Joulupukki palkitsee kiltit

Vuosien ajan perinteenä on ollut, että aina kun leipoo pipareita, pitää kuunnella vanhaa C-kasettia täynnä joululauluja. Erityisesti mieleen on jäänyt joulupukin salainen apulainen Tonttu Torvinen, joka selvittää, kuka on ollut kiltti ja kuka ei. Ilmeisesti pääsin Tonttu Torvisen hyvälle listalle, sillä joulupukki apulaisineen oli laittanut kasaan melkoisen lahjavuoren.

Kuten jo aiemmin arvelinkin, sain lahjoista ehkä parhaimman. Valittujen Palojen Ruokavuosi löytyi lahjapaperin kääröistä kiiltävine kansineen ja salaisuuksineen. Vaikka lahjasta tiesi etukäteen, oli riemu jokseenkin rajaton. Erityistä iloa siitä on ollut nyt, kun olen taas viheliäisen flunssan kourissa sohvan armoilla. Ruokavuosi on selattu jo kolme kertaa läpi. Vielä en osaa ruhoa pilkkoa, mutta hämmentävästi ajatus esimerkiksi sisäelimien kokkaamisesta on alkanut kutkuttaa mieltä. Myös blinien resepti on tutkittu jo moneen kertaan. Lisäksi on tainnut selvitä, mistä äiti aikoinaan keksi juuri oikeat eväät pitkien automatkojen riemuksi.

Joulupukki kuuli myös toiveen Riku Rantalan ja Tuomas Milonoffin Madcook-kirjasta. Oi... Kuten Ruokavuosi on tämäkin kirja enemmän kuin keittokirja. Madcookin sisällössä reseptit jäävät vähemmistöön ja osa niistä ei juuri houkutakaan, mutta muuten sisältö on täyttä rautaa. Aihepiirit heittelevät eri kulttuurien ruokatavoista eläinten tehotuotantoon, lisäaineisiin ja ruokaan lääkeaineena. Isolta osalta kirja etenee Rikun ja Tunnan vuoropuheluna. Onnistunut ratkaisu, sillä lukiessa tuntuu siltä, että kuuntelee kahden ystävän jutustelua. Sekaan mahtuu myös asiallisempia artikkeleja sekä muistelua Madventures-matkoista. Tykkään!

Kolmas paketista löytynyt ruokakirja oli Hans Välimäen Ruokaa Ranskasta. Vaikka pakettikortissa olikin antajana työnantajan nimi, taisi joulupukilla olla tässäkin näppinsä pelissä. Työntekijöille ja asiakkaille jaettavana lahjana Ruokaa Ranskasta voittaa moninkertaisesti viimevuotisen Vuoden luontokuvat -kirjan. Välimäen kirjan kuvat ovat upeita, reseptit inspiroivia ja osittain jopa mukavan helpon tuntuisia. Edes crème brûlée ei vaikuta turhan vaikealta. Sitä varten vaan joulupukki voisi ensi vuonna tuoda kaasupolttimen eli kavereiden kesken töhön. Blinipannun taidan metsästää jo ennen ensi joulua.

Itse laitoin eteenpäin yhden keittokirjan. Viivin ja Wagnerin Mitä söisin öisin? sopii kuin nakutettu tärkeälle ihmiselle. Ehkäpä tässä joku päivä hieman kirjahyllyjä yhdistellessä saan tuon kappaleen liitettyä yhteiseen kokoelmaamme. ;)

Täytyypä vielä mainita. Tällaiselle teen suurkuluttajalle varsin mieluisa lahja oli myös ihan uusi tuttavuus - Pukka luomutee. Rakkaustee sisältää ruusua, kamomillaa ja laventelia. Paitsi että tee on hyvää, on lahjan antaja selvästi ymmärtänyt jotain olennaista. Oli sisältö miten hyvä tahansa, sitä voi aina parantaa nätillä pakkauksella. Ja mikäpä olisikaan pinkkiä suloisempaa. :)

