzaa miehen on saatava. Lause "Tekisitkö kultsi sitä teidän äidin pizzaa" yhdistettynä koiramaiseen katseeseen tehoaa. Mikä se "äidin pizza" sitten on? No ohuen ohut pohja ja täytteenä salamia, pekonia, kinkkua, suolakurkkua, tomaattia, juustoa ja aurajuustoa. Todella kasvissyöjän ja keventäjän annos. :) Pizzapohjan sain viimein onnistumaan käyttäen durum-jauhoja. Pakkauksen kyljessä on näppärä ohje, tosin itse käytin kuivahiivaa tavallisen sijaan. Jauhojakin sain kulumaan enemmän kuin ohjeen 3 dl. Jostain syystä saan aina kaikkiin taikinoihin menevän jauhoja enemmän kuin ohjeessa. Hmmm.. No, hyvää siitä kuitenkin tuli.

Pakko tosin todeta, että onpa vaikeaa laittaa ruokaa jonkun toisen keittiössä. Mikään tavara ei ole sillä paikalla, mihin on itse tottunut ja esineiden etsimiseen kuluu todella paljon aikaa. Viikossa kaikkeen tottuu kyllä. Varsinkin jos tekee pizzaa useamman kerran viikon aikana. Koiramaista katsetta on hyvin vaikea vastustaa.

Lomalta on siis palattu ja toipumisajan jälkeen alan vihdoin päästä arkirytmiin kiinni. Sehän tarkoittaa myös säännöllisempää bloggaamista. Seuraavan tekstiin asti, adios!