Jamie Oliverin jouluohjelma

Joulun aikaan tuli muuten Subilta supersympaattisia Jamie Oliverin joulujaksoja. Jos haluat nähdä, miten Jamie ja Jamien äiti tekevät yhdessä ihan mielettömän hyvännäköistä suklaamoussea, tai miten Jamien suloiset sisarenpojat auttavat huippukokkia keittiössä, suosittelen vilkaisemaan jaksot Subin nettisivuilta. Ensimmäinen osa Joulu Jamie Oliverin kanssa näytettiin jo joulukuun puolivälissä ja pari muuta jaksoa joulupäivänä ja tapaninpäivänä. Todellakin hyvälle tuulelle saavaa ruokaohjelmaa on iloa katsoa vielä näin joulun jälkeenkin.

Subin sivuilta löytyvät myös reseptit Jamien herkkuihin. Jamien tapa tehdä konstailematonta ja silti huippuhyvää ruokaa on ihailtavaa. Laiska kokki on kai siis Alaston kokki -fani.

Joulun ähkystä toipuminen voi kestää kauan

Laiska kokki vietti selvästi bloggaamisesta pientä joululomaa, mutta oi, mikä joulu se olikaan! Kuulin tosin pientä moitetta siitä, ettei "laiska" ollut oikea adjektiivi tällä kertaa kuvaamaan keittiön vallannutta hirmumyrskyä. No siis kokkailuhan sujui vallan nätisti isän ja isosiskon kanssa. Meillä on ollut tapana vuosikausia sanoa "Tulis taas joulu, niin sais yölläkin syödä". Ja voi, kyllä me syötiinkin.

Tänä vuonna jätimme väliin osan jouluperinteistä, ja unohdimme porkkana- ja lanttulaatikot. Kinkkua ei pöydästä löytänyt. Jouluateria alkoi tomaatti-paprikakeitolla. Pääruokana eli varsinaisena mässäilyn fiestana tarjottiin tuuvinkia eli imellettyä perunalaatikkoa, smetanassa haudutettua kuhaa, italiansalaattia salaisella perhereseptillä, sienisalaattia, isän graavaamaa lohta, pompannappeja lohimoussella, silliä, muikkuja, vihreää salaattia, porsaan ulkofilettä, suolakurkkuja smetanalla ja hunajalla.... Oli siinä syötävää kolmelle. Tai neljällekin, kun yksi odotettu vieras pääsi joulun viettoon. <3 Ja ei, kyseessä ei ollut joulupukki.

Ruokajuomana toimi alkukeiton kanssa espanjalainen Castillo Montroy Reserva ja pääruokien kanssa argentiinalainen Trivento Reserve Malbec. Argentiinalaisissa punaviineissä on vaan se joku juttu, mikä toimii. Alkusnapsina oli 2 cl vodkaa ja 2 cl puolukkamehua. Kahvin kera konjakkina oli  pehmeä Monopol XO.

Niin kauan kuin muistan, olemme tehneet jouluna jälkiruuaksi punaviinissä haudutettuja luumuja valkuaisvaahdolla. Jännä juttu - jo muutama vuonna olemme olleet niin täynnä, että olemme aina siirtäneet jälkiruuan joulupäivän illalliselle, sitten tapaninpäivälle ja lopulta löytäneet luumut juhannuksen aikaan kaapista. Jälkiruokana toimi myös perinteinen herkkupöytä, joka oli täytetty Fazerin sinisellä, Vihreillä kuulilla, konvehdeilla, toffeella ja pähkinöillä.

Joten, jos kaiken tämän kokkaa (yhdessä) ja syö, niin missä välissä sitä ennättäisi kirjoittamaan kaikesta joulun herkuttelusta?

Vinkkinä vielä uuden vuoden viettoon. Lohimousse ruispaloilla tai pompannapeilla toimii myös vuodenvaihteessa. Resepti on itseasiassa napattu pari vuotta sitten juhannuksen tienoilla Hesarin ruokasivuilta. Jos ei satu olemaan isän graavaamaa ja savustamaa lohta, myös kaupasta hankittu toimii erittäin hyvin! :) Ja jos moussea sattuu jäämään yli se toimii loistavasti lettujen täytteenä.

Muuten.. Jouluiltana onnistuin vihdoin saamaan tuorejuustotorttutaikinarullistani kelvollisen näköisiä. Kolmas kertaa toden sanoo, sillä olen vihdoin rullien mestari. Tällä kertaa täytteenä oli valkosipulituorejuustoa, johon oli sekoitettu kylmäsavulohta. Myös hyvä ajatus uudenvuoden herkutteluun! Ja mikä se onnistumisen salaisuus sitten oli? Taikina kannattaa kaulia lähes neliön malliseksi ja rullata niin, että rullasta tulee mahdollisimman paksu. Leikatut siivut saavat olla ohuita, sillä kun rulla asetetaan muffinsivuokaan pystyyn, matala rulla ei kaadu niin helposti.

Niin, että seuraavaa joulua odotellessa. Tai jouluhan jatkuu vielä loppiaiseen asti. :)

Joulun odotusta ja JK Karpalo

Kun aloitin bloggaamisen, odotin hetkeä, jolloin saisin kirjoittaa eräästä kahvila-ravintolasta. Kyseessä ei ole mikään ison kaupungin trendibistro, Michelin-tähtien arvoinen gourmet tai muutenkaan kaikkien tietämä paikka. Kyseinen ravintola on kuitenkin yksi suosikeistani, jonne palaan aina uudelleen.

Kiitos etätyömahdollisuuden, pääsin matkustamaan pois Helsingistä jo hieman ennen pahimpia jouluruuhkia. Jo pelkkä ajomatka Etelä-Karjalaan tuntui matkalta halki talven ihmemaan. Perillä odotti vanha, rakas lapsuuden koti. Jollain tavalla talo onnistuu talvella näyttämään sokerikuorrutteiselta piparkakkutalolta.

Vaikka kotona ruoka onkin enemmän kuin hyvää, päätimme ennen jouluruokien ahkeraa kokkausta nauttia lounasta juuri tuossa suosikkipaikassani. No, myös monen muun suosikin. Esimerkiksi Laiskan kokin isä on tainnut hurmaantua niin, että käy päivittäin hemmoteltavana.

Kävin parikkalalaisessa JK Karpalossa ensimmäistä kertaa kesällä 2007. Tuolloin muistan tilanneeni pizzaa terassille. Parikkala on liki 6 000 asukkaan kunta ihan itärajan tuntumassa, noin 60 kilometrin päässä Savonlinnasta ja Imatralta. Parikkalassa ei ehkä perinteisesti ole juuri panostettu lounaspaikkojen ilmeeseen ja viihtyisyyteen. Siksi Karpalo hätkähdytti välittömästi. Paikassa on panostettu ruokalistaan, viihtyvyyteen, palveluun sekä vinkeisiin Karpalo-aiheisiin yksityiskohtiin. Ensimmäiseltä kerralta muistan vesikannun, jossa oli jäisiä karpaloita.

Tuon ensimmäisen kerran jälkeen olen poikennut Karpalossa oikeastaan aina, kun olen kotiseudulla ollut. Kesäisin nautin Karpalon vuohenjuustosalaatista, jossa on mukana tuoreita hedelmiä ja mansikoita. Leipä on itsetehtyä. Jälkiruuaksi voi ostaa paikanpäällä tehtyjä kakkuja, munkkeja ja leivonnaisia. Tarjolla on myös Pappagallon jäätelöä. Jos päivän lounas ei maistu, listalta voi herkutella kolmen juuston pastalla tai tapaslautasella. Viime helmikuussa makunystyröitä hiveli suunnaton laskiaispulla.

Mikä parasta, Karpalon palvelu on aina ollut ystävällistä, mutkatonta ja rentoa.

Parikkalaan ei ehkä kauempaa eksy ihan vahingossa, vaikka kunta sijaitsee helposti junareittien ja valtateiden 6 ja 14 risteyksessä. Kesäisin Parikkala houkuttelee turisteja ja kesämökkiläisiä mahtavan järviluonnon ansiosta. Turistit pysähtyvät Patsaspuistoon ja lintubongarit tuntevat kuuluisan Siikalahden lintujärven. Vaikka Parikkalaan ei pidemmäksi aikaa jäisikään, kannattaa 6-tiellä matkaavien muistaa, että joskus pysähdyksen ketjupaikkaan voi jättää väliin. Ihan pienellä koukkauksella kunnan keskustaan voi saada herkullisen aterian kohtuulliseen hintaan viihtyisässä paikassa.

Joulunameja

Muutaman vuoden ajan on tapanani ollut tehdä ystäville joululahjaksi pieniä piparkakkutaloja. Talojen pitkät sivut ovat olleet noin tulitikkuaskin kokoiset. Talon pohjalla on tietysti ollut yksi iso tavallinen piparkakku. Ne on olleet varsin sieviä, eikä kukaan tietääkseni niitä ole syömättäkään jättänyt.

Tänä vuonna päätin vihdoin kokeilla jotain muuta. Selailin vanhaa keittokirjaa ja sen välistä tippui revitty paperilappunen, jossa näkyi epämääräistä tuherrusta. Tuherrusta hetken tuijoteltuani tulkitsin harakanvarpaat sanoiksi "daim" ja "toffee". Riittävä houkutus sinänsä. Lopputulosta voisi kai kuvailla sanalla kermakola, toffee tai nekku ilman tikkua.

Kola

25 g voita
2 dl kermaa
1,5 dl siirappia
2 dl sokeria
2 tl vaniljasokeria

1. Sulata voi kattilassa.
2. Lisää kerma, siirappi ja sokerit.
3. Anna kiehua noin 25-30 minuuttia. Sekoita koko ajan puulastalla!
4. Seos on valmista, kun vesilasiin tiputettu pisara seosta jähmettyy helposti muotoiltavaksi massaksi.
5. Kaada muotteihin tai leivinpaperilla vuorattuun vuokaan, josta sen voi jäähdyttyä leikata paloiksi.

Huomasin, että ainakin itselläni seoksen kuohuminen oli sen verran voimakasta, että kiehautin massan ensin täydellä lämmöllä ja tiputin sitten levyn lämmön noin puoleen. Alussa kannattaa varoa liemen roiskumista, jos vatkausliikkeet ovat varsin tehokkaita. Mitä pidempään massaa kuumentaa, sitä kovempaa lopputuloksesta tulee. Vaihtoehdot ovat melkein pehmeästä toffeesta Werther'sin kaltaisiin koviin karkkeihin.

Paloista tulee huomattavasti suloisempia, jos seoksen kaataa jääpalamuotteihin. Silikonimuotit ovat tähän tarpeeseen loistavia. Niistä löytyy erilaisia kuvioita - tähtiä, sydämiä, palloja - joten paloista saa persoonallisen näköisiä. Jos paloja antaa lahjaksi, voi miettiä valmiiksi, minkä malliset palat sopivat kenellekin.

Jäähdytin palat silikonimuoteissa pakkasessa. Palat irtosivat helposti, kun valutin ensin hetken kuumaa vettä muotin nurjalle puolelle. Pakkasessa paloista tulee kovia, joten kun palat hieman sulavat, niiden rakenne voi olla jo melko pehmeä. Muotista irrottaminen kannattaa siis tehdä nopeasti, jos haluaa, että muoto säilyy.

Ainoa ongelma tämän reseptin kanssa oli se, että ensimmäisen satsin jälkeen nuolin kattilan ja lastan putipuhtaaksi ja aloin himoitsemaan valmiita paloja. Joten lauantai-ilta meni rattoisasti siinä, että keitin toisenkin annoksen massaa ja kaatelin ne muotteihin. Ensimmäiset palat alkoivat olla sopivan jähmeitä, kun toinen annos pääsi pakkaseen.

Sunnuntaina pakkasin palat sellofaanikääreeseen ja maanantaina ne pääsivät eteenpäin. Nyt tämän jo uskaltaa siis julkaista vinkiksi muille, sillä herkut ovat jo toivottavasti onnellisilla omistajilla. :)

Fetasalaatti ja teeleivät vol. 2

Perjantai-iltana huomasin olevani pulassa. Ystäväni oli tulossa illaksi meille ja olin suunnitellut tekeväni joko fetasalaattia tai roquefortsalaattia. Lähikauppa oli eri mieltä. Ensiksi ei löytynyt verigreippiä, sitten ei saksanpähkinöitä. Improvisoin salaatin, josta tuli varsin kelvollinen korvaaja.

Feta-broilerisalaatti

300 g broilerin marinoituja fileesuikaleita
kerä jäävuorisalaattia
kurkku
1/2 purjo
Arla Apetina feta-paketti
cashew-pähkinöitä

1. Huuhtele marinadi fileesuikaleista, kuivaa ja paista.
2. Leikkaa jäävuorisalaatti, kurkku ja purjo.
3. Paahda cashew pähkinät
4. Laita jäähtyneet fileesuikaleet, salaatti, kurkku, purjo, feta ja pähkinät kulhoon ja sekoita.

Arlan Apetina Snack -paketti sopii hyvin salaattiin, sillä siinä on fetan lisäksi oliivia ja valkosipulinkynsiä. Pakkauksen öljyn voi kaataa salaatin sekaan. Muuta kastiketta ei enää tarvita.

Salaatin kanssa tein pitkästä aikaa teeleipiä. Tällä kertaa muokkasin teeleipiäni siten, että gruyère-juuston sijaan seassa oli Valion Oltermannin palasia sekä valkosipulia. Käytin noin desin juustoraastetta ja ison valkosipulin puolikkaan (vastaa noin kahta keskikokoista kynttä) murskana. Eli tavallaan teeleivistä tuli siis valkosipulileipää. Suosittelen lämpimästi!

Joulutortut

Kukapa ei tykkäisi joulutortuista? Paitsi, jos ne ovat kuivia ja puisevia. Omien huomioiden mukaan, sillä millaista tortun mallia käyttää, on aika paljon vaikutusta paitsi tortun ulkonäköön, mutta myös kuivuuteen.

Useimmiten joulutorttu kai tehdään tähtitortuksi leikkaamalla neliön malliseen taikinapalaan viillot kulmista keskelle. (kuva.1). Tähden sakaroista tulee usein niin pitkiä, että sakarat ovat kuivia, kun keskiosa on vielä raaka. Sakaroita pystyy lyhentämään ainakin muuttamalla hieman viiltojen paikkaa, ja muotokin säilyy lähes ennallaan perinteisenä tähtitorttuna (kuva2.). Vielä lisää muhkeutta ja pyöreitä muotoja saa, jos ei leikkaa viiltoja reunalta keskelle vain reunan mukaisesti ja sitten taittaa liehukkeet keskelle. (kuva. 3)

Oma suosikkini ei kai oikeastaan ole tähtitorttu ollenkaan. Neliön malliseen torttuun leikataan kulmiin viillot (kuva.4.). Kulmat irrotetaan sisään jäävästä neliöstä ja taitetaan keskelle. Näin taitokset muodostavat keskelle eräänlaisen kukan neliön muotoisella pohjalla.

Mallilla ei kai ole lopulta niin väliäkään, kunhan vaan muistaa laittaa reilusti hilloa keskelle ja täydentää maun kuumalla glögillä :)